Browsing by Subject "työuupumus"

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella opettajien kokemuksia inklusiivisesta opetuksesta ja selvittää, onko inklusiivisessa ympäristössä opettaminen yhteydessä opettajien kokemaan työuupumukseen. Tutkimusongelmana on määrittää opettajien näkökulmia inklusiivisen opetuksen kontekstista ja sen toimivuudesta sekä määritellä tekijät, jotka ovat yhteydessä opettajien työuupumukseen inklusiivisen koulutuksen kontekstissa. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tutkija määrittää tutkimuskysymykset valitsemansa tutkimusaiheen pohjalta, joihin hän pyrkii vastaamaan aiemman tutkimuksen pohjalta. Aineisto kerätään aikaisemman relevantin tutkimuksen pohjalta, joiden tuloksia analysoimalla pyritään löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tämän katsauksen aineistoksi on kerätty 19 tutkimusta, jotka käsittelevät opettajien asenteita ja kokemuksia inkluusiosta ja opettajien työuupumustekijöitä inklusiivisessa opetuksessa. Tutkimusartikkelit on kerätty Google Scholarista, ERIC – tietokannasta ja Helkasta. Hakusanoina on käytetty muun muassa “inclusive education and teacher burnout”, “teacher burnout in inclusive education”, “inclusive education and teachers’ beliefs” ja inclusive education and teachers’ attitudes”. Aineiston analyysi on toteutettu havainnoimalla teemoja ja keräämällä synteesiä keskeisistä tuloksista. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan opettajat suhtautuvat inkluusioon positiivisesti, mutta kokevat että lisäkoulutus, toimiva yhteistyö ja riittävät tukitoimet ovat välttämättömiä inkluusion toteutumiseen. Inkluusio ei tulosten mukaan automaattisesti lisännyt työuupumusta, mutta puutteelliset tukitoimet ja opettajien kokemattomuus erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa työskentelystä ennustivat työuupumusta. Lisäksi työn vaatimukset ja heikko minäpystyvyyden kokemus ennustivat työuupumusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että opettajat suhtautuvat inkluusioon positiivisesti, mutta tiettyjen tekijöiden tulee toteutua, jotta inkluusio onnistuu. Mikäli nämä tekijät eivät toteudu, mahdollinen seuraus on työuupumus.

Tavoitteet. Opettajien työstressi ja -uupumus on kiinnostanut tutkijoita jo vuosikymmenen. Opettajan ammatti on useassa tutkimuksessa todettu yhdeksi kuormittavimmista. Opetusalan ammattijärjestön tuoreimmassa työolobarometrissä raportoidaan useista suomalaisia opettajia uuvuttavista stressitekijöistä. Toisaalta Talis 2018-selvityksen mukaan suomalaiset opettajat ovat innostuneita ja sitoutuneita työhönsä, jossa tuntevat olevansa kyvykkäitä. Tutkielmani tavoite on perehtyä kirjallisuuskatsauksen avulla opettajien työuupumuksen tutkimukseen sekä työuupumuksen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Erityisesti pyrin löytämään vastauksia siihen, minkälaisilla metodeilla, välineillä ja mittareilla opettajien työuupumusta tai toisaalta ammatillista hyvinvointia on tutkittu. Lisäksi etsin opettajan ja oppilaan välisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat opettajan työuupumuksen kehittymisen taustalla. Tarkastelen näitä tekijöitä Maslachin määritelmän avulla, jossa työuupumus kehittyy pitkän kroonisen stressin seurauksena uupumisen, kyynistymisen ja riittämättömyyden tunteen kautta. Lisäksi tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä suhdetta työn vaatimusten ja resurssien mallin avulla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui 21 vertaisarvioidusta artikkelista, joissa tutkittiin suomalaisten varhaiskasvattajien ala- ja yläkoulun opettajien, lukion opettajien sekä ammatillisen koulutuksen opettajien työhön liittyvää uupumusta tai hyvinvointia. Tulokset ja johtopäätökset. Työuupumuksen tutkiminen on haastavaa ilmiön monimutkaisuuden takia. Kehityskulut työuupumuksen taustalla ovat monista tekijöistä riippuvaisia. Katsaukseni tutkimuksista puolet tarkasteli aihetta uupumuksen ja stressin näkökulmista, puolet hyvinvoinnin ja sen edistämisen näkökulmista. Selkeä enemmistö tutkimuksista oli kvantitatiivista tutkimusta. Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus nousi merkittäväksi tekijäksi opettajan uupumisen tai hyvinvoinnin taustalla yhdeksässä aineistoni artikkelissa.

Lisääntynyt kilpailu organisaatioiden välillä on muuttanut samalla työn vaatimuksia ja lisännyt työntekijöiden kokemaa stressiä työssä. Organisaatioiden paine menestyä heijastuukin siten negatiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Hyvinvoivat työntekijät ovat kuitenkin yksi organisaatioiden keskeisimmistä kilpailuvalteista markkinoilla, minkä takia työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemiseen asetetaan yhä enemmän resursseja. Yhdeksi keskeiseksi työhyvinvoinnin tukemisen keinoksi on aikaisemmassa kirjallisuudessa tunnistettu johtaminen. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaankin identiteettijohtamisen ja työntekijöiden työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: Onko identiteettijohtaminen yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Mitkä identiteettijohtamisen ulottuvuudet ovat yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Tutkielman tutkimusaineisto koostui neljästä tutkimusartikkelista, joissa oli tarkasteltu identiteettijohtamisen yhden tai useamman ulottuvuuden yhteyttä työuupumukseen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, minkä takia aineistonkeruu ja -analyysimenetelmissä esiintyi väljyyttä. Aineiston analyysi pohjautui teemoitteluun, jonka avulla pystyttiin tarkastelemaan jokaisen identiteettijohtamisen ulottuvuuden ja työuupumuksen välistä yhteyttä erikseen. Tutkielman tulokset osoittivat, että identiteettijohtamisen kaikki ulottuvuudet ovat negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Identiteettijohtamisen voi siten todeta olevan yhteydessä työntekijöiden vähentyneeseen työuupumukseen. Tulokset eivät kuitenkaan anna tietoa identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisestä syy-seuraussuhteesta, minkä takia ei voida todeta identiteettijohtamisen suoraan vähentävän työuupumusta. Jatkossa olisikin tärkeää saada tietoa muun muassa niistä muuttujista, jotka mahdollisesti vaikuttavat identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisen yhteyden toteutumiseen. Organisaatiot ja niissä toimivat johtajat voivat kuitenkin hyödyntää tässä tutkielmassa tuotettua tietoa pyrkiessään vähentämään työntekijöiden kokemaa työuupumusta liittämällä identiteettijohtaminen osaksi organisaation johtamisstrategiaa.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää mitä työuupumus on, miten se kehittyy ja miten se ilmenee. Lisäksi tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät johtavat opettajien työ-uupumukseen. Tutkielmani tutkimuskysymykset syntyivät aiheen ajankohtaisuudesta, sillä opettajien työssä jaksaminen ja työuupumus ovat suosittuja aiheita yhteiskunnallisessa kes-kustelussa. Aihetta on tutkittu paljon, mutta merkittäviä tuloksia opettajien työhyvinvoinnin li-sääntymisestä ei ole saatu. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi löytyi pääosin suomalaista kirjallisuutta, sekä tutkimuksia, mutta myös ulkomaalaisia tutkimuksia on mukana katsauksessa. Hain aineistoni hyödyntäen Helka- kirjaston hakupalvelua, Googlea, sekä Google Scholaria. Tutkielmani tulosten mukaan työuupumukselle ei ole olemassa virallista, yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Useissa määritelmissä nousee kuitenkin esille kolme keskeistä oiretta: uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Lisäksi tutkielmani osoitti, että työuupumuksen kehityksestä on olemassa useita eri malleja. Näissä malleissa uupumuksen taustalla nähdään olevan useita eri lähtökohtia ja syitä. Eroja mallien välillä aiheutti myös se, että tyypillisten oireiden nähtiin ilmenevän eri järjestyksessä. Tutkielmani osoitti myös, että opettajat joutuvat kohtaaman työssään useita erilaisia kuormitustekijöitä, joiden voidaan nähdä olevan vaikuttamassa työuupumuksen kehittymiseen. Kirjallisuudessa nousi esiin erityisesti opettajien työolojen ja työympäristön kuormittavuus, sekä vuorovaikutuksen kuormittavuus. Lisäksi opettajan työn muutos aiheutti kuormitusta.

Purpose. The aim of this systematic literature review was to gather current information about the relationship between burnout and leadership from Burnout Research journal. Furthermore, the goal was to examine and summarize a review of the best practices of burnout prevention presented in the articles. The main concepts were burnout and leadership. Burnout was defined according to Maslach, Schaufeli and Leiter`s (2001) definition and leadership based on Yukl`s (2010) definition. Previous studies on leadership and burnout have shown that authentic and servant leadership play a significant role in the development and prevention of burnout. Approach. The study was carried out by using systematic literature review. The collected data was analyzed by applying theory based content analysis and data-oriented content analysis. The study concentrated only on Burnout Research journal, where the articles were selected based on the keyword leadership. The first search gave 18 articles, which were eliminated by predetermined selection criteria. Thus, the final data was limited to six articles. Results and conclusions. Three main categories were recognised by content analysis. They were: 1) Self-awareness of one`s role as a leader, 2) Training programs and assessment methods and 3) Self-management of employee. The first main category was divided into two subcategories consisting of two leadership styles: 1a) Authentic leadership and 1b) Servant leadership. Using the results of these categories the two research questions were answered. The results showed that authentic and servant leadership were highlighted in the prevention of burnout enhancing wellbeing at work. Both of these leadership styles shared the same element, self-awareness, of one`s own behaviour. Prevented measures in job burnout were: 1) Leadership styles and leader´s self management, 2) Training programs and assessment methods and 3) Employees` self management. The results from the study are in agreement with previous studies. Based on the results special attention should be paid to self-awareness in developing intervention and in the everyday work of organizations. Highlighting and developing authentic and servant leadership should be taken into consideration in more detail and clearly in future research.

In this Bachelor’s Thesis, I present the factors and the means to improve teachers’ well-being at work. A lot of research can be found about teachers’ burnout, and along with discussion in the media, a negative view on teachers’ well-being might be the result. However, majority of teachers enjoy their work. Therefore, the research has begun to pay more attention on teacher well-being. In this literature review, the concept of well-being at work is analyzed based on three theories. According to Karasek’s Job Demand-Control model, well-being at work is experienced in the balance between demands of work and the feeling of control. The second theory, Steps towards well-being at work, is based on Maslow’s motivational theory. The third way on viewing well-being at work is through the concept of work engagement. This theory stresses the contribution and the pleasure experienced at work. Teachers’ well-being at work is analyzed from stress factors’ and contributing factors’ point of view. In addition, I have strived to separate the contributing factors to personal factors and those from the community. Drawing the line between stress factors and contributing factors is partly artificial, because same factor can be viewed as a stress factor or a contributing factor depending on the situation. A typical example of this kind of factor are the students. In my Master’s Thesis, I could expand this theme of teacher well-being to the interaction between the teacher and the students and how it influences teacher’s well-being at work. In addition, inclusion brings its challenges and demands on teacher’s work. Therefore, its influence on teacher well-being should be researched.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus oli tarkastella työuupumuksen ennaltaehkäisykeinoja opettajilla. Etsin siis erilaisia keinoja ennaltaehkäistä opettajien työuupumusta aikaisempien tutkimustulosten pohjalta. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajilla on suuri riski uupua työssään. Opettajien työ on tutkimusten mukaan intensiivistynyt viime aikoina, joka on suoraan yhteydessä opettajien työuupumisen riskin kasvamiseen. Näin ollen koin tärkeäksi lisätä tietoisuutta opettajien työuupumuksen ennaltaehkäisykeinoista. Tutkimustehtävänä oli siis selvittää opettajien työuupumisen ennaltaehkäisykeinoja kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus valikoitui tutkielman menetelmäksi. Aineisto koostuu seitsemästä tieteellisestä artikkelista, joiden tutkimuskohteena on ollut suomalaiset opettajat. Opettajat ovat tässä tutkielmassa yläkäsite luokanopettajille, aineenopettajille ja erityisopettajille. Tieteelliset artikkelit ovat ajankohtaisia, sillä ne ovat toteutettu aikavälillä 2009–2021. Analyysissa pyrin antamaan johdonmukaisen yleiskatsauksen opettajien työuupumuksen ennaltaehkäisykeinoista, aikaisempia tutkimustentuloksia tiivistämällä ja yhdistämällä. Tutkielman tuloksissa tuli esille opettajan yksilötason, sekä työyhteisö- ja organisaatiotason keinoja ennaltaehkäistä työuupumista. Opettajan omia keinoja ennaltaehkäistä työuupumista olivat muuan muassa hyvät stressinhallintakeinot, omaksuttu ammatti-identiteetti, hyvä itsetunto ja itsesäätelytaito, sekä palautumisesta huolehtiminen vapaa-ajalla. Työyhteisöllä ja organisaatiolla oli myös erilaisia keinoja työuupumisen ennaltaehkäisyyn. Opettajien työmäärää tulisi vähentää ja uusien menetelmien, tietojen ja taitojen opettelemiseen tulisi varata opettajille riittävästi aikaa. Työyhteisön hyvä ja turvallinen ilmapiiri ennaltaehkäisi myös työuupumusta. Lopuksi tein tuloksista yhteenvedon, jossa jaoin opettajien työuupumisen ennaltaehkäisykeinot neljään osa-alueeseen. Nämä ovat: organisaatio, opettaja työelämässä, muut ihmiset työelämässä ja opettaja yksityiselämässä. Työuupumus tulisi nähdä työyhteisön sosiaalisena ja kollektiivisena ongelmana, eikä vaan opettajan henkilökohtaisena ilmiönä. Näin työuupumisen käsitteleminen olisi helpompaa, ja ennaltaehkäisemiseen tehtäisiin työtä organisaatio- ja työyhteisötasolla. Lopulta kuitenkin opettajat ovat itse vastuussa itsestään. He voivat tarkastella omaa toimintaansa ja ajatusmalleja, ja siten tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä työuupumiselle. Omaa toimintaa ja ajattelumalleja tulisi muuttaa, jos on tunnistanut riskitekijöitä. Näin opettaja voi itse ennaltaehkäistä työuupumusta.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten lisääntynyt vapaa-ajan teknologinen viestintä työelämässä on yhteydessä työntekijöiden työhyvinvointiin kaupan alalla. Teknologiseen viestintään siirtyminen on verrattain uusi muutos työelämässä, eikä aiheesta ole tehty vielä runsaasti aiempaa tutkimusta. Työntekijöiden hyvinvointi on koko yhteiskunnan toiminnan edellytys, ja kaupan ala puolestaan on merkittävä työllistäjä Suomessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsitteli teknologista organisaatioviestintää, sekä työnhyvinvoinnin myönteisiä (työn imu) ja kielteisiä (työuupumus) ulottuvuuksia. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia työn imun ja työuupumuksen kokemuksia kaupan alan työntekijöillä esiintyi lisääntyneen vapaa-ajan organisaatioviestinnän myötä. Tutkimusmenetelmänä hyödynsin laadullista, strukturoitua haastattelua. Haastattelin neljää saman vähittäiskauppayksikön työntekijää, joiden tehtävänimikkeenä oli myyjä. Haastattelut nauhoitettiin, ja litteroitiin aineistoksi, josta teoriaohjaavan analyysin keinoin etsin vastauksia asettamiini tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymysten pohjalta muodostin kaksi kategoriaa: työn imun ja työuupumuksen, joiden alle lajittelin aineistosta löytämäni havainnot. Analysoin aineistoa verraten havaintojani työn imun ja työuupumuksen määritelmiin. Haastatteluaineistosta löytyi sekä työn imuun että työuupumukseen viittaavia havaintoja. Aiempien tutkimustulosten mukaan oli tyypillistä, että teknologisella organisaatioviestinnällä oli sekä myönteisiä että kielteisiä yhteyksiä työhyvinvoinnin kanssa, ja tutkimukseni tuki tätä havaintoa. Tutkimustulokset olivat siis linjassa aikaisempien tutkimustuloksien kanssa. Aineistossa kielteisten hyvinvointiin liittyvien havaintojen määrä oli hieman suurempi. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voida vetää selviä syy-seuraussuhteita asioiden välille, tutkimuksen tarkoitus oli lisätä ymmärrystä siitä, kuinka työelämän muutokset ovat yhteyksissä työhyvinvointiin kaupan alalla. Jatkossa aihetta voisi syventää tutkimalla lisääntyneen vapaa-ajan organisaatioviestinnän yhteyksiä esimerkiksi eri alojen työntekijöiden työhyvinvointiin.