Browsing by Subject "yhteenkuuluvuuden politiikka"

Yhteenkuuluvuuden tunne on ihmisen perustavanlaatuinen tarve ottaen huomioon sen vaikutukset kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. Ulkopuolelle jäämisen seuraukset ovat taas kielteisiä. Yhteenkuuluvuuden tunne on lapsen oikeus, ja yhteenkuuluvuuden tukeminen on varhaiskasvatuksen keskeisiä tehtäviä. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa yhteenkuuluvuuden tunteen suhteen, sillä ulkopuolelle jäämiselle altistaa esimerkiksi erilaisuus. Siitä huolimatta yhteenkuuluvuutta pidetään usein itsestäänselvyytenä, eikä sen tukeminen ole välttämättä tietoista. Yhteenkuuluvuus on ilmiönä monimutkainen, ja sen rakentumiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Yhteenkuuluvuuden politiikassa tutkitaan, millä tavoin yhteenkuuluvuutta tuotetaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yhteenkuuluvuuden politiikkaa teoreettisena viitekehyksenä käyttäen, minkä tekijöiden opettajat näkevät edistävän ja estävän yhteenkuuluvuuden rakentumista lapsiryhmässä ja lisätä näin tietoisuutta yhteenkuuluvuudesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Lisäksi tavoitteena on selvittää aiemman tutkimuksen lähestymistapaa sekä mallia hyödyntäen yhteenkuuluvuuden rakentumisen monitasoisuutta ja suhteellisuutta. Tutkimus on empiirinen, laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto koostuu 13 varhaiskasvatuksen opettajan verkkokyselyn vastauksista. Verkkokysely toteutettiin sosiaalisen median alustalla, Facebookissa. Aineiston analyysimenetelmänä toimii teorialähtöinen analyysi, missä analyysirunkona on käytetty Puroilan ja kumppaneiden (2021a) luokittelurunkoa ja näistä muodostettuja tasoja (makro-, meso- ja mikrotasot). Aineiston analyysissä hyödynnettiin myös aineistolähtöistä luokkien muodostamista. Yhteenkuuluvuuden rakentuminen näyttäytyi aineiston perusteella monitasoisena ilmiönä, missä yhteenkuuluvuuteen vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä voitiin sijoittaa makro-, meso- ja mikrotasolle. Varhaiskasvatuksen opettajat siis näkivät, että yhteenkuuluvuuden rakentumiseen lapsiryhmässä vaikuttavat tekijät koulutuspolitiikan, organisaatio- ja institutionaalisten olosuhteiden sekä suhteiden ja vuorovaikutuksen tasoilla. Yhteenkuuluvuuden rakentumisen suhteellisuus näkyi vastauksissa, mutta sitä ei pystytty tämän tutkimusaineiston avulla täysin luotettavasti tutkimaan.