Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

Tavoitteet. Aivoverenkierron häiriöt eli AVH ovat yleisin dysfagian taustasyy. Dysfagiaa kuntoutetaan perinteisen dysfagiakuntoutuksen lisäksi myös muilla menetelmillä, kuten transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia sen vaikuttavuudesta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, koota ja analysoida tietoa transkutaanisen neuromuskulaarisen elektrostimulaation (NMES) käytöstä ja vaikuttavuudesta aivoinfarktin jälkeisen dysfagian kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Neljä viidestä tutkimusartikkelista haettiin systemaattisesti PubMed- ja Medline-tietokannoista seuraavalla hakulausekkeella: (transcutaneous OR non-invasive) AND neuromuscular AND (electric* stimulation OR electrostimulation) AND (dysphagia OR deglutition disorder OR swallow* disorder) AND (rehab* OR treatment OR therap*) AND (post-stroke OR subacute stroke OR acute stroke OR stroke). Viides artikkeli poimittiin käsin. Aineisto analysoitiin ja sen tärkeimmät piirteet ja päätulokset koottiin yhteen muistiinpanojen avulla. Aineiston kuvaus taulukoitiin. Kaikki tutkielman aineistoon valikoidut tutkimukset olivat satunnaistettuja ja sokkoutettuja kontrollitutkimuksia, joiden tavoitteena oli tutkia NMES-menetelmää ja sen vaikuttavuutta AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen. Tutkielman aineiston tutkittavien otoskoko oli 244. Tulokset ja johtopäätökset. Transkutaanista neuromuskulaarista elektrostimulaatiota käytettiin perinteisen dysfagiakuntoutuksen rinnalla sekä kahdessa tutkimuksessa myös ainoana kuntoutusmenetelmänään. Elektrodit sijoitettiin leuan alle kohdistuen kieliluun ylä- ja alapuolisiin lihaksiin. Menetelmän kesto oli keskimäärin 30–60 minuuttia ja sähköimpulssien taajuus 30–80 hertsiä. Kuntoutuskertojen määrä vaihteli 10–80 kerran välillä (md 20) asettuen 3–8 viikon ajalle intensiteetiltään 3–5 kertaa viikossa, 1–2 kertaa päivässä. NMES-menetelmä oli vaikuttavimmillaan AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa samanaikaisesti toteutettuna. Potilaiden nielemistoiminnot paranivat tai dysfagiaoireet lievenivät yhdistetyllä kuntoutuksella tilastollisesti merkitsevästi koko aineistossa verrattuna alkutilanteeseen sekä kontrolliryhmään, jossa toteutettiin vain perinteistä dysfagiakuntoutusta. Transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla saadaan lievennettyä AVH-peräisiä dysfagiaoireita, yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen, mutta erikseen toteutettuna NMES-kuntoutuksen vaikuttavuus jää samalle tasolle pelkän perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa. Aiheesta on tehtävä jatkotutkimusta tehokkaimman NMES-protokollan laatimiseksi.

Tavoitteet. Suurin osa kuulovammaisista lapsista syntyy normaalisti kuuleville vanhemmille, joiden oma kuuloympäristö poikkeaa lapsensa omasta. Musiikki on usein tärkeä osa ihmisten arkea. Suomalaisten kuulovammaisten lasten musiikin harrastaminen on kuitenkin vähäistä, vaikka musiikin harrastamisesta olisi hyötyä myös kuulovammaisten lasten kielelliselle kehitykselle. Aikaisempi tutkimus aiheesta on keskittynyt etenkin kielen kehityksen jälkeen kuulovamman saaneiden sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten tutkimukseen. Näissä tutkimuksissa on havaittu musiikista nauttimisen olevan heikompaa kuin ennen sisäkorvaistutteen saamista. Nauttimisen mittaamiseen ei myöskään ole vakiintunutta tapaa. Suomessa asennetaan 30 lapselle sisäkorvaistute vuosittain, ja puheterapeuttinen kuntoutus on näiden lasten elämässä tärkeää. Menetelmä. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoista tammikuussa 2023 hakulausekkeella (”cochlear implant” OR ”hearing aid” OR “hearing impairment” OR ”hearing deficit” OR deaf) AND (child* OR pediatric) AND (“music enjoyment” OR “music appreciation”). Tiedonhaun tuloksena tutkimusaineisto muodostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2022. Artikkelit oli kaikki julkaistu eri maissa. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa artikkeleissa oli hyödynnetty eri menetelmää nauttimisen mittaamiseen. Menetelminä hyödynnettiin useimmiten kyselyä, jonka joko lapsi itse tai lapsen vanhemmat täyttivät. Yhdessä tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmää, jossa lapsen käytöstä havainnoitiin. Tulosten perusteella lapset pääosin nauttivat musiikista kuulovammasta huolimatta, ja tämä tulos toistui lasten iästä tai asuinmaasta riippumatta. Uutta tutkimusta kuitenkin tarvitaan, sillä tällä hetkellä käytössä ei ole yhtä vakiintunutta tapaa mitata musiikista nauttimista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä puheterapiatyössä motivoivan kuntoutuksen suunnittelemiseen sekä ohjaamaan perheitä musiikin harrastamiseen. Jatkotutkimusta tarvitaan esimerkiksi vakiintuneemman menetelmän kehittämiseen ja lasten ja nuorten oman mielipiteen selvittämiseen.

Tavoitteet. Kirjallisuudessa on käyty paljon keskustelua substantiivien ja verbien omaksumisesta suhteessa toisiinsa. Tavallisesti lasten on ajateltu omaksuvan ainakin aluksi helpommin substantiiveja kuin verbejä, mutta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, ja myös joitakin kieltenvälisiä eroja on havaittu. Ainakin tuottavan sanavaraston kokoa, joka on yhteydessä muuhun puheen ja kielen kehitykseen, voidaan kuitenkin arvioida hyödyntämällä erilaisia nimeämistehtäviä. Nimeämistestien avulla on mahdollista tunnistaa myös lapsia, joilla on jo erilaisia puheen ja kielen kehityksen haasteita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata tyypillisesti kehittyvien lasten nimeämisen virheellisyyttä substantiivien ja verbien nimeämistehtävissä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, mitä keinoja nimeämisen arvioimiseksi tehtävissä on käytetty ja millä tavoin nimeämisvirheitä on luokiteltu tutkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä eroja tai yhtäläisyyksiä tehtävissä suoriutumisessa mahdollisesti on. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta tammikuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin TITLE-ABS-KEY (noun AND verb AND naming AND errors). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui viidestä vuosina 1996–2017 julkaistusta tutkimusartikkelista. Yksi artikkeli nostettiin aineistoon käsin poimintana. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tutkimusten tuloksia kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymysten kannalta. Keskeiset tulokset koottiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen arvioimiseksi tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi käytettyyn kuvamateriaaliin, istuntojen ja esitettyjen esimerkkikuvien määrään sekä lapsille testaustilanteessa annettuihin ohjeisiin. Tutkimuksissa käytettyjen virheluokitusten kategorioiden määritelmissä oli paljon yhtäläisyyksiä, vaikka niiden määrä vaihtelikin. Verbejä nimettäessä ei aina tehty enemmän virheitä, vaan esimerkiksi lasten ikä vaikutti joissain tutkimuksissa suoriutumisen eroihin sanaluokkien välillä. Semanttiset virheet ja omissiot vaikuttivat olevan vähän yleisempiä substantiivien kohdalla. Verbien kohdalla oli vastaavasti huomattavasti enemmän kiertoilmauksia ja jossain määrin myös visuaalisia virheitä ja sanaluokan muutoksia. Mikään tietyntyyppinen virhe ei kuitenkaan esiintynyt pelkästään substantiivien tai verbien kohdalla. Suuntaa antavat tulokset osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle, joka hyödyttäisi esimerkiksi erilaisten nimeämistestien jatkokehitystä tulevaisuudessa.

Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy tilannekohtaista puhumisen vaikeutta sellaisissa tilanteissa, joissa puhumista odotetaan. Selektiivinen mutismi on yhteydessä muihin ahdistuneisuushäiriöihin, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja siihen voi liittyä myös kielellisiä häiriöitä. Tiettyä syytä selektiiviselle mutismille ei ole löytynyt, mutta esimerkiksi geeniperimää, haastavia perhesuhteita sekä traumataustaa on esitetty selittäviksi tekijöiksi. Joidenkin aiempien tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on korkeampi riski selektiiviseen mutismiin, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on ristiriitaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä piirteitä maahanmuuttajataustaisten lasten selektiiviseen mutismiin liittyy. Lisäksi tarkastellaan, millaisia perhetaustoja selektiivisesti mutistisilla maa-hanmuuttajataustaisilla lapsilla on. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (”selective mutism” OR ”elective mutism”) AND (immigra* OR migra* OR bilingua* OR multilingua*). Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2018. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä poimimalla niiden pääpiirteet ja vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Maahanmuuttajataustaisilla selektiivisesti mutistisilla lapsilla havaittiin esiintyvän merkittävää ahdistuneisuutta, jonka määrä oli yhteydessä mutistisen käyttäytymisen määrään. Selektiivinen mutismi alkoi oireilla maahanmuuttajataustaisilla lapsilla myöhemmässä iässä kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla, ja siihen liittyi enemmän sosiaalista ahdistusta, mutta vähemmän neurologiseen kehityshäiriöön viittaavia piirteitä. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla esiintyi enemmän prososiaalista käyttäytymistä ja heillä oli korkeampi sosiaalinen kyvykkyys. Maahanmuuttajataustaisten lasten mutistinen käytös oli yhteydessä vanhempien orientoitumiseen valtakulttuuria kohtaan, ja lisäksi selektiivinen mutismi oli yhteydessä traumaattisiin kokemuksiin, perheen sisäisen kommunikaation vaikeuksiin ja vanhempien välisiin konflikteihin. Näyttö maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisen mutismin piirteistä ja perhetaustoista on suuntaa antavaa, ja aiheesta tarvittaisiin lisää tutkimusta, jotta ymmärrys maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisestä mutismista parantuisi ja jotta sitä voitaisiin hyödyntää kliinisessä työssä.

Tavoitteet. Sanasujuvuudella tarkoitetaan kielelliskognitiivista prosessia, jossa sanoja haetaan mentaalisesta leksikosta tiettyjen rajoitusten mukaisesti tyypillisimmin yhden minuutin aikana. Semanttisessa sanasujuvuudessa asioita nimetään semanttisista kategorioista ja foneemisessa sanasujuvuudessa sanoja nimetään tietyllä alkukirjaimella. Aiemman tutkimuksen perusteella on todettu, että sanasujuvuustaito ja siihen tarvittavat sanahakustrategiat kehittyvät lapsuudessa sekä, että semanttisessa sanasujuvuudessa suoriudutaan foneemista sanasujuvuustehtävää paremmin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tutkimusaineistosta semanttisen ja foneemisen sanasujuvuuden kehitystä tyypillisesti kehittyvillä lapsilla ja vertailla eri tehtävätyyppien kehityslinjoja keskenään. Menetelmät. Kandidaatin tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, johon aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Tietokannoista aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi yksi artikkeli poimittiin mukaan käsin. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: ”verbal fluency” AND (”semantic fluency” OR semantic) AND (”phonemic fluency” OR phonemic OR “letter fluency”) AND Development AND (children OR childhood). Tulokset ja johtopäätökset. Semanttinen sanasujuvuus kehittyy lineaarisesti lapsuuden aikana, mutta vastaavaa selkeää kehityskulkua ei nähdä foneemisessa sanasujuvuudessa, vaikka lapset siinä suoriutuvat selkeästi aikuisia huonommin. Kehityslinjat eri kielissä olivat lähellä toisiaan. Sananhakustrategiat kehittyvät lapsuuden aikana ja ne tehostavat sanasujuvuustaitoa. Osassa sanahakustrategioissa saavutetaan aikuismainen taso lopputeini-iässä. Sukupuolen vaikutuksesta sanasujuvuuteen saatiin eriäviä tuloksia. Vanhempien koulutustason todettiin vaikuttavan semanttiseen sanasujuvuuteen, mutta ei foneemiseen sanasujuvuuteen. Semanttinen ja foneeminen sanasujuvuus on mitä todennäköisimmin kielenkäytön omat alataitonsa. Semanttiseen ja foneemiseen sanasujuvuuteen tarvitaan todennäköisesti osittain omia kognitiivisia taitojaan, mutta todennäköisesti osittain myös samoja. Tutkimusta sanasujuvuustaidon kehityksestä lapsilla tarvitaan lisää, jotta sanasujuvuustehtävien hyöty kliinisessä käytössä voidaan todistaa.

Tavoitteet: Mielikuvitusystävät ovat yleinen lapsuudessa esiintyvä mielikuvitusleikin muoto, johon on voitu liittää useita myönteisiä käyttötarkoituksia, mutta jonka kehityksellisistä vaikutuksista tiedetään vasta vähän. Mielikuvitusleikin on kuitenkin todettu olevan monella tapaa hyödyllistä sekä tyypillisesti kehittyville lapsille että autismikirjon lapsille, ja usein autismikirjoon liitettävistä mielikuvitusvaikeuksista huolimatta myös autismikirjon lapsilla voi olla mielikuvitusystäviä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälaisia myönteisiä vaikutuksia mielikuvitusystävillä on lasten, ja erityisesti autismikirjon lasten kehityksessä, sekä selvittää mahdollisuuksia hyödyntää mielikuvitusystäviä tulevaisuudessa osana autismikirjon interventioita. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin pääasiassa Google Scholar -tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”imaginary companions”, ”imagination”, ”pretend play”, ”development”, ”autism spectrum disorder” ja ”play intervention” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella mielikuvitusystävillä on myönteisiä vaikutuksia tyypillisesti kehittyvien lasten kehitykseen esimerkiksi erilaisilla mielen teorian osa-alueilla, kuten tunteiden ymmärtämisessä ja toisten näkökulmiin asettumisessa. Hyödyt vaikuttavat olevan samankaltaisia myös autismikirjon lapsilla, ja painottuvan erityisesti kehityksen sosiaalisille alueille. Lisäksi on alustavia viitteitä siitä, että lapset voivat oppia kannustettuna luomaan mielikuvitusystäviä osana interventioita. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan autismikirjon lasten mielikuvitusystävistä sekä mielikuvitusystäväinterventioista yhä paremman kehityksen tuen mahdollistamiseksi.

Tavoitteet: Biseksuaaleja on tutkittu rajallisesti omana ryhmänään, joten heidän hyvinvoinnistaan tiedetään edelleen vähän. On havaittu, että biseksuaalien hyvinvointi on alentunut verrattuna heteroihin ja usein myös homoihin. Näitä eroja hyvinvoinnissa voidaan selittää vähemmistöstressimallilla. Biseksuaaleilla on omia erityisiä stressitekijöitään, kuten binegatiiviset asenteet, jotka liittyvät usein käyttäytymiseen parisuhteissa. Toisin kuin homoilla ja heteroilla, parisuhteet eivät välttämättä lisää biseksuaalien hyvinvointia, sillä binegatiivisia asenteita on homoilla sekä heteroilla ja ne voivat ilmetä parisuhteessa. Lisäksi hetero- ja homoyhteisöjen suhtautuminen biseksuaaliin voi riippua kumppanin sukupuolesta. Tässä katsauksessa haluankin selvittää, miten kumppanin sukupuoli vaikuttaa biseksuaalien hyvinvointiin. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Pubmed ja Goolge Scholar -tietokannoista hakusanoilla “bisexuality”, “well-being”, “relationship satisfaction”, “partner gender”, “binegativity”ja löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita hyödyntämällä. Tulokset ja johtopäätökset: Biseksuaalien naisten kohdalla vaikuttaisi siltä, että naiset voivat keskimäärin paremmin suhteissa naisten kuin miesten kanssa. Tähän voi vaikuttaa miesten kanssa olevien naisten kokema syrjintä homoyhteisöltä ja mieskumppanin mahdollisesti suurempi negatiivisten asenteiden määrä. Miesten kohdalla samanlaista yhteyttä ei löydetty kumppanin sukupuolen ja hyvinvoinnin välillä, vaan tulokset olivat ristiriitaisia. Vaikuttaisi siltä, että miesten kohdalla kumppanin sukupuoli vaikuttaa enemmän negatiivisten asteiden tyyppiin eikä määrään. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa ottaa kumppanin seksuaalinen suuntautuminen huomioon sekä selvittää mikä on kumppanin binegtiivisten asenteiden rooli verrattuna ulkopuolisten binegatiivisiin asenteisiin, sillä siitä ei ole juuri tutkimusta.

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet. Katsekontaktilla on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa. Katseella kommunikoidaan sanat-tomasti ja sillä saadaan tietoa sosiaalisesta ympäristöstä. Katsekontaktilla on osansa myös kielen kehityksessä. Autismikirjolle on tyypillistä katsekontaktin vähäisyys. Katsekontaktin poikkeavuus näkyy sen kestossa ja ilmenemistiheydessä. Katsekontaktia voidaan kuntout-taa eri menetelmin. Menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi katsekontaktin ilmenemisen li-säämiselle. Tutkielman tarkoitus on esitellä katsekontaktin kuntoukselle ominaisia piirteitä ja esitellä kuntoutuksen vaikutuksia katsekontaktiin. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kahdesta ha-kukoneesta: Scopus:ista ja OvidMedline:sta. Käytetty hakulauseke oli (autism* OR autism spectrum disorder* AND eye contact* AND therap* OR intervention). Haku rajattiin koske-maan julkaisuja vuosilta 2019–2022. Aineistoon valikoitui viisi interventioartikkelia, joista kus-takin löytyi kuvausta käytetystä kuntoutusmenetelmästä ja sen tuloksista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella katsekontaktin kuntoutukseen käytetään menetelmästä riippumatta katsekontaktin mallinnusta, houkuttelua katsekontaktiin ja palautteen antamista. Osassa aineiston interventioissa hyödynnettiin lisäksi teknologiaa ja vanhempien ohjeistusta. Katsekontaktin kuntoutuksella pystytään lisäämään sen ilmenemistä ja kestoa. Nämä muutokset muokkaavat katsekontaktia kohti tyypillistä. Katsekontaktia voidaan kuntouttaa eri ikäisillä lapsilla.