Browsing by Subject "ruoka"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2022)Kasviproteiinien käytön ei nähdä enää olevan vain kasvissyöjien tapa täyttää proteiinintarpeensa, vaan siitä on tullut jokaiselle suositeltava ruokavalion osa. Kasviproteiinien lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan ole helppoa monelle, sillä ruokavalion muutos kasvispainotteisempaan vaatii aikaa ja resursseja. On kiinnostavaa tarkastella, tukevatko Kotiliesi-lehden ruokaohjeet ja artikkelit kasviproteiinien käyttöä osana ruokavaliota. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kasviproteiinien käytön kehitys näkyy vuosien 2010-2019 Kotiliesi-lehdissä. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona käytettiin 40 Kotiliesi-lehden numeroa vuosien 2010-2019 väliltä. Aineisto muodostui neljästä lehdestä yhtä vuotta kohden. Kasviproteiinia sisältäviä artikkeleita ja ruokaohjeita oli yhteensä aineiston rajaamisen jälkeen 21. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tutkimusaineistosta nousi esille kolme yläteemaa. Aineistosta esille nousseet yläteemat olivat kasviproteiinien käytön kasvu, muutokset eri kasviproteiinien käytössä sekä kasviproteiinien käytön normalisoituminen. Tutkielmassa havaittiin, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä oli kasvua ja muutosta. Erityisesti vuoden 2015 jälkeen kasviproteiineja esiintyi enemmän Kotiliesi-lehtien ruokaohjeissa ja artikkeleissa. 2010-luvun alkupuolella kasviproteiineja käytettiin yksipuolisesti aineiston ruokaohjeissa, mutta vuosikymmenen loppua kohti erilaisia kasviproteiineja ja kasviproteiinituotteita käytettiin monipuolisemmin erilaisissa ruokaohjeissa. Kasviproteiinien käytössä oli havaittavissa myös normalisoitumista. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä on tapahtunut kasvua ja muutosta, ja ne edistävät kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä.
-
(2022)Suomalaisen opettajankoulutuksen tarkoituksena on kouluttaa itsenäisiä ja kriittisesti ajattelevia opetustyön asiantuntijoita, minkä vuoksi kotitalousopettajia voisi luonnehtia kotitalouden oppiaineen erityisosaajiksi. Perusopetussuunnitelmassa määritellyn kotitalouden oppiaineen ruokaosaamisen ja ruokakulttuurin sisältöalueen pohjalta kotitalousopettajilta odotetaan ruokaan ja ravitsemukseen liittyvien aihepiirien tuntemusta sekä ruoanvalmistus- ja leivontataitojen hallitsemista, mutta mahdolliset erot kotitalousopettajia kouluttavien yliopistojen opetussuunnitelmien välillä voivat antaa erilaisia valmiuksia eri yliopistoista valmistuville opettajille. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kotitalousopettajan koulutusta järjestävien suomalaisten yliopistojen opetussuunnitelmia sekä analysoida ruoka- ja ravitsemusosaamista kehittävien pakollisten opintojaksojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja tutkimusaineistoksi yliopistojen opetussuunnitelmat tai opinto-oppaat. Tutkimusaineisto analysoitiin koodaamalla opintojaksojen laajuuden, opintokokonaisuussidonnaisuuden ja suositeltujen suoritusajankohtien osalta sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä opintojaksojen sisältöjen osalta. Tutkimustulosten perusteella merkittävimmiksi eroiksi yliopistojen välillä nousivat opintojaksojen kokonaismäärä, yhteenlaskettu laajuus, opintojaksojen sijoittuminen eri opintovuosille, kestävän ruoan ja ruoan yhteiskunnallisuuden yläluokat sekä ruokakasvatuksen, ateriasuunnittelun ja erityisruokavalioiden alaluokat. Opintojaksoja yhdistivät viiden opintopisteen laajuus, opintojaksojen puuttuminen kolmannelta opintovuodelta, kotitaloustieteen opintokokonaisuussidonnaisuus sekä ruoanvalmistustaitojen, ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen yläluokat. Suurin osa tutkimustuloksista sai tukea teoreettisessa viitekehyksessä esitetyistä teorioista. Tutkimuksen perusteella kotitalousopettajan ruoka- ja ravitsemusosaaminen on välttämätöntä ja siihen panostetaan kaikissa kolmessa yliopistossa, jokseenkin hieman eri tavoin ja erilaisilla painotuksilla. Tulevaisuudessa kotitalousopettajien koulutukseen keskittyvä tutkimus voisi tutkia opetussuunnitelmia laajemmin kuin vain ruoka- ja ravitsemusosaamista kehittävien opintojaksojen osalta.
-
(2021)Lapsen varhaiset kokemukset vaikuttavat hänen ruokatottumuksiinsa myöhemmässä elämässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019, s.13). Tämän takia ruokakasvatus aloitetaan jo päiväkodissa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia kasvattaessa tulee huomioida lapsen tapa oppia uutta. Lapsi oppii esimerkiksi leikin, taiteen ja tutkimisen kautta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.21–22; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s.16). Lastenkirjallisuus, siitä syntyvät keskustelut ja toiminta ovat tapoja toteuttaa ruokakasvatusta. Se miten ruokaa kuvataan lastenkirjallisuudessa, on kontekstisidonnaista, sillä kyseisen ajan ja paikan ruoka- ja tapakulttuuri vaikuttavat sen hetken lastenkirjallisuuteen (Lappalainen 2006, s.131). Myös ruokaan ja syömiseen liittyvän kasvatuksen tavoitteet ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tämän päivän suomalaisessa kontekstissa ruokakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet ovat myönteisen ruokasuhteen edistäminen sekä monipuolisten ja terveellisten ruokatottumusten tukeminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018, s.29). Tässä tutkimuksessa määrittelin ruokakasvatuksen osa-alueet, ja analysoin, miten ne esiintyvät valitsemissani lastenkirjoissa ja miten eri vuosikymmenten lastenkirjoissa kuvataan ruokakasvatusta. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista käsitystä ruoasta ja syömisestä valitsemani lastenkirjat välittävät. Tutkimuksen aineistoksi valitsin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) sekä lastenkirjat Minäpä tiedän minne ruoka menee (Maynard 1998), Veeran keittiöpuuhat (Havukainen & Toivonen 2002) ja Beppe ja mausteyllätys (Hytönen & Mallius 2019). Nämä lastenkirjat ovat päiväkoti-ikäisille suunnattuja kuvakirjoja, jotka liittyvät ruokakasvatukseen, ruokaan ja syömiseen. Analysoin opetussuunnitelmat sisällönanalyysillä, ja muodostin tämän pohjalta ruokakasvatuksen osa-alueet. Luokittelin kolmen valitsemani lastenkirjan ruokaan ja syömiseen liittyvät sisällöt näiden ruokakasvatuksen osa-alueiden pohjalta. Käytin lastenkirjojen analyysiin sisällönanalyysiä sekä sisällönerittelyä. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavien asiakirjojen pohjalta muodostin 3 pääluokkaa ja niiden alle 11 ruokakasvatuksen osa-aluetta. Pääluokat olivat Terveysosaaminen, Miellyttävä ruokahetki sekä Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen. Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen -pääluokkaan kuului muun muassa Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto, Monikulttuurinen ruoka- ja tapakulttuuri sekä Ruoka katsomuskasvatuksen välineenä -osa-alueet. Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto -osa-alue oli nostettu eniten esiin valitsemissani kolmessa lastenkirjassa, kun taas monikulttuurista ruoka- ja tapakulttuuria tai ruokaa katsomuskasvatuksen välineenä ei käsitelty lainkaan näissä kolmessa kirjassa. Terveysosaamisen pääluokkaan kuuluva Hygienia-osa-alue esiintyi vain 2000-luvun lastenkirjassa. Pohdin, että 2020-luvun lastenkirjallisuudessa hygienia voi korostua johtuen vuonna 2019 alkaneesta Koronapandemiasta. Voi myös olla, että hygieniaan liittyen lastenkirjoihin tulee uusia sisältöjä, kuten kasvomaskin ja käsidesin käyttöä. Käytännön tasolla tutkimuksestani mieleeni nousee ajatus, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvattajien tulisi huomioida päiväkodissa ruokakasvatukseen käytettävien lastenkirjojen julkaisuajankohta ja ruokakasvatuksen osa-alueiden esiintyminen näissä kirjoissa. Kirjavalinnoissa tulee huomioida, että 1990-luvun ja 2000-luvun ravitsemuskasvatuksen tavoitteet ovat olleet suppeammat kuin 2010-luvun ruokakasvatuksen tavoitteet.
-
(2022)Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalinen media vaikuttaa ja muokkaa nuorten käsityksiä ruoasta ja syömisestä sekä käsityksiä nuorten kehonkuvasta. Sosiaalisen median kehitys on ollut merkittävää viimeisen vuosikymmenen aikana ja siitä on tullut tärkeä terveysvaikuttamisen ja -viestinnän väline. Sosiaalisessa mediassa lähes kuka vain voi jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi ruoasta ja ravitsemuksesta, mikä on tehnyt luotettavan tiedon tunnistamisesta haasteellista. Erityisesti nuorten on todettu olevan erityisen herkkiä sosiaalisen median vaikutuksille. Kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista (n=18) vuosilta 2013–2021. Julkaisut haettiin Helda- ja Google Scholar- tietokannoista. Katsaukseen valitut tutkimukset taulukoitiin ja ne analysoitiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Sosiaalisella medialla näyttää olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia nuorten käsityksiin ruoasta ja syömisestä ja sen on todettu vaikuttavan myös nuorten käsityksiin kehonkuvasta. Tuloksista tuli ilmi, että sosiaalisessa mediassa jaettu ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä sisältö vaikutti myönteisesti ruoka- ja syömiskäyttäytymiseen. Jaetut kuvat ja videot nähtiin merkittävänä inspiraation lähteenä ja motivaattorina kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia. Toisaalta sosiaalisen median sisältö koettiin suurimmassa osassa tutkimuksia painostavana ja vaikuttavan kielteisesti syömisnormeihin. Altistumisella laihuutta ja syömishäiriöitä ihannoiville julkaisuille oli kielteisiä vaikutuksia nuorten syömiskäyttäytymiseen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. Virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle altistumisella oli niin ikään kielteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän käsityksiin ruoasta ja syömisestä.
Now showing items 1-4 of 4