Browsing by Subject "yhteenkuuluvuus"

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on analysoida ja tuoda esille tuloksia siitä, miten draamakasvatus voisi vahvistaa sosiaalista integraatiota koulussa ja etenkin luokkahuoneessa. Draamakasvatus on opetus ja tieteenala, joka tähtää toiminnallisilla menetelmillä vahvistaa oppilaiden tunneilmaisua ja sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen integraatio toteutuu silloin, kun ryhmässä olevat jäsenet tulevat hyväksytyksi vertaisistaan, ovat keskenään ystäviä ja osallistuvat ryhmän toimintaan aktiivisesti. Menetelmäksi olen valinnut kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Tutkimuskysymyksiksi asettuivat, minkälaisia oppilaiden kehitykseen liittyviä tuloksia on löydetty käytetyn aineiston valossa sekä millä tavoin kyseiset löydetyt tulokset osoittavat, että draaman keinot edistävät oppilaiden sosiaalisen integraation toteutumista. Analysoitavaksi aineistoksi on valikoitunut 5 tieteellistä artikkelia. Tulokset osoittavat, että draamakasvatuksen avulla ryhmähenki paranee, ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muodostavat ystävyyssuhteita aktiviteettien aikana sekä vahvistavat tietoisuuttaan toistensa tunteista. Sosiaalinen integraatio voi vahvistua draaman keinojen avulla, kun opetus tähtää ryhmän yhteenkuuluvuudentunteen ja oman itsetunnon vahvistamiseen. Pohdinnassa tuon esille löytämäni aineiston epäkohtia, sosiaalisen integraation toteutumisen näyttöön perustuvia haasteita sekä pohdin kriittisesti draaman käyttöön ja opettamiseen liittyviä huomioonotettavia näkökulmia.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää oppilaiden kokemuksia metsässä pidetyiltä oppitunneilta. Tarkoitus on löytää oppilaille merkityksellisiä asioita ja – Decin ja Ryan itseohjautuvuusteoriaan nojaten – niiden mahdollisia yhteyksiä autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tyydyttymiseen ja siten oppilaiden koulussa kokemaan hyvinvointiin. Tarkoituksena on kartoittaa, onko lasten kokemusten kuvauksista löydettävissä sellaisia olosuhteita, jotka edistävät psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä tai estävät sen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristöllä, joka tukee näiden tarpeiden tyydyttymistä tai estää sen, on selvä yhteys ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Metsän puolestaan on todettu vähentävän stressiä, lisäävän energisyyttä ja innostuneisuutta, parantavan tarkkaavaisuutta ja keskittymistä sekä lisäävän yhteishenkeä ja halua olla yhteydessä toisiin. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin eteläsuomalaisessa koulussa keväällä 2016. Tutkimukseen osallistui neljänneltä luokalta 21 oppilasta, joista kaksi oli luokkaan integroituja erityisoppilaita. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, jossa oli neljä avointa kysymystä. Tutkimuksen filosofinen perusta oli fenomenologinen ja tutkimusote fenomenografinen. Aineisto analysoitiin soveltamalla teemoittelua ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen mukaan yhdessä tekeminen luonnossa oli oppilaille merkityksellistä. Myös se, että sai itse päättää, mitä ja miten teki ja kenen kanssa oli, oppilaille tärkeää. Tutkimuksessa tuli esille, että metsässä oli mahdollisuus olla koulukaverin kanssa vapaammin ja sai tehdä juuri sellaisia töitä kuin itse halusi. Tutkimuksen mukaan koulumetsässä pidetyiltä oppitunneilta oli löydettävissä olosuhteita, jotka tukivat psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä, ja myös olosuhteita, jotka estivät psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen. Opettaja voi tukea oppilaan hyvinvointia osallistamalla oppilaita päätöksentekoon, kannustamalla tarttumaan haasteisiin, tarjoamalla onnistumisen kokemuksia sekä panostamalla ryhmätyötaitoihin ja luokkahenkeen.