Browsing by Title

Tämän tutkielman lähtökohtana on kiinnostus siitä, voiko itsearvioinnin lisääminen matematiikan oppiaineeseen lisätä matemaattista osaamista. Tutkielman tutkimusongelmana ovat: ”Miten 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutusta matemaattiseen osaamineen on tutkittu?” ja ”Mitä tutkimukset 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamineen osoittavat itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen?”. Ensimmäiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, miten tutkimusaineistot on tutkimuksissa kerätty, mitkä ovat tutkimuksien tutkimusstrategiat, millaisia itsearvioinnin menetelmiä tutkimuksissa käytetään, kuinka pitkiä tutkimuksien itsearvioinnin ajanjaksot ovat ja liittyykö tutkimuksiin itsearvioinnin ohjausta. Toiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, mitä aineisto osoittaa itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen taulukoimalla aineistot niiden tulosten tilastollisen merkityksen perusteella, joko osoittamaan, että itsearvioinnilla on positiivinen suhde matemaattiseen osaamiseen tai, että tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Yhden tutkimuksen tulokset tulkitaan matemaattisen osaamisen ajallisen kasvun perusteella, sillä tutkimuksessa ei ollut kontrolli tai kohortti ryhmää, johon kehitystä voidaan verrata. Tutkielman menetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsasta. Aineiston tutkimusten aineistot on pääsääntöisesti kerätty alku- ja loppukokeilla, poikkeuksena tästä on kurssiarvosanojen hyödyntäminen. Tutkimukset ovat tutkimusasetelmaltaan kvasikokeellisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, joka on tapaustutkimus. Aineistossa käytetään pääsääntöisesti formatiivista itsearviointia ja vähiten käytetään summatiivista itsearviointia. Itsearvioinnin ajanjaksot vaihtelevat tutkimuksissa kahdesta päivästä 17:ään viikkoon, ja puolessa aineiston tutkimuksista oppilaille tarjottiin itsearvioinnin ohjausta. Tutkimusten tulokset itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen ovat ristiriitaisia.

In Finnish language there is an opposition between long and short phonemes, so changing the duration of the phone changes the meaning of the word. The purpose of this study was to find out how short and long vowels actualize in the speech of a 2-year-old child and in a speech of an adult in the first syllable of the word. The research question was that is the differentiation between short and long vowels in speech of a child regular and similar to the one in the speech of an adult. For the study I recorded the speech of a 2-year and 5-month-old child and his 29-year-old father as they named object shown in the pictures. First vowels of first syllable of the word was separated from the speech-samples and their duration was measured with Praat-software. Durations of vowels was analysed statistically by comparing both speaker's mean values and standard deviations of short and long phones of every vowel. Child seems to pursue the quantity opposition realized in adult speech, although there is a clearer distinction between durations of short and long vowels in the speech of an adult speaker. Especially short vowels are on average longer in child's speech than in adult's speech, and there is significantly more differences between the mean values of different vowel in the speech of a child. Child also has more deviation in the different variations of the same vowel.

Abstract Self-regulation means the ability to control own emotions, behavior and cognitive operations as required by the environment. This research focuses on examining how self-regulation skills of children from 3 to 5 years are supported in the kindergarten. The research question was (1) how is the development of self-regulation skills of children from 3 to 5 years supported in the kindergarten according to kindergarten teachers? The research question had three parts. (1.1) How kindergarten teachers define self-regulation? (1.2) In which ways development of self-regulation is supported in the kindergarten? (1.3) How kindergarten teachers explain these methods? Previous research has shown that child learns self-regulation by interacting with others. Feedback from environment and the way how adult responds to child’s actions have an impact on development of self-regulation. The method of this research was qualitative. The data was collected by using half-structured interview. The data consists of three interviews, which were conducted in three different kindergartens in Vantaa. All three interviewees had kindergarten teacher degree and they all had worked in the field at least five years. The data was analyzed by themes, which were based on research questions and interview questions. The results of this research brought out that the way adult guides and encourages child in the kindergarten activities in the early childhood education were essential. Creating positive atmosphere, presence of an adult, and adult’s own example were seen as important parts of teaching self-regulation skills. It also seemed to be important to use different kind of pictures while guiding child and vary the size of child groups. Kindergarten teachers defined that self-regulation skills include of the way child controls their actions, behaviors and how child concentrates on doing something without the distraction of environment.

The purpose of this study is to research views of early childhood teachers about the social skills of 3 to 5-year-old children and how to enhance them in the day care group. It is also interesting to find out how teachers see their role in the development of childrens’ social skills. Previous studies have shown that teachers see the achievement of socio-emotional skills very important. In the past, studies have also shown that consistent teachers’ emotional support contributes to the development of social skills in children with this age. This research is qualitative and the material was collected by interviewing four teachers of early childhood education. The interviews were conducted at agreed times at the teachers' workplaces. The interviews were 14-26 minutes long and the total length of the transcript was 16 pages. The material was analyzed using theory-driven content analysis. As a guiding theory in the analysis phase I used earlier studies, The National Core Curriculum for Early childhood Education and Care 2018 and early childhood education act. Five different themes related to the social skills of children aged 3 to 5 and their promotion came up from the interview material. Consistent themes in teachers' perceptions were the importance of skills, individuality in development and goals. All interviewees felt that promoting skills was an important goal in their work. The skills of being in the group, self-regulating and negotiating skills, and working with others were seen as important goals in the development of social skills. Among the answers to the questions about the promotion of skills were the building of the environment and the role of the adult. Building the environment for social skills development emerged in all interviews. Safety was seen as an important factor in the construction of the environment, and this is created by the presence and, if necessary, interference of the adult in different situations. All interviews emphasized the importance of an adult's presence in the sense of child safety and the resolution of conflict situations. I contrasted the interview material with the Basics of Early Education Plan 2018 and the Early Childhood Education Act. The views that emerged from the interviews were consistent with the content of the documents.

Basic motor skills are the base of mobility and learning those skills is a the central aim of physical education targets. The stage of learning basic motor skills is on average from the age of three until the age of seven, when the child adopts most of the basic motor skills. It is important for children to have a lot of physical experience to practice basic motor skills. The aim of this study was to find out how basic motor skills for 3 – 5-year-old children’s basic motor skills can be supported by kindergarten’s organized physical education. The aim was also to find out how the kindergarten teacher motivates and inspires children who are passive movers. The questions in this study were the following: What kind of challenges do 3 – 5-years- olds have in their physical exercise? How can the development of basic motor skills be supported in organized physical exercise and in particular how are the different skills of children supported? How to inspire and motivate 3 – 5-year-olds to move? The study was a qualitative case study which was made in cooperation with a day-care center in Espoo. The material was collected in October 2018 by interviewing the kindergarten teacher and by observing a organized physical exercise. A small group of 3 – 5-year-olds with eight children participated in the observation. The interview was a thematic interview where the interviewee answered to the pre-defined questions. Some of the responses were supplementary questions about the issues raised by the observation. The processing phase of the material started by searching similarities through the themes that were shown in the interview and observation. The study material was processed with by theming. The material of the interview was analyzed by content analysis. The research results found that a kindergarten teacher can motivate and inspire children to move with the teacher own attitude, encouragement, catching children’s interests as well as with imagination and play. Kindergarten teacher sees the challenges of behavior and instructions to be more challenging than problems of child’s motor skills. The results of this study provide guidance and models for the pedagogical work of educators in the field of physical education for kindergartens.

Digitaalisella teknologialla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Sen käyttäminen työvälineenä osana varhaiskasvatuksen pedagogisia käytäntöjä kasvaa jatkuvasti, mutta teknologian syvempiä merkityksiä ja sen sosiaalisia vaikutuksia pohditaan varhaiskasvatuksessa harvemmin. 360-asteinen pedagoginen videodokumentaatio on vähitellen lisääntymässä varhaiskasvatuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 360-videokameran käyttömahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa ja pohditaan siitä syntyviä merkityksiä ja sitä, kuinka nämä merkitykset tulisi huomioida. Tutkielman pohjavireenä on tarkastella käytännön ja teorian rajapintoja. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin käsitteellisellä pohdinnalla, joka pohjautui kokonaisuuksien tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen keskittyvään hermeneuttiseen metodiin. Näkökulmia 360-videokameran – ja teknologian yleensä – merkitysten tarkasteluun oli neljä: 360-videokamera instrumenttina, olemuksena, inhimillisen toiminnan laajentumana ja vallan välineenä. Pääviitekehyksinä toimivat Martin Heideggerin, Marshall McLuhanin ja Michel Foucault’n ajatukset teknologiasta. 360-videoteknologian tarkastelu paljasti sen kantavan ja mahdollistavan monia merkityksiä, joista ilmeisimmät olivat valvontaan liittyvät merkitykset. 360-videokameralla kuvaaminen tai sillä kuvatun materiaalin käsittely voi paljastaa ja muuttaa varhaiskasvatuksen vuorovaikutussuhteita tai lasten leikkejä. Osaa näistä merkityksistä ja niiden vaikutteista voidaan käsitellä pedagogisesti perustelluilla käytännöillä. Tutkimuksen perusteella 360-videokameraa voi suositella varhaiskasvatukseen pedagogiseen dokumentointiin, teknologiakasvatukseen ja lasten leikkeihin. Teoreettinen tieto teknologian roolista yhteiskunnassa lisäisi varhaiskasvatuksessa teknologiaa koskevan kasvatustoiminnan laatua ja kasvatustietoisuutta. Tutkielma sai pohtimaan erityisesti teknologian ja demokratian suhdetta. Koska teknologia ei merkityksellisty vain työkaluna, vaan myös sosiaalisena toimijana ja todellisuuden rakentajana, tulisi sitä tarkastella laaja-alaisemmin myös varhaiskasvatuksen käytännöllisessä kontekstissa sekä opettajien että lasten taholta etenkin inhimillisen toiminnan näkökulmasta.

Tavoitteet. Vielä tänä päivänä suurempi osa teknologian parissa työskentelevistä tai teknologiaa kehittävistä ovat miehiä, ja vuosien ajan on yritetty selvittää syitä naisten vähäisempään kiinnostukseen luonnontieteitä, kuten matematiikkaa kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 3.-7.-luokkalaisten tyttöjen ja poikien asenne-eroja matematiikkaa kohtaan ja sitä, onko musiikki- tai/ja peliharrastukseen käytetty aika yhteydessä matematiikka-asenteeseen. Aikaisemmat asenteiden tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti tutkimaan asenteita teknologiaa tai muita STEM-aineita kohtaan. Matematiikka-asennetta selvittäneet aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin päätyneet useasti samankaltaiseen lopputulokseen. Tutkimusten tuloksissa on käynyt ilmi, että tyttöjen ja poikien erot asenteessa matematiikkaa kohtaan ovat itse asiassa hyvin pieniä. Menetelmät. Tutkimuksessa tutkittiin 3.-7.-luokkalaisia tyttöjä ja poikia, ja aineisto koostui 86 vastaajasta (n = 86). Analyysissä käytettiin asennetta kuvaaville summamuuttujille (tietoisuus, arvioidut kyvyt, arvostus, sitoutuminen ja kokonaisvaltainen asenne) riippumattomien otosten T-testiä, sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Musiikki- tai/ja peliharrastukseen käytetyn ajan yhteyttä matematiikka-asenteeseen tutkittiin ristiintaulukoinnin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen aineistoa voisi kuvata kaiken kaikkiaan hyvin matematiikkamyönteiseksi. Tutkielmassa ei löydetty merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä asenteessa matematiikkaa kohtaan, eikä musiikki- tai peliharrastukseen käytetyllä ajalla ollut merkitsevää yhteyttä matematiikka-asenteeseen. Tulokset vahvistavat käsityksiä siitä, että erot tyttöjen ja poikien matematiikka-asenteessa ovat todellisuudessa pieniä. Tulokset myös kannustavat pohtimaan vielä laajemmin syitä sille, miksi luonnontieteiden opiskelu ei juuri innosta tyttöjä vielä tänä päivänäkään, vaikka alakouluiässä asenteet matematiikkaa kohtaan ovat vielä hyvinkin myönteisiä.

Tutkimus selvitti 3-vuotiaan lapsen suhdetta pienempään sisarukseen ja sitä lähdettiin tutkimaan kahden tutkimusongelman avulla: Millä tavalla 3-vuotias lapsi osoittaa huomiotaan nuoremmal-le sisarukselle ja millaisia nuorempaan sisarukseen liittyviä tunneilmaisuja vanhemmilla sisa-ruksilla on ilmennyt? Tutkimuksen tavoitteena oli saada lisätietoa alle 3-vuotiaiden lasten sisa-russuhteesta ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten väliseen vuorovaikutukseen. Aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta on hyvin vähän, joten niiden perusteella ei ole mahdollista tehdä hypoteeseja. Tutkimukseen osallistui kolme perhettä, joissa jokaisessa oli äidin ja isän lisäksi 3-vuotias isompi sisarus ja pienempi noin vuoden ikäinen kuopus. Aineisto tutkimusta varten kerättiin sekä vanhempien että isomman sisaruksen haastatteluilla sekä lisäksi sisarusten toimintaa ob-servointiin vähintään kahdessa arkisessa tilanteessa, esimerkiksi ulkoilu- ja syömistilanteessa. Havainnointilanteet kuvattiin videokameralla ja haastattelut äänitettiin, jotta tutkimuksen aineis-toon pystyttiin palaamaan helposti monta kertaa. Jokainen isosisarus osoitti pikkusisarukselleen huomiota oman persoonallisuutensa ja tilantee-seen vaikuttavien ärsykkeiden mukaisesti. Tutkimuksen tulokset eivät ole luotettavia ja yleisesti päteviä, koska aineistoni on pieni. Äitien kertoman mukaan voin kuitenkin todeta, että lapsen aikaisempi toimintaympäristö vaikuttaa siihen, kuinka hän suhtautuu ja toimii pikkusisaruksen kanssa. Tutkimuksen perusteella isosisarus käyttäytyy positiivisemmin ja empaattisemmin pik-kusisarusta kohtaan, jos hän on tottunut esimerkiksi päiväkodissa jakamaan sekä huomiota että tavaroita muiden lasten kanssa.

Tutkielman tarkoituksena on kuvata 4-5-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn vaikeuksien ilmenemistä sekä esitellä erilaisia keinoja näissä vaikeuksissa tukemiseen. Tutkielman keskeinen tavoite on selvittää, miten eri tavoin tunteiden säätelyn vaikeudet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat lapsia näissä vaikeuksissa. Tutkimukseen osallistui Helsingin ja Espoon kaupungeilla sekä yksityisellä sektorilla toimivia varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Vastauksia tuli yhteensä kuusi kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköpostitse lähetettyjen avoimia kysymyksiä sisältävien haastattelulomakkeiden avulla. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi tunteiden säätelyn vaikeuksien monimuotoinen ilmeneminen esimerkiksi aggression tai vetäytyneisyyden kautta. Vastauksissa mainittiin myös ilmenevät haasteet leikkitilanteissa toisten kanssa sekä kerrottiin muun muassa arjen rutiinien ja siirtymien tuovan esille vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Vaikeuksissa tukemiseen liittyen vastauksissa korostuivat erityisesti tunteiden sanoittamisen ja aikuisen läsnäolon merkitys sekä oppimisympäristön ja erilaisten tunnemateriaalien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla arjessa.

This Bachelor thesis is a research about women’s experinces about the 5:2–diet, how the 5:2-diet affects their life management experience and how they share their experience in different internet forums. My research material was four different internet discussions in which the participiants were only women. The material was collected during the spring of 2014, at a time when the 5:2-diet was at it`s peak popularity in Finland. The 5:2 -diet or fast diet consists of two low calorie consumption days – which should not be consecutive – and of five unmoderated consumption days. In the theoretical framework I analyze a problematic relationship between women and food in Western Culture. Nowadays woman's body and health ideals are very strict which can make woman's eating behaviors very ambiguous, for example when they try to control emotions with food. The women also socialized to eat according to gender roles. When I analyze the results of the study I will define life management as coping-life management. Coping-life management will take into account both the internal- and external -dimension of life management. External life management means that the individual protects herself against unexpected factors which otherwise would disturb her balance. Internal life management means that an individual has the ability to adapt and think positively no matter what happens. In this research I combine the topics I introduce in the theoretical framework, and examine how women experience the 5:2 diet affecting their life management experience. For the analysis I divide factors affecting the management of life into four categories: A) achieving goals B) fulfillment of needs C) work and functional capacity D) maintaining the quality of life. In all the categories women's experience take into account the internal- and external -dimension of life management experience. The results of the study show that when women achieve their goal to lose weight, it increases the positive life management experience. When losing weight was not going according to plan, the internal life management skills needed to deal with emotions and solve problems. The external dimension of life management study will appear in individuals outside the way when the state tries to affect the citizens' health. Among the discussing women nutrition- and healthcare -recommendations are not seen as punishing but rather as invisibly guiding the individuals. Many women continue the 5: 2-diet because they fear that if they stop the lost weight would come back. Hence for many, the experiment had become a way of life.