Browsing by Subject "ympäristökasvatus"

Kaupungistuminen muuttaa ihmisten elinpiiriä ja tänä päivänä myös yhä useampi koulu sijaitsee kaukana luonnonympäristöistä. Kehityskulku on huolestuttava, sillä tutkitusti luonnossa vietetty aika on yhteydessä myönteisen luontosuhteen syntymiseen, joka puolestaan ennustaa kestävää elämäntapaa myöhemmin elämässä. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan sitä, miten luonnossa tapahtuva opetus voi edistää oppilaan myönteisen luontosuhteen syntymistä. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kattava kuva siitä, minkälaisissa luonnonympäristöissä ja minkälaisia oppisisältöjä hyödyntäen luontosuhteen syntymisen kannalta onnistunutta luonto-opetusta voidaan toteuttaa ja minkälaiset opetuksesta riippumattomat tekijät voivat vaikuttaa alakouluikäisten lasten luontosuhteen syntymiseen. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistona käytettiin kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Aineisto rajattiin koskemaan sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimuksia, joiden kohderyhmänä oli alakouluikäisiä oppilaita ja joissa tarkasteltu opetus tapahtui luonnonympäristöissä. Tutkielman aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 2012–2021 julkaistua tutkimusartikkelia. Kirjallisuuskatsaukseen valitun aineiston analyysissa selvisi useita tapoja luonto-opetuksen toteuttamiseksi. Aineistossa opetusta toteutettiin esimerkiksi leirikouluina, projektien ja luontoretkien muodossa sekä koulun muuhun opetukseen integroituna. Toteutustavat pitivät sisällään vaihtelevia aktiviteetteja, kuten luonnon havainnoimista ja raportoimista, pelejä, leikkejä ja erilaisia luovia työtapoja. Oppimisympäristöinä hyödynnettiin vaihtelevia luonnonympäristöjä. Luonto-opetuksen yhteys lasten myönteisen luontosuhteen vahvistumiseen oli kaikissa tarkastelluissa tutkimuksissa selkeästi havaittavissa, mutta esimerkiksi opetuksen kestolla ja toistuvuudella oli vaikutusta ilmiön voimakkuuteen. Analyysissa selvisi myös opetuksesta riippumattomia, luontosuhteen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä, joita on tärkeä ottaa opetuksen suunnittelussa huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi sää ja vuodenaika.

The aim of the study was to influence the contents of sustainable development in the National curriculum guidelines on early childhood education and care (ECEC). Both sustainable lifestyle and ecosocial approach to education are already included in the set of values of the National core curriculum for basic education (2014). For the unity of the set of values guiding our early childhood education and basic education it is necessary that both sustainable lifestyle and ecosocial approach to education are also included in the ECEC. The three guiding values of ecosocial approach to education are responsibility, moderation and human interaction. The se-condary aim of this study was to find out how can early childhood education support the ful-filment of these values. The method used was qualitative interview study which also incorporated elements of operati-onal research. The type of interview method selected was semi-structured interview. In the stu-dy I interviewed three members of the 2016 ECEC´s steering group who participated in the wri-ting process of the new ECEC. First the interviews were transcribed and then the data gathered was analyzed. Mentions and ideas related to means for the support of education of values were located from the transcribed material. These were then categorized under three pre-selected themes which included 1) responsibility, 2) moderation and 3) human interaction. The analysis revealed themes related to the education of all three values. These included the model of beha-vior provided by the adult, reflections with the children and also actions and experiences that reflect the pre-selected values. The study also revealed specific means for the education of each value separately. Based on the study it can be stated that adults possess an essential role when it comes to sup-porting a child to internalize the values of ecosocial approach to education. The members of the steering group concluded that an adult example was essential in the transmission of values. In order for the values of ecosocial approach to education to be transmitted to the children they should first be internalized by the educators themselves. From the research rose also both the adults and the children´s reflections of right and wrong and the consequences of ones actions. Value based practical activities, planning these activities together with the children and enabling them to have experiences related to the values were also all seen important.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja tulkita sitä, mikä on luonnon rooli Fröbelin peda-gogiikassa sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Vasu, 2018), ja mitkä Fröbelin luontopedagogiset näkemykset elävät Vasussa (2018) vielä tänäkin päivänä. Lisäksi tutkin, ovatko nämä samat eroavaisuudet ja yhteydet nähtävissä myös nykyisen varhaiskasvatuksen arjessa eli, miten luonto näkyy käytännössä. Tutkimukseeni kuuluu kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen Fröbelin (1826) alkuperäisteok-sesta Die Menschenerziehung tuotettua suomennosta Ihmisten kasvatus (2012) sekä siitä eri tutkijoiden tuottamia tekstejä. Löydöksiä vertailen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) näkemyksiin luontokasvatuksesta. Toisena menetelmänä käytän empiiristä kyselyä, joka on toteutettu varhaiskasvatuksen kentällä. Otokseen valikoitui varhaiskasvatuksen opet-tajia ympäri Suomen sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen opettajille kohdistetusta ryhmästä sekä sähköpostin välityksellä itselleni tutuista päiväkodeista. Fröbelin esittämissä näkemyksissä oli paljon samaa kuin Varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteissa (2018) sekä varhaiskasvatuksen opettajille suunnatun kyselyn vastauksissa. Nyky-ään kaikkia ajatuksia ei kuitenkaan liitetä luontoon yhtä vahvasti kuin Fröbelillä oli tapa-na. Osaa Fröbelin näkemyksistä ei löytynyt Vasusta (2018) sellaisenaan lainkaan, eli ne voi-daan tulkita Vasun (2018) osalta vanhentuneiksi. Samalla osaa Vasuun (2018) kirjatuista nä-kemyksistä ei ollut löydettävissä Fröbelin kirjoituksista. Näin ollen luontokasvatukseen näh-dään nykyään kuuluvaksi alueita myös Fröbelin teorioiden ulkopuolelta.

Asetin tutkielmani tavoitteeksi tarkastella kaunokirjallisuuden mahdollisuuksia alakoulun kirjallisuuskasvatuksessa sekä luonto- ja ympäristökasvatuksessa. Kaunokirjallisuuden lukeminen on moniulotteista, ja sen perusteella oli kiinnostavaa lähteä tutkimaan asiaa. Ajattelin, että kaunokirjallisuudella olisi mahdollista vastata luonto- ja ympäristökasvatuksen tavoitteisiin. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kaunokirjallisuutta kyllä luetaan alakoulussa, mutta innostus kaunokirjallisuuden lukemiseen on koko ajan vähenemään päin. Lisäksi lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on tutkimusten mukaan runsaasti luonto- ja ympäristöaiheisia teoksia. Tutkielma tarjoaa tietoa kaunokirjallisuuden mahdollisuuksista kirjallisuuskasvatuksessa ja luonto- ja ympäristökasvatuksessa. Lähestyin tutkimuskysymyksiäni kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, mikä mahdollisti laajan tutkimustehtävän asettamisen ja monipuolisen aineiston keräämisen. Hain aineistoa erilaisilla aiheeseeni sopivilla hakusanoilla. Aineistooni sisältyi monenlaisia tutkimustekstejä, jotka tarjosivat vastauksia tutkimuskysymyksiini. Laaja aineistoni mahdollisti yleiskatsauksen laatimisen niin, että tutkielmani rakentui ajankohtaisen ja monipuolisen tutkimuksen perusteella. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden erilaiset aiheet mahdollistivat ajatusten kehittelyn ja ymmärryksen lisääntymisen. Alakoulussa kaunokirjallisuuden lukemisella oli monenlaisia ulottuvuuksia, joihin kuului lukutaidon kehittymistä, lukukokemuksista nauttimista ja uuden oppimista erilaisilla tavoilla. Lasten- ja nuortenkirjallisuus on ajatuksia ja tunteita herättävää taidetta, jonka tulee innostaa lasta lukuharrastukseen. Eri kirjallisuuden lajien käyttö mahdollistaa kir-jallisuuskasvatuksen toteutumisen tavoitteiden mukaisesti. Kaunokirjallisuudella oli mahdollisuuksia myös luonto- ja ympäristökasvatuksen kontekstissa. Kaunokirjallisuuden lukeminen mahdollistaa omien tulkintojen tekemisen ja kokemuksellisuuden erilaisten luonto- ja ympäristöaiheiden äärellä.

Suomalaiset lapset oppivat ympäristöasioista usein jo varhaiskasvatusiässä. Lastenkirjallisuudella on oma roolinsa näiden arvojen ja taitojen opettamisessa; ilmastonmuutosta käsittelevät kuvakirjat ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Fiktion ulkopuolella lasten osallisuutta ilmastoaiheisiin on kritisoitu siitä, että lasten harteille on asetettu liikaa vastuuta ilmastosta. Kuitenkin on tärkeää, että lapsilla on keinoja osallistua ja vaikuttaa ympäristöönsä. Koska lasten kuvakirjat ovat usein sekä opetusväline että mahdollisuus lapsille samaistua kirjojen fiktiivisiin hahmoihin, on tärkeää tarkastella, miten lasten ilmastotoimijuus näyttäytyy lastenkirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa pääkäsitteeksi valittu “ilmastotoimijuus” on vielä harvinainen, mutta käsite on osuva kuvatessa nimenomaan ilmastonmuutokseen liittyviä ilmastotekoja ja asenteita. Tässä tutkielmassa tarkastelen lasten ilmastotoimijuutta viidessä viimeisen kymmenen vuoden sisällä julkaistussa ilmastoaiheisessa lasten kuvakirjassa. Analysoin valittuja kuvakirjoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustehtäväni on: Mitkä tekijät tukevat tai rajoittavat lapsen ilmastotoimijuutta lastenkirjoissa? Tutkimustehtävää lähestytään seuraavien alakysymysten kautta: 1. Miten lapsi rakentaa kirjoissa suhdettaan luontoon? 2. Millaiset tunteet näkyvät kirjoissa ilmastotoimijuuden taustalla? 3. Millaisena osallistumisena lapsen ilmastotoimijuus näkyy kirjoissa? Tulokset osoittivat, että lapsen ilmastotoimijuuteen liittyi valituissa lastenkirjoissa leikin ja harrastusten kautta rakennettu luontosuhde; sekä ilmastohuolta ja hämmennystä että iloa hyvien tekojen tekemisestä; osallistumista, joka on tietoista, monipuolista, ja yhteistä. Kirjojen lapsihahmot harjoittivat ilmastotoimijuutta mielellään, vaikka tieto ilmasto-ongelmista olikin vaikea ymmärtää ja käsitellä. Lapsihahmot etsivät lisää tietoa ja innostuivat, kun toimivat ympäristöystävällisesti. Heidän ilmastotoimijuuttaan tukivat vertaiset, aikuiset ja jopa eläimet. Ilmastotekoja tehtiin pääasiallisesti yhdessä muiden kanssa. Ilmastotoimijuutta rajoittavia tekijöitä ei painotettu valituissa lastenkirjoissa.

Tutkielmassa tarkastellaan lasten luontosuhteen rakentumista ja lasten luontosuhteen merkitystä. Tutkielma on ajankohtainen useiden ilmiöiden, kuten teknologian aikaansaaman lasten vapaa-ajankäyttötapojen muutoksen ja ilmastonmuutoksen kiihtymisen vuoksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS, 2014) velvoittaa luokanopettajia huomioimaan opetuksessa lasten luontosuhteen tukemisen ja auttamaan oppilaita ymmärtämään omakohtaisen luontosuhteen kautta luonnon merkityksellisyyden ihmisen elämässä. Tutkielman tavoite on myös kertoa, miten peruskoulussa ympäristökasvatuksella voidaan rakentaa lasten luontosuhteen myönteistä pohjaa, sekä miten koulu voi osaltaan tukea lasten luontosuhteen muodostumista. Luontosuhteen muodostumisen kannalta keskeisempänä tekijänä pidetään lapsen aitoja luontokontakteja sekä aikuisten, kuten opettajien ja vanhempien näyttämää roolimallia. Myönteisestä luontosuhteen merkityksestä ihmisen sekä luonnon terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on lukuisia esimerkkejä. Tutkielmassa lasten luontosuhteen rakentumista ja merkitystä tarkastellaan alakoulun ympäristökasvatuksen kautta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus luontosuhteita ja ympäristökasvatusta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkielmaa varten tarkastellussa kirjallisuudessa on lähes kaikissa osoitettu, kuinka hyvä luontosuhde sekä luonnossa olo edistävät lasten hyvinvointia, oppimista ja terveyttä, sekä jättävät elämänmittaisia myönteisiä muistoja. Lapsen myönteisen luontosuhteen kehittymistä tulee tukea monipuolisesti alakoulussa ympäristökasvatuksella. Näin voidaan edistää niin lasten kuin luonnon hyvinvointia.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien keinoja lasten ympäristösuhteen muodostumisen tukemiseen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Varhaiskasvatusta ohjaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Opetushallitus, 2022), jonka mukaan ympäristökasvatuksen tarkoitus on lasten luontosuhteen vahvistaminen, vastuullinen ympäristössä toimiminen sekä lasten ohjaaminen kohti kestävää elämäntapaa. Tutkimuksessa selvitetään varhaiskasvatuksessa käytettäviä keinoja lasten ympäristösuhteen kehittymisen tukemiseksi. Tutkimustulosten mukaan lapset peilaavat omaa käytöstään ympäristöä kohtaan aikuisten mallista (Rosa, Profice & Collado, 2018). Opettajat voivat siis omalla mallillaan ja laadukkaalla ympäristökasvatuksella opettaa lapsia kohti ympäristövastuullisia tekoja ja lisätä lasten tietoutta ympäristöä kohtaan. Menetelmät: Tutkielmaa varten laadin laadullisen kyselyn, johon vastaajat keräsin Facebookista suljetusta Varhaiskasvatuksen opettajat -ryhmästä. Kyselyn teemana oli ympäristökasvatus ja ympäristösuhteen muodostumisen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä, joihin vastasi 15 henkilöä anonyymisti. Aineistoni analyysiin hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimukseni tuloksiksi tärkeimmiksi varhaiskasvatuksen opettajien keinoiksi lasten ympäristösuhteen muodostumisen tukemiseen varhaiskasvatuksessa esiin nousi: retkeily monipuolisissa oppimisympäristöissä niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössäkin, ympäristön havainnointi ja luonnon tuntemuksen harjoittelu, luonnon kunnioittamisen ja ympäristövastuullisten valintojen tekemisen harjoittelu sekä myönteisten kokemusten luominen ja luonnosta nauttiminen. Varhaiskasvatuksen opettajien arvoilla, ajatusmalleilla ja tiedoilla on suuri merkitys ympäristökasvatuksen toteutukseen.

The aim of the study was to define and descripe the concept of outdoor education. Target was to find answers to the following questions: How is outdoor education defined in research literature? What are the dimensions of values in the research literature in the definitions of outdoor education? The theoretical framework of the study consists of the theories of outdoor- and nature education, environmental education and education for a sustainable lifestyle. Shalom Schwartz's theory model of values is one of the central theories behind the study. The method of the study was a systematic literature review. The material of the review was selected with care out of literature dealing with education and teaching in nature as well as documents that guide teaching and education. The study showed that outdoor education is a multidimensional and context related concept. Definitions and descriptions in the research literature were parallel to each other, but the use of concepts was variable. Outdoor education is defined in research literature as a form of environmental education that involves experience and thrill. Outdoor education is mainly carried out in nature and at the same time includes education of values that supports environmental responsibility. Based on the findings, it can be stated that the values of the individual and the community guide the direction of outdoor education.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa tekijöitä, jotka vaikuttivat luontopainotteisen ryhmän valintaan lapselle sekä miten luontopainotteinen varhaiskasvatusympäristö on vaikuttanut vanhempien mielestä lapseen ja perheen elämään. Vanhempien perusteluita ja kokemuksia verrataan teoriaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimisympäristön, joka tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Luonnossa vietetyllä ajalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja lapsen luontosuhteen syntymiseen. Kasvatuksella on tärkeä tehtävä luontosuhteen pohjan luomisessa, sillä vahva lapsuudessa syntynyt luontosuhde kantaa läpi elämän ja vaikuttaa haluun suojella luontoa. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kahden eteläsuomalaisen päiväkodin kanssa, joissa tarjottiin mahdollisuutta luonto- ja metsäpainotteiseen varhaiskasvatukseen. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse ja siihen vastasi yhdeksän vanhempaa. Saatua aineistoa analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä, koska se mahdollistaa aineiston tarkastelun aineistolähtöisesti, ottaen kuitenkin huomioon tutkijan aiemman tiedon ja tutkimuksessa käytetyn kirjallisuuden. Tulokset ja johtopäätökset: Vanhempien päätökseen valita luontopainotteinen varhaiskasvatuspaikka vaikuttivat heidän tärkeänä pitämänsä arvot, joita haluttiin myös välittää lapselle, luonnon ja ulkoilun positiiviset vaikutukset terveyteen, päiväkodilta tarjottu mahdollisuus sekä luontoa pidettiin lapsen kasvun ja kehitystä tukevana oppimisympäristönä. Luontoryhmällä nähtiin olevan pääosin positiivisia vaikutuksia niin lapseen kuin perheeseen. Ryhmässä oleminen vaikutti lapsen käyttäytymiseen, joka näkyi puolestaan perheen arjessa. Lapsen kuvailtiin olevan rauhallisempi ja jaksavan keskittyä paremmin, kun päivän energiat on purettu jo päiväkodissa ollessa. Terveydessä merkittävin vaikutus oli yleiseltä kausi-influenssalta välttyminen, tutkimus antoi myös viitteitä motorisen kehityksen paranemisesta ja psyykkisen terveyden kohenemisesta. Perheen arjessa ulkoilu oli vähentynyt, mutta vapaa-ajalla luonnossa liikkuminen oli puolestaan lisääntynyt luontoryhmän vaikutuksesta. Lapsen käytöstä luonnossa kuvailtiin luontoa kunnioittavaksi sekä lapsen tietävän luonnosta paljon asioita. Nämä viittaavat lapsen positiivisen luontosuhteen syntymiseen.

Ympäristöteemat ovat yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtaisia. Jo varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa on tärkeää puhua luonnosta, ympäristöstä sekä kestävästä kehityksestä, ja siten luoda ja vahvistaa lasten luontosuhdetta sekä toivoa tulevaisuuteen. Lapsen henkilökohtainen luontosuhde on pohjana luonnon ja ympäristön hyväksi tehtävissä teoissa. Ympäristökasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa voidaan hyödyntää taidekasvatuksen ja erityisesti draamakasvatuksen menetelmiä. Vaikka draamamenetelmien vaikuttavuudesta oppimiseen on tutkimusnäyttöä, on näiden menetelmien käyttö varhaiskasvatuksessa vähäistä ja draamapedagogiikan täydennyskoulutukselle on tarvetta. Syksyllä 2019 osassa Helsingin päiväkodeista toteutettiin yhteistyössä Teatteri ILMI Ö:n sekä Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston kanssa Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehanke. Luontokosketus -hankkeessa ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä käsitellään esiopetusikäisten lasten kanssa teatterin, draaman ja taiteen keinoin. Teatteri ILMI Ö:n suunnittelema ja toteuttama hanke koostui kahdesta lapsille suunnatusta teatteriesityksestä, päiväkodeissa toteutetuista kolmesta teatterityöpajasta sekä ympäristötaidenäyttelystä. Hankkeeseen sisältyi myös varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattu koulutusosio. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on näkemys lapsesta itsenäisenä toimijana ja tiedontuottajina. Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelmassa (2016) draamakasvatuksen lähtökohtana ovat lapset ja heidän kokemuksensa. Lasten kanssa tulee yhdessä suunnitella, toteuttaa ja arvioida ilmaisun kokonaisuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten kokemuksia päiväkodeissa toteutetusta Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehankkeesta. Tutkimuksessa kartoitettiin lapsia haastattelemalla, mitä hankkeessa käsiteltyjä ympäristöteemoja tai sisältöjä lapset kuvailevat sekä millaisia kokemuksia, elämyksiä tai tunteita lapset tuovat esiin? Tutkimukseen osallistui seitsemän (7) lasta kolmesta eri päiväkodista. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin ja lasten tuottamaa aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan lapset kuvailevat eniten hankkeen niitä teemoja ja sisältöjä, joissa he itse olivat toimijoina. Teatteriesitysten luonto- ja ympäristöteemoista lapset kertovat vähemmän. He mainitsevat esitysten yksityiskohtia ja liittävät omia kokemuksia esityksissä nähtyihin valokuviin. Esityksiin liittyen lapset pohtivat roskaamista sekä sen seurauksia. Draamamenetelmin toteutettujen työpajojen ympäristöteemoista lapset kuvailevat monipuolisimmin roskaamiseen sekä kierrätykseen liittyviä yksityiskohtia. Lapset tuovat esiin omakohtaisia kokemuksia työpajoissa käsitellyistä teemoista ja työpajoissa käytetyistä menetelmistä, kuten näyttelemisestä. Taidenäyttelyyn liittyen lapset kuvailivat näkemiään teoksia, etenkin oman lapsiryhmän toteuttamaa taideteosta. Lapset kuvailivat yksityiskohtaisesti taideteosten tekemistä sekä siihen käytettyjä materiaaleja. Lasten vastaukset haastatteluissa olivat verrattaen lyhyitä, mutta niissä oli tulkittavissa kokemuksia ympäristökasvatuksen eri osa-alueista. Lapset oppivat ympäristössä toimimalla erilaisissa oppimisympäristöissä sekä erilaisia materiaaleja ja draamankeinoja hyödyntäen. Lapset saivat mahdollisuuden empatian kokemuksiin sekä ympäristöstä huolehtimisen kehittymiseen oppimalla ympäristöstä. Kokemuksellinen oppiminen työpajoissa antoi lapsille mahdollisuuden toimia ympäristön puolesta ja draamaharjoitteissa hyödynnettiin lasten omia mielenkiinnonkohteita. Toiminnassa tavoitettiin myös osallisuutta, voimaantumista sekä yhteenkuuluvuutta.