Browsing by Subject "tunne"

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoitus oli tuoda esiin monipuolisesti nuoriin liittyviä näkökulmia ilmastonmuutoksen suhteen. Ilmastonmuutos vaikuttaa nuoriin monella eri tasolla ja tavalla ja tutkimus pyrkii tuomaan nuorten näkökulmaa esiin mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimuksessa esiintyy erilaisia teemoja, jotka ovat muotoutuneet tutkimusaineiston perusteella. Näitä teemoja ovat selvitykset ja kyselyt viimeisen kolmen vuoden ajalta, katsaus ilmastonmuutokseen kytkeytyviin tunteisiin sekä coping-strategiat ja psyykkinen terveys. Ilmastonmuutokseen kytkeytyvien kokemusten ja tuntemusten tutkiminen on tärkeää, jotta koulujen ilmasto-opetusta voitaisiin kehittää sellaiseksi, että se vastaisi lasten ja nuorten kykyjä käsitellä vaikeaa ja jopa traumaattista tietoa. Coping-strategioiden tuntemus sen sijaan olisi tärkeää opettajille, koska niiden tuntemus on ikään kuin askel pidemmälle tunteiden tuntemuksesta. Viimeinen teema perehtyy ilmasto- ja ympäristöahdistuksen ilmiöihin nuorten näkökulmasta ja on yleisesti katsaus ilmastonmuutoksen psyykkisiin terveysuhkiin. Menetelmät. Tutkimuksen nuoret määriteltiin ikävuosien 12-22 välille eli varhaisnuoruuden ja myöhäisnuoruuden välille. Aineiston koonnissa on käytetty Googlea, Google Scholaria ja Helkaa. Tutkimukseen valikoituvassa aineistossa käytin kriteereinä sitä, että sen tulisi käsitellä lapsia tai nuoria ilmastonmuutoksen, ilmastokasvatuksen tai ympäristökasvatuksen yhteydessä. Tämän jälkeen tutkin, sisälsikö aineisto lasten tai nuorten kokemuksia tai tuntemuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Nuoret ilmaisivat erilaisissa kyselytutkimuksissa huolta ilmastonmuutosta kohtaan, mutta myös koettua pakkoa ilmastonmuutoksen hillinnän suhteen. Mitä nuorempi ihminen oli kyseessä, sitä todennäköisempää oli, että hän turvautuu co-ping-strategiaan, jossa hän ikään kuin kieltäytyy uskomasta ilmastonmuutoksen vakavuuteen. Ilmastonmuutoksen mielenterveydelliset vaikutukset nuoriin todettiin aineiston perusteella monipuolisiksi.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoitus on tuoda esille, millaisin menetelmin tunnekasvatusta opetetaan alakoulussa ja mitä hyötyä tunnekasvatuksen opettamisesta on. Kasvatusala ja opettajan työ ovat hyvin ihmislähtöisiä ja lapsikeskeisiä, minkä vuoksi tunteet ovat suuressa osassa työtä joka päivä. Aihe on merkittävä niin opettajalle, oppilaalle kuin yhteiskunnallekin, sillä tunnetaitoja tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, ja tunnekasvatuksesta ja tunnetaidoista on hyötyä meille kaikille. Tunnetaidot onkin tunnistettu yhdeksi opettajan tärkeimmistä työkaluista, ja niiden opetus on kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, mikä velvoittaa tunnetaitojen opettamiseen koulussa. Kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) antaa tunnekasvatuksen opetukselle tavoitteet ja sisällöt, mutta koulut ja opettajat ovat vastuussa opetuksen järjestämisestä. Jos tiedämme enemmän tunnekasvatuksen toteuttamisen menetelmistä, on meidän myös helpompi kehittää niitä ja tuoda parempaa tunnekasvatusta kouluihin. Tällöin on myös mahdollista ymmärtää paremmin tunnekas-vatuksen tuottamia hyötyjä sekä sen opetuksen tärkeyttä kouluissa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millä tavoin tunnekasvatusta toteutetaan alakoulussa aiempien tutkimusten perusteella? 2) Mitä hyötyä tunnekasvatuksesta on yksilön, ryhmän ja yhteiskunnan kannalta aiempien tutkimusten perusteella? Tutkielman teoriatausta ja aineisto perustuvat aikaisempiin tunteita ja tunnetaitoja käsittelevistä tutkimuksista julkaistuihin artikkeleihin ja kirjoihin. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat tunnekasvatus ja tunnetaidot. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu syksyn 2022 ja tammikuun 2023 aikana tiedonhakupalveluista. Aineisto on analysoitu abduktiivisen eli teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkielmani tulokset osoittavat, että kouluissa on monipuolisia tapoja tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Opettajat opettivat tunnekasvatusta suunnitelmallisesti tunnekasvatukseen tarkoitetuilla opetustuokioilla, tarinoiden, draamaharjoituksien avulla, peleissä ja leikeissä ja erilaisten tunnekasvatusohjelmien avulla. Tunnekasvatusta opetettiin myös suunnittelemattomasti arjessa tulleiden mahdollisten opetushetkien avulla, joita ovat esimerkiksi välitunnilla sattuneet riidat, opetuksessa esille tulleet kysymykset sekä spontaanit ympäristön esiin tuomat tilanteet. Tulosten perusteella tunnekasvatuksesta on hyötyä yksilön lisäksi koko koululuokalle kuin myös yhteiskunnalle. Yksilön, kouluympäristöstä puhuttaessa oppilaan, kannalta kouluviihtyminen lisääntyi, oppiminen tehostui, sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutustaidot kehittyivät minkä lisäksi oppilaan kokonaisvaltainen terveys parani. Luokan kesken kaverisuhteet lujenivat, yhteistyö ja oppimisilmapiiri paranivat sekä kiusaaminen vähentyi. Yhteiskunnan osalta tuloksisissa korostuivat yksilöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi, työhyvinvoinnin lisääntyminen, päihteidenkäytön väheneminen sekä paremman tulevaisuuden saavuttaminen. Jatkotutkimuksena tutkimusta voisi laajentaa kansainväliseen tarkasteluun. Suomessa voi olla muihin maihin verrattuna erilaisia menetelmiä tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Olisi tärkeää selvittää, missä laajuudessa kansainvälisesti tunnekasvatusta on huomioitu opetuk-sessa. Lisäksi tutkimusta voisi laajentaa yläkouluun ja millä keinoin siellä toteutetaan tunnekasvatusta.

Tavoitteet. Tunnekasvatuksen tarkoituksena on opettaa lapsille erilaisia taitoja, joiden avulla he pystyvät ohjaamaan omaa toimintaansa paremmin ja sopeutumaan erilaisiin tunteisiin ja niiden seurauksena syntyviin reaktioihin. Kun lapsi oppii tunnistamaan erilaisia tunnetiloja itsessään, pystyy hän vähitellen tunnistamaan niitä myös muissa. Varhaiskasvatuksessa näitä taitoja voidaan harjoitella systemaattisesti erilaisten menetelmien avulla sekä opittuja taitoja voidaan harjoitella vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tunnetaitoja käsitteenä sekä minkälaisena varhaiskasvatuksen erityisopettajat näkevät tunnetaitojen tietoisen harjoittelun merkityksen. Tavoitteena on myös ottaa esille niitä piirteitä, joita hyvällä tunnekasvattajalla on sekä niitä menetelmiä, joita heillä on käytössään tunnetaitojen vahvistamiseen. Päädyin haastattelemaan varhaiskasvatuksen erityisopettajia sen takia, että he ovat erityispedagogiikan asiantuntijoita ja koen, että heillä on laaja tietopohja liittyen näihin teemoihin. Tutkimusongelmani olivat: 1) Miten varhaiskasvatuksen erityisopettajat määrittelevät tunnetaidot? 2) Minkälaisen merkityksen he näkevät tunnetaitojen tietoisella harjoittelulla? 3) Mikä on kasvattajan rooli näiden taitojen tukemisessa? 4) Mitä menetelmiä varhaiskasvatuksen erityisopettajilla on käytössään lasten tunnetaitojen vahvistamiseen? Menetelmät. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto kerättiin erään suomalaisen kunnan neljästä integroidusta erityisryhmästä, haastattelemalla niissä työskenteleviä varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Valitsin teemoiksi tunnetaidot käsitteenä, tunnetaitojen merkitys, kasvattajan rooli sekä vahvistamisen menetelmät. Lajittelin haastattelukysymykset valmiiksi näiden teemojen alle. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ensin redusoimalla eli pelkistämällä aineisto ja tämän jälkeen klusteroimalla eli etsimällä saadusta aineistosta eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat vastasivat tunnetaitoihin kuuluvan tunteiden nimeämisen ja tunnistamisen. He myös kuvasivat tunnetaitoja kehittyvinä taitoina, joiden tietoinen harjoittelu koettiin tärkeäksi. He pitivät myös tärkeänä sitä, että lapsi ymmärtää kaikkien tunteiden olevan sallittuja. Tärkeimmiksi piirteiksi kasvattajilla he mainitsivat sensitiivisyyden, myötäelämisen taidon sekä kyvyn tarjota lapselle tukea ja lohtua. Myös empaattisuus ja aito läsnäolo korostui. Tärkeänä nähtiin myös se, että kasvattaja havainnoi ja on tilanteen tasalla, jotta potentiaaliset oppimistilanteet tulee huomioiduiksi. Tunnetaitojen vahvistamisen menetelminä käytetiin eniten kirjoja, kuvatukea, draamaa, musiikkimaalausta sekä sanoittamista ja nimeämistä. Voidaan todeta, että tunnetaitojen vahvistamisessa nähdään erityisen tärkeänä kasvattajan tarjoama emotionaalinen tuki sekä monipuoliset menetelmät. Näitä hyödyntämällä voidaan tarjota lapsille rikas ja turvallinen ympäristö harjoitella näitä taitoja.