Browsing by Subject "kaksi- ja monikielisyys"

Tavoitteet. Monikielisten lasten määrä päiväkotiryhmissä on kasvanut merkittävästi viime vuosina, ja kasvun ennustetaan vain jatkuvan. Monikielisyys nähdään rikkautena, mutta kaik- kien monikielisten lasten äidinkielten kehittymistä ja säilyttämistä ei pitäisi ottaa itsestäänsel- vyyksinä. Jokainen monikielinen lapsi tarvitsee ympäristön arvostusta ja tukea hänen äidin- kielensä kehityksessä. Myös monikielisten lasten vanhemmat tarvitsevat tukea ja kannus- tusta heidän äidinkielensä säilyttämiseen, sillä heidän tehtävänsä on vaativaa ja usein yksi- näistä. Näissä tehtävissä varhaiskasvatus on avainasemassa, koska päiväkodin henkilö- kunta tuntee ja kohtaa lapsia ja heidän perheitään päivittäin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että monikielisten lasten äidinkieltä pitää tukea, sillä se on hedelmällistä niin yk- silötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Vahvan äidinkielen omaavalla lapsella on myös vahva kieli- ja kulttuuri-identiteetti. Hän pystyy oppimaan tehokkaammin myös muita kieliä, ja hänen oppimistuloksensa ovat parempia. Tulevaisuudessa nämä lapset kielitaitoineen monipuolis- taisivat Suomen kielivarantoa, mistä olisi hyötyä yhä globaalistuvammassa toimintaympäris- tössä. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018) ja Esiopetussuunnitelman perusteissa (2014) puhutaan monikielisten lasten äidinkielen arvostuksen tärkeydestä, mutta sen käytännön tu- kemisen rooli varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa jää epämääräiseksi ja päävastuu jä- tetään vanhemmille. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millä tavalla päiväkodissa tuetaan monikielisten lasten omaa äidinkieltä. Tarkastelen ilmiötä kahden tutkimuskysymyk- sen kautta: I) Millaisena varhaiskasvatuksen opettajat näkevät monikielisten lasten äidinkie- len tukemisen ja millaisia valmiuksia heillä on siihen? ja II) Millä tavalla monikielisten lasten omaa äidinkieltä tuetaan ryhmässä? Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka olivat töissä lapsiryhmässä päiväkodissa ja esikoulussa. Aineisto kerättiin haastattelemalla heitä puo- listrukturoidulla haastattelulla, mikä järjestettiin marras-joulukuussa 2020. Aineisto analysoi- tiin sisällönanalyysin menetelmällä, etsien samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia heidän ker- tomuksistaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat suhtautuivat myönteisesti monikielisyyteen, mitä voidaan pitää ensimmäisenä askeleena äidinkielen tuke- miseen. Monikielisyydestä johtuvia hankaluuksia mainittiin vain vähän, ja opettajat olivat aina löytäneet keinoja päästä niiden yli. Opettajat loivat ryhmään kielitietoisen oppimisympäristön, jossa monikielisten lasten äidinkieltä arvostettiin ja sen käyttöön kannustettiin ja se mahdol- listettiin arjen tilanteissa, usein spontaanisesti. Lisäksi tutkimus osoitti, kuinka monipuolisesti opettajat tukivat monikielisten vanhempien äidinkielen säilyttämistä osoittamalla arvostusta 2 heidän kieltään kohtaan, kannustamalla puhumaan äidinkieltä lapsen kanssa ja jakamalla in- foa kielenkehityksestä ja antamalla käytännön vinkkejä, mistä voi löytää erilaisia materiaaleja. Opettajat pitivät moniammatillista yhteistyötä tärkeänä, mutta käytännöt vaihtelivat paikasta toiseen ja olivat riippuvaisia opettajan aktiivisuudesta. Apuvälineinä opettajat käyttivät kuva- tukea, Youtubea ja Lukulumo-palvelua tukeakseen lasten omaa äidinkieltä. Tutkimus toi myös esille puutteita monikielisyyden tukemiseen opettajien koulutuksesta niin 30 vuoden takaa kuin nykyään. Opettajat kokivat tarpeellisiksi ja arvostivat monikielisyyttä käsitteleviä täydennyskoulutuksia.