Browsing by Subject "kuolema"

Kuoleman kuvaamisella lastenkirjoissa on pitkä historia. Eliniän pidentymisen myötä aiheesta tuli lastenkirjallisuudessa tabu. Kuolema teemana lastenkirjallisuudessa on kuitenkin 2000-luvulla yllättäen yleistynyt ja arkipäiväistynyt lasten suhteen luonnolliseen kuolemaan etäännyttyä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lastenkirjallisuudessa kuolemaa kuvataan tyypillisesti varovaisesti ja etäännyttäen usein isovanhemman, muun vanhan sukulaisen tai lemmikin kuoleman kautta. Monissa kuolemaa käsittelevissä lastenkirjoissa jopa vältetään kuolema-sanan käyttöä. Lastenkirjojen sisältämiä kuolemakäsityksiä on tutkittu vähän. Söderberg (1995) on jaotellut tutkimuksessaan ruotsalaisten kuvakirjojen tavat kertoa kuolemasta kristilliseen, vaihtoehtoiseen ja ateis-tiseen kuolemakäsitykseen. Kirjat välittävät lapselle arvoja ja antavat asennekasvatusta. Kirjat voivat auttaa menetyksen kohdannutta lasta työstämään vaikeita tunteitaan ja luoda toivoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida, miten kuolemaa kuvataan suomalaisissa leikki-ikäisille suunnatuissa lasten kuvakirjoissa ja selvittää, millaisia kuolemakäsityksiä kirjoista on löydettävissä. Tutkimuksen aineiston muodostavien kirjojen valinnassa käytin neljää kriteeriä: Kirjan tuli olla leikki-ikäisille suunnattu realistinen kuvakirja, suomalainen ja alun perin suomeksi kirjoitettu kirja, ilmestynyt 2000-luvulla sekä käsitellä lapsipäähenkilölle läheisen ihmisen kuolemaa. Valitsin tutkimukseen neljä julkaisuajankohtansa perusteella uusinta löytämääni asettamani kriteerit täyttävää kirjaa. Aineiston analyysissä käytin laadullista teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Aineistossa kuolemaa kuvattiin varovaisesti ja etäännyttäen. Kirjoissa keskiössä oli lapsen oma kuoleman käsittely ja siihen liittyvät ajatukset ja tunteet. Lapsen kuoleman käsittelyä kuvattiin esimerkiksi aikuisen kanssa käytävinä keskusteluina, yhdessä muisteluna ja lasten hautajaisten leikkimisen kautta. Poijulan (2002) laatiman mallin viidestä käsitteistä käsitellyimmät käsitteet kirjoissa olivat kuoleman peruuttamattomuus ja elämänjatkuvuuden periaate, joita kuvattiin kaikissa kirjoissa jollain tapaa. Aineiston kirjoista oli löydettävissä kaikkiin kolmeen Söderbergin laatimaan kuolemakäsitysluokkaan viittavia kohtia. Kaksi aineiston kirjoista sisälsi kaksi kuolemakäsitystä, kun taas kirjoista kahdesta oli löydettävissä vain yksi kuolemakäsitys. Yksin esiintyvät kuolemakäsitykset olivat kristillinen ja vaihtoehtoinen kuolemakäsitys, ateistinen kuolemakäsitys esiintyi vain toisen kuolemakäsityksen rinnalla.

Lastenkirjallisuus tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä sekä hyvinvointia. Lastenkirjallisuus avartaa lapsen näkemystä elämästä, ja siihen kuuluvista tapahtumista. Lastenkirjallisuuden aihepiiri on laaja, ja lastenkirjoja erilaisista aiheista ja teemoista julkaistaan jatkuvasti. Yksi teema, jota lastenkirjallisuus myös käsittelee, on kuolema. Kuolema kuuluu osaksi jokaisen elämää, ja läheisen menetykseltä kukaan ei voi välttyä. Moni lapsi kokee ensimmäisen menetyksen jo lapsuudessaan – oli menetys sitten perheen lemmikki tai lapsen oma vanhempi tai sisarus. Menetystä ja sen tuomaa surua käsitellessään, tarvitsee lapsi siinä turvallisen aikuisen tukea ja läheisyyttä. Yksi keino lapsen kanssa lähestyä kuolemasta puhumista ja sen käsittelyä on lastenkirjallisuuden hyödyntäminen. Kuoleman käsittely on tärkeää lapsen kanssa kotona, mutta myös varhaiskasvatuksessa opettajien tukemana. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lastenkirjallisuuden hyödyntäminen tukee kuoleman käsittelyä lapsen kanssa. Sekä millä tavoin varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen opettajat ja muu henkilöstö voi hyödyntää lastenkirjallisuutta lapsen kohtaaman kuoleman käsittelyssä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä kuvaileva kirjallisuuskatsaus raportoi kerätystä ja rajatusta tutkimusaineistosta tehdyt havainnot tiiviiksi kokonaisuudeksi. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyin aiempaan julkaistuun tutkimustietoon lastenkirjallisuuden hyödyntämisestä lapsen kohtaaman kuoleman käsittelyssä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu seitsemästä vuosien 2006–2023 välillä julkaistuista tutkimusartikkeleista. Tutkimuksen tuloksena saatiin selville, että lastenkirjallisuus tukee monin tavoin kuoleman käsittelyä lapsen kanssa. Lastenkirjallisuus tuo lohtua surun keskelle, ja luo lapselle ymmärrystä kuolemasta. Lastenkirjallisuuden kautta lapsen on mahdollista löytää samaistumispintaa kirjojen tapahtumista, tunteista sekä erilaisista hahmoista, minkä avulla lapsi ymmärtää, ettei hän ole yksin kokemuksensa tai tunteidensa kanssa, vaan muutkin kokevat vaikeita asioita elämässään. Tuloksista nousi esille aikuisten ja varhaiskasvatusten opettajien tärkeä rooli lapsen tukijoina menetyksen käsittelyssä sekä sopivan lastenkirjallisuuden valinnassa, jonka pitää huomioida lapsen ikä, ajattelun- ja kehityksen taso sekä yksilölliset tarpeet, jotta kirjan on mahdollista tukea lapsen kuoleman käsittelyä, ja sen ymmärtämistä.

Lastenkirjallisuudella on suuri apu vaikeiden aiheiden, kuten läheisen kuoleman, käsittelyssä. Kuoleman kuvauksilla lastenkirjallisuudessa on pitkät perinteet, mutta ajan saatossa se on ollut aiheena tabu. Nykyään aihe on kuitenkin lähes arkipäiväinen; uusia täsmäkirjoja julkaistaan jatkuvasti. Painopiste kuolemaa käsittelevässä lastenkirjallisuudessa on siirtynyt itse kuolemasta enemmän sen käsittelyyn. Kuolema saattaa herättää erilaisia tunteita jokaisessa ihmisessä. Lapsi tarvitsee tukea tunteiden käsittelyssä, etenkin suuren menetyksen keskellä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella lastenkirjallisuudessa esiintyvän kuoleman herättämiä tunteita, sen aiheuttaman surun käsittelyä sekä miten lapsi ja hänen tunteensa kohdataan surun ja muiden tunteiden keskellä. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Aineistona oli kuusi suomalaista lasten kuvakirjaa, jotka ovat julkaistu aikavälillä 2016-2021. Analyysi kuitenkin keskittyy ainoastaan kirjojen tekstiin. Analyysin perusteella kuolema herätti aineiston henkilöissä monenlaisia tunteita. Suru oli niistä yleisin. Muita tunteita olivat viha, syyllisyys, toivo, lohtu, ikävä, ilo, huoli ja pelko. Surun käsittelyssä korostui kuoleman jälkeiset perinteet, arjen vaikeus, kuolleen muistaminen, muihin tukeutuminen sekä ajan tuoma helpotus. Lapsen kohtaamisessa puolestaan korostui puhumisen tärkeys, lapsen huomaamattomuus sekä lapsen kohtaaminen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuolema herättää jokaisessa henkilössä erilaisia tunteita. Jokaisella on myös oma tapansa surra. Aikuiset eivät aina huomaa oman surunsa keskellä lapsen surua ja näin ollen eivät kykene antamaan lapselleen lapsen tarvitsemaa tukea. Kuolemaa käsittelevän lastenkirjallisuuden ei ole tarkoitus antaa suoria vastauksia lasten mahdollisiin kysymyksiin, vaan tarjota samaistumiskokemuksia ja avata keskustelun yhteiselle pohdinnalle aikuisen kanssa. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat myös tätä.

Tavoitteet. Kuolema koskettaa jokaista ihmistä, mutta siitä huolimatta saatavilla on puutteellisesti tutkimustietoa siitä, miten kuoleman teemoja tulisi käsitellä kouluissa. Tässä tutkielmassa käsitän kuoleman teemoiksi esimerkiksi oman kuolevaisuuden reflektoinnin, läheisen menettämisen ja kuolemaan liittyvien tunteiden tunnistamisen. Lasten ymmärrys kuolemasta kehittyy huomattavasti alakouluiässä ja aiempien saatavilla olevien tutkimusten mukaan kuoleman teemojen käsittelyn oppiminen näytti vaikuttavan lasten ja nuorten taitoihin käsitellä kuoleman teemoja positiivisesti. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia kuoleman teemojen käsittelyä opettajien näkökulmasta. Tarkoituksena oli saada tietoa siitä, minkälaisia kokemuksia opettajilla on kuoleman kohtaamisesta heidän työssään ja millaisia näkemyksiä heillä on kuoleman teemojen käsittelystä oppilaiden kanssa. Opettajien näkökulman tutkiminen on olennaista, sillä ilman sitä ei lasten ja nuorten kuoleman teemojen käsittelyä tukevaa kasvatusta voida suunnitella. Menetelmät. Toteutin tämän tutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka luonteen mukaisesti aineiston koonnin apuna olivat selkeät kriteerit, joiden perusteella seuloin aineistoa. Lopullinen aineisto koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta kansainvälisestä tutkimuksesta, jotka valikoin tutkimukseen Helka-tietokannasta. Tulosten analyysimenetelmänä käytin kategorisointia, jossa jaoin saamani tulokset neljään pääluokkaan. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kokivat huomattavasti epävarmuutta ja avuttomuutta tilanteissa, joissa heidän tuli käsitellä kuolemaa oppilaiden kanssa. Opettajien valmiudet käsitellä kuoleman teemoja olivat heikkoja, eivätkä he tienneet millainen rooli heidän tulisi aihetta käsitellessä ottaa. Kuolema koettiin tabuna, josta puhuminen oli epämukavaa ja vaikeaa. Opettajat kertoivat välttelevänsä kuoleman teemojen nostamista esille oppilaiden kanssa. Saamieni tulosten valossa opettajat tarvitsevat enemmän tukea ja ohjausta siihen, miten kohdata kuolemaan liittyvät aiheet työssään. Myös keinoja, joiden avulla kuoleman teemoja voitaisiin käsitellä oppilaiden kanssa, tulee kartoittaa lisää.