Browsing by Subject "ihmisoikeuskasvatus"

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten eri koulutusasteilla tehtävää ihmiskaupan ennalta ehkäisevää opetusta on toteutettu kansainvälisesti, millaisia suosituksia koulutuksentarjoajille on sen perusteella annettu ja millaisia vaikutuksia toimilla on ollut. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusta ja koulutusta primaarina ennaltaehkäisyn keinona. Primaarilla ennaltaehkäisyllä viitataan normaaliväestön parissa tehtävään interventioon, jonka tarkoitus on estää ongelmien esiintyminen vaikuttamalla yksilöön, ympäristöön tai molempiin. Ihmiskaupan yhteydessä tämä tarkoittaa positiivisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lopettaa yksilön vapauksiin kohdistuvien ihmisoikeusrikosten esiintyminen tulevaisuudessa. Aiempi tutkimus osoittaa, että tiedon ja tietoisuuden lisääminen ovat välttämättömiä ennaltaehkäisyn kannalta. Se, millaisia tuloksia ennaltaehkäisevällä kasvatuksella saavutetaan, näyttäisi kuitenkin riippuvan siitä, miten yksilöä suojaavia tekijöitä tuetaan ja vahvistetaan. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva siitä, mitä aiheesta oli tähän mennessä kansainvälisesti tutkittu. Tein aineistohaut kuudesta eri tietokannasta luomiini sisäänotto- ja poissulkukriteereihin perustuen. Systemaattisen haun perusteella lopulliseen aineistoon valikoitui kymmenen artikkelia, joista neljä oli empiirisiä ja kuusi teoreettisempia tutkimuksia. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että ihmiskauppaan liittyvää ennaltaehkäisevää opetusta oli lähinnä yhteiskuntaopin, kansainvälisen politiikan, musiikin ja yrittäjyysopintojen aloilla tai osana monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Opetus toteutettiin yleisimmin ryhmämuotoisena projektina sosiaalisen oikeudenmukaisuuden-, ihmisoikeus-, demokratia- tai globaalikasvatuksen viitekehyksissä. Kokemuksellinen oppiminen sekä systeemiseen ajatteluun perustuva kriittinen lukutaito todettiin toimiviksi menetelmiksi ihmiskaupasta opetettaessa. Tiedon ja tietoisuuden lisääntymisen lisäksi interventiot aiheuttivat muutosta opiskelijoiden toimijuudessa, mikä näkyi muun muassa kansalaisaktiivisuuden lisääntymisenä. Tuloksissa korostui opettajien ja koko kouluhenkilökunnan kouluttamisen tärkeys sekä tutkimuksen tarpeen lisääminen. Kasvatuksen ja koulutuksen avulla voidaan lisätä oppilaiden ja opiskelijoiden valmiuksia toimia ja tehdä valintoja, jotka auttavat ihmiskaupan ehkäisemisessä. Opetusmenetelmät voivat olla samoja kaikilla koulutusasteilla, mutta tiedon tulee kohdata oppilaiden kehitysvaiheen kanssa ja aiheen haastavuus tulee ottaa huomioon opetettaessa. Tutkimuksen määrää aiheesta tulee edelleen lisätä.

Tässä kandidaatintutkielmassa on muodostettu teoreettinen viitekehys väkivallattomuutta edistävälle pedagogiikalle aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimuskysymys on: ”Mitä on väkivallattomuuden pedagogiikka?” Tutkimusaineisto koostui yhteensä seitsemästä vertaisarvioidusta kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimus on toteutettu narratiivisena yleiskatsauksena. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Keskeisiä teorioita tutkimuksen taustalla ovat nondualismi, kriittinen teoria, poststrukturalismi, Judith Butlerin teoriat affekteista, etiikasta ja väkivallattomuudesta sekä analyyttinen psykologia. Tutkimustuloksista ilmenee, että väkivaltaan vaikuttavat yksilölliset tekijät ja yhteiskunnalliset rakenteet, mitkä ovat keskinäisriippuvaisia. Väkivallattomuus edellyttää yksilön sisäistä psyykkistä integraatiota, väkivallatonta relationaalisuutta sekä rakenteellista muutosta, joka mahdollistaisi väkivallattomuuden. Tutkimustulosten perusteella väkivallattomuuden pedagogiikan tavoitteena on tukea yksilön sisäistä muutosta ja kasvattaa tietoisuutta väkivaltaa tuottavista normeista ja rakenteista, sekä siitä millaisilla eettisillä ja poliittisilla toimilla näihin voidaan vaikuttaa. Opetuksen tavoitteena on luoda ajattelun lähtökohtia, joiden avulla yksilön on mahdollista vastata monimutkaisiin ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin päivittäisessä elämässä.