Browsing by Subject "kuvakirja"

The aim of the research presented in this thesis was to look into Finnish children’s books to see what kind of child main characters the books have and how the characters have changed in the past 50 years. The books studied in this research were published in the 1960s and 2010s, both times with big changes in the Finnish society. Books are a product of their time, which means that the changes in the society affect the literature as well. In the 1960s Finland was going through urbanization as well as other changes in ideology and advancements in technology. In the 2010s the changes involve the development of advanced technology as well as globalization. Because of the nature of books as the product of their time, it can be assumed that books written in the same country during the same time period have some similarities that narrate the society, its values and norms. The books used in the research were chosen from the “Helmet” network of libraries which includes all the libraries in the Helsinki metropolitan area. The number of books was narrowed down to 43 books with 60 different main characters. 26 of the books were published in the 1960s and 17 in the year 2015. The books were analysed using the means of qualitative content analysis, focusing on the inner and outer features of characters based on text as well as pictures. The key results show that there are differences between the two time periods. There are almost as many girls and boys as main characters from both time periods. The main difference considering gender are the two characters from 2015 whose gender is not defined in the book. The literature from the 1960s highlighted personality traits such as honesty and obedience, often in line with Christian values. Girls were shown wearing pretty dresses and described as pretty. Boys were also obedient and respectful. The gender stereotypes are still visible in the books from 2015 to some extent, but especially boys were more likely to show emotion: be lonely and afraid. Generally the characters have become more independent. The literature from 2015 is more visual and the pictures have taken over space from the text. The books from the 1960s are black and white with less frequent pictures. This means that the main way of giving information about the character has changed from text to pictures. When there is more text, the character development is often more profound than in the picture books. Even though the characters are more actively taking action in their lives, they are still mosty stereotypical and one-dimentional.

Tämän laadullisen tutkimuksen kohteena oli Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama kuvakirja Koira nimeltään Kissa (2015). Tutkimustehtävänäni on tarkastella erilaisuuden tematiikan ilmenemistä erityisesti kuvakirjan kuvituksessa. Lähestyn erilaisuutta kuvituksen kautta, sillä varhaiskasvatuksen kontekstissa juuri kirjojen kuvat ja kuvitus voivat toimia ikään kuin kaikille yhteisenä kielenä ja monilukutaidon kehittymisen alustana. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensinäkin tavoitteena on selvittää, millaisena erilaisuus näyttäytyy kuvakirjan kuvituksessa, ja toisekseen millaiset kuvituksen keinot kertovat erilaisuuden hyväksymisestä pedagogisesta näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen kohdeteoksen kuvituksen analysoinnissa metodina toimi teoksen pedagoginen luenta sekä syvälukeminen, jota ei ole aikaisemmin paljoakaan hyödynnetty kuvien lukemiseen. Analysoitavan kuvakirjan, ja sen kuvituksesta tekemieni tulkintojen rinnalla tutkimuksessani täydentävänä aineistona kulki myös kuvittajan omat ajatukset kuvitustyön takana. Tutkimuksestani selvisi, että Koira nimeltään Kissa -kuvakirjan rikas kuvitus sopii erilaisuuden tematiikan tarkasteluun erittäin hyvin, sillä erilaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen ilmenevät kuvituksen kautta monin tavoin. Erilaisuus välittyi teoksen kuvien lukijalle muun muassa liikkeen, ajankulun ja värimaailman kautta. Tutkimukseni osoitti myös, että Koira nimeltään kissa -teoksen kuvituksen tulkinta antaisi monipuolisia, pedagogisesti hyödynnettävissä olevia sovellusmahdollisuuksia lapsiryhmän kanssa moninaisuuden tarkasteluun.

Tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittavat toteuttamaan tunnekasvatusta osana laadukasta opetusta ja kasvatusta (OPH, 2018; OPH, 2014). Tunnetaidot ennustavat myöhempää akateemista menestystä, kokonaisvaltaista hyvinvointia ja täysvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista (Denham, ym., 2012; Kokkonen, 2010, s.99; Figueroa-Sánchez, 2008). Rautamiehen, Koivulan ja Vähäsantasen (2018) tutkimuksen mukaan voimakkaiden tunteiden, kuten ikävän kestäminen, on yksi tärkeimmistä tunnetaidoista, joita lasten tulisi oppia. Lasten kuvakirjat ovat yksi väline tunnetaitojen opetteluun (Laine & Aho, 2005, s.70; Heikkilä-Halttunen, 2018, s.49–50). 2000- luvulla lasten kuvakirjoja ilmestyy enemmän kuin koskaan ja suosituiksi kuvakirjoiksi ovat nousseet erilaiset tunnetaitokirjat (Heikkilä-Halttunen, 2018, s.138). Tämä tutkimus kuvaa, analysoi ja tulkitsee, kuinka ikävä ilmenee kuvakirjojen kuvissa ja teksteissä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka ikävää kuvataan kirjoissa, mitkä eri tekijät aiheuttavat ikävää ja millaisia keinoja ikävän käsittelyyn tarjotaan. Menetelmät. Tutkimuskirjoiksi valikoitui tällä hetkellä suosiossa olevat kirjat, jotka käsittelevät ikävää keskenään eri tavalla. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa analysoidaan kolmea lasten kuvakirjaa. Kirjoista kaksi on tavallisia lasten kuvakirjoja ja yksi tunnetaitokirjaksi luokiteltu tunnekasvatuksen täsmäkirja. Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin sisällönanalyysillä sekä kuvia tulkitsemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikkien kirjojen teksteissä ikävää kuvattiin hahmojen ajatuksissa ja sanoissa. Kuvissa ikävää kuvattiin hahmojen ilmeissä ja eleissä. Ikävää aiheuttivat läheinen henkilö, koti-ikävä sekä esine. Ikävän käsittelyn keinoja tarjottiin runsaasti kaikissa kolmessa kirjassa. Keskustelu itsensä tai toisen kanssa, aikuisen tarjoama tuki, kirjeen lähettäminen tai lukeminen sekä kotiin palaaminen olivat keinoja, jotka auttoivat ikävästä selviämiseen. Tunnetaitokirjaksi luokitellussa kirjassa esiintyi vähemmän aikuisen tukea ja ikävää kuvataan ja sanoitetaan kattavammin. Tavalliset lasten kuvakirjat jättävät enemmän tilaa lukijan omalle tulkinnalle. Kaikki kirjat ovat samaistuttavia lukijalle ja harjaannuttavat monipuolisesti tunnetaitoja. Niin tavalliset lasten kuvakirjat kuin tunnetaitokirjaksi luokiteltu kirjakin soveltuvat pedagogisiksi välineiksi tunnekasvatukseen.

Books are frequently used in nurseries. The stories give children examples of gender, gender roles and subject positions. It has been documented in previous studies that female characters are underrepresentated and characters portrayed stereotypically in children’s picture books (e.g. Hamilton, Anderson, Broaddus & Young 2006; McCabe, Fairchild, Grauerholz, Pescocolido & Tope 2011; Sundell 2012; Weitzman, Eifler, Hokada & Ross 1972). In current study I explore gender representation of main characters in Finnish children’s picture books and how the results compare with other studies. In addition I look what differences can be seen at the prevalence of male and female main characters in books from different decades. The data was collected from two nurseries and includes 128 books. Books were divided by the year of publication and the main characters were classified as female (F), male (M), neutral (N) and female and male (F&M). Also pictures that contained only male or female characters were counted. The results were consistent with previous studies. Usually characters were represented stereotypically and there were more male main characters than female main characters except for 1980s when there were more female main characters. Neutral characters were rare. Since 1990s the amount of male main characters has been declining whereas female and male (F&M) character has become more abundant. This might reflect a trend toward parity for main characters. On the other hand there were fewer pictures of female than male characters in books that had both female and male main character showing under-representation of female characters.

According to the binding curriculums for preschool education, the utilization of children’s literature in education is an important part of supporting the linguistic development of a child. Reading books also benefits the child’s cognitive development and mental well-being. The goal of this study was to find out how children’s literature is being utilized in the preschool education groups in the cities of Helsinki and Espoo. The study shows particular interest to the questions of whether books are being read to children in preschool education and how often. Another research problem dealt with the situations where children were exploring books and with whom. In addition, it was studied whether children’s literature was on display in the preschool group areas and whether it was available to children. The aim of the study is thus to describe how children’s literature appears in preschool education and how well the requirements of the curriculums are met in reality. The study was a survey which was sent electronically to the kindergarten teachers working in preschool education groups in Helsinki and Espoo and to the kindergarten teacher students who were doing their final training in preschool education groups. Altogether 106 usable responses were received. The survey consisted of multiple choice questions and open questions. Consequently, the survey utilized both quantitative and qualitative data gathering and analysis methods. The numeric data was processed with the SPSS program and a descriptive analysis method was used in the analysis. The responses to the open questions were processed through a data-based analysis from a phenomenological perspective, looking for factors to explain statistical distributions. The results showed that books are being read to children in preschool education almost every day during resting time and on average 1 ̶ 2 times a week during free play and lessons. Independently children were exploring books most during free play where children explored books slightly more often with other children than alone. Noteworthy is however that in transition situations children were directed to explore books almost 3 ̶ 4 times a week. On average the respondents totally agreed that children’s literature is on display in the group areas and easily available to children. Hence, it can be stated that children’s literature has its place in the every-day life and group areas of preschool education. However, the fact that literature plays a bigger role in transition situations than in lessons tells something about the appreciation of children’s literature. It can be questioned, whether books are used to support education and the linguistic development of the child or more as a pedagogical method to calm and entertain children and to resolve transition situations.

The objective of this bachelor's thesis is to find out how the forest stands out in the children's picture books. Children's literature may affect the children's visions of the world. This is why it is important to examine the impressions that literature gives to us. The research material consisted of five Finnish picture books from 2000's, where one of the scenes had to be forest. How the boosk described the forest was studied by three research questions: 1. What animals or creatures do live in a forest; 2. What kind of sensations related to forest are describe; 3. What feelings the forest raise in the characters. The books were analysed related to both the text and the illustrations. The text was examined by using abductive content analysis and analysis based on the research material. The illustrations were interpreted using Ulla Rhedin's and Sirke Happonen's researchs and theories about picture book interpretation. Animals and creatures living in the forest divided books in two groups: in books that have realistic forest where live recognizable Finnish animals, and in books where creatures are more from fairy tales. There was variance how much humans belonged to forest: they were either living in there or just visiting there, or in some books there were no humans at all. Sense perceptions were also described variably. There were a lot of describing in some books, and other books were more concentrated in action and the forest was only a scene. The illustrations created atmosphere with colors, lights, shades, and movement. The forest raises much feelings in the books. They were described both in the text and in the illustrations. The most essential feelings were joy, interest, worry, fear and desire to protect the forest. The feelings were often related to some types of persons, who were quite similar in different books.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti näyttäytyvät 1980- ja 2020-luvun kuvakirjoissa lasten leikeissä intersektionaalisuuden näkökulmasta. Selvitin tutkielmassani, miten 1980- ja 2020-luvun kuvakirjat kertovat ja kuvaavat lapsen sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä lasten leikissä omana aikakautenaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajana pystyn valitsemaan varhaiskasvatuksessa sopivaa kirjallisuutta aikaisemmilta vuosikymmeniltä sekä nykyajalta vahvistamaan lapsen sukupuoli-identiteetin muodostumista. Aikaisempaa tutkimusta kuvakirjoista löytyy paljon, mutta aikaisempaa tutkimusta tästä näkökulmasta ei löydy. Tutkimusaineistona käytin kahta suomalaista lasten kuvakirjaa niin 1980-luvulta kuin 2020-luvulta. Tein yhteistyötä Lastenkirjainstituutin kanssa. Siellä tekemäni tutkimustyön perusteella valitsin aineistonani käyttämäni kirjat. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen diskurssianalyysia. Tutkimuksen analyysi painottuu tekstin tutkimiseen, joka palveli tutkimuskohdetta hyvin. Kirjojen visuaalisuutta vertailin valitsemani aineiston eri aikakausien lasten kirjojen kuvia huomioiden muun muassa pukeutumista sekä aikakauden yhteiskunnasta kertovia merkkejä. Tutkimuksen tuloksena kävi hyvin selvästi ilmi, että ajatukset sukupuoli-identiteetistä ja sen muodostumisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä näkyy selvästi lasten kuvakirjojen aiheissa, kuin myös kirjojen kuvituksessa ja tekstissä. 1980-luvun lasten-kirjallisuuden käyttöä varhaiskasvatuksessa tulee katsoa vahvasti intersektionaalisuuden kautta keskustellen lasten kanssa aikakauden kuvista ja näkemyksistä. Tutkimustulosten ymmärtämisen kautta varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tietoisesti tutkimaan ja valitsemaan varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvaa lapsen sukupuoli-identiteettiä tukevaa kirjallisuutta.

The subject of this thesis is the image of women in children´s literature. The study surveys gender in picture books. The aim of this study was to examine women are described in the Finnish picture books published in the 2010s. The study also wanted to find out what women are professional. According to previous studies women are described most often as mother or in stereotypical occupations of women in literature. Children’s literature transmits the image of society and culture to children. Using literature, a child builds his own identity. It would be important to write and publish children’s books which convey an image about the society that supports the diversity of people, gender equality and human individual-ity. Everyone should have the right to do life choices as an individual, no defined by one’s gender. The study data consists of 13 Finnish picture books which were published in the 2010s. The study de-scribes roles, appearance and agency of women through the descriptions of the texts in the books. The study is a qualitative research and the data is analyzed mainly by applying content analysis. Also content distribution specific to quantitative research was used to support content analysis. The results of research point out that women were described very often as mother in picture books. Mothers act in different operational environment together with their families. A woman as a mother was described making food to family or comforting and cuddling with a child. In picture books women described also working in their own professions. In addition to these, stories of independent women and their life were described in picture books. Overall, women were represented both in lead-ing and minor roles.

Tämän tutkimuksen tavoite on kuvata perheen ruokailutilanteita fiktiivisissä alle kouluikäisille suunnatuissa Onni-poika -kuvakirjoissa. Lähestyn aihetta sekä kirjallisuuden että ruokakulttuurin ja ruokailutilanteiden kautta. Pieni lapsi alkaa hahmottamaan maailmaa ja siellä toimimista muun muassa kuvakirjojen avulla. Kuvakirjat ovat merkityksellisiä, kun lapsi opettelee tunnistamaan erilaisia tunteita ja harjoittelee arjen tilanteissa, kuten ruokailutilanteissa, toimimista. Ruoka ja ruokailutilanteet ovat sidoksissa aikakausiin ja kuvastavat kyseisen aikakauden arvoja ja arvostuksia. Ruokailutilanteet sisältävät ruoanvalmistamisen, tarjoilun, syömisen sekä niiden ympärille kietoutuvat tavat ja puheet. Tämä tutkimus kartoittaakin, mitä 2010-luvulla kirjoitettujen Onni-poika -kirjojen ruokailutilanteet lukijalleen ilmentävät. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui neljästä Onni-poika -kirjasta, joissa kuvataan monipuolisesti erilaisia ruokailutilanteita. Analyysiin valitut kirjat olivat ilmestyneet vuosina 2012-2016. Kirjoista analysoitiin kaikki tekstit ja kuvat, joissa käsiteltiin ruokaan tai ruokailuun liittyviä asioita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimuskysymykseen lähdettiin etsimään vastausta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysissä tarkasteltiin kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä tunteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Onni-poika -kirjoissa ruokailutilanteet kietoutuivat yhdessä tekemisen ja syömisen ympärille, joka kuvaa ruokailutilanteisiin liittyvää kulttuurista ulottuvuutta. Ruokailutilanteiden sosiaalinen ulottuvuus nousi esiin vahvana. Tämä oli todettavissa kuvauksissa, joissa aterioitiin perheen kesken, mutta myös sellaisissa ruokailutilanteiden kuvauksissa, joissa mukana oli ystäviä ja naapureita. Onni-poika -kirjojen ruokailutilanteiden kuvauksissa oli tunnistettavissa myös erilaisia tunnetiloja, kuten iloa, innostusta, jännitystä ja suuttumusta. Onni-poika -kirjat voivatkin tarjota lapsilukijalleen ymmärryksen ruokaan ja ruokailutilanteisiin liittyvistä käytänteistä, innostaa keittiössä toimimiseen, mutta toimia myös osana lapsen tunnekasvatusta.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan surua suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta lasten kuvakirja on kulttuurintuote, jossa heijastuvat aikamme ja kulttuurimme normit ja asenteet. Tavat, joilla surua kuvakirjoissa esitetään ja merkityksellistetään, opettavat lapsi-lukijoille surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Sosiaalisen konstruktionismin ydinajatusten mukaisesti tässä tutkimuksessa nähdään, että kieli sekä kertoo todellisuudesta että rakentaa sitä. Kielellä on siis merkitystä, ja sitä on siksi tärkeää tutkia. Lasten kuvakirjoissa ikävät ja vaikeat aiheet ovat yleistyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana (Heikkilä-Halttunen, 2010, 16), ja niihin on tartuttu myös lastenkirjallisuuden tutkimuksessa (ks. mm. Kokko, 2010; Heikkilä-Halttunen, 2010). Suruista muut kuin kuolemansuru ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan vaille huomiota. Lapsen elämään sisältyy laaja kirjo enemmän ja vähemmän arkisia suruja, joiden huomiotta jättäminen herättää kysymyksen siitä, mitä lapsen suruja aikuiset pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä – ja mitä ehkä eivät. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysiin valikoitui neljä suomalaista, vuosina 2018–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jossa suru on keskeinen aihe. Aineistonhaussa käytettiin Lastenkirjainstituutin ja HelMet-kirjastojen lastenkirjallisuuden tietokantoja. Kuvakirjassa sekä verbaalisella että kuvallisella kielellä on tärkeä osansa merkityksen luomisessa ja kommuni-koimisessa lukijalle (ks. mm. Heinimaa, 2001, 144). Näin ollen kuvakirjan analyysissa verbaalisen ohella myös visuaalista kieltä tulisi tutkia. Tässä tutkimuksessa kuvakirjojen verbaalista ja visuaalista kieltä tarkasteltiin kuvakirjatyyppien (Nikolajeva & Scott, 2001), kielen funktioiden (ks. Pietikäinen & Mäntynen, 2020, 2.4: Diskurssit ja kielelliset valinnat) ja lauseen prosessityyppien (Halliday & Matthiessen, 2004) käsitteistöön nojaten. Analyyttisten kysymysten avulla tehtiin huomioita tavoista, joilla surua aineistossa merkityksellistetään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousseet surun diskurssit kertovat surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Suru kuvattiin luonnollisena ja hyväksyttävänä mutta samaan aikaan epäsäännöllisenä ja ei-lineaarisena ilmiönä. Sureminen oli hyvin erilaista lapsilla ja aikuisilla. Lapsilla suru näyttäytyi etenkin kiukkuna ja huutona, aikuisista taas tuli surun myötä poissaolevia ja väsyneitä. Lapsen ja aikuisen roolit myös hämärtyivät, kun suru oli yhteistä. Surevat aikuiset eivät ehkä muistaneet pestä lapsen hampaita tai huolehtia, että tämä saa syödäkseen. Sureva kohdattiin keholla ennemmin kuin sanoilla. Lapsenkaan surua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yritetty selittää tai sanoittaa. Halaaminen, silittäminen ja sylissä pitäminen olivat yleisimmät keholliset tavat kohda-ta lapsen suru.