Browsing by Subject "työväenliike"

Suomalaista vapaata sivistystyötä koskevassa tutkimuksessa sen on moitittu hukanneen voimaannuttavan asenteen ja keskittyneen ainoastaan ihmisten sopeuttamiseen. Haastan kandidaatintyössäni tätä asetelmaa kysyen, millaista toimijuutta työväenliikettä lähellä oleva vapaa sivistystyö tällä hetkellä tavoittelee. Tutkimuksessani kehitetään sellaista toimijuuden määritelmää, joka tunnistaisi yksilöiden ja yhteisöjen erilaiset lähtökohdat ja voimaantumisen mahdollisuudet. Työn teoreettinen tausta nousee kotimaisesta vapaan sivistystyön tutkimuksesta, kriittisestä pedagogiikasta sekä työväen sivistystyön historiasta. Tutkimuksen aineistona olivat kahden sivistysliiton, Kansan Sivistystyön Liiton sekä Työväen Sivistysliiton, strategiat. Näitä julkisia asiakirjoja tarkasteltiin laadullisen, temaattisen analyysin keinoin niin, että analyysiyksikkönä oli strategian lause. Aineistoa tarkasteltiin neljän teeman pohjalta: 1) yksilöllinen toimijuus, 2) yhteisöllinen toimijuus, 3) perustaitojen opettaminen sekä 4) voimaannuttava sisältö. Lopullisessa analyysissä teemat kietoutuivat yhteen niin, että samoja lauseita saatettiin tarkastella useissa asiakohdissa. Sivistysliittojen strategioissa konstruoituva toimijuuden ideaali oli yhteisöllinen ja voimaannuttava. Siinä yksilöllinen ja yhteisöllinen kietoutuivat yhteen yhteisöllisesti voimaannuttavassa ja muutosorientoituneessa prosessissa, jossa tunnustettiin yksilöiden ja yhteisöjen erilaiset tarpeet ja lähtökohdat. Yksilön ja yhteisön suhde oli vastavuoroinen: yksilön toimijuus sidottiin yhteisössä toimimiseen, ja yhteisön tukemisen katsottiin voimaannuttavan myös siinä toimivia yksilöitä. Strategioista nouseva toimijuus toisaalta oli linjassa työväen sivistystyön historiallisten painopisteiden kanssa, toisaalta tunnisti nykyajan haasteet.