Browsing by Subject "jännite"

Tiivistelmä - Referat – Abstract Lasten osallisuutta lepohetkellä tai lepohetken suunnitteluun on tutkittu vähän. Muutoinkin tutkimuksia lepohetken pedagogiikasta ei ole merkittävässä määrin. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita varhaiskasvatuksen perustoimintoihin kuuluvan lepohetken käytänteitä osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja tietoa lasten oikeuksien ja osallisuuden edistämisestä varhaiskasvatuksen lepohetken pedagogiikassa sekä toimintaympäristöissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lepohetki on varhaiskasvatuksen ikävimpiä toimintoja lapsen mielestä ja osallisuuden toteutuminen on heikkoa. Lepohetken on todettu olevan ikävää sen pakottavan luonteen ja aikuislähtöisten sääntöjen vuoksi. Aikuisten asenteen vuoksi osallisuus onkin vähäistä lepohetkillä. Päiväunilla on todettu olevan vaikutusta kotona lapsen yöuneen sekä nukkumaanmenon pidentymiseen. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen välillä saattaakin näkyä myös jännitteitä ja ristiriitoja lepokäytäntöjen suhteen, silloin kun vanhempi toivoo, ettei lapsi nukkuisi lainkaan, sillä yksilöllisiä tapoja lepäämisessä ei huomioida suuressa ryhmässä riittävästi. Menetelmät. Tähän laadulliseen tutkimukseen haastateltiin ei-nukkuvaa lasta, hänen vanhempaansa sekä lapsen ryhmässä työskentelevää varhaiskasvatuksenopettajaa. Tämä tutkimus oli tapaustutkimus, jossa tapauksen muodosti erään pääkaupunkiseudun 5–6-vuotiaiden ryhmän konteksti lepohetkestä ja sen osallisuudesta. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen diskurssinanalyysin avulla. Diskurssianalyysin tarkoituksena oli tehdä valtasuhteet näkyviksi, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä sekä löytää vaihtoehtoista tietoa. Tulokset ja johtopäätökset. Ei-nukkuvan lapsen osallisuuden tukemiseen liittyivät jännitteiset näkemykset, jotka estävät laajasti osallisuuden laajempaa toteutumista lepohetkellä. Lapsen osallisuuden jännitteet tulivat esiin lasten oikeuksien, vallan, yhdenvertaisuuden sekä toimintakulttuurin diskursseissa. Ei-nukkuvan lapsen kokemus lepohetkestä oli ikävä, mikä johtui lepohetken pakottavasta luonteesta ja aikuislähtöisestä toiminnasta. Tutkimus osoitti, että lapsen osallisuutta parantamalla ja lapsen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä aikuisen tukemana, lapsi voimaantui suunnitelmastaan ja lepohetki näyttäytyi miellyttävänä. Varhaiskasvatuksenopettajan tuleekin tarkastella omaa asennettaan lepohetken pedagogiikan suunnittelussa sekä tarvitaan keskustelua johtajan taholta päiväkodin toimintakulttuurin muutoksessa osallisuuden ja lapsen edun toteutumisen suhteen. Vanhemman osallisuus näyttäytyi jännitteisenä vallan, yhdenvertaisuuden ja toimintakulttuurin osalta. Vanhemman osallisuuden tarkastelussa tärkeää onkin varhaiskasvatuksenopettajan oma vallan tarkastelu perhelähtöisen yhteistyön laadun takaamiseksi ja vanhemman osallisuuden toteutumiseksi Varhaiskasvatuslain mukaisesti.