Browsing by Subject "elämänkatsomustieto"

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella alakoulun elämänkatsomustietoa ja sen opettamista. Tutkielmassa kuvataan elämänkatsomustiedon oppiaineen asemaa ja erityisyyttä sekä valmiuksia, joita alakoulun elämänkatsomustiedon opettaminen ja opetuksen järjestäminen edellyttävät. Elämänkatsomustieto on vaihtoehto oman uskonnon oppiaineelle. Elämänkatsomustieto on suunnattu uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille, mutta opetukseen osallistuu myös niin kutsuttuihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Oppiaine on ollut olemassa 36 vuotta, mutta tutkimukset osoittavat, että sitä leimaa yhä jonkinlainen hajanaisuus ja epämääräisyys. Elämänkatsomustiedon opettamista, erityisesti alakoulun osalta, on tutkittu vähän. Tutkimuskysymyksinä olivat ”Miten elämänkatsomustiedon oppiaine on rakentunut ja mikä on sen erityisyys alakoulun oppiaineena?” sekä ”Mitä valmiuksia alakoulun elämänkatsomustiedon opettamiseen ja opetuksen järjestämiseen tarvitaan?” Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu 18 artikkelista, vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden alakoulun elämänkatsomustiedon osuudesta sekä Opetushallituksen voimassa olevasta ohjeesta koskien peruskoulun katsomuskasvatusta. Aineistossa on viisi tieteellistä artikkelia ja 13 muuta artikkelia. Analyysissa hyödynnettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa aineistoa tiivistettiin ja luokiteltiin teoriaan ja käsitteisiin tukeutuen. Tutkielma osoitti, että elämänkatsomustiedon tieteenalatausta on monitieteinen ja hajanainen. Elämänkatsomustiedolla on uskonnon oppiaineen kanssa sekä yhteisiä että erillisiä sisältöjä. Oppiaineen lähtökohtana on oppilaan elämismaailma, ja työskentelyn ja arvioinnin tapojen tulee olla monipuolisia. Opetus järjestetään usein heterogeenisten yhdysryhmien opetuksena. Tulokset osoittivat, että opettaja tarvitsee valmiuksia aineenhallinnassa sekä ryhmän toiminnan ja oppilaiden ajattelun tukemisessa. Lisäksi opettajalta edellytetään oman katsomuksellisen positionsa reflektointia.

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee suomalaisen katsomusopetuksen nykytilaa. Tutkimuksen tavoitteena oli ottaa selvää, mitä ongelmia nykymuotoinen suomalainen katsomusopetuksen malli pitää sisällään. Tavoitteena oli myös kartoittaa mahdollisia ratkaisuja mallin ongelmiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet nykyisen, oppilaat katsomusperinteen mukaan eri ryhmiin erottelevan mallin olevan tavalla tai toisella ongelmallinen niin oppilaiden kuin opetuksen järjestäjienkin näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin analyyttisenä kirjallisuuskatsauksena ja sen suurimpana inspiraationlähteenä oli Eero Salmenkiven ja Vesa Åhsin vuonna 2022 tekemä selvitys katsomusaineiden nykytilasta ja sen uudistamistarpeista. Aineistoon valikoitui lisäksi muuta ajankohtaista ja nykyisien opetussuunnitelmien kannalta relevanttia kirjallisuutta sekä joitakin hieman vanhempia teoksia, joita voidaan pitää esimerkiksi katsomusopetuksen historian saralla klassikkoina. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan katsomusopetuksen ongelmat voitiin jakaa ainakin seuraaviin: oppilaiden uskonnonvapauteen, opetusryhmiin ja -henkilöstöön sekä oppilaiden väliseen dialogiin liittyviin ongelmiin. Ongelmien ytimessä oli pitkälti kysymys oppilaiden joko positiivisesta uskonnonvapaudesta harjoittaa omaa uskontoaan tai heidän negatiivisesta uskonnonvapaudestaan kieltäytyä uskonnonopetuksesta. Vaihtoehtoisia malleja katsomusopetuksen toteuttamiseen havaittiin tutkimuksessa useita erilaisia, minkä lisäksi tutkimustuloksista kävi ilmi tutkijoiden, kouluhenkilöstön ja oppilaiden tuki osittain integroidun katsomusopetuksen mallille. Tulokset viittaavat siihen, että suomalaisessa katsomusopetuksessa on perustavanlaatuisia ongelmia, eikä minkään yksittäisen mallin voi ajatella niitä korjaavan. Ongelmat kumpuavat kansainvälisen lainsäädännön ja sopimusten tulkinnoista, minkä lisäksi kysymykset uskonnosta ja opetuksen resursseista ovat Suomessakin myös poliittisia kysymyksiä. Selvää on ainakin se, että opetuksen integrointi on saanut jalansijaa katsomusopetukseen liittyvässä keskustelussa ja että sille riittää tukijoita niin tutkijoissa kuin oppilaissakin.

See Finnish abstract.