Browsing by Subject "representaatio"

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on moninaisten perheiden representaatio 2020–luvun kuvakirjallisuudessa. Tavoitteena on selvittää, millaisista jäsenistä perhe koostuu, miten perheeseen kuulumista ilmaistaan sekä miten moninaiset perheet on esitetty. Teoreettinen viitekehys koostuu perheen määrittelystä, representaation merkityksestä sekä lasten- ja kuvakirjallisuuden avaamisesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lastenkirjallisuudessa näkyvällä moninaisuudella on merkitystä lapsen samaistumisen kokemusten kannalta. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi soveltui tähän tutkimukseen, sillä se mahdollisti aiempien tutkimusten hyödyntämisen analyysissä. Tutkimusaineistoksi valikoitui kuvakirja Sulon ja Elsin uudet naapurit (2021). Aineiston valinnassa huomioitiin sen saatavuus, tunnettavuus sekä ajankohtaisuus. Aineistoa analysoitiin multimodaalista näkökulmaa käyttäen. Tutkimustulosten mukaan aineistossa esiintyi yhdeksän perhetyyppiä: sateenkaariperhe, uusperhe, maahanmuuttajaperhe, adoptioperhe, vammaisen vanhemman perhe, biologinen ydinperhe, lapseton perhe sekä yksinhuoltajaperhe. Multimodaalinen analyysi osoitti, että tässä aineistossa moninaisuutta näkyi paljon niin verbaalisesti kuin visuaalisesti. Lisäksi kuvakirjassa esiintyi erilaisia perheeseen kuulumista ilmaisevia tekijöitä, jotka jaottelin neljään pääluokkaan: perhesanat, tunteiden ilmaisu, yhteinen toiminta sekä asuinpaikka. Tutkimuksessa todettiin myös, että perheiden representaatiot olivat osakseen yksipuolisia ja stereotypioita vahvistavia, joka tukee aiempien tutkimuksien tuloksia. Tämä tutkimus osoittaa, että 2020–luvun kuvakirjallisuudessa, ainakin tämän kirjan osalta, perhe nähdään moninaisena ja ainutlaatuisena. Tutkielman tulosten avulla voidaan tarjota varhaiskasvatuksen ammattilaisille tietoa monipuolisen representaation tärkeydestä ja perheiden moninaisuudesta.

Lastenkirjojen välityksellä on mahdollista tarkastella vallitsevaa lapsikäsitystä ja kasvatusihanteita, ja toisaalta lastenkirjat myös osallistuvat lapsikuvan muodostumiseen välittämällä aikuisten luomia representaatioita lapsista ja heidän toiminnastaan. Ilmastonmuutoksen koskettaessa vääjäämättä 2000-luvun lasten nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia lapsihahmoja ja heidän toimintaansa viimeaikaisissa ilmastoteemaisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy. Tavoitteena on lisätä lastenkirjoja työssään lasten kanssa käyttävien aikuisten ja lastenkirjojen tekijöiden ymmärrystä siitä, minkälaista kuvaa lukijoille välittyy lasten ilmastonmuutokseen liittyvästä toiminnasta, taidoista ja tunteista kirjojen lapsipäähenkilöiden kautta. Lisäksi opinnäyte esittelee kirjojen parissa toimiville aikuisille yhden keinon tarkastella lastenkirjojen lapsihahmoja ilmastotoimijuuden näkökulmasta. Aineistona oli kolme suomalaista lasten kuvakirjaa, jotka haettiin Lastenkirjainstituutin verkkosivujen kautta käyttäen hakusanaa ’ilmasto’. Sisäänottokriteerinä oli muun muassa, että kirjan tuli olla kuvakirja ja päähenkilön tuli olla lapsi. Kirjojen tekstit analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Analyysia ohjaavana teoriana käytettiin kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia. Kirjojen kuvitus analysoitiin käyttäen kuvien tulkintaan sovellettua sisällönanalyysin menetelmää. Analysoiduissa kirjoissa lapsihahmot kokivat negatiivisia tunteita, kuten huolta ja surua, suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin. He kokivat suuttumusta aikuisia kohtaan, joiden toiminta kuvattiin syyksi ilmastonmuutokselle. Lapsihahmot kuvattiin myös erittäin motivoituneina ilmastotoimijoina ja heillä kuvattiin olevan laaja-alaisia taitoja käsitellä ja kohdata ilmastonmuutoksen ilmiö. Hahmot saivat myös osakseen osallisuuden kokemuksia ja he kokivat positiivisia tunteita, jotka syntyivät yhdessä toimimisesta ja onnistumisista. Analysoidut kirjat luovat osin realistiselta vaikuttavaa kuvaa lapsesta, mutta toisaalta kuvaavat myös representaatioita, joita lukijan tulee osata tulkita, jotta kirjojen tuottama lapsikäsitys ja kuva lapsesta ilmastotoimijana ei muodostu liioitelluksi. Analysoidun kolmen kirjan välityksellä vaikuttaa myös siltä, että 2000-luvulla lapsuutta on varjostamassa ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli tulevaisuudesta.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata minkälaisia näkyvän erilaisuuden representaatioita erilaisuutta käsittelevissä lasten kuvakirjoissa esiintyy. Aiemmat, vammaisuuden representaatioon keskittyneet tutkimukset ovat osoittaneet, että sen käsittely lapsille tuotetussa materiaalissa on edistynyt hitaasti (Blaska, 2004), ja että vammaisten lasten representaatioon liittyy usein sankaritarina rajoitteiden kompensoijana, tai vammaisen lapsen esittäminen tragedian kohdanneena, passiivisena hahmona (Monoyioun ja Symeonidoun 2015, s. 3). Tutkimuksessa tarkastellaan valituissa kuvakirjoissa esiintyviä representaatioiden teemoja ja pyritään sijoittamaan ne laajempaan, yhteiskunnallisia valtarakenteita sisältävään kontekstiin käyttäen apuna Foucault’n käsitteitä vallan ja tiedon teoriasta. Tutkin aihetta sosio-konstruktivistisen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Tekstiä analysoidaan laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, ja kuvia analysoidaan semioottista teoriaa apuna käyttäen. Analyysissa on mukana myös teoriaohjaavaa otetta. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kirjasta, jotka valittiin aineistoksi Lastenkirjainstituutin Onnet- hakupalvelua hyödyntäen. Kirjat ovat suomenkielisiä ja Suomessa vuosina 2016–2022 painettuja teoksia. Muita rajaavia tekijöitä ovat esimerkiksi kirjan luokittelu erilaisuutta käsitteleväksi, näkyvän erilaisuuden määritys vammasta, sairaudesta tai muusta tilasta aiheutuneeksi ominaisuudeksi, näkyvää erilaisuutta omaavan hahmon rooli kirjassa, sekä hahmon esittäminen ihmisenä. Kirjoja analysoitiin enimmäkseen 2023 talvella sekä vuoden 2024 talven ja kevään aikana. Tutkimuksen aineistosta muodostuu kuva siitä, miten näkyvää erilaisuutta omaavat hahmot tuodaan esiin kirjoissa. Näkyvä erilaisuus määrittää hahmoja ja heidän haasteitaan elämässä. Aineistosta löytyy kolme representaation teemaa: näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuus rakentuu osaksi vastareaktiona yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumattomuudelle, näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuudesta syntyneet sopeutumisstrategiat rakentuvat olemassa olevien valtarakenteiden ympärille sekä, näkyvästi erilaiset hahmot kokevat tarinassaan sosiaalisen metamorfoosin erilaisuuden ongelmallisuudesta sen hyväksymiseen. Tuloksista voi havaita näkyvää erilaisuutta edustavan hahmon sijoittumisen marginaaliin suhteessa valtaväestöön. Lisäksi tuloksista nousee esiin näkyvän erilaisuuden näkeminen ongelmana. Näkyvän erilaisuuden hahmoilla on kuitenkin oma toimijuutensa, jonka avulla pyritään ratkaisemaan eteen tulevia haasteita tai ongelmia omien kykyjen mukaisesti. Osaltaan hahmojen omasta toimijuudesta nousseet valtarakenteisiin kohdistuneet sopeutumisstrategiat kuitenkin vahvistivat alisteista asemaa ja valtaväestön oikeutta määrittää, kuka on hyväksytty osa yhteiskuntaa, ja millä ehdoin.

Tutkielmassa perehdytään maantieteen oppikirjatutkimukseen toiseuden representaatioiden näkökulmasta. Oppikirjat ovat pieniä tietokirjoja, jotka ovat olleet monelle ne ainoat tietokirjat, joita on luettu tarkkaan ja saatu ensimmäinen käsitys maailmasta. Oppikirjoilla on edelleen vankka asema koulussa opettajan työvälineenä. Oppikirjatutkimuksessa kiinnostavaa on se mitä ideologioita havaitaan tekstien taustalla ja mitä oppikirjat kertovat omasta ajastaan. Tutkielmassa menetelmänä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Postkoloniaalinen eli jälkikoloniaalinen teoria ohjaa taustalla sitä, mitkä oppikirjatutkimukset rajautuvat tarkasteluun. Konstruktivistisesti ajateltuna kielenkäytöllä on seurauksia ja se muuttaa maailmaa. Jälkikoloniaalinen teoria muistuttaa, että oppikirjat eivät ole kulttuurista erillisiä artefakteja vaan hyvinkin merkittävä lähde (Väisänen, 2005). Aineistona ovat pro gradu -tutkielmat, tieteelliset artikkelit, tieteelliset selvitykset, kirjallisuuskatsaukset ja väitöskirjat. Tutkimusaineiston moninaisuus asettaa omia kysymyksiä tutkielmalle. Gradujen mukanaoloa tarkastelussa puoltaa se, että oppikirjatutkimusta maantieteen oppikirjoista toiseuden representaatioista on suhteellisen rajatusti. Kirjallisuuskatsauksen perusteella oppikirjat tarjoavat edelleen hyvin vähän positiivisia representaatioita rodullistetuille oppilaille Suomessa. Selvästi rasistinen kuvasto on poistunut maantiedon oppikirjoista, mutta jako meihin ja muihin on edelleen läsnä. Oppikirjojen länsimainen hegemonia tuottaa vääristynyttä kuvaa maailmasta (Mikander, 2016). Oppikirjat eivät aina ole oikean tiedon lähde, eikä oppikirjojen suhde opetussuunnitelmaan ole oppikirjatutkimuksessa keskiössä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löytyi useita kiinnostavia jatkotutkimuskohteita. Nykyiseen, vuoden 2014 opetussuunnitelmaan perustuvia oppikirjoja ei ole tutkimuksissa ehditty tarkastelemaan toiseuden representaatioiden näkökulmasta. Digitaalista oppikirjaa tai opetusmateriaali ei ole liiemmin tutkittu. Oppikirjan käyttö etäkoulussa on tämän ajan uusi ilmiö ja ansaitsisi perehtymistä.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) velvoittaa opetuksen ja oppikirjojen edistävän sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tarkoittaa myös, että opetuksessa tulee käsitellä sukupuolen moninaisuutta. Aiemman oppikirjatutkimuksen mukaan nämä tavoitteet eivät ole oppikirjojen osalta täyttyneet. Oppikirjojen representaatiot ovat tuottaneet essentialistista kuvaa naisten ja miesten välisistä eroista, maskuliiniset hahmot ovat olleet yliedustettuina ja hahmot ovat esiintyneet stereotyyppisissä rooleissa. Viimeaikaisissa pro gradu -tutkielmissa on kuitenkin huomattu myös hieman muutosta aiempaan. Tämän tutkielman tarkoitus on kuvata ja analysoida kahden alakoulun suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjan sukupuolen representaatioita, eli sitä miten kirjoissa esitetään, mutta myös samalla tuotetaan käsityksiä sukupuolista. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Analyysin menetelmänä on diskurssianalyysi. Uusi kipinä 3 ja Kulkuri 3 -kirjoissa pojat esitetään suurimmaksi osin seikkailijoina ja toimijoina tyttöjen ollessa vastuullisia, kilttejä ja lukuintoisia. Uusi kipinä 3:ssa tosin tärkein tyttörooli on isommassa ja toiminnallisemmassa osassa kuin tärkein poikarooli. Molemmissa kirjoissa on useita tyttökuvauksia, joissa tyttö on rohkea toimija. Yhdessä Uusi kipinä 3:n tarinassa stereotypia pojasta itsestään selvänä sankarina asetetaan vitsin aiheeksi. Naisten ja miesten roolit jakautuvat suurimmaksi osaksi perinteisesti erityisesti ammattien suhteen. Miehiä on myös enemmän rooleissa, joilla on valtaa. Kirjoissa ei ole yhtään sukupuolen- tai seksuaalisuuden moninaisuuteen viittaavaa representaatiota, mutta heteroihastuksia kyllä. Kirjat vahvistavat näin binaarista sukupuolikäsitystä ja heteronormia.

Sukupuolen moninaisuus on aiheena ollut pinnalla viimeisten vuosikymmenten aikana ja sukupuolen moninaisuutta nähdään myös lastenkirjallisuudessa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia sukupuolen representaatioita vuoden 2023 myydyimmässä lastenkirjallisuudessa esiintyy. Tutkielman avulla pyritään lisäämään käsitystä sukupuolen representaatioiden esiintymismuodoista valituissa kirjoissa. Tulosten avulla voidaan tarkastella sukupuolen representaation moninaisuuden riittävyyttä ja sitä, luoko valittu kirjallisuus tarpeeksi kuvauksia moninaisuudesta, jotta kaikki lapset pystyisivät löytämään kirjallisuudesta samaistumispintoja omaan elämäänsä. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkielmana ja aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysilla. Aineistona tutkielmassa toimii yhdeksän alle kouluikäisille lapsille suunnattua lastenkirjaa, Kauppaliitto ry:n Mitä Suomi lukee -tilastosta vuoden 2023 myydyimpien lastenkirjojen listalta. Aineiston analyysissä käytettiin työvälineenä koodaamista, jonka avulla tulokset luokiteltiin pääluokkiin sekä alaluokkiin. Tutkielman tulosten mukaan sukupuolen representaatio näkyi lastenkirjoissa sanallisesti ja kuvallisesti. Sanallisesti sukupuolten representaatiot näkyivät valitussa kirjallisuudessa sukupuolittavina sanoina, kuvauksina luonteesta ja toiminnasta, kuvauksina ulkonäöstä sekä sukupuolia kuvaavina oletuksina. Kuvallisesti sukupuolen representaatiot näkyivät kuvauksina ulkonäöstä, kuvauksina luonteesta ja toiminnasta, sekä sukupuolistereotypioita rikkovina kuvauksina. Tutkimus osoitti, että vuoden 2023 myydyimmissä lastenkirjoissa sukupuolia kuvataan luoden niille moninaisia merkityksiä ja perinteisiä sukupuolirooleja haastetaan. Valitussa kirjallisuudessa näkyi perinteisiä sukupuolirooleja pääosin yleis- ja erisnimien perusteella, sekä kuvallisesti hahmojen ulkonäössä. Hahmojen toiminnassa ei ollut näkyvissä sukupuolittumista, mikä kuvastaa sukupuolen sekä sukupuoliroolien moninaisuuden arvostamista.

Previous studies have shown that gender representation in textbooks and children’s books is stereotyped. The aim of this study is to analyse how gender is represented in a toy catalog. The theory of this study is based on educational science, gender studies as well as cultural studies and media research. I view the analysed toy catalog as a product made by various cultural and social practices. The research material consisted of a single toy catalog. Used research methods included theory-based content analysis and image analysis. Both methods were used to analyse gender representation in a toy catalog. Based on the results more girl than boy assumed were found in the researched material. However, results of gender representation analysis showed that traditional gender stereotypes were confirmed especially when external properties and professions were concerned.

Tiivistelmä Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ujouteen lasten kuvakirjallisuudessa liitettyjä puhetapoja ja siten mahdollistaa niiden merkityksen pohtiminen kasvatuksen kannalta. Sillä, miten ujous käsitetään ja miten siihen suhtaudutaan kulttuurisella tasolla, on merkitystä paitsi ujouden kokemuksen muodostumisen myös tasa-arvon ja vallan kysymysten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin miten kuvakirjojen tekstit representoivat ujoutta ja millaisia aineksia nämä representaatiot tarjoavat todellisuuden sosiaaliselle ja kulttuuriselle rakentumiselle. Ujoutta tarkasteltiin tutkimuksessa sekä psykologian että sosiologian tieteenalojen näkökulmasta. Ilmiö linkitettiin varhaiskasvatukseen ja oppimiseen sosiaalisen konstruktionismin ja lastenkirjallisuutta tarkastelevien pedagogisten näkökulmien kautta. Menetelmät: Empiirisessä laadullisessa tapaustutkimuksessa hyödynnettiin hermeneuttista tulkintaa ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia diskurssintutkimuksen välineinä. Analyysi jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa multimodaalinen aineisto tiivistettiin tekstimuotoiseksi narratiiviksi soveltaen Ricœurin (2000) ajatusta hermeneutiikasta tulkinnan teoriana. Analyysin toisessa vaiheessa narratiivit luokiteltiin teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa diskurssinanalyysin loppuun viemiseksi. Aineisto oli harkinnanvarainen näyte suomenkielisistä lasten kuvakirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2019 ja jotka löytyvät pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmetin valikoimasta asiasanahauilla ujo tai ujous. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa hahmotettiin kaksi erilaista ujoutta koskevaa puhetapaa, jotka nimettiin ongelmaratkaisukeskeiseksi ja yksilönkasvukeskeiseksi diskurssiksi. Ujouden representaatiot rakentuivat lasten kuvakirjoissa näiden kahden puhetavan erilaisina painotuksina. Ongelmaratkaisukeskeinen puhetapa näyttäytyi vallitsevana, mutta myös ongelmallisena diskurssina viitaten ujoutta lähestyttävän ilmiönä usein varsin kapeasta näkökulmasta. Ongelmaratkaisukeskeisen ujouspuheen katsottiin heijastavan lapsikäsitystä, jossa lapseen suhtaudutaan jonain tulevana (becoming). Yksilönkasvukeskeisen ujouspuheen katsottiin puolestaan kiinnittyvän tälle vastakkaisella tavalla moderniin lapsikäsitykseen, jossa lapsi nähdään arvokkaana sellaisenaan (being). Tuloksilla katsottiin olevan sovellusarvoa sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että lastenkirjallisuuden alueilla. Tutkimus avasi uutta näkökulmaa kasvatustieteelliseen tutkimukseen, sillä ujous on hyvin alitutkittua kyseisessä kontekstissa.