Browsing by Subject "raivokohtaus"

Tutkielma käsittelee tunne-elämän häiriöstä kärsivien oppilaiden kohtaamista, opettamista, koulussa esiintyviä raivokohtauksia sekä tunne-elämän häiriön syitä ja oireiden fysiologiaa. Tutkielman tavoitteena on kehittää tunne-elämän häiriöistä kärsivien oppilaiden kohtaamista koulumaailmassa, jotta se olisi mahdollisimman rakentavaa. Tutkimustehtävänä on selvittää mitkä ovat parhaita keinoja opettajalle tunne-elämän häiriöstä kärsivän oppilaan opettamiseen ja kohtaamiseen sekä miten opettajan tulisi toimia, jos oppilas saa raivokohtauksen koulussa. Tutkielma on toteutettu systemaattisella kirjallisuuskatsauksella, aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistona on käytetty viittä aiheeseen liittyvää tieteellistä artikkelia, joista kaksi käsittelee opettajan toimintaa, ja sen vaikutusta oppilaisiin liittyen tunteisiin; kaksi kehomme biologisia reaktioita raivokohtauksen ja tunteiden taustalla sekä yksi ryhmäpsykoterapian menetelmiä psyykkisesti oireileville lapsille. Tutkielman löydöksiä oli opettajan läsnäolon, tunnetaitojen ja turvallisen kohtaamisen merkitys tunne-elämän häiriöstä kärsivän oppilaan kohtaamisessa. Opettajan läsnäolo ja turvallisen kiintymyssuhteen luominen mahdollistaa tunne-elämän häiriöstä kärsivän oppilaan vagushermon myelinisoitumisen ja tunnetaitojen kehittymisen. Opettajan tunnetaidot mahdollistavat oppilaan tunteiden herkän havainnoinnin ja mahdollisuuden niiden käsittelyyn. Tunne-elämän häiriöstä kärsivän oppilaan rakentava kohtaaminen on mahdollista, kun on opettaja on tietoinen omista tunteistaan. Tutkielmassa korostui myös opettajan toiminnan johdonmukaisuuden tärkeys ja vertaisryhmän positiivinen vaikutus tunne-elämän häiriöstä kärsivän oppilaan tunteiden käsittelyssä. Opettajan toiminnan johdonmukaisuus ja koulupäivien struktuuri karsii turhia tunneärsykkeitä ja luo turvaa, kun oppilas tietää mitä tulee tapahtumaan ja miten opettaja reagoi eri tilanteissa. Vertaisryhmässä oppilas taas oppii käsittelemään tunteita huomatessaan samanlaisia piirteitä muissa. Raivokohtauksien ennaltaehkäisyssä ja kohtaamisessa korostui oppilaan autonomisen hermoston toiminnan rauhoittaminen, sosiaalisen yhteyden ja homeostaasin ylläpidon avulla. Sosiaalinen yhteys on mahdollista luoda turvalliseksi koetulla vuorovaikutuksella. Homeostaasin ylläpito mahdollistuu esimerkiksi rauhallisella hengityksellä ja vireystilan ylläpidolla muun muassa ruuan ja unen avulla.