Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lapsen osallisuus"

Sort by: Order: Results:

  • Best, Anna (2020)
    Tavoitteet. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisää tietoa varhaiskasva-tuksen lukemisen kulttuurista lasten näkökulmasta. Lasten ja nuorten lukemisen vähenemi-nen on puhuttanut viime aikoina paljon. Lapsille ei lueta kirjoja päivittäin, kuten esimerkiksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) varhaiskasvatuksen laadun arviointira-portista kävi ilmi: vain puolet kyselyyn vastanneista päiväkodeista raportoi ryhmässä luetta-van kirjoja päivittäin. Myös lapsen osallisuus on hyvin ajankohtainen aihe ja se näkyy myös tutkimusten tekemisessä. Lapsia otetaan enemmän mukaan tutkimusprosessin eri vaiheisiin. Tässä tutkimuksessa lapset ovat päässeet mukaan aineiston keräämisvaiheeseen tutkimalla kuvia tutkijan silmälasien läpi. Tutkimuskysymykseni oli ” Miten varhaiskasvatuksen lukemi-sen kulttuuri näyttäytyy lapselle? Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisesti visuaalisia menetelmiä hyödyntäen. Aineisto kerättiin haastattelemalla lapsia varhaiskasvatuksen lukemisen kulttuurista kuvien avulla. Lapset saivat vapaasti kertoa ajatuksiaan kuvista, joissa oli piirrettynä erilaisia varhaiskasva-tuksessa tapahtuvia lukemisen tilanteita. Tutkija kysyi tarkentavia kysymyksiä haastatteluti-lanteen aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 lasta yhdestä espoolaisesta yksityisestä päiväkotiryhmästä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin ja niiden analysointiin sovellettiin ai-neistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Lapset mielsivät lukemisen useammin äidin kanssa tai kotona tehtäväksi asiaksi, kuin opettajan kanssa tai varhaiskasvatuksessa. Lukuhetkiin liittyviä tee-moja, jotka nousivat lasten ajatuksista, olivat yhteisöllinen lukeminen sekä lukemiseen liitty-vät säännöt ja odotukset. Aineiston perusteella lapset lukevat kirjaa mieluummin kaverin tai aikuisen kanssa kuin yksin. Tutkimustani voi hyödyntää lukemisen kulttuurin kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Se voi toimia ohjenuorana varhaiskasvattajille ryhmän lukemisen kulttuuria suunnitellessa.
  • Hirvonen, Emilia (2016)
    The purpose of this research is to find out how children’s participation comes about in local pre-school curriculums. Secondly I want to find out how educators’ role to support children’s participation comes about in the local pre-school curriculums. Children’s participation is important from several points of views – from individual to the whole community’s viewpoint. This is why it’s important to make children’s participation visual also in pre-school, so that children can grow and be supported to become influencing adults. The new local pre-school curriculums and the rising culture of participation makes children’s participation a topical and interesting phenomena to research about. As research material were seven local pre-school curriculums from large Finnish cities. All of these curriculums are based on National Pre-school Curriculum (2014). Material was ana-lized with theoretical content analysis and quantification. Results show that it is clear that in pre-school children’s participation is an important empha-sis. From the material there was found plenty of mentions about children’s participation and the role of an educator to it. Children’s participation was emphasized in the execution of ac-tivity. However, these mentions were really general, and the more specific forms and ways concerning children’s participation were left to be planned by the units where pre-school is organized. When the different roles of educator’s and the phases and qualities of participation are made visible enable its use in daily activities. This supports the progress of the participation’s cul-ture. As a follow-up research it would be worthwhile to research children’s participation through observing.
  • Vänni, Tea (2020)
    Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman aiheena on autismikirjon lapsi ja erityisesti hänen vuorovaikutuksensa päiväkodissa. Tutkielmassa pohditaan, miten varhaiskasvatusikäinen autismikirjon lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi lapsiryhmässä. Erityisesti vuorovaikutusaloitteet lapsen ja kasvattajan välillä ovat keskiössä: miten ne ilmenevät, tulevatko ne nähdyksi, miten niihin vastataan? Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) korostaa jokaisen lapsen osallisuutta ja toimijuutta, jonka mahdollistumiseen liittyy olennaisesti vuorovaikutus. Tutkielma kokoaa aineistoa autismikirjon ja vuorovaikutuksen tutkimuksista sekä menetelmätietoa vuorovaikutusta tukevista käytänteistä varhaiskasvatusryhmässä. Menetelmät. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin 2000-luvun kirjallisuutta ja tutkimustietoa autismikirjosta painottaen vuorovaikutuksen näkökulmaa sekä pohtien kirjallisuudesta nousevaa menetelmätietoutta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaukseni tavoitteena oli koota tutkimustietoa varhaiskasvatusikäisen autismikirjon lapsen piirteistä sekä niiden vaikutuksesta hänen vuorovaikutukseensa päiväkodissa. Olin kiinnostunut myös selvittämään, tarjoaako tutkimuskirjallisuus vuorovaikutuksen tukemiseen menetelmiä, joista olisi hyötyä käytännön työssä varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtanani oli oletus, että autismikirjoa on tutkittu viime vuosina eri tieteenaloilla ja siksi pyrin aluksi rajaamaan tarkasteltavan aineiston 2010-luvulle. Huomasin kuitenkin, että tarkasteltavaa aikajanaa oli syytä laajentaa, sillä etenkin kasvatustieteen osalta aineistoa oli julkaistu paljon vuosina 2000-2010. Tulin päätelmään, että lähinnä lääketieteessä autismikirjoa, sen syitä ja diagnosointia on tutkittu paljon aivan viime vuosina. Kasvatustieteen osalta tarkastelin myös leikin ja vuorovaikutuksen tutkimusta, koska tutkimuskysymykseni haki vastausta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Johtopäätöksenä voi todeta, että 2000-luvun kirjallisuudessa ja tutkimusartikkeleissa näkyy suunta asennemuutokseen, jossa autismikirjon lapsi nähdään mieluummin vahvuuksien ja kykyjen kautta, kuin toimintarajoitteiden ja haasteiden kautta. Ympäristön merkitys vuorovaikutuksen mahdollistajana nousee esille tärkeäksi näkökulmaksi myös varhaiskasvatuksen kontekstiin.