Browsing by Subject "yksilöllisyys"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2020)Sosiaalinen media on isossa roolissa nuorten elämässä. Mediakasvatuksen yhtenä tärkeänä tehtävänä on opettaa nuori tarkastelemaan erilaisia mediasisältöjä kriittisesti. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on tutkia erään hyvinvointi-, terveys- ja kauneustuotteita myyvän verkostomarkkinointiyrityksen jälleenmyyjien Instagram-profiilien sisältöjä narratiivisen tapaustutkimuksen keinoin. Myös nuoret törmäävät verkostomarkkinointiin sosiaalisessa mediassa, joten tämä tutkimus antaa arvokasta tietoa siitä, mitä heidän tulisi verkostomarkkinoinnista tietää. Tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miten jälleemyyjät kasvattavat uskottavuuttaan sosiaalisessa mediassa, ilmeneekö heidän Instagram-julkaisuissaan verkostomarkkinointiin liitettyjä eettisiä ongelmia ja näyttääkö siltä, että jälleenmyyjiä motivoivat samanlaiset tekijät kuin muita sisällöntuottajia. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia narratiivisen tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuksen aineisto muodostui yhteensä viidestäkymmenestä Instagram julkaisusta, jotka kerättiin kymmenestä eri profiilista. Aineisto kerättiin Instagramista aihetunnisteiden avulla selailemalla. Tutkimusta tehdessä Instagramista käytettiin selainversiota. Teoreettisen viitekehyksen perusteella sisällöntuottajia motivoivat tekijät voidaan jakaa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin tekijöihin. Myös aineiston analyysi on jaettu yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä ilmentäviin narratiiveihin. Tulosten perusteella jälleenmyyjiä motivoivat samat tekijät kuin sisällöntuottajia, kuten esimerkiksi yhteisöllisyys. Nämä tekijät ilmenivät aineistossa tavalla, josta on mahdollista löytää yhtäläisyyksiä myös verkostomarkkinointiin liitettyjen eettisten ongelmien kanssa. Motivaatiotekijät ja eettiset ongelmat kulkevat näin ollen pitkälti käsikädessä. Lisäksi tulokset paljastivat, että ainakin sosiaalisessa mediassa jälleenmyyjät tuntuvat markkinoivan tuotteiden sijaan jotain muuta, kuten yhteisöllisyyttä tai ystävyyttä.
-
(2016)Objectives. An individual educational plan has to be drawn up for every child in early childhood education according to the early childhood education -law. The purpose of the individual educational plan is to support learning and development of child. The needs of a child have to be taken into account in the individual educational plan. The individual educational plan should function as a document that guides the working of personnel in kindergarten. The aim of this study is to clarify the meaning of the individual educational plan to kindergarten teachers. The aim is to survey how kindergarten teachers use the individual educational plans as a tool; are they being used as a premise for the planning of the modes of operation in the group, and do the plans allow individual needs of a child to be taken into account. Methods. In this study six randomly selected kindergarten teachers working in Helsinki were interviewed. The interviews were carried out individually with the methods of semi-structured interview where the interviewees were given the interview questions in advance. The interview material was transcribed from word-to-word and it was analyzed according to the content analysis. Outcomes and conclusion. According to the kindergarten teachers the greatest importance of the individual educational plan is its affect on the co-operation with parents. When being asked the ways in which the kindergarten teachers use the individual educational plans as tools three of the kindergarten teachers answered by describing the processes of making of the plans, and the other three described the needs of children appearing in the plans to be the premise of the modes of operation in the group. The individual educational plans were perceived to be significant especially with children with special needs in early childhood education. There is a need for more articulate guidance in the creation of the individual educational plans, in order for them to function as means guiding the working of kindergarten teachers, and for them to become uniform.
-
(2021)Lapsen yksilöllisyyden huomioiminen on esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien yleinen tavoite. Yksilöllisyyden käsitettä ei avata esiopetusta ja alkuopetusta ohjaavissa asiakirjoissa, jonka vuoksi kiinnostuin selvittämään esi- ja alkuopettajien käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen kontekstiksi valikoitui joustava esi- ja alkuopetus, joka on ollut viime aikoina esillä julkisessa keskustelussa. Hallitusohjelman tavoitteena on oppimiserojen kaventaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen, johon pyritään nykyistä yhtenäisemmällä esi- ja alkuopetuksella. Hallitusohjelmassa mainitaan myös lasten yksilölliset oppimispolut, joiden avulla lapsille varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa tietoa aiemmin vähän tutkitusta ilmiöstä. Tutkimuksessa yksilöllisyyttä tarkastellaan kolmen eri näkökulman kautta, jotka ovat yksilölliset tarpeet huomioiva opetus, yksilöllisesti etenevä kehitys ja yksilöllisyyden tukeminen käytännössä. Tutkimus on ladullinen tutkimus, jossa fenomenografian avulla tuodaan esiin esi- ja alkuopettajien erilaisia käsityksiä yksilöllisyydestä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkossa kyselylomakkeella toukokuussa, syyskuussa ja lokakuussa Facebookin suljetuista ryhmistä Varhaiskasvatuksen opettajat, Eskariopen eväspussi, Varhaiskasvattajien materiaalipankki, 0.–2. yhdysluokka ja al-ku-o-pet-ta-jat. Kyselylomakkeeseen vastasivat esi- ja alkuopettajat ja vastauksia saatiin yhteensä 12. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että esi- ja alkuopettajilla oli yhdenmukaisia käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa opetus räätälöidään lapsen kehitystason mukaisesti, jolloin lapsi saa yksilölliseen kehitykseen sopivaa opetusta. Pienryhmätyöskentely oli keskeinen toimintatapa huomioida lapsen yksilöllisyys käytännössä.
-
(2017)Objectives. There is no common rule or law for the placement of a child from multiple births in day care groups. Earlier research on group investments in multicultural children has been done very little in the field of early childhood education. Therefore, kindergartens and groups follow different practices that may not please all parties. This study opens up the perspective of parents and educators towards group investment choices. Particular attention is paid to the fact that can the individual encounter be heard in teachers and parents speech. The purpose of the research is to raise the debate and draw attention to the phenomena that can be observed in the material. Methods. The study material consisted of 166 kindergarten teachers and 249 parents and guardians. The material was collected in November 2016 through a social networked online survey. I analyze the data by combining a quantitative and qualitative analysis method. Results and Conclusions. The results showed that a strong majority of parents and guardians of children from multiple births would place their children in the same kindergarten group. For kindergarten teachers the answers were not as homogeneous. The justifications showed that many parents and teachers would be willing to accept another option if it was better for the child. Both the parents' and guardians' and kindergarten teachers' replies were strongly showing the individual attention and encounter of a child. When making group assignment choices, the case should be considered for each child on a case-by-case basis.
-
(2020)Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ala-asteen käsityönopettajien ajatuksia eriyttämisestä. Tomlinson & Imbeau (2010) ovat kehittäneet luokkahuonekontekstissa tapahtuvan eriyttämisen mallin, johon kuuluu neljä osa-aluetta: oppimisympäristö, opetussuunnitelmat, opettaminen ja arviointi. Lähdin suunnittelemaan ja rakentamaan tutkimustani tämän eriyttämisen mallin pohjalta. Tutkin, miten opettajat suhtautuvat eriyttävään toimintaan näiden osa-alueiden avulla. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin etsin vastauksia puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (LIITE 1), jotka analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistui kolme ala-asteella työskentelevää käsityönopettajaa pääkaupunkiseudulta. Heidän ikähaarukkansa oli 34-52 vuotta ja opetusvuosia opettajille oli kertynyt 5-19 vuotta. Tutkittavien opettajien käsityöryhmissä oli 10-16 oppilasta (ka. 12). Kaikilla opettajilla opetusryhmistä ainakin yksi oli erityisluokan ryhmä ja tämän lisäksi yleisopetuksen ryhmissä oli integroituja oppilaita. Valitsin tutkimukseeni käsityön aineenopettajia, koska halusin selvittää juuri aineenopettajien käsityksiä eriyttämisestä. Kaikilla aineenopettajilla ei ollut ennen tutkimusta edes tarkkaa tietoa oppilaiden erityisen tuen päätöksistä. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa haastatteluissa kävi ilmi, että käsityönopettajat pyrkivät huomioimaan kaikkia oppilaita opetuksessaan. Kaikki opettajat ajattelivat yksimielisesti siitä, että eriyttäminen kuuluu vahvasti heidän työhönsä. Kaikki heistä näkivät eriyttämisessä positiivisen puolen ja myös sen, että käsityön oppiaine voi toimia koko koulutyöhön kannustavana elementtinä. Vaihtelua oli enimmäkseen eriyttämisen toteutuksessa ja keinoissa. Erilaisten oppijoiden huomioiminen painottui neljästä eri osa-alueesta (Tomlinson & Imbeau, 2010) selvästi eniten opetuksen ja tuntityöskentelyn eriyttämiseen. Kaikkien opettajien eriyttäminen näillä osa-alueilla oli hyvin monipuolista, tilanteisiin reagoivaa ja taitavaa, vaikka kukaan opettajista ei kokenut, että olisi saanut eriyttämiseen minkäänlaista koulutusta.
-
(2024)Temperamentti koskettaa jokaista ihmistä ja vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme eri tilanteissa. Temperamentti tekee meistä jokaisesta yksilöitä ja kulkee rinnakkain persoonallisuuden kanssa, mutta se ei kerro ihmisen älykkyydestä tai motivaatiosta. Temperamentti vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja tällöin sen vaikutusta koulunkäyntiin ei voi jättää huomiotta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että temperamentilla on yhteys opettajan toimintaan luokassa ja siihen, millaisia päätöksiä opettaja tekee oppilaan suhteen. Erityisesti temperamentin ja luokkahuoneympäristön välisestä suhteesta on laajalti aiempaa tutkimusta. Opettajille on löydetty tutkimustiedon pohjalta myös monipuolisesti erilaisia keinoja temperamenttitietoisen opetuksen toteuttamiseen. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella oppilaan temperamentin vaikutusta opetukseen. Tutkielmassa keskeiseen asemaan nostetaan opettajan näkökulma, mutta myös oppilaan perspektiivi aiheeseen on huomioitu. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui tieteellisistä, sekä vertaisarvioiduista artikkeleista ja kirjallisuudesta. Aineistot käsittelivät temperamentin käsitettä, temperamenttiteorioita, temperamenttia luokassa ja opetuksessa, sekä oppilaan ja opettajan temperamenttien vaikutusta opetustapahtumaan. Aiheen tarkastelu rajautui peruskouluun vuosiluokille 1–9. Hain tietoa pääosin Helkasta, ProQuestista ERIC tietokannasta ja Google scholarista. Lähteiden aikahaarukka on hyvin laaja, sillä keskeiset temperamenttiteoriat on tehty ennen 2000-lukua. Tästä syystä julkaisuajankohdissa on paljon vaihtelua. Tutkielmassa kuvailtiin monesta eri näkökulmasta, miten temperamentti on vaikuttavana tekijänä opettajan työskentelyssä luokassa. Temperamentti oli yhteydessä opettajan tekemiin valintoihin luokassa, sekä sen lisäksi opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen ja opettajan toteuttamaan arviointiin. Keskeiseksi tekijäksi opetuksen ja temperamentin välisessä yhteydessä nousi ympäristön vaikutus ja se, miten oppilaan temperamentti sopii siihen. Oppimisympäristön luomat vaatimukset saattoivat joko vahvistaa tai heikentää oppilaan opiskelusuorituksia. Tutkimusten mukaan opettaja on monesti olennaisessa roolissa luomassa oppilaan temperamentille otollista oppimisympäristöä, mutta vaikuttavana tekijänä on myös koko koululaitos.
-
(2020)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää ja kuvailla vuorohoidon iltojen ja viikonloppujen pedagogista toimintaa sekä toiminnan suunnittelua henkilöstön näkökulmasta. Pyrin tutkimuksellani selvittämään mitä haasteita ja mahdollisuuksia vuorohoito asettaa pedagogiselle toiminnalle sekä miten lasten yksilöllisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan vuorohoidon vaihtuvissa tilanteissa. Yhteiskunnassamme lisääntyneet vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa vaikuttavat myös vuorohoidon tarpeeseen lisääntyvästi. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) edellyttävät pedagogista, suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa varhaiskasvatuksessa ajankohdasta riippumatta. Aiemmat tutkimukset osoittavat vuorohoidon pedagogisesti haastavaksi toiminta-alueeksi, jossa toimintaan vaikuttaa oleellisesti lasten hoitoaikojen vaihtelut. Uutta tietoa pedagogisen toiminnan tilasta vuorohoidossa tarvitaan, jotta varhaiskasvatusta ja vuorohoitoa voidaan edelleen kehittää yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Tutkimukseni oli otteeltaan laadullinen, jossa käytin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Aineistoni keräsin kahdella eri kyselylomakkeella yhdestätoista vuoropäiväkodista Etelä - Suomessa. Ensimmäisen kyselyn kohderyhmänä olivat vuoropäiväkotien johtajat ja toisena kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksen opettajat sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajat. Kysymykset jakautuivat eri osa-alueisiin, jotka käsittelivät pedagogista toimintaa ja sen suunnittelua, lapsen yksilöllistä kohtaamista ja osallisuutta sekä ammatillisen osaamisen riittävyyttä. Johtajien lomakkeella selvitin lisäksi vuoropäiväkodin taustatietoja. Tutkimukseni mukaan vuorohoitoympäristössä pedagogiikkaa pidettiin tärkeänä ja sen pitäisi toteutua kaikille lapsille tasavertaisesti. Opettajien työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin perusteltiinkin vuorolasten oikeutena. Lasten vireystila, hoitoaikojen vaihtelut, henkilöstöresurssit, yksintyöskentely ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomiointi toivat tutkimuksen mukaan eniten haasteita pedagogiselle toiminnalle. Vastauksissa korostettiin turvallista kodinomaista ympäristöä ja sensitiivisyyttä lapsen kohtaamisessa.
-
(2020)Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää ja kuvailla vuorohoidon iltojen ja viikonloppujen pedagogista toimintaa sekä toiminnan suunnittelua henkilöstön näkökulmasta. Pyrin tutkimuksellani selvittämään mitä haasteita ja mahdollisuuksia vuorohoito asettaa pedagogiselle toiminnalle sekä miten lasten yksi-löllisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan vuorohoidon vaihtuvissa tilanteissa. Yhteiskunnassamme li-sääntyneet vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa vaikuttavat myös vuoro-hoidon tarpeeseen lisääntyvästi. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteet (2018) edellyttävät pedagogista, suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa varhaiskasvatuk-sessa ajankohdasta riippumatta. Aiemmat tutkimukset osoittavat vuorohoidon pedagogisesti haasta-vaksi toiminta-alueeksi, jossa toimintaan vaikuttaa oleellisesti lasten hoitoaikojen vaihtelut. Uutta tie-toa pedagogisen toiminnan tilasta vuorohoidossa tarvitaan, jotta varhaiskasvatusta ja vuorohoitoa voi-daan edelleen kehittää yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Tutkimukseni oli otteeltaan laadullinen, jossa käytin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Ai-neistoni keräsin kahdella eri kyselylomakkeella yhdestätoista vuoropäiväkodista Etelä - Suomessa. En-simmäisen kyselyn kohderyhmänä olivat vuoropäiväkotien johtajat ja toisena kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksen opettajat sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajat. Kysymykset jakautuivat eri osa-alueisiin, jotka käsittelivät pedagogista toimintaa ja sen suunnittelua, lapsen yksilöllistä kohtaamista ja osallisuutta sekä ammatillisen osaamisen riittävyyttä. Johtajien lomakkeella selvitin lisäksi vuoropäi-väkodin taustatietoja. Tutkimukseni mukaan vuorohoitoympäristössä pedagogiikkaa pidettiin tärkeänä ja sen pitäisi toteutua kaikille lapsille tasavertaisesti. Opettajien työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin perusteltiinkin vuo-rolasten oikeutena. Lasten vireystila, hoitoaikojen vaihtelut, henkilöstöresurssit, yksintyöskentely ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomiointi toivat tutkimuksen mukaan eniten haasteita pedagogiselle toi-minnalle. Vastauksissa korostettiin turvallista kodinomaista ympäristöä ja sensitiivisyyttä lapsen koh-taamisessa.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta.
-
(2021)Tavoitteet. Jokaisella lapsella on yksilöllinen persoonallisuus ja temperamentti. Nämä lapsen yksilölliset piirteet tai ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, miten heidät kohdataan. Tutkimuksessani selvitin millaisia ovat ne lapset, joihin varhaiskasvatuksen opettajat kiintyvät eniten tai vähiten. Lisäksi tutkimuksessani kartoitettiin, miten vahva tai vähäinen kiintymys vaikuttavat lasten tasapuoliseen kohteluun ja opettajien vuorovaikutukseen lasten kanssa. Varhaiskasvatuksen opettajan kiintymystä lapsiryhmänsä lapsiin on tutkittu vain vähän, joten tutkimukseni tuo samalla uusia näkökulmia aiheeseen. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka jaettiin Facebookissa varhaiskasvatuksen opettajille suunnatussa suljetussa ryhmässä. Kyselyyn vastasi 26 henkilöä. Analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineisto luokiteltiin ja luokittelun perustella muodostettiin kolme tutkimuskysymysten ohjaamaa asiakokonaisuutta, joista muodostettiin taulukot. Ensimmäinen käsitteli kiintymyksen tasoon vaikuttavia lasten ominaisuuksia, toinen vuorovaikutuksen tapoja lasten kanssa ja kolmas vähäisten/runsaiden kiintymyksenosoitusten syitä. Jokaiseen kolmeen taulukkoon muodostuivat omat alaluokat, yläluokat ja pääluokat. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista kävi ilmi, että opettajien kiintymys jakautui epätasaisesti lapsiryhmässä. Tämä vaikutti myös vuorovaikutuksen tapoihin lasten kanssa. Opettajat kiintyivät eniten lapsiin, jotka haastoivat opettajan ammattitaitoa, olivat sosiaalisesti avoimia, aktiivisia ja positiivisia. Vähiten oli kiinnytty lapsiin, jotka toimivat kanssaihmisiä vahingoittavilla tai häiritsevillä tavoilla, välttelivät vuorovaikutustilanteita tai olivat sisäänpäin kääntyneitä. Niiden lasten kanssa, joihin oli kiinnytty eniten, kanssakäyminen oli välitöntä, läheisyys luontevaa ja toiminta osallistuvaa ja johdonmukaista. Kun taas niiden lasten kanssa, joihin oli kiinnytty vähiten, toiminta oli opastavaa, suullinen vuorovaikutus lasta kannattelevaa ja lähelle meneminen oli opettajan tekemä tietoinen valinta. Syyt kiintymyksen epätasaiseen jakautumiseen nähtiin olevan lapsissa. Jotta lasten tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi, opettajien tulisi tiedostaa syyt kiintymyksen epätasaiseen jakautumiseen ja pyrkiä ammatilliseen välittämiseen kaikista lapsista.
Now showing items 1-10 of 10