Browsing by Subject "ruokakasvatus"
Now showing items 1-20 of 20
-
(2023)Tiivistelmä - Referat – Abstract Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä ruokakasvatuksen tavoitteisiin, sisältöihin ja mahdollisuuksiin ilmastokestävyyden näkökulmasta. Nykyinen ruokajärjestelmä, johon olemme kasvaneet ja tottuneet, on yksi suurimmista ilmastopäästöjen aiheuttajista. Kirjallisuuskatsauksessa kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti ruokakasvatuksen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Millä tavoin ilmastokestävä ruokakasvatus otetaan huomioon kouluruokapalveluissa sekä koulujen että kasvatuslaitosten opetussuunnitelmissa? Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuusaineisto koostui erilaisista Suomessa sekä ulkomailla muodostetusta tutkimuskirjallisuudesta ruokamurrokseen, ruokakasvatukseen ja/tai ilmastokasvatukseen liittyen. Tutkimus rajautui ja kohdistui ruokakasvatukseen suomalaisissa kouluissa, mutta käsitteli aihetta myös kansainvälisiä aineistoja hyödyntäen. Tässä tutkielmassa ilmastokestävä ruokakasvatus määriteltiin sisältävän kestävän kehityksen, ilmastokasvatuksen ja ruokakasvatuksen tavoitteet. Ilmastokestävä ruokakasvatus ohjaa lasta ymmärtämään ruoan tuotannon ja vallitsevan ruokajärjestelmän haasteet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ilmastokestävä ruokakasvatus ei ole vakiintunut termi, mutta teoreettiseen taustaan pohjautuen ilmaston, ruoan ja kasvatuksen yhteyksien huomiointi yhteiskunnallisella tasolla on tarpeellista – ilmastokestävän ruokakasvatuksen käsite kattaa nämä tärkeät ulottuvuudet. Tämän tutkielman perusteella ilmastokestävään ruokakasvatukseen liittyviä sisältöjä on mainittu opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tutkimuksissa. Kasvisruokaa halutaan lisätä ja lihansyöntiä vähentää ravitsemussuosituksien mukaan. Kestävä kehitys ja siihen liittyvät tavoitteet ovat merkittynä opetussuunnitelman arvopohjaan ja siksi erilaiset ilmastokestävyyteen liittyvät tavoitteet näkyvät myös useassa eri alueessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ilmastonmuutokseen liittyvää ruokakasvatusta ei kuitenkaan ole käsitelty tai tutkittu lähes ollenkaan. Tämän tutkielman mukaan ilmastokestävän ruokakasvatuksen sisältöjä olisi tarpeellista hyödyntää selkeämmin ja monipuolisemmin kouluissa. Kouluruokailu jää nykymuodossaan melko erilliseksi kokonaisuudeksi muusta opetuksesta ja koulun kasvatuksellisista tehtävistä.
-
(2022)Tavoitteet. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen toiminnassa on yksi keskeisistä lähtökohdista varhaiskasvatuksen toimintaa toteutettaessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että etenkin perushoitotilanteissa, joihin varhaiskasvatuksen ruokailu lukeutuu, lasten mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa on heikointa ja varhaiskasvatuksen ruokailukäytänteissä esiintyy vaihtelevuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten osallisuutta, osallisuutta rajoittavia tekijöitä, ja näihin vaikuttavia ruokailukäytänteitä varhaiskasvatuksen ruokailuhetkillä varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella. Kyselylomake jaettiin sosiaalisessa mediassa, omia kontakteja hyödyntäen, varhaiskasvatuksessa työskenteleville henkilöille. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen ruokailukäytänteet ovat ennen kaikkea lasten osallisuutta edistäviä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö piti tärkeänä tapakulttuuriin liittyviä käytänteitä kuten ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja. Lasten osallisuudessa painottuivat lasten omatoimisuuden tukeminen ja lapsen mahdollisuus päätöksentekoon ja valintoihin. Osallisuutta rajoittavissa tekijöissä nousivat ulkopuolelta määritellyt ohjeistukset, kuten keittiön määrittelemä aikataulu sekä koronapandemiaan ja hygieniaan liittyvät säännöt, jotka vaikuttavat lasten mahdollisuuteen osallistua toimintaan.
-
(2022)Tavoitteet. Lasten osallisuuden edistäminen on varhaiskasvatuksen keskeisimpiä tavoitteita. Aiempien tutkimusten mukaan lasten osallisuus ei kuitenkaan toteudu riittävällä tasolla, ja etenkin perushoidollisissa tilanteissa lasten vaikuttamismahdollisuudet ovat heikot. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia lapsen osallisuutta edistäviä käytänteitä ruokailutilanteissa toteutetaan, ja millaiset tekijät rajoittavat lasten osallisuutta ruokailutilanteissa varhaiskasvatuksen opettajien, erityisopettajien ja sosionomien kertomana. Menetelmät. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella, joka jaettiin varhaiskasvatuksen opettajille suunnatussa sosiaalisen median ryhmässä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että lasten osallisuutta edistävissä käytänteissä ruokailutilanteissa painottuu lasten mahdollisuus päätöksentekoon, omatoimisuuden harjoittelemiseen, sekä kulttuuristen ja sosiaalisten tietojen ja taitojen omaksumiseen. Lapsia myös kannustetaan ja rohkaistaan syömiseen. Korona-pandemiasta johtuvat hygieniaohjeistukset koettiin huomattavasti lapsen osallisuutta heikentävänä tekijänä ruokailutilanteissa. Tulosten mukaan myös henkilökunnan ja vanhempien näkemykset, sekä yhteisen kielen puute koettiin lapsen osallisuutta heikentäväksi tekijöiksi.
-
(2023)Lastensuojelun tehtävänä on edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Ruoka ja ravitsemus voidaan nähdä merkittävänä osana hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten työntekijät ajattelevat lastenkodin ruokakasvatuksesta ja siellä näkyvistä haasteista. Haasteet tulevat näkyväksi, kun vaikeista taustoista tulevat nuoret tulevat uuteen ympäristöön. Vaikka lastensuojelulaitosten arkea on tutkittu hyvin vähän, aiempi tutkimus on osoittanut lastenkodissa tapahtuvien ruokailutilanteiden olevan merkittävä osa siellä kasvavien nuorten arkea. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea yksityisessä lastensuojelulaitoksessa työskentelevää sosionomia, jotka olivat tehneet lastenkotityötä 3–5 vuotta. Haastattelussa käsiteltiin kysymyksiä liittyen lastenkodin ruokailutilanteisiin, nuorten syömiseen liittyviin haasteisiin sekä työntekijöiden rooliin ruokakasvattajina. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen tutkimustulokset analysoitiin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä menetelmällä. Tutkimustulokset osoittivat, että ruokakasvatuksella voidaan hoitaa, kasvattaa ja luoda osallisuutta. Haastatteluissa nousi esiin ruokakasvatukseen liittyviä haasteita, jotka liittyvät nuoren kokemaan ahdistukseen, työntekijöiden puutteelliseen koulutukseen, työntekijöiden epäjohdonmukaisuuteen sekä erilaisiin haastaviin toimintatapoihin. Tämän tutkielman tuottama tieto oli ruokakasvatuksen kentällä uudenlaista, ja siitä tehdyt havainnot osoittavat, että sosionomit hyötyisivät ruokakasvatuksen teemoihin liittyvästä koulutuksesta. Lastenkodin ruokakasvatuksen kannalta voisi olla hyödyllistä luoda lastenkotiin yhteinen ruokakasvatussuunnitelma, sillä se voisi tuoda yhtenäisyyttä työntekijöiden erilaisiin näkemyksiin, yhtenäistää toimintatapoja ja sillä tavoin tukea myös nuoren ruokasuhdetta ja hyvinvointia.
-
(2024)Tavoitteet. Ruokasuhteen pedagogisessa viitekehyksessä nostetaan esiin ruokakasvattajan oman ruokasuhteen merkitys ruokakasvatustoiminnassa. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä vähän tutkimusta. Sen sijaan katsomusaineiden ja liikunnan tutkimuksessa on havaittu opettajan kokemusten ja käsitysten vaikuttavan opetukseen. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata kotitalousopettajien kokemuksia ruokasuhteensa ja kotitalousopetuksessa tapahtuvan ruokakasvatuksen välisistä suhteista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona toimivat kotita-lousopettajien kirjoittamat kirjoitelmat. Kirjoitelmien pohjana toimivat kolme ruokasuhdetta ja ruokakasvatusta käsittelevää tehtävää. Aineiston keräämiseen hyödynnettiin Kotitalouspedagogiopiskelijat ry:n sosiaalisen median kanavia sekä suoraan kohdennettuja sähköpostiviestejä. Lopullinen kerätty aineisto (n=4) analysoitiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ruokasuhteen pedagogista viitekehystä hyödyntäen että aineistolähtöisen sisäl-lönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajien ruokasuhteita kuvattiin kuuden näkökulman kautta, joihin liittyi ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen näkökulmat. Ruokasuhteiden ja ruokakasvatuksen välille löydettiin kahdenlaisia yhteyksiä: oman ruokasuhteen mukainen toiminta sekä ruokasuhteen vastainen toiminta. Näiden lisäksi opettajat kuvasivat sekä oman ruokasuhteen ulottuvuuksien esittämistä että piilottamista ruokakasvatustoiminnassa. Kotita-lousopettajan ruokasuhteen vaikutusta ruokakasvatukseen tulisi tutkia enemmän, jotta se osattaisiin huomioida niin opetustyössä kuin tulevien kotitalousopettajien koulutuksessa. Ruokasuhteen pedagogista viitekehystä voisi hyödyntää opettajien pedagogisena työvälineenä yhä laajemmin.
-
(2024)Tavoitteet. Ruokasuhteen pedagogisessa viitekehyksessä nostetaan esiin ruokakasvattajan oman ruokasuhteen merkitys ruokakasvatustoiminnassa. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä vähän tutkimusta. Sen sijaan katsomusaineiden ja liikunnan tutkimuksessa on havaittu opettajan kokemusten ja käsitysten vaikuttavan opetukseen. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata kotitalousopettajien kokemuksia ruokasuhteensa ja kotitalousopetuksessa tapahtuvan ruokakasvatuksen välisistä suhteista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona toimivat kotitalousopettajien kirjoittamat kirjoitelmat. Kirjoitelmien pohjana toimivat kolme ruokasuhdetta ja ruokakasvatusta käsittelevää tehtävää. Aineiston keräämiseen hyödynnettiin Kotitalouspedagogiopiskelijat ry:n sosiaalisen median kanavia sekä suoraan kohdennettuja sähköpostiviestejä. Lopullinen kerätty aineisto (n=4) analysoitiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ruokasuhteen pedagogista viitekehystä hyödyntäen että aineistolähtöisen sisäl-lönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajien ruokasuhteita kuvattiin kuuden näkökulman kautta, joihin liittyi ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen näkökulmat. Ruokasuhteiden ja ruokakasvatuksen välille löydettiin kahdenlaisia yhteyksiä: oman ruokasuhteen mukainen toiminta sekä ruokasuhteen vastainen toiminta. Näiden lisäksi opettajat kuvasivat sekä oman ruokasuhteen ulottuvuuksien esittämistä että piilottamista ruokakasvatustoiminnassa. Kotita-lousopettajan ruokasuhteen vaikutusta ruokakasvatukseen tulisi tutkia enemmän, jotta se osattaisiin huomioida niin opetustyössä kuin tulevien kotitalousopettajien koulutuksessa. Ruokasuhteen pedagogista viitekehystä voisi hyödyntää opettajien pedagogisena työvälineenä yhä laajemmin.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten nuoret salibandypelaajat käsittävät terveellisen ruoan ja miten heidän mielestään terveellisyys näkyy ruoanvalinnassa. Nuorten ruoanvalintaan vaikuttavat useat tekijät, eikä terveellisyys ole aiempien tutkimusten mukaan näistä tärkein. Perheen, koulun ja vapaa-ajan harrastusten rooli lasten ja nuorten ruokakäsitysten muodostumisessa on keskeinen. Nuorten urheilijoiden kohdalla väestötason ravitsemussuositukset tukevat terveellisen ruokavalion koostamista. Tutkimus toteutettiin laadullisten tutkimusmenetelmien keinoin. Tutkimusaineisto koostui kahdesta ryhmähaastattelusta, jotka toteutettiin etäyhteyksin. Haastattelin yhteensä seitsemää 14–15-vuotiasta salibandypelaajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja aineistosta löytyneitä alkuperäisilmaisuja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysi noudatti kolmevaiheista prosessia, johon kuuluivat aineiston redusointi, klusterointi ja abstrahointi. Lopuksi löytämiini luokkiin liitettiin teoreettisia kytkentöjä ja aikaisempaa tutkimusta. Ensimmäistä tutkimuskysymystä kuvasivat kaksi luokkaa: mielikuvat ja luokittelu. Haastatellut nuoret toivat esille erilaisia käsityksiä terveellisestä ruoasta. Nuoret näkivät eroja eri ruokien välillä ja luokittelivat niitä terveelliseen ja epäterveelliseen. Toista tutkimuskysymystä kuvasivat terveellisyyden näkymistä ohjaavat tekijät: koti ja perhe, salibandyharrastus, koulu ja ystäväpiiri. Kotona tehtyä ruokaa pidettiin terveellisenä ja koulussa terveellisyys nousi esille monipuolisen ruoan osalta. Terveellisyys vaikutti ruoanvalintaan erityisesti nuorten harjoitus- ja pelipäivinä, jolloin ruokailun ajoittamista ja ruoan sisältöä pohdittiin enemmän. Ystävien kanssa nuoret eivät usein ajatelleet terveellisyyttä ja söivät kodin ulkopuolella pikaruokapaikoissa. Terveellinen syöminen on tavoiteltavaa toimintaa, minkä ajatteluun ja toteutumiseen vaikuttavat eri tilanteet arjessa. Tutkimuksen tulokset tuovat tietoa salibandypelaajien terveellisen ruoan käsityksistä ja ruoanvalinnasta, mitkä ovat tärkeitä lasten ja nuorten ruokakasvatuksen kehittämisen alueella. Jatkotutkimuskohteena voitaisiin tarkastella ruokakasvatuksen roolia nuorten urheilijoiden arjessa ja selvittää, millä tavoin nuorten arkeen liittyvät toimintaympäristöt, kuten urheiluharrastus, lisäävät nuorten ymmärrystä terveellisestä ruoasta ja ruoanvalinnasta.
-
(2022)Viralliset ravitsemussuositukset päivitetään Suomessa noin kahdeksan vuoden välein perustuen Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemussuositusten tavoitteena on edistää terveyttä. Opetushallitus määrittää kotitalous- oppiaineen olevan yksi arjen ja kestävien valintojen takana oleva taito- ja taideoppiaine, jolla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Kotitalousopetuksen tavoitteet (T3, T13) liittyvät kestävään elämäntapaan ja yhdessä kotitalousoppiaineen sisältöalueessa (S1 ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri) painotetaan muun muassa ruoan ja syömisen valintojen tärkeyden perustamista ravitsemussuosituksiin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten päivittyneet ravitsemussuositukset näkyvät kotitalouden oppikirjojen sisällöissä vuosien 1999–2021 välillä. Tällä ajanjaksolla ravitsemussuositukset ja perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet Suomessa kolme kertaa. Oppikirjojen tarkastelu on tärkeää, koska oppikirjat ovat eniten käytettyjä opetusmateriaaleja ja täten merkityksellisiä oppituntien sisältöjen kannalta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineistoksi valittiin kolme kotitalouden oppikirjaa, jokainen eri kustantajalta. Jokainen oppikirja on julkaistu kunkin ravitsemussuosituspäivityksen jälkeen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä ryhmittelemällä. Aineistosta etsittiin ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä pääruokaohjeiden sekä ravitsemussuositusten mukaisten kuvien (lautasmalli, ruokaympyrä/pyramidi/kolmio) osalta. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkielman aineistoksi valituissa oppikirjoissa oli seikkoja, jotka eivät tukeneet voimassa olleita ravitsemussuosituksia. Jokaisessa oppikirjassa oli punaista lihaa sisältäviä pääruokaohjeita huomattavasti enemmän, kuin kala-, kasvis, - tai kanaruokaohjeita. Tämä ei vastannut silloisten ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä, sillä jokaisessa ravitsemussuosituksessa korostettiin punaista lihaa sisältävien tuotteiden vähentämistä. Lisäksi tarkasteltavien kuvien sekä niihin liitettyjen tekstiosuuksien osalta oli havaittavissa eroavaisuuksia virallisten valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimien ravitsemussuositusten kuvien kanssa, sillä osa lautasmalleista, ruokapyramideista ja -kolmioista oli puutteellisia tai puuttuivat oppikirjasta jopa kokonaan. Näiden oppikirjojen osalta lisäopetusmateriaalin käyttö kotitalousopetuksessa on ollut tarpeellista, jotta voimassa olleiden ravitsemussuositusten mukaiset sisällöt ovat toteutuneet oppitunneilla.
-
(2023)Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien on tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus ruokailutilanteilla on lapsen pitkän aikavälin ruokasuhteeseen, ja millä tavoin ruokasuhteen muodostumista tulee tukea. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan virallisessa ruokailusuosituksessa. Tutkimuskysymyksiä muodostui lopulta yksi: millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan Terveyttä ja iloa ruoasta - varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tarkastelemalla Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus -asiakirjaa. Aineisto rajattiin juuri tähän asiakirjaan siksi, että se on ainoa erillinen varhaiskasvatusta koskeva ruokailusuositus. Aineisto analysoitiin koodaamalla ja käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Ensin aineistosta etsittiin kaikki ruokailutilanteelle asetetut tavoitteet, jonka jälkeen ne teemoiteltiin sen mukaan, ketä tai mitä tavoite koskee. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että ruokailutilanteissa osoitetaan tavoitteita kolmelle eri kategorialle. Nämä kategoriat ovat aikuisen toiminta, lapsen kehittyvät taidot ja ruokailuympäristö. Tavoitteita oli jokaisessa kategoriassa useita, suurimman kategorian ollessa aikuisen toiminnalle asetetut tavoitteet. Tuloksista voidaankin päätellä, että aikuisen rooli ruokailutilanteen rakentajana ja lapsen ruokasuhteen tukijana on suuri.
-
(2021)Lapsen varhaiset kokemukset vaikuttavat hänen ruokatottumuksiinsa myöhemmässä elämässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019, s.13). Tämän takia ruokakasvatus aloitetaan jo päiväkodissa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia kasvattaessa tulee huomioida lapsen tapa oppia uutta. Lapsi oppii esimerkiksi leikin, taiteen ja tutkimisen kautta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.21–22; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s.16). Lastenkirjallisuus, siitä syntyvät keskustelut ja toiminta ovat tapoja toteuttaa ruokakasvatusta. Se miten ruokaa kuvataan lastenkirjallisuudessa, on kontekstisidonnaista, sillä kyseisen ajan ja paikan ruoka- ja tapakulttuuri vaikuttavat sen hetken lastenkirjallisuuteen (Lappalainen 2006, s.131). Myös ruokaan ja syömiseen liittyvän kasvatuksen tavoitteet ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tämän päivän suomalaisessa kontekstissa ruokakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet ovat myönteisen ruokasuhteen edistäminen sekä monipuolisten ja terveellisten ruokatottumusten tukeminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018, s.29). Tässä tutkimuksessa määrittelin ruokakasvatuksen osa-alueet, ja analysoin, miten ne esiintyvät valitsemissani lastenkirjoissa ja miten eri vuosikymmenten lastenkirjoissa kuvataan ruokakasvatusta. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista käsitystä ruoasta ja syömisestä valitsemani lastenkirjat välittävät. Tutkimuksen aineistoksi valitsin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) sekä lastenkirjat Minäpä tiedän minne ruoka menee (Maynard 1998), Veeran keittiöpuuhat (Havukainen & Toivonen 2002) ja Beppe ja mausteyllätys (Hytönen & Mallius 2019). Nämä lastenkirjat ovat päiväkoti-ikäisille suunnattuja kuvakirjoja, jotka liittyvät ruokakasvatukseen, ruokaan ja syömiseen. Analysoin opetussuunnitelmat sisällönanalyysillä, ja muodostin tämän pohjalta ruokakasvatuksen osa-alueet. Luokittelin kolmen valitsemani lastenkirjan ruokaan ja syömiseen liittyvät sisällöt näiden ruokakasvatuksen osa-alueiden pohjalta. Käytin lastenkirjojen analyysiin sisällönanalyysiä sekä sisällönerittelyä. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavien asiakirjojen pohjalta muodostin 3 pääluokkaa ja niiden alle 11 ruokakasvatuksen osa-aluetta. Pääluokat olivat Terveysosaaminen, Miellyttävä ruokahetki sekä Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen. Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen -pääluokkaan kuului muun muassa Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto, Monikulttuurinen ruoka- ja tapakulttuuri sekä Ruoka katsomuskasvatuksen välineenä -osa-alueet. Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto -osa-alue oli nostettu eniten esiin valitsemissani kolmessa lastenkirjassa, kun taas monikulttuurista ruoka- ja tapakulttuuria tai ruokaa katsomuskasvatuksen välineenä ei käsitelty lainkaan näissä kolmessa kirjassa. Terveysosaamisen pääluokkaan kuuluva Hygienia-osa-alue esiintyi vain 2000-luvun lastenkirjassa. Pohdin, että 2020-luvun lastenkirjallisuudessa hygienia voi korostua johtuen vuonna 2019 alkaneesta Koronapandemiasta. Voi myös olla, että hygieniaan liittyen lastenkirjoihin tulee uusia sisältöjä, kuten kasvomaskin ja käsidesin käyttöä. Käytännön tasolla tutkimuksestani mieleeni nousee ajatus, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvattajien tulisi huomioida päiväkodissa ruokakasvatukseen käytettävien lastenkirjojen julkaisuajankohta ja ruokakasvatuksen osa-alueiden esiintyminen näissä kirjoissa. Kirjavalinnoissa tulee huomioida, että 1990-luvun ja 2000-luvun ravitsemuskasvatuksen tavoitteet ovat olleet suppeammat kuin 2010-luvun ruokakasvatuksen tavoitteet.
-
(2024)Tavoitteet. Varhaiskasvatuksen ruokailuun kuuluu aamupala, lounas ja välipala. Päivällistä ja iltapalaa tarjotaan myös niissä päiväkodeissa, joissa hoitoa on tarjolla. Tässä tutkimuksessa tutkitaan miten voidaan paremmin ylläpitää suomalaisia ravitsemussuosituksia varhaiskasvatuksessa ja miten sokeri vaikuttaa lasten kasvuun, terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimukseen liittyy itse ruoansaannin lisäksi myös ruokakasvatus ja tutkimuskysymyksiä ovat; miten sokerista puhutaan, millaisia kuvia ryhmissä on, millaisilla leluilla lapset leikkivät ja millaisia suomalaisia ravitsemussuosituksia on liittyen lasten lisätyn sokerin saantiin. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu integroivalla kirjallisuus-katsauksella. Kirjallisuus on valittu aihepiirin mukaan aikaisempia tutkimuksia käyttäen ja tutkimuksen tarkoitus oli esitellä siitä tulevia johtopäätöksiä. Analyysi on tehty sisällönanalyysinä. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä on kolme vaihetta, jotka ovat aineiston pelkistäminen, ryhmittely ja teoreettisten käsitteiden muodostaminen. Aineistoja läpikäydessäni yritin hahmottaa itselleni kokonai- suuksia ja mahdollisesti myös jaotella tietoa ylä- ja alaluokkiin. Tästä saatiin keskeisiä teoreettisia käsitteitä tutkimukseen liittyen. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittavat, että suosituksien toteutumiseen on vielä monta asiaa, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Tutkimus osoitti, että sokerilla on todellisia haitallisia vaikutuksia lasten kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Varhaiskasvatuksessa ruoan lisäksi ruokakasvatuksessa ja leikeissä sokerin tulisi olla vähemmän näkyvissä ja puheissa maltillisemmin käytetty termi. Tulevien ruokasuosituksien (WHO) mukaan suositeltu lisätyn valkoisen sokerin määrä tulee olemaan alle 5% kaikesta energiamäärästä lapsilla, kun tällä hetkellä suositeltu määrä on alle 10 E-%. Tähän viitaten myös varhaiskasvatuksessa tulisi ottaa ruokakasvatuksessa tämä tarkemmin huomioon esimerkiksi lelujen, leikkien, kuvien ja toiminnan kautta.
-
(2023)Lasten ja nuorten ruoanvalmistustaitojen heikkenemisestä on viime aikoina herännyt kasvava huoli. Näiden taitojen oppimista voidaan tukea ruokakasvatuksen avulla, jonka tavoitteena on esimerkiksi väestön terveyden edistäminen sekä ruoanvalmistustaitojen ja ravitsemustaitojen opettaminen. Yksi tapa toteuttaa ruokakasvatusta on lapsen osallistaminen ruoanvalmistukseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on aiemman tutkimuksen pohjalta kuvata, millä tavoin leikki-ikäisen osallistaminen ruoanvalmistukseen voi tukea lapsen ruoanvalmistustaitojen kehittymistä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin, kuvailevana ja narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraavaan tutkimuskysymykseen kokoamalla yhteen aikaisempaa tutkimusta aiheesta: Millä tavoin leikki-ikäisen osallistaminen ruoanvalmistukseen voi tukea lapsen ruoanvalmistustaitojen kehittymistä? Aikaisempi tutkimus rajattiin siten, että tutkimuksen tuloksissa huomioitiin vain ruokakasvatukseen ja ruoanvalmistukseen osallistamiseen liittyvät tutkimukset, joissa oli kohderyhmänä leikki-ikäiset lapset tai annetuista tiedoista oli mahdollista päätellä tutkimuksen koskevan leikki-ikäisiä lapsia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että leikki-ikäisen osallistaminen ruoanvalmistukseen voi tukea laajasti lapsen ruoanvalmistustaitojen kehittymistä. Keskeisimmät tulokset jakautuivat kolmeen osa-alueeseen: havainnoinnin ja aistinvaraisen tarkastelun kehittymiseen, ruoanvalmistuksen perustaitojen kehittymiseen sekä ruokatietoisuuden kehittymiseen. Vanhempien kokemia, lasten ruoanvalmistuksen osallistamiseen liittyviä haasteita, olivat ajan puute, huoli lasten turvallisuudesta sekä lasten aiheuttama stressi tai häirintä ruoanvalmistuksen aikana esimerkiksi sotkemalla. Lasten ruoanvalmistustaitojen kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että osallistaminen osana ruokakasvatusta tulisi laajemmin vanhempien tietoisuuteen. Osallistamisen kautta lapset voivat oppia ruoanvalmistustaitoja, joiden osaaminen edistää lasten terveyttä ja luo perustan arjesta selviytymiselle sekä arjen hallinnalle myöhemmässä iässä.
-
(2023)Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten ruokakasvatusta ja tarkastella ruokakasvatuksen hyötyjä lapsen hyvinvoinnille. Ruokakasvatukselle on annettu erilaisia ohjeistuksia ja säädöksiä varhaiskasvatukseen, joiden mukaan ruokakasvatusta tulee toteuttaa. Ruokakasvatus tulee nähdä pedagogisena toimintana, joka tukee niin lapsen osallisuutta kuin hyvinvointia. Teoreettisena lähestymiskulmana käytän Bronfenbrennerin ekologista teoriaa lapsen kasvusta, jossa lapsen kasvuun nähdään liittyvä erilaisia tasoja kuten perheen tai kasvuympäristön merkitys lapsen kehitykselle. Tutkimusongelmiksi muotoituivat ruokakasvatuksen kokonaisuuden selvittäminen sekä hyvinvointiin liittyvät edut lapsen kasvulle ja kehitykselle. Menetelmät. Menetelmänä oli laadullinen tutkimus ja tutkielma toteutui kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus antaa menetelmänä tiivistetyn kuvauksen aineiston sisällöstä. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysi, jossa tiivistin aineistosta löytyviä tietoja tutkimusongelmaani sopiviksi. Aineisto muodostui google scholarin järjestelmästä haetuista aineistoista hakusanojen ruokakasvatus ja hyvinvointi – mukaan. Analysoidussa aineisto piti sisällään 17 julkaisua, jotka muodostuivat väitöskirjoista, artikkeleista ja erilaisista tutkimusraporteista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulososuudesta tuloksista käy ilmi varhaiskasvatuksessa ruokakasvatuksen monipuolisuuden huomioiminen aina ruokapuheesta, terveyttäväedistävään ravintoon kuin lasta osallistaviin käytäntöihin. Ruokakasvatuksessa huomioidaan myös kestäväkehityksen tuomat käytänteet. Varhaiskasvatuksessa annettava ruokakasvatus näkyy lapsia tasa-arvoistavana sekä huomioi myös perheiden ruokakäytännöt. Tulososion lopulla näkyvät ruokakasvatuksen hyödyt ja haasteet. Edistävänä tekijöinä ovat lasten vahvuuksiin perustuva kasvatus, aistiperäinen ruokakasvatus sekä kasvattajien oman ruokasuhteen ja ajantasainen ymmärrys ruokakasvatukseen liittyvistä tekijöistä. Haasteena tulevat esille aikuiskeskeisen varhaiskasvatuksen muutoksen hitaus sekä eritoimipaikkojen erilaiset ruokakäytänteet. Pohdinnassa on merkittävässä asemassa ruokakasvatuksen koulutuksen vähyys ja koulutuksen lisäämineen kasvattajille.
-
(2024)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on laadullisen tutkimuksen menetelmin tarkastella Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2018 julkaisemien varhaiskasvatuksen ruokailusuositusten ohjeistusten toteutumista varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa. Tutkimuskysymykseni on: miten Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokailusuositusten ruokailutilanteita koskevat ohjeistukset toteutuvat havainnoiduissa varhaiskasvatusryhmissä. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla kolmea eri varhaiskasvatusryhmää tammikuussa 2024. Jokaista ryhmää havainnoitiin yhden lounasruokailun ajan. Tutkimustulokset ja johtopäätökset perustuvat näissä tilanteissa tehtyihin havaintoihin. Havainnoinnissa keskityttiin keräämään tietoa etenkin käytössä olleista toimintatavoista ja työntekijöiden toiminnasta tilanteissa. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin soveltaen teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin pohjana toimi VRN:n Var-haiskasvatuksen ruokailusuositukset ja siitä johdettu analyysirunko. Tutkimukseni pohjalta havaitsin, että VRN:n ruokailusuositusten ohjeistukset liittyen ruokailutilanteiden käytännön toteuttamiseen toteutuivat havainnoiduissa tilanteissa pääosin hyvin. Havaitsin kuitenkin myös pieniä ristiriitaisuuksia ruokailusuositusten antamien ohjeistusten ja ruokailutilanteiden käytännön toteuttamisen välillä. Esimerkiksi kaikissa ryhmissä käytössä ollut tapa rajoittaa näkkileivän tarjoilua ennen pääruuan syömistä tai maistamista voidaan rinnastaa ruualla palkitsemiseen, joka ei ruokailusuositusten ja tutkimustiedon valossa tue myönteisen ruokasuhteen kehittymistä. Laadullisessa tutkimuksessa, joka perustuu pieneen otokseen, ei voida tehdä yleistettävissä olevia johtopäätöksiä. Tutkimukseni antaa kuitenkin näiden havainnoitujen tilanteiden kautta tietoa siitä, millaisia erilaisia käytäntöjä varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa on käytössä, ja miten nämä käytännöt rinnastuvat VRN:n ohjeistuksiin.
-
(2020)Tavoitteet. Konkreettista ruokakasvatusta annetaan päiväkodeissa ja seuraavan kerran yläkoulun kotitalousopetuksessa. Peruskoulun ruokakasvatusta käsittelevät aiemmat tutkimukset osoittavat, että ruokakasvatusta annetaan osana kouluruokailua sekä satunnaisesti osana muita oppiaineita. Tässä tutkielmassa tutkitaan alkuopetuksessa työskentelevien opettajien käsityksiä ruokakasvatuksesta ja sen toteuttamisesta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajat ymmärtävät ruokakasvatuskäsitteen sekä miten ruokakasvatusta toteutetaan alkuopetuksessa. Lisäksi tutkitaan, mitkä ovat opettajien kokemusten mukaan ruokakasvatusta edistäviä sekä rajoittavia tekijöitä. Menetelmät. Tutkimusaineisto koottiin käyttäen puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Osa haastateltavista valikoitui harkinnanvaraisesti ja osa sosiaaliseen mediaan jaetun haastattelukutsun kautta. Aineisto kerättiin haastatellen puhelimitse tai kasvotusten maaliskuun 2020 aikana. Haastatteluun osallistui yhteensä viisi alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Haastattelujen kesto oli 32–45 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroinnin tuloksena haastattelusta kertyi 53,5 sivun verran sanatarkkaa litteraattia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teema-analyysia käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan alkuopetuksessa annettava ruokakasvatus keskittyi annettavaksi kouluruokailun aikana ja lisäksi ruokakasvatuksen teemoja eheytettiin osaksi muuta opetusta. Opettajien käyttämät toimintamallit olivat toiminnallisia. Ne kannustivat oppilaita hyviin käytöstapoihin. Ruokakasvatuksen käsite piti sisällään ravitsemustietoutta, arkitaitojen ja tapojen harjoittelua sekä sosiaalista kanssakäymistä ja makutottumusten laajentamista. Opettajat kokivat koulun toimintakulttuurin sekä oman motivaationsa ruokakasvatuksen keskeisimmiksi edistäviksi tekijöiksi. Ruokakasvatuksen haasteiksi koettiin puolestaan riittämättömät resurssit, kuten tuen vähäisyys ja koulun kiireiset aikataulut. Lisäksi opettajat kaipasivat ruokakasvatuksen näkyvän vahvemmin opetussuunnitelmassa.
-
(2021)Nuorisotyöttömyys ja huoli nuorten hyvinvoinnista ovat olleet julkisen keskustelun kohteina jo pitkään. Työttömyyden tiedetään olevan yhteydessä monenlaisiin kielteisiin vaikutuksiin elämän eri osa-alueilla; esimerkiksi yksipuoliseen ruokavalioon ja heikompaan terveydenti-laan työllisiin verrattuna. Pahimmillaan erilaiset ongelmat kasautuvat samoille yksilöille, jolloin työn tai koulutuksen piiriin hakeutumien vaikeutuu entisestään ja riskinä on yhteiskunnasta syrjäytyminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaista ruokakasvatusta vailla työ- ja koulutuspaikkaa olevat nuoret aikuiset ovat saaneet ja miten he näkevät ruokakasvatuksen vaikuttavan heidän tämänhetkisiin ruokatottumuksiinsa. Tutkimuksella halutaan luoda kuvaa myös siitä, minkälaista ruokakasvatusta työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret aikuiset tällä hetkellä kokevat tarvitsevansa. Tutkimus tehtiin eteläsuomalaisen kunnan Starttivalmennukseen osallistuvien nuorten aikuisten keskuudessa. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoitua teemahaastattelua menetelmänä käyttäen ja haastattelut litteroitiin tekstiksi sisällönanalyysia varten. Haastatteluun osallistui kuusi 18-22-vuotiasta nuorta aikuista, jotka haastatteluhetkellä olivat olleet vailla työ- ja koulutuspaikkaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen ja Starttivalmennuksen asiakkaina kahdesta kuukaudesta vuoteen. Tutkimus osoitti, työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret olivat tietoisia terveyttä edistävän ruokavalion yhteydestä koettuun hyvinvointiin, mutta heillä oli monenlaisia haasteita ja esteitä terveellisten ruokavalintojen tekemiseen liittyen. Erityisesti päivärytmin puuttuminen, heikko taloudellinen tilanne ja kiinnostuksenpuute ruoanvalmistusta kohtaan nähtiin esteinä terveyttä edistävän ruokavalion noudattamiselle.
-
(2022)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millaiset valmiudet kotitalousopettajilla on vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen ja miten he voivat tukea vääristyneen ruokasuhteen omaavia nuoria kotitaloustunneilla. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ruokasuhdetta ja ruokasuhteen vääristymistä sekä kotitaloustuntien ruokakasvatusta. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemisesta ei ole aiempaa tutkimusta kotitalousopettajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada uutta tietoa, jota pystytään hyödyntämään kotitaloustunneilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä kotitalousopettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina Zoom etäyhteyspalvelussa toukokuun 2022 aikana. Kaikilla harkinnanvaraisesti valituilla haastateltavilla oli omakohtaista kokemusta vääristyneen ruokasuhteen omaavista nuorista kotitaloustunneilla. Eniten kokemusta löytyi laihuushäiriötä sairastavista nuorista tytöistä. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajat kokivat omaavansa melko puutteelliset valmiudet vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen. Opettajat hyödynsivät moniammatillista yhteistyötä pystyäkseen tarjoamaan nuorille mahdollisimman hyvän tuen ruokasuhteen haasteisiin. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten kohtaamisessa ja tukemisessa koettiin erityisen tärkeänä positiivinen pedagogiikka, myönteinen ilmapiiri ja empaattisuus. Tärkeänä nähtiin, että nuoren ruokaan ja syömiseen liittyvää ahdistusta ei pahenneta väärillä toimintatavoilla. Kotitalousopettajat kartoittivat oppitunneilla mahdollisia ruokasuhteen haasteita pystyäkseen puuttumaan haasteisiin ajoissa. Kotitalousopettajilla on tärkeä rooli ruokakasvatuksen ammattilaisena, joka tukee ja ohjaa nuoria kohti tervettä ruokasuhdetta. Tulevaisuudessa kotitalousopettajille olisi tärkeää tarjota koulutusta vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten ja terveen ruokasuhteen tukemiseen.
-
(2023)Lasten terve syömiskäyttäytyminen lisää hyvinvointia ja ehkäisee monilta terveysongelmilta. Nykyään liikalihavuus on yhteiskunnallinen ongelma ja aiheuttaa suuria kustannuksia. Vanhemmat ovat merkittävässä osassa lasten syömiskäyttäytymisen kehitystä, sillä he ovat läsnä ja rakentavat lapsen ruokaympäristön ensimmäisten vuosien aikana. Vanhemman ruokakasvatustyyli pitää sisällään vanhemman ruokavanhemmuustyylin ja ruokavanhemmuuskäytännöt. Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia sitä, millainen merkitys vanhempien ruokakasvatustyyleillä ja -käytännöillä on lapsen syömiskäyttäytymiseen. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa vastataan tutkimuskysymyksiin kokoamalla yhteen aiempien tutkimusten tuloksia. Vanhemman ruokakasvatustyylin ja lapsen syömisen välillä on kaksisuuntainen yhteys, mutta tämä tutkimus tarkastelee erityisesti vanhemman ruokakasvatustyylin merkitystä lapsen syömiskäyttäytymisen kannalta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemman ruokakasvatustyylillä voi olla positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia lapsen syömiskäyttäytymiseen. Tutkimuksessa saatiin selville, että ruokavanhemmuustyyleistä erityisesti demokraattinen tyyli tukee lapsen tervettä syömiskäyttäytymistä. Löydettiin myös ruokavanhemmuuskäytäntöjä, jotka tukevat lapsen syömiskäyttäytymistä, kuten esimerkiksi terveellisen ruokaympäristön luominen, vanhemman toimiminen esimerkkinä lapselle syömisessä ja peitelty valvonta. Olisi myös tärkeää, että vanhempi huomioisi lapsen sisäisiä nälän ja kylläisyyden signaaleja, jotta lapsi oppisi syömään näiden mukaisesti.
-
(2020)Ruokatottumusten ja -mieltymysten pohja luodaan jo varhain. Lapsen ruokakasvatuksen vastuu on huoltajilla, joten heillä tulee olla riittävästi tietoa pienen lapsen ravitsemuksesta ja ruokailusta. Päiväkodilla on kuitenkin tärkeä rooli toimia perheen tukena, sillä alle kouluikäinen lapsi saattaa syödä suurimman osan päivän aterioistaan päiväkodissa. Kodin ja päiväkodin ruokakasvatuksen välisen yhteistyön tulee olla sujuvaa ja avointa, jotta lapsen tarpeita pystytään parhaiten tukemaan. Ruokakasvatus on varhaiskasvatuksessa ajankohtainen asia, sillä vuonna 2018 julkaistiin ensimmäistä kertaa omat ruokailusuositukset Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus. Tämän tut-kielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia käsityksiä 3–5-vuotiaiden lasten huoltajilla on varhaiskasvatuksen ruokakasvatuksesta sekä millä lailla he arvioivat kodin ja päiväkodin välistä yhteistyötä. Tämä tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella kuuden helsinkiläispäiväkodin 3–5-vuotiaiden lasten vanhemmilta loppuvuonna 2019. Tutkielmaan saatiin 16 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä järjestämällä se eri luokkiin. Vanhempien odotukset varhaiskasvatuksen ruokakasvatusta kohtaan koskivat suurimmaksi osaksi ruokailutilannetta sekä ruokakokemusten monipuolisuutta. Vanhemmat odottivat ruokakasvatukselta eniten hyviä pöytätapoja ja yhdessä syömistä sekä odottivat lapsen maistelevan monipuolisesti eri ruokia. Vanhemmat pitivät päiväkodissa tapahtuvaa ruokakasvatusta tärkeänä, mutta joukossa oli myös yksi vanhempi, jonka mukaan erillistä ruokakasvatusta ei tarvita. Yhteistyötä arvioitaessa esiin nousi, että yhteistyö oli vähäistä, jos lapsella ei ollut ruokailun suhteen mitään pulmia. Vanhemmat käsittivät kodin ja päiväkodin ruokakasvatuksen välisen yhteistyön lähinnä tiedottamiseksi siitä, onko lapsi syönyt. Vanhempien mukaan yhteistyötä voisi lisätä sekä henkilökohtaisilla että yhteisillä keinoilla. Henkilökohtaisista keinoista vanhemmat mainitsivat päivittäiset kuulumisten vaihdot, reissu-vihkon sekä varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut. Yhteisistä keinoista esiteltiin vanhempainillat, ruokalistat sekä vanhempien osallistumisen ruokailuhetkeen.
-
(2017)Aim: This study explores the views of secondary school students regarding food waste cam-paigns and their views of how to conduct different them as effective as possible. Previous researches suggest that campaigns can influence opinions in general and cultural level ra-ther than affecting individual behaviour. Previous research also suggests that food education should be linked better on secondary student’s personal life. This research elaborates the fol-lowing questions: 1. How do secondary school students evaluate presented campaign mate-rials? 2. What do they consider to be the best ways to conduct different campaigns in gen-eral? Methods: The material of this study consist of interviews of six secondary school students from the same school from the city of Pori. The materials was gathered by two-group-interviews in December 2016. Example materials from three food waste campaigns were used as accessories for the interviews. The participants evaluated the campaigns they were shown and expressed their thoughts about them. The participants were also asked to ex-press their views on informational campaigns in general. Interviews were conducted as semi-structured theme interviews. The study material was analysed using data-driven quali-tative analysis. Results and conclusions: The participants primarily focused on the visual aspects of the ma-terial shown rather than its actual message. This is due to the campaigns' focus demograph-ic being younger than the participants. Regarding this the students pointed out that for any campaign to succeed, the subject matter itself should be sufficiently interesting. To make a difference in personal habits, the students thought the most effective ways would be to point out negative avoidable consequences, to indent the whole classroom and to use campaigns repeatedly.
Now showing items 1-20 of 20