Browsing by Subject "rytmikasvatus"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa musiikkikasvatuksen suuntauksia ja pedagogisia toimintatapoja suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessa muodostettiin kokonaiskuvaa 1970–1980-luvuilla käytössä olleista musiikillisista menetelmistä päiväkodin musiikkikasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittivat musiikkikasvatuksella olevan lukuisia myönteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja kognitiivisiin taitoihin. Laulaminen, soittaminen, melodiarytmit, sävelten kestojen suhteen omaksuminen esimerkiksi rytmitavuin edesauttavat puheopetusta ja toimivat näin kuntouttavina elementteinä. (Badian & Wolff 1977, Corkin 1974, Lähteenmäki 1979, Lastentarha-lehti 1979/3.) Oletukseni oli, että rytmikasvatuksella olisi yhteys lapsen kielelliseen kehitykseen. Tutkimuksessa selvitettiin rytmikasvatuksen merkitystä oppimisen edistäjänä Lastentarha-lehden kirjoitusten ja valtakunnallisten kasvatuslinjausten valossa. Tuloksia verrattiin nykyisiin neurotieteellisiin tutkimuksiin. Menetelmät Pyrin tavoittamaan parempaa käsitystä siitä, miten musiikki varhaiskasvatuksessa on ymmärretty ja tulkittu eri aikoina. Tarkastelin aineistoa kysymyksenasettelun kannalta olennaisilla havainnoilla eli etsin tietoa musiikillisten toimintatapojen, erityisesti rytmikasvatuksen, ilmaantuvuudesta lastentarhapedagogiikassa. Tutkin musiikkikasvatuksessa tapahtuneita muutoksia ja tein tulkintoja musiikin pedagogiikan kehityksestä aineiston pohjalta. Tutkimusaineistona olivat Lastentarha-lehden musiikkikasvatusta käsittelevät artikkelit, lastentarhanopettajaopiston opetussuunnitelmat ja toimintakertomukset sekä päiväkotitoiminnan valtakunnalliset linjaukset eli ohjaavat asiakirjat kasvatustoiminnan suunnitteluun. Tulokset ja johtopäätökset Musiikkikasvatuksen pedagogiset menetelmät olivat tutkimusaineiston perusteella monipuolisia 1970-luvun alussa, mutta päiväkodin musiikkitoiminnan sisältöalueet alkoivat sen jälkeen yksipuolistua. Rytmikasvatus oppiaineena katosi Helsingin lastentarhanopettajaopiston opetussuunnitelmista 1980-luvulla. Johtopäätökseni on, että rytmikasvatuksen pedagogiikka on todennäköisesti tämän myötä vähentynyt. Rytmitajulla on merkitystä sensorisessa hahmottamisessa ja jaksollisessa jäsentämisessä. Edellä mainittu tutkimusaineistosta löytynyt havainto on yhdenvertainen nykyisen aivotutkimuksen kanssa, sillä tutkimustulokset (Suppanen, Huotilainen & Ylinen 2019) vahvistavat, että rytmi luo alustan tuleville tapahtumille, mikä mahdollistaa kuulojärjestelmälle sen, että se pystyy ennakoimaan mahdollista sisältöä ja helpottaa näin kielen oppimista. Jatkotutkimuksen kannalta olisi oleellista perehtyä musiikkipedagogiikan muutoksiin pidemmällä ajanjaksolla ja pohtia, millaista musiikillista toimintaa olisi tarkoituksenmukaista suunnitella tulevaisuudessa.