Browsing by Subject "psykoseksuaalinen kehitys"

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsen seksuaalisuutta pidetään tabuna jopa länsimaissa. Lapsen seksuaalisuutta ja seksuaalikasvatusta ei aina osata liittää varhaiskasvatukseen kuuluvaksi kasvatuksen osa-alueeksi. Aiemman tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen yksiköistä puuttuvat yhtenäiset linjat seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta, mikä johtaa epätasa-arvoiseen seksuaalikasvatukseen, sillä jokainen lapsen kanssa toimiva henkilö on väistämättä seksuaalikasvattaja. Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeissa Maailman terveysjärjestö WHO on linjannut vuonna 2010 konkreettisesti mitä seksuaalikasvatuksen tulisi olla, mutta linjauksia ei ole sisällytetty Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2014 eikä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin vuonna 2018. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat seksuaalikasvatusta varhaiskasvatuksessa ja millä tavoin nämä kuvaukset suhteutuvat Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin siitä lähtökohdasta, että jokainen opettaja on seksuaalikasvattaja tiedostaen tai tiedostamatta. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata seksuaalikasvatusta ilmiönä varhaiskasvatuksen kontekstissa ja herättää mielenkiintoa aihetta kohtaan sekä lisätä tietoisuutta seksuaalikasvatuksesta ja seksuaalisuudesta erottamattomana osana lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Laadulliseen tapaustutkimukseen valikoitui yksi varhaiskasvatuksen opettaja alle kolmevuotiaiden ryhmästä, toinen 2–5-vuotiaiden ryhmästä ja kolmas esikoulusta. Tietämystä seksuaalikasvatuksesta ei vaadittu. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluna, jossa käsiteltiin teemat keho ja tunteet seksuaalisuudessa. Analyysimenetelmänä toimi teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa aineistosta etsittiin vastaavuuksia Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin seksuaalikasvatuksen toteutuksessa. Tulokset osoittivat, että seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksessa kuvattiin osaksi kokonaisvaltaista kasvatusta huolimatta seksuaalikasvatuksen tietopohjasta. Seksuaalisuuden tutkiminen sallittiin lasta kannustaen ja ohjaten sosiaalisten sääntöjen puitteissa lapsen kehitystä tukien. Suurin ero suhteessa Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin oli turvataitojen puutteellisuus. Seksuaalikasvatuksen tietoisuuden herättäminen opettajien koulutuksessa edistäisi tietoisen seksuaalikasvatuksen toteutumista varhaiskasvatuksessa. Seksuaalikasvatuksen lisääminen osaksi virallisia opetussuunnitelmia auttaisi ammattilaisia toteuttamaan tasalaatuista seksuaalikasvatusta. Tieto seksuaalikasvatuksesta ja sen tarkoituksesta hyvinvoinnin edistäjänä lisäisi ymmärrystä myös kokonaisvaltaisten turvataitojen merkityksestä.