Browsing by Subject "opetussuunnitelmatutkimus"

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 on varhaiskasvatusta ohjaava, ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä velvoittava asiakirja. Se ilmentää, mitä yhteiskunnassa halutaan kasvatuksella ja opetuksella saavuttaa, millaisia tietoja ja taitoja pidetään tärkeinä lasten oppia. Opetussuunnitelmatutkimuksella voidaan näitä tuoda esiin. Ekososiaalinen sivistys sisällytettiin uusimpien Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvopohjaan. Ekososiaalisella sivistyksellä tavoitellaan kestäviä elämäntapoja ja hyvinvointia. Ekologinen kestävyys nähdään edellytyksenä sosiaaliselle kestävyydelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 tukee ekososiaalisen sivistyksen edistämistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksiä olivat 1. Miten ekososiaalisen sivistyksen käsite esiintyy Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018? 2. Mitä ekososiaalisen sivistyksen edistämistä tukevia sisältöjä ja tavoitteita Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 2018 löytyy? Aineistona tässä tutkimuksessa oli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 asiakirja. Tutkimus kuuluu opetussuunnitelmatutkimuksen tutkimusalueeseen ja siinä opetussuunnitelma-asiakirjoja tarkastelevaan tutkimussuuntaan. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastausta laadullisella teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytetty analyysirunko rakennettiin ekososiaalista sivistystä käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Ekososiaalinen sivistys mainitaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa vain kerran varhaiskasvatuksen arvopohjan yhteydessä, jossa se liitetään kestäviin elämäntapoihin. Käsitettä tai sen merkitystä kasvatustoiminnalle ei avata tarkemmin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tukee ekososiaalisen sivistyksen edistämistä sosiaalisen ulottuvuuden osalta varsin hyvin, ja kohtalaisesti ekologisen ulottuvuuden osalta. Ekososiaalisen sivistyksen edistämiseen tulkittavia asioita ei kuitenkaan liitetä ekososiaaliseen sivistykseen tai kestäviin elämäntapoihin selkeästi. Myös ekososiaalisen sivistyksen perusajatus ekologisen ja sosiaalisen ulottuuden yhteistarkastelusta jää puuttumaan. Ekososiaalisen sivistyksen edistäminen jää kasvattajien oman tietoisuuden ja ymmärryksen varaan, mikä voi johtaa sen erilaisiin tulkintoihin sekä sitä edistävän kasvatuksen sisältöihin ja toimintatapoihin.

Tavoitteet. Käsityöllä ja askartelulla on suomalaisessa varhaiskasvatuksessa pitkät ja vahvat perinteet. Kuitenkin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa vuodelta 2019 todettiin, että tällä hetkellä varhaiskasvatuk-sessa noin puolet lapsista tekee käsitöitä harvemmin kuin kerran kuussa. Lisäksi työntekijät, etenkin vasta vähän aikaa työskennelleet, toivoivat käsityökasvatuksen lisäkoulutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetuksen tuntimäärät, tavoitteet ja sisällöt ovat muuttuneet 50 vuoden ajanjakson aikana. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, millaiset tavoitteet ja sisällöt tukevat opiskelijan valmiuksia tämän valmistuttua opettaa pienten lasten käsityötä. Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetusta ja sen muutoksia ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Myöskään varhaiskasvatuksen käsityöstä ei löydy tutkittua tietoa. Menetelmät. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on opetussuunnitelmatutkimus ja se on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin Ebeneserin seminaarin ja opiston lastentarhanopettajien koulutuksen käsityön opetussuunnitelmia ja toimintakertomuksia vuosilta 1974–1995 sekä Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opettajien opintosuunnan käsityön opetuksen opetussuunnitelmaa 2020–2023. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jonka ohella käytettiin myös sisällön erittelyä (content analysis), kun aineistosta löydettyjä käsitteitä kvantifioitiin vertailua varten. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetuksen tuntimäärät ja sisällöt vähentyivät huomattavasti opetuksen muututtua yliopistotasoiseksi. Askartelu käsityön oppiaineena poistui opetussuunnitelmista siirryttäessä yliopistoon. Tavoitteissa seminaarin ja opiston aikana korostui opiskelijan oman osaamisen eli käsityötaidon kehittäminen. Seminaarissa opetuksen tavoitteena oli hyvin vahvasti oppimisympäristön kehittämiseen liittyvät tavoitteet, kuten pedagogisen välineistön valmistaminen sekä pienet korjaustyöt. Tulevan työn ja lasten käsityön opettamisen tavoitteet olivat keskittyneet askartelun sisältöihin sekä lasten veistoon. Yliopiston tavoitteissa korostuu lähinnä käsityön teoreettinen ja teknologinen taso. Seminaarin ja opiston käsityön opetuksessa oli enemmän autenttista käsillä tekemistä kuin yliopistossa. Tekeminen tukee tutkimusten mukaan taidon oppimista ja edesauttaa myönteisen suhteen syntymistä tulevaa käsityön opettamista kohtaan.