Browsing by Subject "intersektionaalisuus"

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda koulukäsityön kontekstissa kirjallisuuskatsauksen keinoin kokonaiskuvaa sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolitietoisuuden nykytilasta ja muutoksista 2000-luvulla. Vaikka sukupuolittuneet asenteet ja toimintamallit ovat vähentyneet, tutkimukset osoittavat, että sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolitietoisuuden tasossa on edelleen parantamisen varaa. Jo sillä, että opettajat ovat koulukäsityön eri painotuksissa suurelta osin jakautuneet sukupuolen mukaan, on vaikutusta oppilaiden mielikuviin ja traditionaalisten sukupuoliroolien säilymiseen käsityöhän liittyvissä asenteissa. Opettajien omat kouluaikaiset kokemukset vaikuttavat opetukseen – etenkin opettajan refleksiivisyyden ollessa vähäistä. Tutkimusaineisto koostuu vuosien 2000-2020 aikana julkaistuista kotimaisista koulukäsityötä, sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolitietoisuutta käsittelevistä tutkimuksista sekä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista ja pro gradu -tutkielmista. Teorialähtöisen sisällönanalyysin lähtökohtana on feministisestä teoriasta, sukupuolten tasa-arvoa koskevasta tutkimuksesta ja Opetushallituksen vuonna 2015 julkaisemasta tasa-arvo-oppaasta nouseva käsitteistö. Tutkielman tavoitteiden kannalta tärkeimmät käsitteet ovat sukupuolten tasa-arvo ja sukupuolitietoisuus. Tämän lisäksi analyysin kannalta olennaisia käsitteitä ovat sukupuoli, intersektionaalisuus, sukupuolineutraalius ja heteronormatiivisuus. Tutkielman tulokset osoittivat sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolitietoisuuden tason parantuneen 2000-luvun aikana. Sukupuolen moninaisuus huomioitiin kuitenkin vasta viimeisimmissä tutkimuksissa. Sukupuolten tasa-arvon edistämisen kannalta olennaista oli siirtyminen sukupuolineutraalista näkökulmasta sukupuolitietoisuuden lisäämiseen. Myös tämä tutkielma tekee näkyväksi sukupuolittuneita asenteita ja toimintamalleja, ja osoittaa niiden edelleen elävän voimakkaasti sekä koulukäsityössä että yhteiskunnassa laajemminkin. Se osoittaa myös tarpeen lisätutkimukselle, jonka pohjalta sukupuolten tasa-arvoa voitaisiin edistää sekä poliittisilla että koulukohtaisilla päätöksillä.

Through intercultural education, it is possible to learn how to face diversity and otherness in a globalizing world, depending on the kind of intercultural understanding it is based on. Through the solid and Janusian understandings of interculturality, culture and identity can be seen as essentialistic constructions that explain people’s actions. Unquestioned stereotypes and assumptions of the other can lead to othering. From a critical point of view, liquid interculturality emphasizes the flexible and interactional nature of both culture and identity. Liquid interculturality is also associated with an intersectional perspective, which takes into account individuals’ multiple identities and their intersections. Diversity includes, for example, gender, socio-economic status or age, and culture is not seen as the sole determinant of identity or action. The aim of this thesis was to examine the role of intersectionality in the field of intercultural education. The literature review was based on critical educational research, which is built on post-structuralist and post-colonialist traditions. The perspective of intersectionality was examined through questions about to whom intercultural education is directed, what it pursues and how it is implemented. Different ways of understanding interculturality were used in the analysis. Intersectionality can be implemented through critical intercultural education which is directed to all students and recognizes diversity within all individuals. In teaching and educational practices, intersectional intercultural education takes into account both the individual ways of identification and the underlying structures and power relations. It is challenging to integrate intersectionality into an intercultural education that is based on a solid or Janusian view of interculturality.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Aiempi tutkimus (ks. Molander, 2020) on osoittanut, että korkeakoulujen hakukuvastojen perusteella on mahdollista muodostaa käsitys opiskelijan ideaalityypistä, joka on valkoinen, nuori, iloinen ja fyysisesti terve nainen. Näin ollen representaatio jää hyvin kapeaksi. Samaan aikaan korkeakoulutusta pyritään kehittämään saavutettavammaksi, jotta yhä useampi nuori aikuinen opiskelisi korkeakoulussa. Tässä kandidaatintutkielmassa mielenkiinto kohdistuu siihen, millaisia samaistumisen ja kuulumisen mahdollisuuksia potentiaaliset hakijat löytävät korkeakoulujen markkinointimateriaaleista, millaisia ovat kuvastojen välittämät käsitykset opinnoista, kuinka kattavaa kuvastojen representaatio heidän mielestään on ja kuinka sitä voisi kehittää. Näin ollen tämän tutkielman tavoitteena on täydentää ymmärrystä korkeakoulujen markkinointimateriaaleissa esiintyvästä ideaalityypistä tuomalla keskusteluun korkeakouluopintoihin tähtäävien nuorten ääni. Menetelmät. Tutkielma on laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmea 18–29-vuotiasta nuorta aikuista, joista jokainen on kiinnostunut hakeutumaan korkeakoulutukseen jollakin aikavälillä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun ja photo elicitation -menetelmän yhdistelmää hyödyntämällä. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Nuoret kiinnittivät huomiota markkinointimateriaalien kuvastoissa esiintyvien ihmisten ulkoisten ominaisuuksien lisäksi näiden kyvykkyyteen, toimintatapoihin ja asennoitumiseen. Näiden luonnehdintojen perusteella hahmottuu opiskelijan henkinen ideaalityyppi, joka pärjää, haluaa muuttaa maailmaa ja jaksaa ahkeroida tavoitteidensa saavuttamiseksi. Henkiset ominaisuudet kietoutuvat yhteen esimerkiksi perhetaustan kanssa: kuvat viestivät korkeakoulutuksen olevan luonteva ja suvussa kulkeva valinta opiskelijan ideaalityypille. Lisäksi opiskelijayhteisö on nuorille merkityksellinen osa korkeakouluopintoja, ja kuvissa esiintyvät ryhmät voivat tuntua samaistuttavilta. Kuvat eivät kuitenkaan viesti selkeästi mitä korkeakouluopinnoissa käytännössä tehdään. Representaation kehittämiskohteina voidaan nimetä esimerkiksi pukeutumistyylien monipuolistaminen, ikäjakauman laajentaminen sekä eri vähemmistöryhmien laajempi representaatio.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan työpaikan monimuotoisuutta. Aiemman tutkimuksen mukaan työpaikan monimuotoisuus on nähty hyötynä organisaatiolle. Erilaisuuksien esiintuomien tietojen ja taitojen on todettu parantavan organisaation suorituskykyä. Työpaikan monimuotoisuutta ei ole kuitenkaan tarkasteltu monipuolisesti, ja tarkastelun ulkopuolelle on jäänyt monimuotoisuuden tuomat haasteet eikä intersektionaalisuutta ole huomioitu. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda työpaikan monimuotoisuudesta kokonaisvaltainen kuva vastaamalla tutkimuskysymykseen ”Millaisena työpaikan monimuotoisuus nähdään?”. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin avulla. Aineisto kerättiin EBSCO:n ja ERIC:in tietokannoista, käyttämällä otsikoissa näkyviä hakusanoja ”workplace” ja ”diversity”. Vertaisarvioinnin, julkaisuvuosien rajauksen ja tiivistelmien lukemisen jälkeen aineiston analyysiin päätyi kuusi tutkimusartikkelia. Tutkimusaineistoa analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisesti, joka mahdollisti työpaikan monimuotoisuuden kokonaisvaltaisen kuvan luomisen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että työpaikan monimuotoisuus nähdään aiemman tutkimuksen mukaan hyötynä mutta myös tämän lisäksi haasteena sekä näiden yhdistelmänä. Kuten aiemassa tutkimuksessa, myös kirjallisuuskatsauksessa organisaation suorituskyvyn parantaminen nähtiin suurimpana monimuotoisuuden hyötynä, ja tutkimusartikkelit pohtivatkin monimuotoisuuden valjastamista juuri tästä näkökulmasta. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen, kirjallisuuskatsauksessa pohdittiin hyötyjä myös uusista näkökulmista ottaen huomioon esimerkiksi työssäoppimisen mahdollisuudet. Lisäksi työpaikan monimuotoisuutta alettiin tunnistamaan ja arvioimaan aiempaa enemmän. Poiketen aiempaan tutkimukseen, työpaikan monimuotoisuus nähtiin kirjallisuuskatsauksessa aiempaa suurempana haasteena. Erityisesti monimuotoisuuden huomioiminen ja sisällyttäminen organisaation toimintaan nähtiin haasteellisena. Työpaikan monimuotoisuuden eri osatekijöitä painotettiin toisia enemmän, ja esimerkiksi uskonto jätettiin kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan muita osatekijöitä pienemmälle painoarvolle. Haasteita esiintyi lisäksi kulttuurien välisten konfliktien muodossa sekä työnantajien ja linjauksien yhtäläisyyksien puuttumisessa. Tutkimusartikkeleissa korostuivat hyötyjen ja haasteiden yhdistelmät, osoittaen ilmiön olevan moninainen. Johtopäätöksenä todetaan, että työpaikan monimuotoisuus nähtiin aiempaa tutkimusta moninaisempana ja intersektionaalisena, eli monen eri tekijän kokonaisuutena. Yhteistä kaikille tutkimusartikkeleille oli kiinnostus parantaa työpaikan monimuotoisuutta haasteet huomioiden. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää organisaatioissa lisäämällä tietoisuutta työpaikan monimuotoisuuden vaikutuksista, ja niiden avulla työpaikan monimuotoisuutta voidaan parantaa ja valjastaa sekä organisaatioiden, että työntekijöiden parhaaksi.