Faculty of Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Tiivistelmä: Tavoitteet. Psykedeelit voivat aiheuttaa pitkäkestoisia muutoksia ihmisen psyykessä. Pitkäaikaisten psykologisten muutosten taustalla on oltava myös muuttunutta aivotoimintaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ihmisen aivotoiminta muuttuu psykedeelin ottamisen jälkeen. Menetelmät. Tein kirjallisuushaun tutkimuskirjallisuuden tietokannasta, PubMedistä, hakusanalla: ”(psychedelic* OR psilocybin OR LSD OR DMT) AND (fMRI OR brain imaging OR functional magnetic resonance imaging) AND (subacute OR post-acute OR longitudinal OR lasting OR post treatment)”. Valitsin katsastettavaksi kaikki tutkimukset, joissa oli tehty aivokuvantamista ihmisille ennen psykedeelin ottamista ja vähintään 24 tuntia psykedeelin ottamisen jälkeen. Tulokset ja johtopäätelmät. Katsastettavia tutkimusartikkeleita löytyi 13. Tutkimuksissa käytettiin yleisimmin psilosybiiniä, ja aivokuvantamista kartoitettiin pääosin psykedeelin ottamisen jälkeisenä päivänä. Tutkimuksissa havaittiin aivoverkostojen toiminnallista integraatiota ja alueiden välisten yhteyksien vahvistumista. Erityisesti lepotilaverkoston ja tehtäväverkostojen välisten toiminnallisten yhteyksien havaittiin kasvavan. Limbisen järjestelmän osissa, kuten mantelitumakkeessa, hippokampuksessa ja mielihyvätumakkeessa voidaan myös havaita muuttunutta toimintaa. Psykedeelien aiheuttamilla aivotoiminnan muutoksilla voidaan selittää pitkäkestoisia psykologisia vaikutuksia, kuten vähentyneitä masennusoireita.
-
(2024)Tavoitteet: Useiden masennuksen psykiatristen hoitomuotojen kokeileminen on asiakkaille raskasta, sekä terveydenhuollolle merkittävää kuormitusta aiheuttavaa. Masennuksen polygeenisen riskiarviointi on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana paljon, ja uusimmat riskipisteytykset ottavat huomioon jo 287 masennukselle altistavaa emäsparia. On mahdollista, että masennuksen geeniriskipisteytykset olisivat painottuneet siten, että ne ennustavat masennuksen tyyppiä, johon tietyt psykiatriset hoitomuodot toimivat parhaiten. Tämä tutkielma tarkastelee voitaisiinko masennuksen polygeenistä riskipisteytystä käyttää tukena masentuneiden psykiatristen hoitomenetelmien valitsemiseen. Menetelmät: Tässä tutkielmassa käytetty tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, SCOPU:ksestä, sekä Google Scholarista hakusanoilla ”GWAS”, ”Polygenic risk, ”Depression”, ”Major Depressive Disorder”, ”SSRI”, ”Electroconvulsive therapy”, ”ECT” ja ”Ketamine”. Kirjallisuutta etsittiin myös artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Näyttö masennuksen polygeenisen riskin vaikutuksesta psykiatrisen hoidon lopputulemiin oli vaihtelevaa, mutta tulokset olivat pääosin negatiivisia. Korkeampi geneettinen riski ennusti huonompaa hoitovastetta elektrokonvulsiivisessa terapiassa. Polygeeninen riski oli nominaalisesti merkitsevässä yhteydessä masennuslääkkeiden yleiseen hoitoresistenssiin. Geeniriski ei ennustanut esketamiinin hoitovastetta, mutta ennusti nominaalisesti matalampaa todennäköisyyttä remissiolle. SSRI-lääkkeiden suhteen polygeeninen riski ennusti matalampaa oireiden laskua yhdessä tutkimuksessa, mutta toisessa tulos oli vain nominaalisesti merkitsevä. Vahvin yhteys oli litiumin hoitovasteeseen, jonka suhteen havaittiin polygeenisen riskin assosioituvan negatiivisesti hoitovasteeseen sekä oirepisteiden laskuun. Kirjallisuuskatsauksen perusteella masennuksen polygeenistä riskiarviota ei voida vielä käyttää hoitomuodon valitsemiseen.
-
(2024)Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö on ahdistuneisuus häiriö, joka voi ilmetä traumaattisen tilanteen seurauksena. Traumaperäisen stressihäiriön kehittyminen ei ole vielä täysin ymmärretty ilmiö, mutta kirjallisuudessa esiintyy kahta näkemystä sen muodostumisesta. On esitetty, että traumaperäisen stressihäiriön taustalla on unen häiriöt. Toisen näkemyksen mukaan sen taustalla on muistin toiminnan häiriöt. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella, kuinka traumaperäinen stressihäiriö on yhteydessä unen ja muistin toiminnan häiriöihin. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin pääasiassa Pubmed ja Google Scholar – tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja ”PTSD”, ”Memory consolidation”, ”Sleep”. Johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella unen ja muistin toiminnan häiriöt ovat vahvasti yhteydessä traumaperäiseen stressihäiriöön. Unen häiriöt ja erityisesti katkonainen REM-uni ovat traumaperäisessä stressihäiriössä ilmenevien maladaptiivisten prosessien taustalla. Muistin toiminnan häiriöt, erityisesti muistikonsolidaation yhteydessä emootion ja muiston toisistaan erkaantumisen epäonnistuminen, ovat myös tekijä traumaperäisen stressihäiriön taustalla. Unen häiriöt voivat myös aiheuttaa häiriöitä muun kognition ohella myös muistin toiminnassa. Unen ja muistin häiriöiden kausaalinen suhde traumaperäiseen stressihäiriöön ei ole kuitenkaan täysin selkeä, jolloin kausaalisuhteen selvittämiseksi tarvitaan lisätutkimusta.
-
(2024)Tausta ja tavoitteet: Aleksitymia on persoonallisuuden piirteeksi katsottu ilmiö, jolla tarkoitetaan pääasiassa vaikeutta tunnistaa ja ilmaista tunteita. Piirteen kehittymiseen on havaittu liittyvän etenkin laiminlyönnin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun kokemukset lapsuudessa. Tämän lisäksi muullakin kuin kehityksellisellä traumatisoitumisella on havaittu yhteyksiä aleksitymiaan. Aiempi tutkimus on korostanut tarvetta selvittää tarkemmin, miten trauman tyyppi vaikuttaa aleksitymiaan. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, liittyykö koetun traumatapahtuman tyyppi aleksitymian tasoon, ja toisaalta sitä, millaisissa traumaa kohdanneissa populaatioissa koetaan keskimääräistä enemmän aleksitymiaa. Toissijaisesti käsiteltiin aleksitymian ja traumatisoitumisen kausaalisuhdetta niiltä osin, kun se oli tulosten tulkinnan suhteen relevanttia. Menetelmät: Erilaisten traumatapahtumien ja aleksitymian yhteyttä käsitteleviä tutkimusartikkeleita haettiin Pubmedia, PsychInfoa, Scopusta ja Google Scholaria hyödyntäen sekä artikkelien lähdeviitteitä tarkastelemalla. Aleksitymian tason vertailemiseksi mukaan valittiin vain TAS-20-mittaria käyttäviä tutkimuksia. Löytyneet kymmenen artikkelia luokiteltiin 1) traumanaikaisen ikävaiheen ja 2) trauman kompleksisuuden perusteella. Johtopäätökset: Lapsuuden traumoista erityisesti laiminlyönti ja emotionaalinen kaltoinkohtelu näyttävät liittyvän aleksitymiaan selkeästi, mutta pienellä efektikoolla. Muussa ikävaiheessa traumatisoituneilla aleksitymian taso oli korkea erityisesti komplekseja traumoja kokeneilla: Pohjois-Koreasta paenneilla ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla. Lisäksi taso oli korkea useisiin liikenneonnettomuuksiin joutuneilla. Osaa tuloksista saattaa selittää valmiiksi aleksityymisten henkilöiden valikoituminen riskitilanteisiin. Vähemmän aleksityymisyyttä havaittiin tulvan uhreilla ja työssään toistuvasti järkyttäviä tilanteita kohtaavilla poliiseilla. Tutkimuksissa korostui se, että aleksitymian taso oli kauttaaltaan korkeampaa psykiatrisesti oirehtivilla. Tulosten perusteella kllinisessä työssä aleksitymian seulomista voidaan suositella erityisesti lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille asiakkaille sekä toistuvasti tapaturmaan johtaneita riskejä ottaneille asiakkaille.
-
(2024)Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten määrä maailmalla kasvaa jatkuvasti, mikä lisää tarvetta tutkia monikielisten lasten kielenkehitystä sekä siihen liittyviä arviointimenetelmiä. Kaksi- ja monikieliselle kielenkehitykselle on tyypillistä, että kielelliset taidot ovat jakautuneet epätasaisesti kielten välille, mikä vaikeuttaa sanaston arviointia. Aiempien tutkimusten mukaan kaksikieliset lapset saavat tyypillisesti yksikielisiä lapsia matalammat pisteet toisella tai molemmilla kielillä arvioituna, mikä voi johtua tietyn kielen sanaston rajoittumisesta tiettyyn käyttöympäristöön. Yksikielinen arviointi voi siis johtaa kaksi- tai monikielisen lapsen sekä L1- että L2- sanaston koon aliarviointiin. Olisi siis mielekästä tutkia, miten maailmalla arvioidaan 4–9-vuotiaiden lasten sanaston määrällistä kehitystä, sekä mitä testejä arvioinnissa käytetään. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista tammikuussa 2024. Hakulausekkeena toimi: (“vocabulary test*" OR "vocabulary asses*" OR"vocabulary size") AND ("bilingual child*" OR "L2 child*" OR "dual language learner"). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen seitsemän artikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2023. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymykset mielessä siten, että sieltä poimittiin tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta olennaisimmat tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineistoon kuuluvien tutkimusten väliset suurimmat eroavaisuudet liittyivät siihen, kuinka arvioinnin kohteina olevien kielten välinen tasapaino otettiin huomioon sekä miten testien vastaukset pisteytettiin. Tyypillisiä arviointimenetelmiä kaksikielisten sanaston arvioinnissa ovat EOWPVT, PPVT ja BESA, joista kahta ensimmäiseksi mainittua käytetään myös yksikielisten arvioinnissa. Kaksikielisiä lapsia arvioitaessa eroavat tavat pisteyttää vastaukset selkeästi yksikielisten pisteytyksestä, sillä kuten useat näistä tutkimuksista todistavat, on mielekkäämpää antaa pisteitä tiedossa olevista käsitteistä, olivat ne lausuttu kummalla kielellä tahansa. Tutkimuksissa nousi myös esiin erilaisia tapoja muokata testejä käyttötarkoitukseen sopivaksi, esimerkiksi kääntämällä niitä toiselle kielelle tai suorittamalla testin vain sovelletuin osin.