Browsing by Subject "tunneäly"

Kandidaatintutkielmani tarkoitus on tarkastella systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin autoritaarisen vanhemmuustyylin vaikutusta lapsen empatian kehittymiseen tutkimalla aiempia tutkimuksia ja niissä tehtyjä löydöksiä. Aiempi vanhemmuustutkimus pohjautuu pitkälti Baumrindin määritelmälle kolmesta vanhemmuustyylistä. Empatiaa voidaan tarkastella monen eri teorian valossa, joista nostan erityisesti Hoffmanin teorian empatian kehittymisestä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) miten kirjallisuudessa määritellään autoritaarinen vanhem-muustyyli 2) miten kirjallisuudessa määritellään empatia ja 3) miten autoritaarinen vanhemmuustyyli vaikuttaa lapsen empatian kehittymiseen? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon kuului 11 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Keräsin aineistoni systemaattisesti kolmesta eri tietokannasta, jotka olivat EBSCOhost, ERIC ja Finna. Analysoin tutkimusaineistoni sisällönanalyysin keinoin, käymällä artikkelit läpi tutkimuskysymyksittäin ja keräämällä löytämäni vastauksen taulukkoon, jonka avulla pystyin vertailemaan artikkeleita. Autoritaarisen vanhemmuustyylin määritelmistä löytyi neljä eri osatekijää, joista vanhemmuustyyli koostuu – vuorovaikutus, lämpimyyden ulottuvuus, kontrolli ja fyysinen rankaiseminen. Tutkimusartikkelien perusteella empatia on kykyä ottaa toisen näkökulma, toisen ihmisen tunteiden ymmärtämistä ja niihin reagoimista sisältäen emotionaalisen ja kognitiivisen empatian kykyjä. Lisäksi tutkimustulosten perusteella autoritaarinen vanhemmuustyyli voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen empatian kehittymiseen.

Tunnetaitojen merkitys on hyvinvoinnille suuri, ja tunneälyn kehittyminen alkaa jo varhaiskasvatusiässä. Aikaisempien tutkimusten valossa lastenkirjallisuus on toimiva väline harjoitella tunnetaitoja. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia lastenkirjallisuuden hyödyntämistä tunnekasvatuksessa 3–5-vuotiaiden lasten ryhmissä varhaiskasvatuksessa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lastenkirjallisuutta hyödynnetään 3–5-vuotiaiden lasten tunnekasvatuksessa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia tai toisaalta haasteita lastenkirjallisuuden käyttö tuo tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Tutkimuksessa selvitetään lastenkirjallisuuden hyödyntämisen mahdollisuuksia osana tunnekasvatusta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lastenkirjallisuuden hyödyntäminen tunnetaitojen harjoittelemisessa on tehokas apuväline, ja lapset hyötyvät lastenkirjallisuudesta. Tutkimukseeni osallistui yhteensä 25 varhaiskasvatuksen opettajaa, sosionomia, lastenhoitajaa ja perhepäivähoitajaa, jotka työskentelevät 3–5-vuotiaiden lasten ryhmissä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, johon vastattiin anonyymisti. Kyselylomake julkaistiin kahteen varhaiskasvatuksen ammattilaisten Facebook -ryhmään keväällä 2021. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmani tulokset osoittavat, että tutkimukseeni osallistuneet henkilöt hyödyntävät lastenkirjallisuutta monipuolisesti tunnekasvatuksen toteuttamisessa. Lastenkirjallisuuden avulla lapsille opetetaan täysin uusia tunteita, tai kirjallisuuden avulla käsitellään esimerkiksi kiusaamistilanteita yhdessä lasten kanssa. Lisäksi kirjallisuuden avulla pyritään auttamaan lasta tunnistamaan oma tunnetilansa, kuten suuttumus, ja ratkaisemaan se. Tunteita havaitaan, nimetään ja tunnistetaan yhdessä aikuisen kanssa keskustellen. Tutkimukseeni osallistuneilla henkilöillä on pääasiassa myönteisiä kokemuksia lastenkirjallisuuden hyödyntämisestä tunnekasvatuksessa, ja lastenkirjat koetaan tunnekasvatuksen toteuttamista helpottavaksi tekijäksi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää filosofiaa lapsille (P4C) -menetelmien vaikutusta kouluikäisten lasten sosioemotionaalisiin taitoihin. Aikaisempi tutkimus aiheesta antaa viitteitä siitä, että P4C-pohjaisilla interventio-ohjelmilla on positiivisia vaikutuksia lasten sosioemotionaalisiin kykyihin, joiden harjaannuttamista voidaan pitää lähes välttämättömänä lapsen normaalin sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen kannalta. P4C-menetelmiä, jotka pyrkivät oppilaiden välisen dialogin sekä ajattelutaitojen kehittämiseen niin kriittisen, luovan kuin välittävän ajattelun osalta, on hyödynnetty ympäri maailman, myös Suomessa. P4C:n maailmanlaajuisen suosion takia sen mahdollista vaikutusta lasten kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin kykyihin voi pitää tärkeänä ja ajankohtaisena tutkimuskohteena. Suoritin tutkimukseni integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valikoitui viisi kansainvälistä tutkimusartikkelia. Tutkimukseen valikoituneet artikkelit käsittelivät P4C-menetelmiä hyödyntävien, eri pituisten interventioiden vaikutusta 5-15 vuotiaiden lasten kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin. Jaottelin tutkimusaineistoni analyysissa käsitteet sekä sosiaalisiin että emotionaalisiin kykyihin, joita käsittelin tutkimuksessani myös yhdessä termillä sosioemotionaaliset taidot. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että P4C-menetelmiä hyödyntävillä interventioilla on vaihtelevia, mutta enimmäkseen lievästi positiivisia vaikutuksia lasten sosioemotionaalisiin taitoihin. Vaihtelevia tuloksia selittänee muun muassa suuret kokoerot tutkimusten otoksissa sekä erilaiset mittarit. Sosioemotionaalisten taitojen objektiivista mittaamista hankaloittaa myös niiden luonne vaikeasti havainnoitavina ja mitattavina kykyinä, verrattuna puhtaasti kognitiivisiin kykyihin. Tuloksista voi kuitenkin saada selviä viitteitä P4C-pohjaisten interventioiden hyödyistä lasten sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen kannalta. Aihe kaipaa lisätutkimusta ja parempaa jatkotutkimusta varten tarvitaan tarkempia mittareita, isompia otoksia ja lisäresursseja pidempiin interventiojaksoihin.

Tarkastelun kohteeksi tutkimuksessani valikoitui tunneäly sekä johtajuus, sillä olin kiinnostu-nut kyseisten tekijöiden yhteydestä sekä vaikutuksista. Aihe on myös hyvin pinnalla työelämään liittyvässä keskustelussa, joten tavoitteenani oli koota näyttöä sen tärkeydestä. Aiempi teoria on osoittanut, että tunneälykkäällä ihmisellä on kyky ymmärtää omia sekä muiden tunteita ja hallita niitä. On myös tuotu ilmi, että johtaja on tärkein työyhteisön ilmapiirin lähde. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat. 1.) Minkälainen yhteys on havaittu tunneälyllä sekä johtajuudella? 2.) Miten johtajan tunneäly vaikuttaa työyhteisöön? Kyseessä on kandidaatin tutkielma, jonka olen toteuttanut integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistooni valikoitui yhdeksän (9) vertaisarvioitua tutkimusta, joiden pohjalta analysoin tutkimuskysymyksiäni. Tutkimukset olivat kaikki empiirisiä tutkimuksia. Aineiston analyysin toteutin sisällön analyysina valittujen tutkimusten osalta. Kävin kirjallisuudesta läpi oman tutkimukseni kannalta olennaisimmat tulokset sekä käsitteet. Molempien tutkimuskysymysteni tulokset puolsivat etenkin aiemman teorian havaintoja. Tutkimukseeni valikoiduissa aineistoissa kävi ilmi, että tunneälyn ja johtajuuden välillä voidaan havaita positiivinen yhteys, sekä tunneäly yhdistetään osassa tutkimuksissa erilaisiin johtamisen tyyleihin. Tutkimuksissa kävi useimmiten ilmi, että johtajan tunneäly yhdistettiin muutokseen pyrkimiseen. Johtajan tunneälyllä huomattiin olevan vaikutuksia työntekijöihin etenkin työsuorituksen, työtyytyväisyyden sekä luovuuden osalta. Myös vaikutus työyhteisön ilmapiiriin nostettiin esiin.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoitus on tuoda esille, millaisin menetelmin tunnekasvatusta opetetaan alakoulussa ja mitä hyötyä tunnekasvatuksen opettamisesta on. Kasvatusala ja opettajan työ ovat hyvin ihmislähtöisiä ja lapsikeskeisiä, minkä vuoksi tunteet ovat suuressa osassa työtä joka päivä. Aihe on merkittävä niin opettajalle, oppilaalle kuin yhteiskunnallekin, sillä tunnetaitoja tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, ja tunnekasvatuksesta ja tunnetaidoista on hyötyä meille kaikille. Tunnetaidot onkin tunnistettu yhdeksi opettajan tärkeimmistä työkaluista, ja niiden opetus on kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, mikä velvoittaa tunnetaitojen opettamiseen koulussa. Kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) antaa tunnekasvatuksen opetukselle tavoitteet ja sisällöt, mutta koulut ja opettajat ovat vastuussa opetuksen järjestämisestä. Jos tiedämme enemmän tunnekasvatuksen toteuttamisen menetelmistä, on meidän myös helpompi kehittää niitä ja tuoda parempaa tunnekasvatusta kouluihin. Tällöin on myös mahdollista ymmärtää paremmin tunnekas-vatuksen tuottamia hyötyjä sekä sen opetuksen tärkeyttä kouluissa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millä tavoin tunnekasvatusta toteutetaan alakoulussa aiempien tutkimusten perusteella? 2) Mitä hyötyä tunnekasvatuksesta on yksilön, ryhmän ja yhteiskunnan kannalta aiempien tutkimusten perusteella? Tutkielman teoriatausta ja aineisto perustuvat aikaisempiin tunteita ja tunnetaitoja käsittelevistä tutkimuksista julkaistuihin artikkeleihin ja kirjoihin. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat tunnekasvatus ja tunnetaidot. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu syksyn 2022 ja tammikuun 2023 aikana tiedonhakupalveluista. Aineisto on analysoitu abduktiivisen eli teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkielmani tulokset osoittavat, että kouluissa on monipuolisia tapoja tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Opettajat opettivat tunnekasvatusta suunnitelmallisesti tunnekasvatukseen tarkoitetuilla opetustuokioilla, tarinoiden, draamaharjoituksien avulla, peleissä ja leikeissä ja erilaisten tunnekasvatusohjelmien avulla. Tunnekasvatusta opetettiin myös suunnittelemattomasti arjessa tulleiden mahdollisten opetushetkien avulla, joita ovat esimerkiksi välitunnilla sattuneet riidat, opetuksessa esille tulleet kysymykset sekä spontaanit ympäristön esiin tuomat tilanteet. Tulosten perusteella tunnekasvatuksesta on hyötyä yksilön lisäksi koko koululuokalle kuin myös yhteiskunnalle. Yksilön, kouluympäristöstä puhuttaessa oppilaan, kannalta kouluviihtyminen lisääntyi, oppiminen tehostui, sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutustaidot kehittyivät minkä lisäksi oppilaan kokonaisvaltainen terveys parani. Luokan kesken kaverisuhteet lujenivat, yhteistyö ja oppimisilmapiiri paranivat sekä kiusaaminen vähentyi. Yhteiskunnan osalta tuloksisissa korostuivat yksilöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi, työhyvinvoinnin lisääntyminen, päihteidenkäytön väheneminen sekä paremman tulevaisuuden saavuttaminen. Jatkotutkimuksena tutkimusta voisi laajentaa kansainväliseen tarkasteluun. Suomessa voi olla muihin maihin verrattuna erilaisia menetelmiä tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Olisi tärkeää selvittää, missä laajuudessa kansainvälisesti tunnekasvatusta on huomioitu opetuk-sessa. Lisäksi tutkimusta voisi laajentaa yläkouluun ja millä keinoin siellä toteutetaan tunnekasvatusta.

Tässä kandidaatintutkielmassani tarkastelen tunnetaitojen merkitystä hyvinvoinnin tukemi-sessa. Tavoitteena oli selvittää tunnetaitojen käsitteenmäärittely sekä tunnetaitojen vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin sekä akateemiseen menestykseen. Katsauksessa tuotetaan yleiskatsaus monikäsitteisestä tunnetaitojen käsitekentästä. Lisäksi katsaus kokoaa yhteen tunnetaitojen hyötyjä hyvinvointiin eri näkökulmista. Tutkielman tarkoitus on saada ajankohtaista tutkimusperustaista tietoja ja tuloksia tunnetaidoista sekä esitellä niiden vaikutusta hyvinvoinnin tukijana. Tutkielma suoritettiin kuvallisen kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksen on juuri yleiskat-sauksen muodostaminen aiheesta pohjaten laajoihin tutkimuskirjallisuuksiin. Lähdeaineistona käytettiin sekä kotimaisia että englanninkielisiä tieteellisiä julkaisuja eri tukimusaloilta sekä muita julkaisuja. Tutkielman aihetta käsiteltiin kahden tutkimuskysymyksen kautta, jotka olivat: 1. Mitä ovat tunnetaidot? 2. Miten tunnetaidot tukevat hyvinvointia? Tutkimustulokset osoittavat tunnetaitojen käsitekentän olevan laaja ja moninainen, sekä si-sältävän useita eri limittäisiä käsitteitä, eikä yhteistä selkeää rajausta ja määritelmää ole. Tunnetaidot voidaan nähdä opittavissa olevina taitoina, älykkyyden lajina tai yksilön ominaisuutena. Käsitteenmäärittely riippuu sen kehittely- ja käyttötarkoituksesta. Tutkielman mukaan tunnetaitoja kuvaavat taidot tukevat yksilön hyvinvointia niin psyykkisestä, sosiaalisesta kuin akateemisen menestymisen näkökulmasta.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa tunnetaitoryhmien vaikuttavuudesta varhaiskasvatuksen suunnittelun tueksi. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin tunnetaitotoiminnan vaikutuksia lasten toimintaan ja käyttäytymiseen, sekä vanhempien, varhaiskasvattajien ja lasten käsityksiä tunnetaitotoiminnasta osana varhaiskasvatusta. Tutkimuksen kohteena on koulutetun tunnetaito-ohjaajan järjestämän tunnetaitotoiminnan tarkastelu pedagogisesti tuetun lapsiryhmän lapsilla. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia mahdollisuuksia tunnetaitotoiminta voi antaa lasten emotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa. Tässä tutkimuksessa lähtökohtana oli laadullinen ilmiö – lasten, vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset ja kokemukset tunnetaitotoiminnasta. Tätä laadullista ilmiötä lähestyttiin hyödyntämällä sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Tutkimuksen vaiheessa 1 muodostettiin tutkimuksen teoriaosuus tutkimuksiin ja kirjallisuuteen perehtymällä. Tutkimuksen vaiheessa 2 toteutettiin kyselytutkimus, jonka aineiston muodosti 45 varhaiskasvattajan vastaukset. Tutkimuksen vaiheessa 3 toteutettiin viidelle lapselle tunnetaitoryhmien muodostama kokonaisuus. Aineisto koostui lasten kokemuksista, havainnoinnista sekä vanhemmille suunnatun kyselyn vastauksista. Tunnetaitoryhmän kokonaisuus ja sisältö muodostettiin Tunne & Taida -koulutusmateriaalien menetelmistä ja harjoitteista. Tunnetaitoihin ja tunneälyyn liittyvät tekijät ja niiden kehittyminen koettiin tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusta. Vanhemmat ja lapset eivät kokeneet tunnetaitoryhmistä negatiivisia vaikutuksia, vaan kokemukset olivat pääosiltaan positiivisia. Tunnetaitotoiminnan myönteisiin vaikutuksiin kuuluu se, että lapsi oppii sanoittamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan paremmin sekä saa rohkeutta puhua omista tunteistaan. Tulosten mukaan tunnetaidot helpottavat haastavien tilanteiden kohtaamista. Lasten tunnetaitojen kehittymiseen vaikuttavat varhaiskasvattajien omat henkilökohtaiset tunnetaidot sekä koulutustaso. Jatkossa olisi hyvä tarkastella, miten erillisiä koulutettuja tunnetaito-ohjaajia, tai vastaavan koulutuksen saaneita henkilöitä, voitaisiin käyttää varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa työtään tekevien varhaiskasvattajien tukena.