Browsing by Subject "valikoiva puhumattomuus"

Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on häiriö, jossa lapsi ei tietyissä tilanteissa puhu lainkaan. Koska häiriö puhkeaa usein varhaislapsuudessa ja puhumattomuus ilmenee yleensä kodin ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, on tietoisuuden lisääminen aiheesta varhaiskasvatuksen parissa tärkeää. Valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä tarkennettiin osallisuuteen liittyviä ja siihen vaikuttavia ja sitä tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on löytää pedagogisia työkaluja ja menetelmiä valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden valikoivasta puhumattomuudesta työkokemusta omaavan varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on muutettu tekstimuotoon. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kokivat ettei valikoiva puhumattomuus vaikuttanut merkittävästi osallisuuden toteutumiseen, kun aikuinen oli sitoutunut sen tukemiseen. Osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen ja tukemiseen käytettiin monipuolisia esteettömän viestinnän menetelmiä, kuten kuvia, piirtämistä ja viittomia. Käyttöön valikoituneet, kullekin lapselle toimineet menetelmät olivat yksilöllisiä ja riippuivat lapsen persoonallisuudesta ja mielenkiinnonkohteista. Oleellisinta oli aikuisen vastuu ja sensitiivisyys sekä turvallisen ja positiivisen ilmapiirin luominen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa osallisuuden tukemisella olevan merkitystä paitsi lapsen hyvinvointiin myös valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutumiseen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on varhaislapsuudessa tunnistettava psykiatrinen häiriö jolloin lapsella tavataan pitkään jatkunutta puhumisen vaikeutta tietyssä tai tietyissä sosiaalisissa konteks- teissa. Varhaiskasvatuksen opettajat ovat merkittävässä roolissa valikoivasti puhumattomien lasten tunnistamisessa ja tukitoimien vireille panemisessa, jolloin on välttämätöntä että opettajien koulutuk- sessa käytettävä materiaali ja informaatio on ajantasaista ja kansainvälisesti vertailukelpoista. Tut- kielman tavoitteena oli analysoida, tulkita ja arvioida minkälaisia diskursseja Helsingin Avoimen yli- opiston erityispedagogiikan opetusmateriaaleista nousee koskien valikoivaa puhumattomuutta. Menetelmät. Tämä tutkielma oli kriittinen diskurssianalyysi, jota ohjasi narratiivinen tutkimusote. Tutkielmassa analysoitiin teorialähtöisesti Helsingin Avoimen yliopiston erityispedagogiikan perus- opintojen opetusmateriaalia valikoivasta puhumattomuudesta. Tulokset ja johtopäätökset. Helsingin Avoimen yliopiston erityispedagogiikan opetusmateriaalia tar- kasteltiin painottamalla erityispedagogiikan arvopohjaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista edistä- vänä tieteenalana. Kriittisellä tutkimusotteella opetusmateriaalista nousivat diskurssi puhumattomuu- desta lapsen tietoisena valintana sekä vastakohtana diskurssi lapsen kyvyttömyydestä puhua joissain tilanteissa, pienen lapsen käyttäytymisen säätelyn diskurssi, haastavasti käyttäytyvän lapsen diskurssi sekä perheen vuorovaikutuksen diskurssi. Tuloksista käy ilmi kuinka vaikeaa on tavoittaa ja ymmärtää psykiatrista haastetta, valikoivaa puhu- mattomuutta, erityisesti kun sitä tarkasteltiin varhaislapsuuden itseisarvosta ja biologisista reunaeh- doista kiinni pitäen. Helsingin Avoimen Yliopiston erityispedagogiikan perusopintojen opetusmateri- aalia tulisi päivittää lasten kasvua, kehitystä ja oppimista edistävänä tieteenalana niin että se tukee myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten valmiuksia kohdata valikoivasti puhumaton lapsi. Poikkitie- teellistä tutkimusta tarvitaan valikoivan puhumattomuuden vaikutuksista lapsen oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen varhaislapsuuden aikana.

Purpose of this research was to clarify aspects which enhance social participation of twins with selective mutism. Selective mutism is an early childhood disorder, in which a child con-sistently becomes mute in certain social situation (as in school). Therefore, mutism is not from lack of physical capability or other language and communication disorder, but from so-cial anxiety. Muteness constrains child’s social life and participation in school where majority of activities are based on social interaction with others. Twins that have selective mutism have been found to enhance and sustain mutism of each other. This research was carried out as integrated literary survey. Five international and peer re-viewed articles from years 2003-2018 were selected for thorough research. Literature was selected from researches with different methodologies. In my research I focus on what kind of aspects enhance and diminish social participation of twins with selective mutism in these selected studies. Purpose is to study aspects that occur in both home and school environ-ments that could been seen to affect social participation felt by children with selective mut-ism. Previous studies about social participation of children with selective mutism are scarce. According to literature the most important factors concerning social participation of children were the attitudes of parents, teachers and classmates to mutism. Alternative and applied approaches towards communication, school tasks and evaluations were seen as factors in-creasing social participation. Diminishing factors were found to be forcing to speak, bullying and comparing twins to each other. In addition, feeling of worthlessness felt by twins was found to diminish their participation in school community.