Browsing by Subject "ikääntyminen"

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kerronnan rakennetta sekä kerronnassa iän myötä mahdollisesti ilmeneviä muutoksia. Kertomukset ovat tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja läsnä jokaisen arjessa. Kertomuksia tutkitaan monella eri alalla ja niitä tarkastellaan monesta eri lähtökohdasta. Tämä kirjallisuuskatsaus nojaa Kintschin ja van Dijkin (1978) ajatukseen kertomuksen rakenteen kolmiportaisesta mallista, jossa ylimpänä on kertomuksen yleinen muoto. Sen alapuolella on kertomuksen semanttinen rakenne, kertomuksen idea ja kolmannella tasolla on kertomuksen lauseiden ja virkkeiden rakenne ja merkitykset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kertomuksen keskimmäistä porrasta, semanttista rakennetta, jota voidaan analysoida muun muassa kertomuskielioppien avulla. Kaksi kuuluisaa kertomuskielioppia ovat kehittäneet William Labov (1977) sekä Stein ja Glenn (1979). Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan terveiden, kielellisesti tyypillisten aikuisten kerrontaa, sillä jotta voidaan havaita kerronnan vaikeuksia ja haasteita henkilöillä, joilla on jokin kielellis-kognitiivinen vaikeus, on oltava tietoa siitä miten kielellisesti tyypilliset aikuiset tuottavat kertomuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjalli-suushaku suoritettiin ProQuest LLBA tietokannassa. Hakulausekkeena oli (narrative OR story OR discourse) AND structure AND (adult OR ageing OR aging) NOT child* jolla löytyi yhteensä 190 englanninkielistä, vertaisarvioitua ja koko tekstillä löytyvää artikkelia. Poissulkuprosessin myötä näistä artikkeleista tämän tutkielman aineistoksi valikoitui viisi artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kerronnan rakenteen arvioimiseen käytettävät menetelmät vaihtele-vat eikä käytössä ole yhtä yhteistä menetelmää. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tutkimustulokset vaihtelevat riippuen käytetystä menetelmästä ja analyysitavasta. Ikääntyminen näyttäisi vaikuttavan kerronnan rakenteeseen, mutta tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta.

Tavoitteet. Tutkielma tarkastelee ikääntyvien arjen tukemista lähihoitajien koulutuksen ja työn näkökulmasta. Tutkielmassa yhdistettiin kotitaloustieteen tulokulma arkeen sosiaalitieteiden tutkimukseen ikääntyvien tuetusta arjesta sekä lähihoitajan koulutuksen sisältöihin. Tuettu arki ja arjen tukeminen näyttäytyvät aiemmassa tutkimuksessa korostuneesti kehollisiin toimintoihin painottuvina. Hoitotyön asiakkaiden avuntarpeen on havaittu olevan yleensä suuri, eli hoidon piirissä olevan arki kaipaa monipuolista tukea. Kotitaloustieteessä arkea tarkastellaan laaja-alaisesti, jolloin kehollisiin toimintoihin keskittyminen näyttäytyy riittämättömänä arjen tukemisessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että erityisesti kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat kokevat työnsä olevan liian kiireistä, ja toivoisivat aikaa jäävän enemmän myös muuhun kuin välttämättömiin toimiin. Tutkimustehtävänä on kartoittaa, analysoida ja tulkita ikääntyvien tuetun arjen erityispiirteitä lähihoitajien tekemässä hoivatyössä ja lähihoitajan opinnoissa. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla neljää lähihoitajan koulutuksessa ikääntyneiden hoitoa opettavaa opettajaa kahdesta pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta oppilaitoksesta. Asiantuntijahaastattelut tarjosivat keskeisen näkökulman arjen tukemiseen lähihoitajien tekemässä hoitotyössä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina haastateltavien työpaikoilla. Aineisto litteroitiin ja sitä analysoitiin teemoittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että tuettu arki näyttäytyi kaksitasoisena ikääntyvän asiakkaan ja lähihoitajan arkitodellisuuksien limittyessä toisiinsa hoitotyön arjessa. Haastateltavien oli helpompi osoittaa ikääntyvien arjesta kehollisiin toimintoihin liittyviä seikkoja kuin muita arjen osa-alueita. Opettajat olivat luottavaisia lähihoitajan koulutuksen mahdollisuuksista tarjota kattava tietopohja ja ammattitaito arjen tukemiseen, mutta huolissaan ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisalan alhaisista osallistujaluvuista. Lähihoitajan tutkinnon yhteiset osat valmistavat hyvin arjen ruumiillisten perustoimintojen tukemiseen, mutta arjen kokonaisuuden hahmottaminen ja ikääntyneen arvostava kohtaaminen edellyttävät osaamisalaopintojen tietopohjaa. Tutkimus osallistuu keskusteluun tuetusta arjesta tärkeänä arjen muotona, joka koskettaa lähes jokaista jossakin elämän vaiheessa ja liittyy keskeisesti yhteiskunnalliseen ikärakenteen kehitykseen.