Browsing by Subject "opettaja-lapsisuhde"

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tutkimusten valossa temperamenttista ujoutta, sen ilmenemistä ja seurauksia varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen kontekstissa sekä tutkia erityisesti opettajan roolia lapsen ujouden ja sen kielteisten seurausten välisessä yhteydessä. Lisäksi tavoitteena on pohtia keinoja, joilla opettaja voisi tukea ujoa lasta ja ehkäistä ujouden kielteisiä seurauksia. Tavoitteet. Temperamenttinen ujous viittaa temperamenttiseen taipumukseen jännittää, olla varautunut ja vetäytyä uusissa, sosiaalisissa tilanteissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että temperamenttinen ujous saattaa olla merkittävä riski lapsen sosiaaliselle ja akateemiselle sopeutumiselle varhaiskasvatuksen ja koulun kontekstissa, mikäli ympäristö ei kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin. Menetelmät. Menetelmänä käytetään narratiivista, kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta 2010–2021 tieteellisestä julkaisusta, joissa tutkittiin opettajan sensitiivisyyttä, opettajan ja lapsen välisen suhteen ja lapsen tunteisiin vastaamisen laatua suhteessa varhaiskasvatusikäisten lasten temperamenttiseen ujouteen. Aineisto analysoitiin kuvailevan synteesin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Temperamenttinen ujous oli yhteydessä itsetietoisiin tunteisiin, vähäisempään lapsen aloittaman vuorovaikutuksen määrään, vertaisten torjuntaan, opettajan arvioimaan ahdistuneisuuteen, epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, kouluun sopeutumisen vaikeuksiin, heikompaan akateemiseen sitoutumiseen ja opettaja-lapsisuhteen laatuun. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että opettajan läheinen suhde lapseen, sensitiivisyys ja tunnesäätelyn tukeminen saattavat suojata lasta ujouden mahdollisilta negatiivisilta seurauksilta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsen temperamenttinen ujous voi ennustaa lapselle monenlaisia vaikeuksia varhaiskasvatuksessa ja koulussa ja opettajalla on keskeinen rooli näiden ongelmien ehkäisemisessä.