Browsing by Subject "vammaisuuden sosiaalinen malli"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Tavoitteet. Erityistä tukea koulussa saavat lapset ja nuoret ovat usein haavoittuvassa ase- massa sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityistä tukea saavilla oppilailla on usein muita vähemmän ystäviä ja luokkatoverit saattavat syrjiä ja jopa kiusata heitä heidän erilaisuutensa vuoksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten nämä lapset ja nuoret itse kokevat sosiaalisen osallisuutensa toteutuvan sekä kiinnittää huomiota siihen, mitkä tekijät estävät sosiaalisen osallisuuden toteutumista. Tutkimuksessa kootaan yhteen erityistä tukea saavien lasten ja nuorten kokemuksia ja tuodaan esiin mahdollisia esteitä, jotka uhkaavat sosiaalista osallisuutta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmää käyttäen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuosina 2010-2022 toteutetuista tutkimuksista, jotka tarkastelivat erityistä tukea saavien oppilaiden sosiaalista osallisuutta koulukontekstissa. Aineisto kerättiin ERIC-, Scopus- ja Google Scholar- tietokannoista. Aineistoa tarkasteltiin vammaisuuden sosiaalisen mallin ja Nancy Fraserin statusmallin näkökulmista. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että aiempien tutkimusten mukaisesti erityistä tukea saavien lasten ja nuorten sosiaalinen osallisuus toteutui melko heikosti. Heillä oli usein vain vähän ystäviä, luokkatoverit osoittivat vähäistä hyväksyntää heitä kohtaan ja vuorovaikutus heidän ja luokkatoverien välillä oli vähäistä. Positiivista oli se, että erityistä tukea saavilla oppilailla oli kuitenkin useimmiten positiivinen käsitys itsestään sosiaalisena toimijana ja suurimmalla osalla heistä oli ainakin yksi ystävä. Yhdenkin ystävyyssuhteen merkitys suojaa- vana tekijänä korostuu sosiaalisen osallisuuden toteutumisen ollessa muutoin uhattuna. Osallisuutta uhkaavina tekijöinä nousivat esiin resurssien riittämättömyys, tiedonpuute tuen tarpeista ja sopivista tukikeinoista, oppilaiden luokittelu erilaisiksi, muiden asenteet heitä kohtaan ja vuorovaikutuksen haasteet. Erityistä tukea saavien oppilaiden sosiaalisen osallisuuden toteutumista tulee tutkia lisää ja antaa heille enemmän mahdollisuuksia saada oma äänensä kuuluviin.
-
(2021)Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että lapsilla, joilla on verbaalinen dyspraksia, ilmenee puheen tuoton haasteiden lisäksi monia rinnakkais- ja seurannaisvaikutuksia, kuten turhautumista ja vetäytymistä vuorovaikutustilanteista. Tiedetään, että lasten, joilla on puheen tuoton ja ohjailun vaikeuksia, vanhemmat ovat huolestuneita lastensa vertaissuhteista ja siitä, että vanhempi toimii lapsensa äänenä vuorovaikutustilanteissa. Verbaalista dyspraksiaa on tutkittu paljon logopedian ja lääketieteen tutkimuskentillä, jossa tutkimus on nojannut ajatusmalliin vammaisuuden syntymisestä yksilön lääketieteellisen tilan seurauksena. Yksilölliselle mallille vastakohtana on esitetty vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa vammaisuuden kokemuksen nähdään syntyvän yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaiseen käsitykseen vammaisuudesta, aiheesta tehty tutkimus koulukontekstissa nojaa. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa siitä, millaisena oppilaiden, joilla on verbaalinen dyspraksia, toimintakyky vertaissuhteissa kouluiässä näyttäytyy ja millaisin toimenpitein koulussa voitaisiin luoda kehitykselle ja vertaissuhteissa onnistumiselle mahdollisimman suotuisa ympäristö. Näiden lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tulevaisuuden tutkimusta varten niitä aukkoja, joita aiheesta tehdyssä tutkimuksessa on. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoartikkeleita etsittiin kolmesta tietokannasta systemaattisella haulla maaliskuussa 2021. Kirjallisuushaun pohjalta aineistoksi valikoitui yksi artikkeli. Analyysissa löytyneen aineiston tutkimustuloksia verrattiin aineiston ulkopuolelle jääneiden artikkeleiden tuloksiin ja teoriataustaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielma osoitti selkeän tutkimuksellisen aukon, sillä aineistoksi valikoitui vain yksi artikkeli, jonka tutkimustuloksista osa oli relevantteja aiheen kannalta. Aineiston perusteella toimintakyky näyttäytyi vertaissuhteissa koulukontekstissa vertaisia heikommalta tarkasteltaessa sosiaalista osallisuutta. Aineiston perusteella ei päästy käsiksi niihin tukitoimiin, joilla vertaissuhteita ja sosiaalista osallisuutta tuetaan. Aiheesta tehty tutkimus nojautuu lähinnä vammaisuuden yksilölliseen malliin ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on selkeä aukko sosiaalisen malliin pohjautuvasta tutkimuksesta. Aiempi tutkimus painottuu verbaalista dyspraksiaa laajempaan kehitykselliseen kielihäiriöön sekä oppilaisiin, joilla on suun motoristen haasteiden lisäksi koko kehon motorisia haasteita. Lisätutkimus on tarpeen sen selvittämiseksi, kuinka oppilaita, joilla on verbaalinen dyspraksia, sosiaalisissa suhteissa tuetaan koulukontekstissa ja millainen oppilaiden sosiaalinen toimintakyky on. Toimintakyvystä saadut tutkimustulokset auttaisivat tuen tarpeeseen vastaamisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä.
Now showing items 1-2 of 2