Browsing by Subject "ruokaneuvonta"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Suomalainen ruokavalio perustui 1900-luvun alussa viljatuotteisiin, perunaan ja maitotuotteisiin. Lisänä oli vähäinen määrä suolattua kalaa sekä teurastusaikana lihaa. Lähes puolet energiasta saatiin viljatuotteista. 1800-luvun lopussa maatalouden tuotantosuunta oli muuttunut viljanviljelystä karjataloudeksi. Tämän seurauksena voista oli tullut tärkeä vientituote ja viljaa jouduttiin tuomaan maahan. Leipäviljaomavaraisuus oli vain 35–40 %. Teollistumisen myötä väkeä oli muuttanut kaupunkeihin ja toimeentulo perustui palkkatyöhön ja suurin osa hyödykkeistä ostettiin valmiina. Omavaraisuusaste oli kaupungeissa huono, eikä keittiöitä välttämättä ollut ahtaissa asunnoissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tuontivaikeuksien vuoksi Suomessa oli pulaa elintarvikkeista. Kaupungeissa oli pulaa myös polttopuista sekä sähköstä ja kaasusta. Tämän tutkimuksen tavoite on kuvata Emäntälehden antamaa ruokaan liittyvää neuvontaa ensimmäisen maailmansodan aikaisessa elintarvikepulassa vuosina 1914–1918. Emäntälehti neuvoi elintarvikkeiden säästäväistä käyttöä, omavaraisuutta ja puuttuvien elintarvikkeiden, kuten viljan, voin, kahvin, teen, sokerin ja lihan korvaamista uusilla ravinnoksi kelpaavilla tuotteilla. Viljaa neuvottiin korvaamaan perunalla, petulla, selluloosalla, jäkälällä, kauralla, lantulla, porkkanalla ja kalalla. Lihaa neuvottiin korvaamaan kalalla ja sisäelimillä, voita margariinilla, silavalla, ihralla sekä talilla. Kahvin korvikkeena neuvottiin käyttämään voikukan juurta, porkkanaa, lanttua, sokerijuurikasta, juolavehnän ja sananjalan juurta, tammenterhoja ja ruusunmarjan kiviä. Neuvonnassa korostettiin kasvisruoan, sienten, marjojen ja hedelmien sekä villivihannesten ja luonnonmarjojen käyttöä. Lehti neuvoi heinälaatikon käyttöä energiaa ja työaikaa säästävänä ruoanvalmistusmenetelmänä sekä elintarvikkeiden hygieenistä säilyttämistä ja taloudellista säilöntää esimerkiksi kuivaamalla ja keittämällä marjoja suljetuissa pulloissa ilman sokeria. Tutkielma tuottaa tietoa ensimmäisen maailmansodan aikaisesta ruokaneuvonnasta, joka on sovellettavissa nykyaikaan esimerkiksi varautumisen, makutottumusten laajentamisen ja omavaraisuuden suhteen.