Browsing by Subject "ruokasuhde"

Tavoitteet. Ruokasuhteen pedagogisessa viitekehyksessä nostetaan esiin ruokakasvattajan oman ruokasuhteen merkitys ruokakasvatustoiminnassa. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä vähän tutkimusta. Sen sijaan katsomusaineiden ja liikunnan tutkimuksessa on havaittu opettajan kokemusten ja käsitysten vaikuttavan opetukseen. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata kotitalousopettajien kokemuksia ruokasuhteensa ja kotitalousopetuksessa tapahtuvan ruokakasvatuksen välisistä suhteista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona toimivat kotita-lousopettajien kirjoittamat kirjoitelmat. Kirjoitelmien pohjana toimivat kolme ruokasuhdetta ja ruokakasvatusta käsittelevää tehtävää. Aineiston keräämiseen hyödynnettiin Kotitalouspedagogiopiskelijat ry:n sosiaalisen median kanavia sekä suoraan kohdennettuja sähköpostiviestejä. Lopullinen kerätty aineisto (n=4) analysoitiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ruokasuhteen pedagogista viitekehystä hyödyntäen että aineistolähtöisen sisäl-lönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajien ruokasuhteita kuvattiin kuuden näkökulman kautta, joihin liittyi ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen näkökulmat. Ruokasuhteiden ja ruokakasvatuksen välille löydettiin kahdenlaisia yhteyksiä: oman ruokasuhteen mukainen toiminta sekä ruokasuhteen vastainen toiminta. Näiden lisäksi opettajat kuvasivat sekä oman ruokasuhteen ulottuvuuksien esittämistä että piilottamista ruokakasvatustoiminnassa. Kotita-lousopettajan ruokasuhteen vaikutusta ruokakasvatukseen tulisi tutkia enemmän, jotta se osattaisiin huomioida niin opetustyössä kuin tulevien kotitalousopettajien koulutuksessa. Ruokasuhteen pedagogista viitekehystä voisi hyödyntää opettajien pedagogisena työvälineenä yhä laajemmin.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millaiset valmiudet kotitalousopettajilla on vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen ja miten he voivat tukea vääristyneen ruokasuhteen omaavia nuoria kotitaloustunneilla. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ruokasuhdetta ja ruokasuhteen vääristymistä sekä kotitaloustuntien ruokakasvatusta. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemisesta ei ole aiempaa tutkimusta kotitalousopettajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada uutta tietoa, jota pystytään hyödyntämään kotitaloustunneilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä kotitalousopettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina Zoom etäyhteyspalvelussa toukokuun 2022 aikana. Kaikilla harkinnanvaraisesti valituilla haastateltavilla oli omakohtaista kokemusta vääristyneen ruokasuhteen omaavista nuorista kotitaloustunneilla. Eniten kokemusta löytyi laihuushäiriötä sairastavista nuorista tytöistä. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajat kokivat omaavansa melko puutteelliset valmiudet vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen. Opettajat hyödynsivät moniammatillista yhteistyötä pystyäkseen tarjoamaan nuorille mahdollisimman hyvän tuen ruokasuhteen haasteisiin. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten kohtaamisessa ja tukemisessa koettiin erityisen tärkeänä positiivinen pedagogiikka, myönteinen ilmapiiri ja empaattisuus. Tärkeänä nähtiin, että nuoren ruokaan ja syömiseen liittyvää ahdistusta ei pahenneta väärillä toimintatavoilla. Kotitalousopettajat kartoittivat oppitunneilla mahdollisia ruokasuhteen haasteita pystyäkseen puuttumaan haasteisiin ajoissa. Kotitalousopettajilla on tärkeä rooli ruokakasvatuksen ammattilaisena, joka tukee ja ohjaa nuoria kohti tervettä ruokasuhdetta. Tulevaisuudessa kotitalousopettajille olisi tärkeää tarjota koulutusta vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten ja terveen ruokasuhteen tukemiseen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tutkielman päämääränä on ymmärtää millaisia vaikutuksia perheen yhdessä syömisellä ja yhteisillä ruokailuilla on lapsen hyvinvointiin sekä ruokakäsityksen ja ruokasuhteen positiiviseen kehittymiseen. Koska aihe on hyvin laaja ja tutkimusta tehty paljon, tämä tutkielma käsittelee erityisesti perheen yhteisen ruokailun positiivista merkitystä alakouluikäisten lasten ruokakäyttäytymiseen. Ruokailu on osa arkea ja toistuva toiminto. Toisaalta se on myös hyvin monimutkainen ilmiö, sillä siihen linkittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi perhesuhteet, kommunikointi, sosiaalinen ja fyysinen ruokaympäristö, perheen sosioekonominen asema, perheen arvot, näkemykset, normit sekä vallitseva kulttuuri ja muut yhteisöt. Ruokailu kuitenkin yhdistää ihmisiä ja toimii kohtaamispaikkana arjessa. Vaikka ruokailu on jokaisen henkilökohtainen asia, lapsi on usein huoltajan tai muun kasvattajan vaikutuksen alaisena, jolloin se on myös osaltaan sosiaalista toimintaa. Tutkielma toteutettiin käyttäen tutkimusmetodina kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Menetelmän hyötynä oli sen mahdollisuus tarkastella tutkittavaa ilmiötä laajasti. Tutkimusaineistoksi kerättiin erilaisia tieteellisiä teoksia, artikkeleita ja muita julkaisuja hyödyntämällä hakukone Google Scholaria, Helsingin yliopiston kirjaston tietokanta Helkaa sekä kaupunginkirjastojen hakupalvelu Helmetiä. Aineisto koostui monipuolisesti sekä suomalaisista että kansainvälisistä tutkimuksista ja julkaisuista. Lasten ruokakäyttäytymiseen ja ruokasuhteeseen vaikuttivat merkittävästi perheen sisäinen vuorovaikutus ja kommunikointi, joka oli parhaassa tapauksessa lämmintä ja kannustavaa sekä vastavuoroista lapsen ja huoltajan välillä. Yhteisen ruokailun havaittiin olevan otollinen kohtaamispaikka perheen välisessä kommunikoinnissa. Lisäksi ruokakäyttäytyminen oli yhteydessä perheen sosioekonomiseen asemaan, joka oli merkittävässä roolissa etenkin ruokailutottumuksien kehityksessä. Korkeampi sosioekonominen asema ennusti suurempaa vihannesten ja hedelmien käyttöä sekä vähensi epäterveelliseksi miellettyjen elintarvikkeiden kulutusta. Sosiaalinen ruokaympäristö, kuten huoltajien omat ruokailutottumukset, kasvatustyyli ja perheen sisäiset rakenteet sekä fyysinen ruokaympäristö olivat eräitä lapsen ruokailuun vaikuttavia tekijöitä. Kaiken kaikkiaan ruokakäyttäytyminen oli monen eri tekijän summa.