Browsing by Subject "isovanhemmuus"

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälainen merkitys isovanhemmuuden ilmiöllä on perheen eri sukupolville ja miten nämä käsitykset mahdollisesti eroavat toisistaan 2020-luvun suomessa. Erityinen kiinnostus kohdistui lasten näkökulman esiin tuomiseen, sillä isovanhemmuuden ilmiön tutkimus on painottunut suomalaisen tutkimuksen kentällä 2000-luvulla pääosin kuvaamaan ilmiötä isovanhemman, vanhempien, tai aikuiseen ikään ehtineiden lasten näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Urie Bronfenbrennerin (1979/1989) ekologisen teorian varaan, jonka mukaan yksilön kehitykseen vaikuttavat niin yksilön perimä kuin ympäristökin. Teorialuvussa tarkastellaan ekologisen teorian viittä sisäkkäin rakentuvaa ympäristösysteemiä, joiden kanssa kehittyvä yksilö on vuorovaikutuksessa. Keskeistä teoriassa on yksilön aktiivinen osallistuminen sekä vuorovaikutuksen vastavuoroisuus. Tutkimuksen aineisto tuotettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Haastatteluun osallistui neljä (4) lasta, kolme (3) vanhempaa ja kolme (3) isovanhempaa. Haastattelut nauhoitettiin ja lopullinen litteroitu aineisto analysoitiin atlas.ti -ohjelman koodaustoimintoa hyödyntäen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Lapset, vanhemmat ja isovanhemmat toivat esiin näkökulmia kasvatuksesta, lapsen ja isovanhemman välisestä suhteesta, lapsen osallisuudesta, toiminnan muodoista, toimintaympäristön piirteistä, vanhempien ja isovanhempien välisestä vuorovaikutuksesta sekä yhteydenpidosta. Suurimmat erot aikuisten ja lasten näkökulmien välillä liittyivät kasvatukseen, lapsen osallisuuteen ja toiminnan muotoihin. Tutkimuksen tuloksista on todettavissa, että vaikka eri sukupolvien näkökulmat ovat yhteneväisiä, on niissä kuitenkin selviä painotuseroja. Tutkimus näyttää myös toteen, että lapset kykenevät jakamaan merkityksiä ja kokemuksiaan siinä missä aikuisetkin. Tästä syystä lapselle tulisikin antaa mahdollisuus tuoda ilmi näkemyksiään ja niitä tulisi kuunnella herkällä korvalla.