Browsing by Subject "rasismi"

Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen kokema syrjintä ovat viime vuosina olleet enenevässä määrin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin rasistisimmista maista. Lisäksi useiden koulumaailmaan sijoittuvien tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat rasistista syrjintää koulussa. Varhaiskasvatus on usein mielletty rasismista vapaana alueena lasten viattomuuteen perustuvien käsitysten vuoksi, mutta tutkimusten mukaan jo pienet lapset omaksuvat ympäristöstään rasistisia ennakkoluuloja ja puhetapoja. Varhaiskasvatuksessa on myös havaittu rasismia niin työyhteisöjen sisällä, kuin suhteessa lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Asiaan on herätty kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on järjestänyt henkilöstölleen antirasistisia työpajoja vuosien 2020-2021 aikana. Varhaiskasvatuksen rooli syrjinnän aktiivisessa vastustamisessa lienee siis vahvistumassa. Tämä tutkielma tarkastelee antirasistisen kasvatuksen käsitettä erityisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, sillä käsite on Suomessa vielä uusi, mutta erittäin ajankohtainen. Tutkielma on lähestymistavaltaan teoreettis-käsitteellinen, sillä kyseinen tutkimusstrategia sopii erityisesti kasvatusinstituutioiden ja -käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun. Käsitteen pohdinnassa hyödynnetään niin suomalaista tutkimuskirjallisuutta rasismista kuin ulkomaalaisia ja suomalaisia artikkeleita liittyen antirastiseen kasvatukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sekä antirasistisen kasvatuksen määritelmää, että sen merkitystä peilaten suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös monikulttuurisuuskasvatuksen ja antirasistisen kasvatuksen eroavaisuuksia. Antirasismi ideologiana tunnistaa sen, että jokaisella on ennakkoluuloja, ja sen tarkoitus on suhtautua ennakkoluuloihin avoimesti, keskustellen ja kyseenalaistaen. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta pohdinnassa keskeiseksi nousi varhaiskasvatuksessa käytetyn materiaalin ja käytäntöjen tarkastelu syrjivien rakenteiden ja puhetapojen sekä rodullistavien stereotypioiden varalta. Keskeiseksi nousi myös yksilö- ja työyhteisötahon reflektointi niin omista ennakkoluuloista kuin yhteisistä toimintatavoista, jos työyhteisössä, lapsiryhmässä tai yhteistyössä perheiden kanssa ilmenee rasistista puhetta tai syrjintää. Lisäksi tutkielmassa pohditaan suomalaisuuden identiteettiä, joka koetaan tutkimusten mukaan suljetuksi ja valkoisuuteen perustuvaksi. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta tutkielmassa keskeisenä pidetäänkin tämän identiteettikäsityksen uudelleenrakentamista. Pohdinnassa antirasistisen kasvatuksen toteuttaminen nähdään tärkeänä kaikkien lasten kanssa, sillä varhaiskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen rooli syrjinnän ehkäisyssä.

Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää minkälaisia rasismin eri piirteitä valkoihoiset varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat varhaiskasvatuksessa ja minkälaisia keinoja varhaiskasvatuksen opettajilla on toteuttaa antirasistista pedagogiikkaa päiväkodissa. Tässä tutkielmassa käsitellään rasismin, antirasismin ja antirasistisen pedagogiikan käsitteitä sekä niihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkielmassa käsitellään myös varhaiskasvatuksen opettajien havaintoja omasta sekä muiden toiminnasta rasistisissa tilanteissa ja ympäristössä. Rasismia on tutkittu aiemmin varsin vähän suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Aihetta on aiemmin tutkineet mm. Anna Rastas (2007) lasten ja nuorten arjen rasismin näkökulmasta sekä Saara Loukola (2022) antirasistisen pedagogiikan näkökulmasta. Aiemman tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajat eivät aina tunnista lasten välistä rasismia. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin aineiston sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus toteutettiin sähköpostihaastatteluiden avulla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa haastatellen. Haastattelukysymykset oli jaettu kolmeen eri teemaan; rasismin määrittely, nähty ja koettu rasismi sekä rasismiin puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Kaikki haastateltavat työskentelivät haastattelun aikana Helsingin kaupungilla varhaiskasvatuksen opettajina. Haastateltavat edustivat kaikki varhaiskasvatuksessa työskentelevien enemmistöä ollen Suomen kansalaisia, valkoihoisia, koulutettuja ja naiseksi itsensä identifioivia. Tutkielman keskeisinä tuloksina voi pitää sitä, että varhaiskasvatuksen opettajat tunnistivat rasismin eri piirteitä varhaiskasvatuksessa. Lasten välisiä rasistisia tilanteita ei tunnistettu rasismiksi, vaan ennemmin lasten ennakkoluuloiksi ja uteliaisuudeksi. Toinen keskeinen tulos oli antirasistisen pedagogiikan koulutuksen tarve varhaiskasvatuksessa. Opettajilla oli joitain keinoja toteuttaa antirasistista pedagogiikkaa, mutta koulutuksen tarve aiheen tiimoilta oli selkeä. Tulos on ajankohtainen, sillä 1.6.2023 alkaen varhaiskasvatusyksiköissä tulisi olla velvoittava toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Suunnitelman tekemisessä on kuitenkin siirtymäaika ja suunnitelma tulee olla valmiina kesäkuussa 2025 mennessä (Opetushallitus, 2023).

Multiculturalism is a topical and heavily debated issue in the society. For a long time Finland has been considered as one of the most ethnically and culturally homogenous countries in Europe. In fact cultural diversity is not a new phenomenon in Finland either, as societies have always been internally disunited and diverse. Due to globalization inequality has increased significantly. Multicultural education is needed to ensure that the society will remain democratic, free and peaceful. The philosophical basis of multicultural education draws from critical pedagogy and problematizing education. Dialogic interaction and the practice of skills of critical thinking stand out as principal methods. Without understanding the unequal social standing of the majority and the minority or the social power structures maintaining societal inequality, multicultural education remains superficial and increases tolerance only seemingly. In multicultural education the teacher plays a key role. My aim in this study is to constitute an understanding of multiculturalism as a social phenomenon. My intention is to clarify the relevance of multicultural education from a societal point of view and parse the basic ideas and methods of ideologically sustainable multicultural education. I carry the research project out as a qualitative descriptive literature review. The research literature used deals with multiculturalism as a social phenomenon, problems in the interaction between cultures such as racism and discrimination, and multicultural education. The problematic issues of multiculturalism and intercultural interaction, such as prejudice and racism, have been studied widely. A great deal of research covering multicultural education has been done both internationally and in Finland. The review shows that the need for multicultural education is obvious and even increasing both internationally and in Finland. Cultural and ethnic diversity in itself does not reduce prejudices and racist attitudes in society. To achieve changes in attitudes and to bring out the desired interaction and behaviour, conscious educational measures need to be taken. Multicultural education also requires a committed teacher with an active role and attitude.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä tutkimuksessa tarkastelen mikroaggressio-käsitteen avulla sitä, kuinka rodullistamisen prosessit ilmenevät suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia rodullistettuihin kohdennettuja mikroaggressioita (racial microaggressions) perheet kohtaavat varhaiskasvatuksen asiakkaina, kuinka he niihin reagoivat sekä mikä auttaa heitä selviytymään kokemuksistaan. Mikroaggressiot ovat toistuvia, jopa päivittäisiä sanoja, katseita ja tekoja, jotka ovat niin kyseenalaistamattomasti integroituneet arjen vuorovaikutustilanteisiin, että välillä niiden rasistisuutta on vaikea havaita (Sue, Capodilupo, Torino, Bucceri, Holder, Nadal & Esquilin, 2007b, s. 273). Tyypillistä mikroaggressioille on, ettei valtaväestöön kuuluva useinkaan tiedosta, millainen merkitys hänen asenteellaan ja ennakkoluuloillaan voi olla. Tarkoituksena ei välttämättä ole loukata, mutta merkitystä on sillä, miten se vaikuttaa heihin, jotka joutuvat mikroaggressioiden kohteeksi. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että rasismia esiintyy tyypillisesti kodin ulkopuolella, myös varhaiskasvatuksessa. Suomen ulkopuolelle ulottuvat juuret tuottavat yksilöille monenlaisia erilaisuuden kokemuksia verrattuna ikätovereihin. Ihmiset saattavat tiedostamattaankin uusintaa ajattelutapoja ja toimintamalleja, joilla tuotetaan rasismia. Tästä syystä mikroaggressioiden tietoiseksi tekeminen on siis myös tärkeä osa sitä prosessia, jonka avulla rasismitietoisuutta voitaisiin lisätä Suomessa. Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluna, johon osallistuneet henkilöt (5) kerättiin lumipallo-otannan avulla. Tutkimukseen osallistui vanhempia, joiden lapsi kuuluu näkyvään vähemmistöön, ei-valkoisiin ja on tai oli ollut lähivuosina varhaiskasvatuksessa Suomessa. Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen asiakkaat kokevat rodullistettuihin kohdennettuja mikroaggressioita usealla tavalla. Suomalaisuus ja valkoisuus ajatellaan usein synonyymeiksi. Mikroaggressioita kokevat reagoivat kokemuksiinsa vaihtelevasti, jotkut aggressiivisesti puolustautuen, jotkut passiivisesti tyytyen kohtaloonsa. Kaikkia haastateltavia yhdisti kuitenkin huoli siitä, kuinka omat lapset selviävät tulevaisuudessa väistämättömiltä mikroaggressiokokemuksilta ja tunne siitä, että ovat itse jollain tavalla vastuussa tiedon lisäämisestä.

The purpose of this study was to find out if internationally adopted children face racism in their everyday lives in Finland. The research is based on the phenomena of racism and international adoption, which are reviewed through previous research and literature. It is, therefore, a multidisciplinary study. The research has been carried out using qualitative research methods, specifically, a case study of two families with internationally adopted small children. The study data was collected by individual interviews and analyzed using content analysis. Adopted families, which have participated in this study, have encountered both open racism and various forms of microaggression. Feelings of belonging of internationally adopted children to the Finnish nation and family have been recorded through various questions and subjects' comments. Some of the data showed good will, but there are also a number of negative comments. Children have faced racism and microaggression both in kindergarten and public places. Racism and negative comments of distinction have been expressed by adults and children. The results of this study indicate that it would be preferable to talk about racism and distinctive characteristics of race more openly in society. Many people are unaware of the distinctions and racist dimensions of microaggressions. Because of this, they may inadvertently make comments and pose questions that are harmful and make internationally adopted children feel uncomfortable being different.

Tutkimuksella selvitetään edellytyksiä antirasistisen työn toteutumiselle Helsingin kaupungin päiväkodeissa. Helsingin kaupunki on näkyvästi todennut, että kaupungin varhaiskasvatus sitoutuu antirasismiin. Tutkimuksessa analysoitiin Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksiköiden toimintasuunnitelmien sisältöjä antirasismin näkökulmasta ja selvitettiin yksiköiden sitoutuneisuutta antirasismiin yhteisen tavoitteiden asettamisen tasolla. Tarkastelemalla yksikön toimintasuunnitelmia selvitettiin, millä tavalla yksiköiden toimintasuunnitelmiin on kirjattu antirasistisen työn sisältöjä ja antirasismiin sitoutuneisuutta osoittavia tavoitteita. Rasismi on järjestäytynyt valtarakenne ja antirasismi on aktiivista rasisminvastaista työtä, joka pyrkii purkamaan olemassa olevia valtarakenteita. Rodullistamisprosessin ja kolonialismin seurauksena on syntynyt valkoista ylivaltaa ylläpitäviä rakenteita, jotka normalisoivat valkonormatiivisuutta instituutioiden rakenteissa ja tuottavat toiseutta. Inklusiivisen toimintaympäristön kehittäminen tukee antirasistisen työotteen käyttöönottoa ja antirasismi vastavuoroisesti rakentaa inklusiivisempaa ja yhdenvertaisempaa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus ei ole vapaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa olevasta rasismista. Ihonväriin perustuvaa syrjintää on esiintynyt myös varhaiskasvatuksessa (Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021). Antirasististen kasvatusmenetelmien rakentaminen on nähty tärkeänä muun muassa, koska antirasismin käsite tunnistaa rasismin olemassaolon (Alemanji, 2016). Toisaalta on nostettu esiin tarve monikulttuurisuuskasvatuksen uudelleenartikulointiin antirasistisena (Hummelstedt, 2022). Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli otanta Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen vuonna 2022–2023 julkaistuista yksiköiden toimintasuunnitelmista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Varhaiskasvatusyksiköiden toimintasuunnitelmista löytyi antirasismiin liittyviä sisältöjä, joissa korostui moninaisuuden lisääminen toimintaympäristössä ja käytettävissä materiaaleissa sekä kaikille turvallisemman ympäristön rakentaminen. Sitoutuneisuutta mittaavissa tavoitteissa korostui inklusiivisen oppimisympäristön kehittäminen, yhdenvertainen kohtaaminen ja vallitsevien toimintamallien kehittäminen. Toimintasuunnitelmissa oli lisäksi tavoitteita, joiden sisällöt voidaan toteuttaa joko toiseutta korostaen tai antirasistisesti. Käsitteenä antirasismi mainittiin kuitenkin vain kahdesti, mikä herättää kysymyksen, kuinka tietoista antirasistinen työ todellisuudessa on.