Browsing by Subject "opettajankoulutus"

The purpose of this thesis was to describe use of the digital equipments in education. Making of the products, is understood as new curriculum (POPS 2014) is suggesting, coaching student to pervasive knowledge, multimaterial use, fenomena based and 21st century skills learning abilities. Theory of this work is based on invention pedagogy where students are making inventions from their own life. Inventionpedagogy is supporting pervasive knowledge skills as kritical thinking and selfregulated learning abilities. Student based learning is changing the way how teaching is implemented. There are no models you can use, product goals are driven in real life. That is problem based learning, fenomena based or challenge based learning. Use of technology and integrating it to learning is spreading slowly. Equipments are expensive and sofware unfamiliar. Teachers education is aming to advance technology based invention pedagogy and need of knowledge. In InnoKomps training teachers are designing project using these methods. Innokomp is nation wide research, whitch is pointed to teachers and teacher education. InnoKomp training is still going on. Material of this thesis was given 2018 and it contains starting point inquiry (N35) and ending poin inquiry (N14). Permission to use this material was given from participating universities. Teachers answers were analysed by Atlas.ti program and content analyse. Research method is qualitative. Teachers feelings and experiences toward digitality and future aims were collected from material. Results are reflected to changing of craft teaching and reform of curriculum. Research outcomes turn out that 21 teacher have previous experience on digital modeling. On the other hand 11 teacher have few or none. From these teachers, 8 got benefit of the training and they learned something new. Teachers feelings toward digitality were vast, dislike to enthustiasm. InnoKomp training was conceived good. Teachers own objectives to the training were to understand and learn new things. To complete professional skills to meet up OPS 2014 goals. To bring new equipments to craft teaching and new ways of teaching future skills.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuden avulla, minkälaisia ajankohtaisia haasteita luokanopettajan työuran induktio- eli alkuvaiheessa ilmenee. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin uuden opettajan ammatillista kehittymistä voidaan tukea. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luokanopettajan ammatti on kompleksinen yhdistelmä tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita. Ammatin keskiössä on yhtäaikaisesti sekä opettajan vapaus että velvollisuus työskennellä autonomisesti. Ammatillinen kehittyminen nähdään aiemmissa tutkimuksissa jatkumona, joka alkaa opettajankoulutuksessa, jatkuu uuden opettajan induktiovaiheessa ja kestää koko opettajan uran ajan. Jatkumon mahdollistaminen edellyttää, että siirtymävaihe opinnoista työelämään koetaan onnistuneeksi. Ammatillinen kehittyminen vie tutkimusten perusteella aikaa, joten on tärkeää, että uusi opettaja löytää paikkansa työyhteisössä ja kykenee yhteisön tuen avulla sitoutumaan työhönsä pitkäaikaisesti. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineiston valinnassa korostuu tutkimuksen ymmärtämiseen tähtäävä luonne. Aineistoksi valikoitui 10 vertaisarvioitua kasvatustieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät luokanopettajan työtä Suomessa. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja. Aiempien tutkimusten perusteella voidaan todeta, että luokanopettajan ammatillisen kehittymisen tukeminen on tärkeää paitsi opettajankoulutuksen aikana myös työelämässä. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella luokanopettajien induktio- ja siirtymävaiheen käytännöt ovat Suomessa puutteellisia, ja niihin tulisikin kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa. Tutkielman tulosten perusteella luokanopettajan työuran alussa on havaittavissa erityisiä haasteita ja tuen tarpeita. Tulokset osoittavat, että kollegiaalinen yhteistyö ja tuki sekä koettu autonomia ja työhyvinvointi vahvistavat induktiovaiheessa olevan luokanopettajan ammatillista kehittymistä. Aineisto koostuu satojen koulussa työskentelevien henkilöiden, kuten rehtoreiden, aineenopettajien, erityisopettajien sekä opetusavustajien haastatteluista ja antaa täten kattavan kuvan siitä, millaisia ajankohtaisia haasteita luokanopettajan työuran alussa piilee. Tutkielma antaa arvokasta tietoa siitä, millä tavoin luokanopettajien induktio- ja siirtymävaiheiden käytänteitä tulisi kehittää jatkossa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kirjallisuudessa on kuvattu opettajankoulutuksen vetovoimaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Tavoitteena oli myös tarkastella opettajankoulutukseen hakevien hakumotiiveja. Vuosina 2013–2019 opettajankoulutuksen hakijamäärät laskivat huolestuttavan paljon ja tilanteesta uutisoitiin ”hakijamäärien romahduksena”. Kuitenkin keväällä 2020 hakijoiden määrä kasvoi hieman. Opettajankoulutukseen hakiessa hakija pohtii koulutuksen lisäksi myös opettajan työtä, johon koulutus valmistaa. Tämän vuoksi käsittelin tutkielmassa opettajankoulutuksen vetovoimaa kokonaisuutena, johon kuului myös opettajan työ. Tässä katsauksessa menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsaukseen valikoitui sekä suomalaista että kansainvälistä kirjallisuutta. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: opettajankoulutus, opettajan ammatti, ammatin vetovoima, ammatin houkuttelevuus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että opettajankoulutuksen vetovoimaan vaikuttavat muun muassa media, palkkaus ja yliopistotasoinen koulutus. Opettajankoulutuksen ja opettajan ammatin arvostus liittyy vahvasti alan vetovoimaan. Jos opettajan työtä arvostetaan yhteiskunnassa, alalle on enemmän hakijoita. Opettajankoulutukseen hakevien tärkeimpiä hakumotiiveja ovat opettajan ammatin luonne, ihmisläheinen työ, samaistuneisuus, soveltuvuus ja sattuma. Opettajan ammatin luonteeseen liittyvissä hakumotiiveissa korostuvat opettajan ammatin työajat, lomat ja palkkaus. Myös opettajan työn ihmisläheisyys sekä mahdollisuus työskennellä lasten ja nuorten kanssa toistuivat kirjallisuudessa. Suomalainen opettajankoulutus on edelleen vetovoimaista, mutta tilannetta tulee seurata, jotta mahdolliseen vetovoiman laskuun on mahdollista reagoida tarpeeksi nopeasti.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract The aim of the study is to find out the ability of teachers to act equally and anti-racist in a group of children. This study examines how much the goals of equality and anti-racism set by the Finnish Assosiation of Teacher Education (Sool ry) for teacher education actually differs from the content of teacher education in the field of early childhood education at the University of Helsinki before year 2020. Equality in the context of early childhood education and training means that every person is equal regardless of any person-related reason such as their ethnic or national origin (Equality Commissioner, 2019). The purpose of anti-racism in the context of education and upbringing is to achieve social justice among children and to prevent the formation of otherness. (Alemanji, 2018, 5). Educational institutions are not areas free of racism. However, it is important to note that it is different to declare racism in a school, for example, than to declare the whole institution racist, as the latter makes it difficult for change to review and recognize its own activities and the racism that affects them (Rastas, 2018, p. 90). The implementation of this study is divided into three parts: descriptions of the research context and descriptions of the methods of data analysis. In these subsections, the context of the research is opened and the qualitative research and the chosen method are briefly described. The study is thus a review of the literature, which is qualitative research. The review examined the Finnish Association of Students 'Teachers' document “Objectives for Teacher Education” and compared it with the contents of the curriculum for students studying to become early childhood teachers in Helsinki. Content analysis and, more precisely, thematic designing have been used as the method of analysis of the study, which has been used to find key topics in the material used. All in all, thematic design is about sharing and grouping material according to different topics (Tuomi et al., 2013, 93). This research set-up thus compared the objectives of teacher education and the actual course contents of early childhood teacher education in relation to the themes of equality, anti-racism and social justice. This literature review showed how significant the themes related to equality and social justice are in the field of education. The work of a teacher is guided by several laws and documents that bind and guide their daily activities. One important goal for teacher education is the teacher’s readiness to be able to teach different contents of social action, such as equality (SOOL, 2019). This includes equality education, cultural diversity, democracy education and social justice. Although equality and non-discrimination are key themes in almost every document guiding education and training, these are mentioned quite sparingly in the objectives of compulsory courses in the field of early childhood education. However, this is partly due to the fact that universities are independent units, which is why they can decide on their own curricula and the implementation of their goals (Karjalainen et al. 2007; Vitikka et al. 2014, 42). However, when looking at the content of the compulsory courses, multiculturalism was directly mentioned in the objectives of the two courses and other themes related to the sub-chapter on equality in this context were not directly mentioned. However, pre-primary education has a role to play in education as well as in promoting equality, which is why teachers should have sufficient capacity to guarantee equal education.