Browsing by Subject "ekososiaalinen sivistys"

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli koostaa aikaisempia tutkimuksia kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin ja tarkastella onko luonnossa olemisella ja liikkumisella sellaisia ihmisen hyvinvointia edistäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää kasvatuksen ja koulutuksen kontekstissa ekososiaalisen sivistyksen teorian näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Millaisia aineettomia hyötyjä luonto tarjoaa ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen? 2. Miten luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää opetuksessa ja kasvatuksessa ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kontekstissa? Aineisto muodostui Googlen Scholar (3), Journal (3) ja Helka (3) tietokannoista kerätyistä artikkeleista. Yksi tutkimuksista valikoitui mukaan taustatutkimusta tehdessäni. Aineisto koostui kymmenestä (10) tutkimusartikkelista, joista seitsemän (7) on suomeksi, yksi suomalainen tutkimus, joka on englanniksi ja kaksi (2) espanjalaista tutkimusta, jotka olivat englanninkielisiä. Aineiston analyysi toteutettiin sisällön analyysin keinoin hyödyntäen teoriaohjaavasti suuntautunutta menetelmää. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että luonnossa oleminen voi parantaa ihmisen psyykkistä, sosiaalista sekä fyysistä hyvinvointia ja vihreä ympäristö edistää lasten kognitiivisia taitoja, kuten työmuistia ja tarkkaavaisuutta. Työelämän kontekstiin liittyvässä tutkimuksessa havaittiin, että luonnossa olemisella ja ulkoilulla on vaikutusta positiivisesti työn imuun, tarmokkuuteen sekä tuottavuuteen. Tulosten perusteella luonnon hyvinvointivaikutuksia voisi hyödyntää myös varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kontekstissa ekososiaalinen sivistys huomioiden.

The aim of the study was to influence the contents of sustainable development in the National curriculum guidelines on early childhood education and care (ECEC). Both sustainable lifestyle and ecosocial approach to education are already included in the set of values of the National core curriculum for basic education (2014). For the unity of the set of values guiding our early childhood education and basic education it is necessary that both sustainable lifestyle and ecosocial approach to education are also included in the ECEC. The three guiding values of ecosocial approach to education are responsibility, moderation and human interaction. The se-condary aim of this study was to find out how can early childhood education support the ful-filment of these values. The method used was qualitative interview study which also incorporated elements of operati-onal research. The type of interview method selected was semi-structured interview. In the stu-dy I interviewed three members of the 2016 ECEC´s steering group who participated in the wri-ting process of the new ECEC. First the interviews were transcribed and then the data gathered was analyzed. Mentions and ideas related to means for the support of education of values were located from the transcribed material. These were then categorized under three pre-selected themes which included 1) responsibility, 2) moderation and 3) human interaction. The analysis revealed themes related to the education of all three values. These included the model of beha-vior provided by the adult, reflections with the children and also actions and experiences that reflect the pre-selected values. The study also revealed specific means for the education of each value separately. Based on the study it can be stated that adults possess an essential role when it comes to sup-porting a child to internalize the values of ecosocial approach to education. The members of the steering group concluded that an adult example was essential in the transmission of values. In order for the values of ecosocial approach to education to be transmitted to the children they should first be internalized by the educators themselves. From the research rose also both the adults and the children´s reflections of right and wrong and the consequences of ones actions. Value based practical activities, planning these activities together with the children and enabling them to have experiences related to the values were also all seen important.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on antaa kuva siitä, millainen näkemys varhaiskasvatuksen opettajilla on ihmiskunnan ja planeetan tulevaisuudesta. Tarkoituksena on tarkastella, millainen ymmärrys heillä on kestävyyskasvatuksesta ja ekososiaalisesta sivistyksestä, ja millaisena he näkevät varhaiskasvatuksen roolin ja tehtävän muutoksessa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tutkimuksen viimeisenä tavoitteena on koota tietoa, miten varhaiskasvatuksen henkilöstöä voisi tukea paremmin matkalla kohti kestävyyskasvatusta ja ekososiaalisen sivistyksen ajatus- ja toimintamalleja. Tämä tutkimus perustuu ymmärrykseen tarpeesta paradigmamuutokselle pois ihmiskeskeisestä maailmankuvasta kohti ekososiaalista, holistista ajattelutapaa. Varhaiskasvatus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden välittää kestävämpiä arvoja ja maailmankuvaa tuleville sukupolville ja edistää näin ekososiaalista sivistystä. Toteutin tutkimuksen kahtena ryhmähaastatteluna, joihin osallistui yhteensä 6 varhaiskasvatuksen opettajaa kahdesta pääkaupunkiseudun päiväkodista. Toinen päiväkoti oli Vihreän lipun päiväkoti, toisella päiväkodilla ei ollut vastaavaa ekologista painotusta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysina teoreettisen viitekehyksen valossa. Tutkimukseni osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat ovat peloistaan huolimatta toiveikkaita planeetan tulevaisuuden suhteen. Tietoisuus ympäristöongelmista ja aktiivinen toimiminen ympäristön puolesta näytti synnyttävän luottamusta tulevaisuuteen. Ekososiaalisen sivistyksen perustava ajatus ihmiskunnan riippuvaisuudesta luonnosta oli havaittavissa molemmissa haastatteluissa. Pedagogisessa toiminnassa varsinkin kestävyyden sosiaalinen ulottuvuus on huomioitu hyvin, kun taas ekologisen ja taloudellisen ulottuvuuden toimintaa pystyy vielä kehittämään. Vihreän lipun päiväkodissa kestävä ajattelutapa näkyi toiminnassa paremmin, mutta myös päiväkodissa ilman ekologista painotusta syntyi haastattelun aikana tärkeitä oivalluksia, jotka lupaavat erinomaisia lähtökohtia laadukkaalle kestävyyskasvatukselle. Kestävyyskasvatuksen edellytyksenä nähtiin varhaiskasvatuksen henkilökunnan ja johdon kouluttaminen ja osaaminen, sekä ohjekirjojen puolesta selkeämpi ohjeistus konkreettisiin toimintoihin. Mahdollisuutena näyttäytyi vertaisoppiminen niin työyhteisöjen sisällä kuin päiväkotien välissä. Ekokriisiin liittyvät tunteet ja niiden käsittely näyttivät kirjallisuuden valossa olevan tärkeä osa kestävyyskasvatusta niin varhaiskasvattajien kuin lasten osalta.