Browsing by Subject "ruokailutottumukset"

Goals. The goal of this bachelor’s thesis is to investigate and describe 9th graders’ eating habits. Previous studies have shown that teenagers eat irregularly and skip important meals. In addition, studies show that especially boys eat less fruits and vegetables than is recommended. On the other hand, girls seem to skip more meals during the day but also consume more delicacies than boys. Based on previous studies, my hypothesis is that teenagers’ eating habits do not follow current recommendations. Many previous studies have been focusing on teenagers’ school time eating and families’ food practices but in my opinion teenagers’ eating overall needs more attention. This thesis concentrates on teenagers’ overall eating on work days: before, during and after the school day. Also, the goal is to define which factors influence teenagers eating habits. Methods. The focus group of this thesis were students on 9th grade and the data was collected using food diaries. The food diaries were collected in two different cities, in two separate schools. Altogether 20 students took part in the study, from which 9 were from Helsinki and 11 from Vantaa. The gathered data was analysed thematically and by using tabulation. Results and conclusion. Meal rhythm was quite irregular among teenagers. From all meals students skipped school lunch most frequently. Also, breakfast was skipped often but dinner instead was eaten quite regularly. Majority of students consumed fruits and vegetables daily. Eating delicacies was not as common as eating fruits and vegetables but every third ate del-icacies on a daily basis. Gender was significant factor influencing on teenagers eating habits: on average girls ate all meals scantier than boys. In addition, weekday also had a slight im-pact on students’ eating, students ate more regularly in the beginning of the week. Location of the schools also somewhat affected on students eating, for students from Helsinki ate most of their daily meals more regularly compared to students from Vantaa, but on the other hand also delicacy consumption was more frequent in Helsinki.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perheaterioinnin yhteyttä lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin. Yhdessä syöminen on ollut tärkeä osa yhdessä elämistä, mutta perheaterioinnin on havaittu vähentyneen. Suomalaisten lapsiperheille suunnattujen ruokasuositusten (2019) mukaan perheen yhdessä syöminen edistää ruokailun terveellisyyttä. Lasten ja nuorten ruokailutottumuksista ollaan kuitenkin huolestuneita, sillä tutkimusten mukaan ne eivät useinkaan vastaa ravitsemussuosituksia. Esimerkiksi kasviksia, hedelmiä sekä marjoja lapset ja nuoret syövät ravitsemussuosituksiin nähden liian vähän, kun taas sokerin, suolan ja punaisen lihan kulutus on ravitsemussuosituksiin nähden runsasta. Suositusten mukaisella ruokavaliolla nähdään olevan vahva yhteys hyvinvointiin ja terveyteen sekä lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen. Tavoitteena tässä tutkielmassa onkin selvittää, mitä vaikutuksia perheaterioinnilla on havaittu olevan lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja millä tavoin perheaterioinnilla voidaan edistää lasten ja nuorten ravitsemussuositusten mukaisia ruokailutottumuksia. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaussa hyödynnettiin Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmahakua sekä Google Scholar hakupalvelua. Kirjallisuuden valinnassa ei käytetty täsmällisiä seulontamenetelmiä, mikä on tyypillistä kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle. Aineiston haussa hyödynnettiin avainsanoja sekä niiden yhdistelmiä. Aineistoista koostettiin taulukko, johon tutkielmassa käytettävien aineistojen perustiedot, kuten julkaisuvuosi ja päätulokset koottiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkielmassa mukana olevien tutkimusten perusteella perheateriointi näyttäisi edistävän lasten ja nuorten ravitsemussuositusten mukaisia ruokailutottumuksia. Säännöllisesti perheen kanssa aterioivat lapset ja nuoret söivät enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä kuluttivat vähemmän pikaruokaa, makeisia ja virvoitusjuomia, kuin ne, jotka eivät aterioineet säännöllisesti perheensä kanssa. Tämän lisäksi säännöllisellä perheaterioinnilla havaittiin olevan syömishäiriöiltä suojaava vaikutus. Säännöllisen perheaterioinnin voidaan siis nähdä olevan tärkeä tekijä lasten ja nuorten terveellisten ruokailutottumusten näkökulmasta sekä siten myös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tästä syystä olisikin tärkeää, että perheissä pyrittäisiin järjestämään aikaa yhteiselle aterialle.

Arkiruokailu antaa raamit arjen toiminnalle ja se toteutuu usein rutiininomaisesti. Arjen ruokailujen taustalla vaikuttaa monia tekijöitä, kuten ympäröivä yhteiskunta ja yksilön omat arvot ja ajatusmallit. Ruokailutottumukset muodostuvat myös näiden pohjalta. Kulttuurilla on suuri merkitys arkiruokailutottumusten rakentumisen kannalta. Tutkimuksen taustateoriana toimii kotitaloustieteen tutkimuksessa usein käytetty human ecology- teoria, jonka mukaan ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa suomalais-afgaaniperheen kotitalouden toiminnasta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia arkiruokailutottumuksia suomalais-afgaaniperheessä on ja miten monikulttuurisuus ilmenee niissä. Suomalais-afgaaniperheet ovat suhteellisen harvinaisia, joten tutkimusta tällä kentällä on tehty vähän. Suomalais-afgaaniperheiden arkiruokailutottumuksia ei ole aiemmin selvitetty. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastateltaviksi valikoitui yhden suomalais-afgaaniperheen vanhemmat, joista toinen oli suomalainen ja toinen afganistanilainen. Heitä haastateltiin yhtä aikaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin avulla ja käyttämällä abduktiivista päättelyä. Suomalais-afgaaniperheen arkiruokailutottumukset koostuivat sekä suomalaisista että afganistanilaisista tavoista. Pääpaino oli kuitenkin suomalaisissa tavoissa, kuten suomalaisissa ruokailuajoissa ja – paikoissa sekä suomalaisissa ruuissa. Afganistanilaisia piirteitä havaittiin ruoka- ja elintarvikevalinnoissa. Monikulttuurisuus ilmeni perheen pöytätavoissa ja ruokailu- tavoissa sekä ruoan ja ruoanlaittajien kunnioittamisessa. Arkiruokailutottumusten taustalla vaikutti akkulturaatio ja ruokasuositukset. Lisätutkimusta tarvitaan aiheesta, jotta suomalais- afgaaniperheiden kotitalouden toiminnoista saataisiin kattavampi kuva.