Faculty of Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Tavoitteet: Uupumus on yksilön psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä voimakkaasti muokkaava tila. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, voiko kognitiivinen sulautuminen itsessään olla yhteydessä uupumusoireiluun. Kognitiivista sulautumista on tutkittu esimerkiksi yhtenä osana hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Se on kognitiivinen prosessi, joka tarkoittaa samaistuvaa suhtautumistapaan omia mielenesisäisiä ajatussisältöjä kohtaan. Tutkin tässä kirjallisuuskatsauksessa sitä, onko kognitiivisen sulautumisen yhteyttä uupumusoireilun tutkittu pelkän kognitiivisen sulautumisen näkökulmasta ilman muita siihen läheisesti liittyvistä psyykkisiä prosesseja. Menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten artikkelihaku suoritettiin Helsingin yliopiston Helka- portaalin tarkennetulla haulla hyödyntäen hakusanoja ”cognitive fusion” yhdistettynä hakusanoihin ”exhaustion” ja/tai ”burnout” sekä tarkastelemalla sitä kautta löytyneiden artikkelien lähdeluetteloista löytyvää kirjallisuutta. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että kognitiivinen sulautuminen voi olla yhteydessä uupumiseen ja esimerkiksi tunne-elämään, energiatasoon ja toimintakykyä haastavaan stressiin. Lisäksi kognitiivinen sulautuminen vaikuttaa olevan transdiagnostinen riskitekijä monenlaiseen muuhun psykiatriseen oireiluun. Tutkimustietoa kognitiivisen sulautumisen ja uupumisoireilun yhteydestä, yhteyttä selittävistä tekijöistä, kausaliteetistä tai pelkkään kognitiiviseen defuusioon tähtäävistä interventioista uupumuksen hoidossa on kuitenkin vielä vähän, ja ilmiötä tulisi tutkia vielä lisää kattavamman ymmärryksen saavuttamiseksi.
-
(2024)Tavoitteet. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on moninkertaisesti valtaväestöä yleisempää mielenterveyspotilaiden, päihteidenkäyttäjien ja rikollisten keskuudessa, ja sen on todettu olevan yhteydessä vakavampaan mielenterveys- ja päihdehäiriöoireiluun. ASPD-diagnoosin saaneiden ei ole kuitenkaan havaittu vastaavan tehoon niin hyvin kuin muu väestö, minkä lisäksi heidän on havaittu olevan hoitoa karttavia sekä lopettavan sen ennenaikaisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ASPD-diagnoosin saaneiden henkilöiden ja niiden henkilöiden, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, riskiä keskeyttää internetissä toteutettu psykoterapia muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi tarkastellaan sitä, ovatko henkilöt hyötyneet terapiasta, mikäli ovat sen suorittaneet loppuun. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui HUSin nettiterapiadatasta, THL:n potilasrekisteridatasta sekä DVV:n rekisteridatasta. ASPD-diagnoosina käytettiin ICD-10 -tautiluokituksen diagnoosia F60.2. Nettiterapian keskeyttämisalttiutta tutkittiin logistisella regressioanalyysillä erikseen 70 % ja 100 % suoritettujen terapiaistuntojen perusteella. Lisäksi terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneiden potilaiden kohdalla tarkasteltiin heidän oirepistemuutostensa avulla sitä, olivatko he hyötyneet nettiterapiasta. Tulokset ja johtopäätökset. Sekä ASPD-diagnoosin saaneilla että niillä henkilöillä, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, havaittiin olevan huomattavasti kohonnut riski keskeyttää terapia. Riski oli suurempi ASPD-diagnoosin saaneilla. Toisaalta terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneen antisosiaalisen väestön selkeän enemmistön havaittiin hyötyneen terapiasta. Näin ollen tutkimus antaa alustavia tuloksia antisosiaalisen väestön hyötymisestä nettiterapiana tarjottavasta psykoterapiasta, joskin erityistä huomiota tulisi kohdistaa antisosiaalisen väestön motivoimiseen terapiassa käymiseen erityisesti hoidon alussa. Kaiken kaikkiaan yksilön antisosiaalinen tausta tulisi havaita mahdollisimman varhain.
-
(2024)Logopedisellä tutkimuskentällä kaksikielisten lasten normatiivisesta kielellisestä kehityksestä ei ole yhtä selkeää linjaa, minkä takia kaksikielisyydestä tarvitaan lisää tutkimusta puheterapeuttisen arvioinnin ja kuntoutuksen tueksi. Koodinvaihdolla tarkoitetaan kahden kielen omaksumiseen kuuluvaa ilmiötä, jossa lapsi vaihtaa kieltä puhuessaan yhden lausuman tai lauseen sisällä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, millä tavoin toisen kielen dominanssi ilmenee simultaanisesti kaksikielisten lasten koodinvaihdossa ja miten ikä tai kielitaito määrittelevät koodinvaihdon dominanssia lapsen puheessa. Lisäksi halutaan selvittää, mitä menetelmiä näiden tutkimusongelmien arvioinnissa käytetään. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa tarkasteltavat artikkelit etsittiin Scopus ja Ovid Medline- tietokannoista. Hakulausekkeena oli ((bilingual* OR “dual* language*” OR “bi-lingual*”) AND (“code-switch*” OR codeswitch* OR “code switch”) AND (child* OR preschool* OR toddler*) AND NOT (“sign language*”)). Tutkielmaan valittiin lopullisesta 44: stä hakutuloksesta neljä artikkelia ja yksi haettiin käsin poimintana. Hakusanat esiintyivät artikkeleiden abstraktissa, otsikossa tai avainsanoissa. Artikkelit olivat englanninkielisiä ja ne oli julkaistu vuosien 2014–2022 välillä. Aineiston analyysissa keskityttiin erityisesti tulos- ja pohdintaosion analysointiin, jotta varmistuttiin siitä, että artikkelit vastaavat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tulokset taulukoitiin, jotta niitä oli helpompi analysoida sekä verrata tutkimuksia keskenään. Tutkimusten tavoitteena oli tutkia kielten välistä dominanssia. Tutkimustulosten perusteella saatiin yhteneväisiä tuloksia koodinvaihdon dominanssin ilmenemisen osalta neljässä viidestä tutkimuksessa. Kielitaito ja/tai ikä määrittelevät koodinvaihdon dominanssia kaikissa paitsi yhdessä tutkimuksessa. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta simultaanisesti kaksikielisten lasten normatiivisesti kielen kehityksestä ja siihen liittyen koodinvaihdosta ja dominanssista. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta puheterapeuttinen arviointi ja diagnosointi helpottuu sekä osataan tunnistaa epätyypillinen kielellinen kehitys.
-
(2024)Tiivistelmä: Tavoitteet: Vaikka unien näkemistä on tutkittu laajalti, luotettavia unien näkemistä ennustavia elektrofysiologisia tekijöitä ei toistaiseksi ole tunnistettu. Myös unien näkemiseen ja niiden muistamiseen liittyvien prosessien mahdolliset eroavaisuudet ovat pitkälti tuntemattomia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tekijät aivojen sähköfysiologiassa vaikuttavat unien raportoimiseen sekä kartoittaa, onko aivojen unenaikaisesta aktiivisuudesta mahdollista tunnistaa nimenomaan unien muistamisen kannalta keskeisiä prosesseja. Menetelmät: Tähän integratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, jotka käsittelevät unien näkemiseen ja raportoimiseen liittyviä aivojen elektrofysiologisia tapahtumia sekä REM- että NREM-unen aikana. Katsaukseen valittiin ainoastaan terveillä koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia etsittiin sekä PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista että aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuskirjallisuudessa unien raportoimisen on havaittu olevan yhdenmukaisimmin yhteydessä matalataajuisen aktiivisuuden vähenemiseen, korkeataajuisen aktiivisuuden lisääntymiseen sekä EEG-synkronian vähenemiseen. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin osin ristiriitaista, eivätkä kaikki tutkimukset ole onnistuneet tunnistamaan unien näkemisen elektrofysiologisia korrelaatteja. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan eroteltu unien näkemiseen liittyviä prosesseja niiden muistamiseen liittyvistä prosesseista, vaikuttaa siltä, että temporaali- ja frontaalialueiden aktiivisuus on keskeistä nimenomaan unimuistojen muodostumisen ja tallentamisen kannalta. Unien tutkimiseen liittyy laajoja metodologisia eroavaisuuksia ja rajoitteita, joiden huomioiminen on keskeistä tulevaisuuden tutkimuksissa.
-
(2023)Tavoitteet: Masennus on maailmanlaajuisesti toiseksi suurin sairaudenaiheuttaja, joten sen hoito ja erilaisten hoitomuotojen tarkastelu on oleellista. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää tutkimustiedon avulla, miten erilaisilla videopeleillä voidaan vaikuttaa masennuksen hoidon onnistumiseen. Menetelmät: Tähän katsaukseen etsin tutkimustietoa Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen kirjaston PubMedin hakusivulta käyttäen hakusanoja kuten ”videogame”, ”depression” ”digital intervention” ”serious games” ”commercial videogame” ja ”cognitive skills”. Tämän lisäksi hyödynsin katsausartikkelien lähdeluetteloita artikkelien löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella videopelien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian tarjoamisessa sekä liikunnan, hoitomotivaation ja hoidon mielekkyyden lisäämisellä. Toimintavideopelien osalta katsauksesta ei löydetty näyttöä sille, että ne olisivat tehokkaita lievittämään masennuksen oireita kognitiivisten taitojen kehittämisen avulla. Videopelien piirteet kuten helppokäyttöisyys, välitön palaute ja palkitseminen tuntuivat korreloivan hoidon onnistumisen kanssa. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan laajemmille ikäluokille sekä hoidon kannalta oleellisten yhteisten piirteiden kartoitukselle videopeleissä.