Browsing by Subject "luonteenvahvuudet"

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa on selvitetty, ovatko kouluinto, näkökulmanottokyky ja luovuus yhteydessä toisiinsa 4.–9.-luokalla. Hypoteesina pidettiin, että ne ovat yhteydessä, sillä niin kouluinto kuin luonteenvahvuuksien käyttö lisäävät hyvinvointia. Kouluinto on kouluhyvinvoinnin keskeinen käsite yhdessä koulu-uupumuksen kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty, että kouluinto tyypillisesti laskee peruskoulun edetessä. Kouluinnon yhteyttä luonteenvahvuuksiin ei ole tutkittu riittävästi. Luonteenvahvuudet puolestaan ovat keskeisiä käsitteitä positiivisessa psykologiassa. Luonteenvahvuusopetusta eli positiivista pedagogiikkaa on alettu nostaa suomalaisissa peruskouluissa tietojen ja taitojen opetuksen rinnalle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Lopullinen aineisto koostui 427 oppilaan vastauksista. Kyselyyn vastanneet olivat 3.–10.-luokkalaisia, mutta 3.- ja 10.-luokkalaisten pienen otoksen vuoksi nämä vastaukset rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Kouluinnon määrää eri luokka-asteilla kartoitettiin vastausten keskiarvoja vertailemalla ja tulokset tarkistettiin Mann-Whitney U-testillä aineiston epäparametrisuuden vuoksi. Kouluinnon, näkökulmanottokyvyn ja luovuuden välistä yhteyttä puolestaan tutkittiin Spearmanin korrelaation avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kouluinnon havaittiin laskevan luokka-asteiden kasvaessa. Kouluinnon, näkökulmanottokyvyn ja luovuuden väliltä löydettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys. Kouluinnon ja näkökulmanottokyvyn sekä kouluinnon ja luovuuden väliset yhteydet olivat kohtalaisia. Näkökulmanottokyvyn ja luovuuden välinen yhteys puolestaan oli korkeaa jokaisella luokka-asteella.

Research has shown that concentrating on the positive sides of human nature can increase well-being. Promoting well-being is also the goal of the practice of character strengths, a school of thought arising from the field of positive psychology that has seen its first applications by educators in recent years. The present thesis focuses on character strengths and examines the aims of character strengths -based teaching. We discuss the theory behind and present empirical research findings of the practice of character strengths as well as character strengths based teaching. The present text is a narrative literature review. We reviewed international monographs and articles as well as available Finnish literature that were relevant to our research goals. Character strengths’ definitions and the classification derived therefrom seem to be nearly consensually endorsed by researchers. Despite the fact that a certain degree of criticism is put forward in the literature, there seems to be consensus on the benefits of the practice of character strengths. Character strengths can be seen as a multidimensional concept. They are moral-based and are believed to be a skill developed by practice. The literature recognizes more than 20 character strengths which together provide a useful tool for educators. The benefits of character strengths based teaching have furthermore been demonstrated by research on the basis of which we conclude that practicing character strengths pays off. The literature on character strengths based teaching, on the other hand, is not as abundant. The aims of character strengths based teaching put forward in the literature have not yet been widely researched in the school context. Encouraging results with regard to well-being and school achievement have, nonetheless, been obtained by the studies that were performed. This literature has put forward as aims well-being, resilience, growth mindset, school engagement, as well as flourishing – a notion involving positive feelings, meaningful life, and social relations. All aforementioned aims seem to relate to and strengthen each other and can be perused through education.

Tavoitteet. Positiivinen pedagogiikka on melko nuori suuntaus, mutta sen toteuttaminen on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti myös suomalaisissa kouluissa. Positiivisen pedagogiikan toimintakulttuuri ja siihen kuuluva vahvuuspedagogiikka näkyvät merkittävästi perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014), jossa korostetaan oppilaiden myönteisiä kokemuksia ja vahvuuksien tunnistamista. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet vahvuusopetuksesta olevan hyötyä oppilaille edistäen heidän hyvinvointiaan ja oppimistaan. Vahvuuspohjaiset interventiot pyrkivät testaamaan ja kehittämään erilaisia menetelmiä, jotka voivat auttaa kasvattamaan ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia luonteenvahvuuksiin keskittyviä interventioita on toteutettu alakouluikäisillä, millaisia harjoituksia niissä on käytetty sekä millaisia tuloksia niistä on raportoitu. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä hyödynsin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineistolle asetin spesifit kriteerit, jotka seuloivat tutkimukset luonteenvahvuuksien interventiotutkimuksiin alakouluikäisillä. Käytin Google Scholar-, ERIC- ja Science Direct -tietokantoja, joista etsin tutkimuksia eri suomen- ja englanninkielisillä hakusanoilla. Tutkimusaineistoksi valikoitui viisi tieteellistä tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosien 2011−2020 välillä. Aineiston analyysissa tarkastelin tutkimuksia niiden menetelmien, tavoitteiden ja tulosten suhteen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tuloksista ilmeni, että vahvuuspohjaisissa interventioissa käytettyjen harjoitusten kirjo on moninainen, ja erilaisia harjoitusmenetelmiä opettajien valittavaksi on paljon. Tutkimustulokset osoittivat, että vahvuuspohjaiset interventiot lisäävät oppilaiden hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä sekä parantavat heidän oppimistaan. Tulokset ovat samankaltaisia aikaisempien tutkimusten sekä teoriakirjallisuuden kanssa.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitetään mistä esikouluikäisten lasten minäkuva muodos-tuu sekä minkälaisia vahvuuksia lasten puheesta voidaan tunnistaa. Minua kiinnosti erityisesti ne osatekijät jotka muodostavat 6-vuotiaiden lasten minuuden sekä lasten yleinen tietoisuus itsestään. Minäkuvalla tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään, ja se muodostuu sosi-aalisenvuorovaikutuksen sekä toiminnan seurauksena. Teoreettisessa viitekehyksessä toin esille etenkin Meadin näkemystä minuudesta. Lisäksi kuvasin vahvuuksien tunnistamista po-sitiivisen pedagogiikan valossa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimukseen osallistui yksi esikouluryhmä, jossa oli yhteensä 21 lasta. Jokainen lapsi osallistui ryhmähaastatteluun, sekä viisi lasta osallistui vielä yksilöhaastatteluun. Haastattelut olivat teemahaastatteluita ja aineis-ton analyysi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset. Lapset kuvasivat itseään ja minuuttaan tiedostettavien sekä tie-dostamattomien ominaisuuksien mukaan. Selkein lasten minuutta kuvaava piirre oli heidän kiinnostuksen kohteensa. Lasten on helppoa kertoa itsestään tekemisen kautta. Jos lapset osasivat kertoa omista vahvuuksistaan, niin ne kuvattiin usein hyvin konkreettisiksi taidoiksi. Lasten kerronnallisuudesta ja toimintatavoista kuitenkin pystyy tunnistamaan myös lasten luonteenvahvuuksia. 6-vuotiaiden lasten on vielä vaikeaa hahmottaa vahvuuden ja minkä-laisuuden termien tarkoitus.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä positiivisesta pedagogiikasta sekä miten varhaiskasvatuksen opettajat kuvailevat toteuttavansa sitä käytännössä. Aiempaa tutkimusta aiheesta on tehty perusopetuksen puolella, mutta varhaiskasvatuksen saralta on löydettävissä vain muutamia tapaustutkimuksia, jotka keskittyvät erilaisiin valmiisiin materiaaleihin, kuten Huomaa Hyvä! ja erilaisiin vahvuuskortteihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu positiivisen pedagogiikan mallien ja siihen liittyvien käsitteiden varaan. Teorialuvuissa avataan erikseen käsitteet pedagogiikka, positiivinen pedagogiikka, luonteenvahvuus ja viisi supervoimaa. Positiivinen pedagogiikka perustuu positiiviseen psykologiaan sekä Values in Action -luokitukseen (VIA) luonteenvahvuuksista. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen opettajat kertovat käsityksiään positiivisesta pedagogiikasta, sekä miten he toteuttavat sitä käytännössä ja miksi. Menetelmät. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluun osallistui viisi (5) varhaiskasvatuksen opettajaa helsinkiläisistä kunnallisista päiväkodeista, jotka käyttivät positiivista pedagogiikkaa työssään. Analysointi tapahtui aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että haastattelemillani varhaiskasvatuksen opettajilla oli hyvin yhteneväiset käsitykset positiivisesta pedagogiikasta. He kokivat menetelmän luontevaksi ja yksinkertaiseksi toteuttaa, sillä se sopi yhteen heidän kasvatusnäkemyksiensä kanssa. Yksittäisiä materiaaleja nostettiin esiin, mutta pääpaino menetelmässä tuntui olevan opettajan sensitiivisyys ja tapa nähdä lapsi ”hyvien silmälasien läpi”, sekä asenne, jolla haasteet kohdattiin. Vastausten perusteella voidaan todeta, että positiivisesta pedagogiikasta hyötyvät opettajien mukaan eritoten lapset, joilla on tuen tarpeita tai muita haasteita. Positiivisen pedagogiikan käyttö tuntuu siis olevan perusteltua varsinkin erityisryhmissä.

Kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan positiivisen pedagogiikan tapoja tunne- ja vuorovaikutus-taitojen tukemisessa, sekä mitä tuloksia positiivisen pedagogiikan keinoista on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu. Tarkastelun kohteena on positiivisen pedagogiikan menetelmien vaikutus hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka kattaa alleen paljon kirjallisuutta ja kasvavissa määrin tutkimusta. Pyrin kuvaamaan tässä kirjallisuuskatsauksessa aiemman teorian ja tutkimuksien välisiä yhteyksiä, sekä teettämään yleiskatsauksen aiheesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että positiivisen pedagogiikan keinoilla voi tukea oppilaan hyvinvointia, sekä tukea oppilasta kukoistamaan. Positiivinen pedagogiikka myös näyttäytyy tarvittavana apuvälineenä opiskelijoiden kouluun sitoutumisen kannalta. Tutkielmassa tuodaan esiin positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä työtapoja ja niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka korostaa oppilaan merkityksellisyyttä, vahvuuksia, myönteistä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä omaa toimijuutta. Tutkielma toteutettiin käyttäen kvalitatiivista eli laadullista tutkimusotetta. Analyysimenetelmänä oli narratiivinen aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen pohjautuva kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita millä tavoin positiivisella pedagogiikalla voi kehittää tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimuksessa hyödynsin aineistonvalinnassa sisään- ja poissulkukriteerien muodostamista avuksi sopivan ja luotettavan aineiston tunnistamisessa. Tutkimukset ja artikkelit on haettu käyttäen Google Scholaria, Finna.fi, Helkaa, American Psychological Association tietokantaa ja APA Psycinfoa. Tutkimukseen on otettu mukaan sekä kotimaisia ja ulkomaisia artikkeleita ja tutkimuksia. Tutkimuskysymyksinä toimivat 1. Millä tavoin tunne- ja vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää positiivisen pedagogiikan avulla? sekä 2. Mitä tuloksia on todettu aiemmissa tutkimuksissa positiivisen pedagogiikan hyödyntämisestä tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisessa? Tuloksissa todetaan positiivinen pedagogiikan osoittautuvan toimivaksi keinoksi edistää tun-ne- ja vuorovaikutustaitoja kouluissa, sekä parantaa oppilaiden itsetuntoa ja kouluun sitoutumista. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen ovat keskeisiä positiivisen pedagogiikan toimintatapoja, jotka voivat myönteisesti vaikuttaa oppilaiden kouluhyvinvointiin. Yhteisöllisyys ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa vahvojen sosiaalisten suhteiden kehittämisessä ja kouluonnellisuuden parantamisessa. Positiivisen pedagogiikan periaatteiden soveltaminen koulumaailmassa voi näin ollen edistää oppilaiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä parantaa heidän kouluhyvinvointiaan. Lisäksi tutkimukset korostavat myös, kuinka tärkeää on joustava kouluympäristö, joka kuuntelee ja tukee erilaisten oppilaiden tarpeita. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa käytännön keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.