Browsing by Subject "interventio"

Children´s aggressive behavior is a worrying phenomenon in school environment. Over fifty per cent of special education teachers have reported students acting aggressively in school. The behavior makes it hard for the teachers to do their job and for pupils to learn and feel comfortable in school. Aggressive behavior is explained by many different theories, from frustration theory to model learning. Children´s aggressive behavior is often explained by social information processing problems. Pupils who tend to act aggressively often have a hostile attribution bias where they interpret peers or other´s actions in hostile way even in a neutral situation. In these situations, the child chooses an aggressive way to react in order to protect self. The aim of this study is to see what kind of interventions are there for children who act aggressively, how effective they are and what kind of meters are used to detect the effectiveness. The study is executed as a systematic literature review. Seven research article´s, which examined about intervention´s used to deal with children with aggressive behavior, were chosen in to the study. According to this study intervention´s which aimed at changing children´s hostile attribution bi-as were effective in decreasing children´s aggressive behavior. Children´s willingness to act ag-gressively decreased, they took the responsibility from their actions more likely and decoded their peer´s actions more positively, when the intervention had a positive impact on child´s hos-tile attribution bias. In some studies, the children also received intervention about social skills, which altered their perception about peer´s actions towards more positive. Also, teachers part in child´s aggressive behavior was studied, and found that teacher’s empathy had an impact in child´s aggressive behavior. On the grounds of this review it is important in the future to focus on aggressively behaving child´s attribution biases and how to prevent them. Would also be important to study more about teacher´s role in child´s aggressive behavior because the correla-tion between teacher´s increasing empathy and child´s decreasing aggressive behavior. In the future studies should have more adult´s evaluations about child´s actions, as many of the stud-ies in this review were based on child´s self-evaluation.

Carol Dweckin kasvun ajattelutavan teorian mukaan voidaan erottaa kaksi erilaista toimintaa ohjaavaa ajattelutapaa; muuttumaton ajattelutapa ja kasvun ajattelutapa. Älykkyyttä ja muita ominaisuuksia voidaan pitää muuttumattomina ja synnynnäisinä, joihin ei voi juurikaan vaikuttaa, tai niihin voidaan suhtautua kasvun ajattelutavan mukaisesti kehitettävinä ominaisuuksina. Ajattelutavat vaikuttavat erityisesti siihen, miten henkilö suhtautuu haasteisiin. Ajattelutapojen vaikutusta oppimiseen on tutkittu runsaasti nuoremmilla oppilailla, mutta korkeakouluopiskelijoita koskevaa tutkimusta on vähemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella korkeakouluissa toteutettuja interventioita, joilla on pyritty edistämään opiskelijoiden kasvun ajattelutapaa oppimisessa. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimukseen on valittu viisi interventiota, jotka on julkaistu vertaisarvioiduissa kansainvälisissä tutkimusartikkeleissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia interventioita korkeakouluissa on toteutettu ja millaisia tuloksia niillä on saavutettu kasvun ajattelutavan edistämiseksi sekä oppimisen tukemisen näkökulmasta. Tarkastelluissa interventioissa käytetyt interventiomenetelmät pohjautuivat osittain jo vakiintuneisiin interventiomalleihin, jotka oli muokattu kyseiseen kontekstiin soveltuvaksi. Tarkastelluista interventioista kaksi oli online-interventioita ja kolme suoritettiin luentojen yhteydessä. Interventiot oli pyritty laatimaan niin, että ne olisivat mahdollisimman helposti toteutettavissa. Interventioilla pyrittiin vaikuttamaan kasvun ajattelutavan lisäksi muun muassa opintomenestykseen sekä stressin hallintaan. Osassa interventioita todettiin vaikutuksia opintomenestyksessä, mutta ei kaikissa. Lisäksi havaittiin muun muassa asenteiden muuttuneen positiivisemmiksi opiskeltavaa ainetta kohtaan sekä kasvun ajattelutavan ennustavan proaktiivisten hallintakeinojen käyttöä. Kolmessa interventiossa todettiin intervention vaikuttaneen kasvun ajattelutapaan, yhdessä muutosta ei havaittu ja yhdessä interventiossa ajattelutapaa ei mitattu. Vaihtelevista tuloksista huolimatta interventioissa nähtiin potentiaalia ja jatkotutkimuksen tarve tuotiin vahvasti esille kaikissa tutkimuksissa.

Study objectives: The efficacy of cognitive behavioural therapy based interventions in treating sexually abused children and adolescence is examined in this meta-analysis . Sexual abuse of minors is a serious issue with severe short and long-term consequences on physical and mental health. Previous reviews have shown cognitive behavioural therapy treatments to be effective in treating sexually abused children and adolescence. This meta-analysis adds latitude to this field of study by including more recent studies that have been excluded from earlier reviews. Methods: In all of the studies included all the participants were under 18, they have been sexually abused and they have received cognitive behavioural therapy treatment. Studies were researched through two different databases using different keywords and references of the previous meta-analyses were checked. 18 studies fitting the criteria were found. For each study one effect size, Cohen’s d, were calculated. In the meta-analysis random effects model were used and studies were weighted by variance. Heterogeneity of the studies was examined with Q-test and publication bias with Funnel plot and Fail -safe N-test. Results and conclusions: Cognitive behavioural therapy based interventions are effective. The average effect size was d=0.67 and it was statistically significant. The included studies were heterogeneous and affected by publication bias. The results support the use of these kinds of interventions in treating sexually abused minors.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään, millaisia esi- ja alkuopetuksen lukemaan opettamisen interventioita Suomessa on tutkittu 2000-luvulla. Selvitän käytettyjen interventi-oiden luonnetta niiden keston ja interventiokertojen tiheyden osalta sekä sen osalta mitä lu-kemisen valmiuksia niissä on pyritty harjoittamaan. Lisäksi selvitän, millaisia tuloksia inter-ventioilla on saatu. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Sen aineistoksi valikoitui kuusi Suomessa toteutettuja esi- ja alkuopetuksen interventioita koskevaa ver-taisarvioitua tutkimusta. Kaikki tutkimukset oli julkaistu 2000-luvulla. Puolet tutkimuksista oli julkaistu suomen ja puolet englannin kielellä. Tulokset ja johtopäätökset. Yleisimmin tutkimuksissa harjoitetut lukemisen valmiudet olivat kirjain-äännevastaavuus, tavu- tai sanatason lukeminen sekä fonologinen tietoisuus. Kestol-taan tutkimukset vaihtelivat. Kaikkien tutkimusten interventiokertoja pidettiin ainakin kerran viikossa, joissain jopa neljä kertaa viikossa. Interventioilla saatiin tutkimuksissa joko normaa-lia erityisopetusta parempia tai sitä vastaavia tuloksia. Intervention kestolla ei näyttänyt ole-van suurta merkitystä intervention toimivuuteen, mutta harjoituskertojen tiheys näyttää vai-kuttavan positiivisesti oppilaiden tuloksiin. Jatkossa tarvitaankin vielä lisää tutkimusta siitä, mitkä interventiot ovat ajankäytöltään ja vaivaltaan tehokkaimpia.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että matematiikan oppimisessa varhaisten matemaattisten taitojen osaaminen on perusta myöhemmille matemaattisille taidoille. Kandidaatintutkielmani aiheena on matemaattisten taitojen kehittyminen ja matemaattisissa taidoissa ilmenevät pulmat, matemaattiset oppimisvaikeudet. Lisäksi tutkielmassani käsitellään matematiikan oppimisvaikeuksien arviointivälineitä ja tuen antamista oppimisvaikeuksiin. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus ja keskittyy koulukontekstiin. Varhaisin matemaattinen taito lapsella on lukumääräisyyden taju eli kyky huomata eroja lukumäärissä. Lukumääräisyyden taju luo pohjaa myöhemmille matemaattisille taidoille. Lukumääräisyyden taju, lukujonotaidot, matemaattisten suhteiden ymmärtäminen ja aritmeettiset taidot ovat osataitoja, joita tarvitaan matematiikan oppimisessa. Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat usein kapea-alaisia, ne näkyvät vain matemaattisten aineiden oppimisessa. Dyskalkuliassa matematiikan oppimisvaikeudet ovat laajempia ja tulevat esille jo peruslaskutaidoissa. Matematiikan oppimisvaikeuksien tunnistamiseen on hyviä testejä ja seuloja, joiden taustalla on tutkimustietoa. Opetussuunnitelmaan pohjautuvia osaamisen arviointivälineitä ovat Mavalkat, MAKEKO ja KYMPPI-kartoitus. Muut arviointivälineet mittaavat yleistä matematiikan osaamista, näihin kuuluvat RMAT, Lukukäsitetesti, Banuca ja Matte. Matematiikan oppimisvaikeuksien tukemiseen oppilas voi saada yleistä, tehostettua tai erityistä tukea riippuen tuen tarpeesta. Eksplisiittinen opetus on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi keinoksi opettaa uusia matematiikan taitoja tukea tarvitseville oppilaille. Eksplisiittisessä opetuksessa opettaja mallintaa ja havainnollistaa opetusta. Opetus etenee askel askeleelta. Itsenäisen työskentelyn aikana oppilaita pyydetään kertomaan, miten he ratkaisivat tehtävän. Tietokoneharjoitteluun on tehokkaita harjoitusohjelmia, kuten Numerorata, Vektor, Ekapeli-Matikka ja Neure. Lisäksi opettajalle on ThinkMath-materiaali, joka on suunniteltu matematiikan oppimisvaikeuksien tukemiseen.

Tavoitteet Kandidaatintutkielmani tarkotus on selvittää kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten matematiikka-ahdistusta voisi luokkaolosuhteissa lieventää, eli siihen tepsiviä interventioita. Vaikka vankkumatonta dataa matematiikka-ahdistuksen yleisyydestä ei ole, se on näkyvissä kouluarjessa. Ahdistus voi olla kaikkea pienen epämukavuuden ja täyden fobian välillä, joten se näyttäytyy hyvin yksilöllisillä tavoilla eri tilanteissa. Pohdin mitä tietoa tarvitsisin opettajantyössäni, ja tutkimuskysymyksiksini muotoutuivat: 1. Minkälaisia interventioita matematiikka-ahdistuksen lieventämiseksi on tutkittu? 2. Minkälaiset interventiot ovat matematiikka-ahdistuksen lieventämiseksi tehokkaita? Menetelmät. Toteutin tutkielmani integratiivisena systemaattisena kirjallisuuskatsauksena Kokosin kirjallisuuskatsauksen aineiston Helda, Helka, Eric ja Google Scgolar tietokannosita. Hakusanoinani toimi "matematiikka-ahdistus/math anxiety, työmuisti/working memory ja interventio/intervention. Näillä hakusanoille ja näistä tietokannoista valitsin 5 artikkelia, joista kaksi oli empiiristä tutkimusta, kaksi tieteellisiä artikkelia ja yksi opetusalan oppikirja. Tästä materiaalista etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tulokset ja johtopäätökset. Lähtökohtanani oli etsiä nimenomaan interventioihin liittyvää tietoa, mutta valtaosa löytämästäni materiaalista koski joko matematiikka-ahdistuksen olemusta tai ennakoivia toimenpiteitä sen syntymisen ehkäisemiseksi. Materiaalista paljastui, kuinka merkittävä rooli opettajan työllä matematiikka-ahdistuksen lieventämisessä on. Opettaja vaikuttaa ahdistuksen määrään omalla asenteellaan matematiikkaa kohtaan, jonka tuo tunneille mukaan, pedagogisilla ratkaisuillaan ja kyvyllään huomioida oppilaiden yksilöllisiä tarpeita. Erityisopettajalla on erityisen tärkeä rooli matemaattisista oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden asenteen muotoutumisessa matematiikkaa kohtaan. Asenteeseen kohdistuvaa interventiota puoltaa myös valitsemani empiirinen tutkimus, joka osoitti kasvun ajattelutavan olevan merkittävä osa oppilaan minäpystyvyyden tunteen kehitystä ja uskoa kykyynsä oppia uutta vaikeuksista huolimatta, kunhan jaksaa olla sinnikäs ja tehdä töitä sen eteen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisilla näyttöön perustuvilla interventioilla ja toimintamalleilla oppilaiden käyttäytymistä voidaan alakoulussa tukea. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä asiat näitä interventioita ja toimintamalleja yhdistävät. Käyttäytymisen haasteet koskettavat koulussa kaikkia niin henkilökuntaa kuin oppilaita. Jos haastavaan käyttäy-tymiseen ei puututa ajoissa ja lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, voi sillä olla hyvin pitkäaikaisia ja negatiivisia vaikutuksia oppilaan myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että opettajat kaipaavat lisää työkaluja ja osaamista haastavasti käyttäytyvien oppilaiden tukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoite oli koota tällaisia keinoja yhteen opettajien työn tueksi. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin sähköisitä tietokannoista. Hakua rajattiin tarkkojen hyväksymis- ja poissulkukriteerien avulla, jotta tutkimuksen aineisto vastaisi esitettyihin tutkimuskysymyksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2016–2023. Aineiston järjestämisen apuvälineenä käytettiin sisällönanalyysin menetelmin. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tuloksena löytyi viisi erilaista näyttöön perustuvaa menetelmää, joilla voidaan tukea alakouluikäisten oppilaiden käyttäytymistä. Näitä ovat: Positive Behavior Support yhdessä Check-in/Check-out -intervention kanssa, TCM-ryhmänhallintamenetelmä, Joensuun kasvatuksellinen pienluokkamalli, Aggression portaat -interventio sekä Together at school -toimintamalli. Tutkimusaineistoon kuuluvia tuen menetelmiä yhdistävät seuraavat tekijät: tuen kohdistuminen koko ryhmään, laadukas yhteistyö vanhempien kanssa, sosioemotionaalisten taitojen opettaminen, positiivinen pedagogiikka, systemaattisuus ja johdonmukaisuus sekä käyttäytymisen opettaminen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että näitä edellä mainittuja keinoja hyödyntämällä, käyttäytymistä voidaan tukea suomalaisessa alakoulussa tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Tavoitteet. Itsesäätely on laaja-alainen oman toiminnan säätelyn taito, jota koulumaailma vaatii oppilailta nykypäivänä yhä enemmän. Heikko itsesäätelykyky on usein yhteydessä ongelmiin koulunkäynnissä, mitkä saattavat näkyä vaikeuksina oppimisessa tai käyttäytymisessä. Yhtä lailla hyvät itsesäätelytaidot ovat positiivisessa yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen, mielenterveyteen ja sosiaalisiin taitoihin. Kouluikä on tärkeä vaihe näiden taitojen kehityksessä, ja kouluilla on merkittävä rooli lasten kasvattajina. Näin ollen luokkahuone vaikuttaa ideaalilta paikalta tukea lasten itsesäätelytaitoja. Yksi konkreettinen tapa tukea lasten itsesäätelytaitojen kehitystä ovat lasten itsesäätelytaitoja tukevat interventiot. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii selvittämään, minkälaisilla interventioilla lasten itsesäätelyä voidaan tukea koulussa parhaiten ja tarjoamaan näin keinoja itsesäätelyn tukemiseen alakoulussa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota, lajitella ja tiivistää aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Hain aineistoa kahdesta tietokannasta, Web of Sciencesta sekä Scopuksesta hakulausekkeella ”(self-regulation OR self-control) AND intervention AND teacher AND (primary school OR elementary school)”. Hakulausekkeella löytyi yhteensä 128 hakutulosta, jotka seuloin ensin otsikon, sitten tiivistelmän ja viimeiseksi koko tekstin tasolla. Lopulliseksi aineistoksi jäi näin 15 artikkelia. Aineistoa analysoitaessa loin kuusi eri kategoriaa itsesäätelyn interventioista ja tutkin interventioiden vaikuttavuutta tarkastelemalla niiden efektikokoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että oppilaiden itsesäätelykykyä tukevat parhaiten interventiot, jotka on toteutettu luokanopettajan ja muiden ammattilaisten yhteistyössä. Monenlaisin interventioin kyettiin kuitenkin tukemaan oppilaiden itsesäätelyä. Tutkimusten tutkimusasetelmat ja otoskoot vaihtelivat paljon. Itsesäätelyä oli mitattu kaikissa tutkimuksissa kvantitatiivisesti erilaisten lomakkeiden avulla, mutta lähes kaikissa tutkimuksissa itsesäätelyn kehityksen mittaamiseen käytettiin eri lomakkeita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia itsesäätelyä mittaavia lomakkeita sekä itsesäätelyinterventioiden pitkäaikaisvaikutuksia.

Social norms direct group behavior. Everybody in group knows how they should behave ac-cording to the norms, but sometimes group members may have misperceptions about the norms. Pluralistic ignorance is situation where majority of the group secretly resist the norm. Group members do not tell their own opinion or non-normative behavior because they think other group members support the norm. It has been studied that youth have misperceptions, for example about substance abuse and bullying behavior. According to the social norms the-ory the misperceived norms and negative behavior can be decreased by releasing the actual norms. Perkins’ and Berkowitz’s (1986) social norms approach releases the actual positive norms to the group by intervention. The purpose of this study is to examine the suitability of the social norms approach in com-prehensive school context and survey the ways that interventions can be done. The first re-search question surveys the misperceptions that social norms approach have been target at in comprehensive schools, and which methods can be used. The second research question surveys changes in students’ misperceptions and behavior. The method of this study was nar-rative literature review. In my literature review’s material students’ misperceptions were about substance abuse, bul-lying and rumor spreading. Interventions prefer social norms marketing method such as post-ers and other material. Active methods, like interactive feedback assemblies, were also used and three researches mentioned that parents received a newsletter. Students’ misperceptions decreased in all studies but results about students’ negative behavior were conflicting. In some cases negative behavior decreased but in some cases it even increased. The behavior changes may be explained by increase in students’ awareness, low campaign exposure, stu-dents’ age and intervention methods and readiness.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia erilaisia sovellettuun käyttäytymisanalyysiin perustuvia interventioita (ABA-interventiot) ja niiden keskeisiä opetusmenetelmiä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet sovelletun käyttäytymisanalyysin vaikuttavuuden opetus- ja kuntoutusmenetelmänä lasten, joilla on autismikirjo, kuntoutuksessa. Sosiaalisiin taitoihin liittyvät haasteet ovat keskeinen osa autismikirjon häiriöön liittyvää käyttäytymistä. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä siihen, mitä sosiaalisia taitoja ABA-interventioiden avulla opetetaan lapsille, joilla on autismikirjo ja millaisia opetusmenetelmiä interventioissa käytetään. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Katsauksen aineistohaku tehtiin Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta. Aineistohaun kriteerit dokumentoitiin erilliseen taulukkoon. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta vuosien 2010–2023 välillä julkaistusta englanninkielisestä vertaisarvioidusta artikkelista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä soveltaen. Analyysin perusteella muodostetut luokat ja niihin sisältyvät ilmaisut on raportoitu erillisessä taulukossa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että interventioissa käytetään useita sovelletun käyttäytymisanalyysin keskeisiä opetusmenetelmiä. Näitä olivat muun muassa erillistaitojen opettaminen, virheenkorjausmenetelmä sekä toivotun käyttäytymisen ja toiminnan vahvistaminen. Tutkimuksessa tunnistettiin myös ABA-menetelmiä soveltavia ja yhdisteleviä opetusmetodeja. Menetelmien avulla onnistuttiin myös opettamaan useita sosiaalisia taitoja lapsille, joilla on autismikirjo. Kommunikaatioon, kieleen ja leikkimiseen liittyvät taidot nousivat erityisesti esille useista aineistoista.