Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Medicine

 

Recent Submissions

  • Hotti, Joona (2022)
    Suurin osa länsimaisesta musiikista perustuu tonaaliselle järjestelmälle. Oktaavi-intervalli on tonaalisen musiikin perusta. Sen erityispiirteiden, kuten sävelten yhteisen yläsävelsarjan vuoksi sillä on erityinen asema myös tutkimuskäytössä. Matemaattisen oktaavin sävelten perustaajuuksien suhde on 2:1 tai 1200 centiä. Kuitenkin empiirisen näytön valossa vaikuttaa siltä, että puhtaaksi oktaaviksi koetaan fysikaalista oktaavia hieman laajempi intervalli, jossa sävelten taajuuksien suhde on suurempi kuin 2:1. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että subjektiivinen hyväksi koettu oktaavi on laajempi kuin fysikaalinen oktaavi. Tätä ilmiötä kutsutaan laajenevien oktaavien ilmiöksi. Laajenevien oktaavien ilmiön alkuperästä ei ole yksimielisyyttä eikä sen hermostollista perustaa tunneta. Tämä tutkielma on tehty osana laajempaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on elektroenkefalografia (EEG) -tutkimuksen ja kuuntelukokeen keinoin kartoittaa laajenevien oktaavien ilmiön hermostollista perustaa. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteeksi on rajattu koehenkilöiden vastaukset kuuntelukokeessa, ja tarkastelun ulkopuolelle on jätetty EEG-tulokset. Tutkimuskysymykset olivat: Näkyykö laajenevien oktaavien ilmiö koeasetelmassa ja tapahtuuko kokeen aikana mahdollisesti oppimista tai väsymistä? Koehenkilöinä (n=20) oli koulutettuja ammattilaisia orkesterimuusikoita. Koeasetelmaan kuului esikoe sekä kuuntelukoe. Esikokeen tavoitteena oli selvittää koehenkilökohtainen subjektiivinen oktaavi (ref), ja koehenkilön tehtävänä oli säätää kuulemansa intervalli hyväksi oktaaviksi. Pääkokeessa koehenkilön tehtävänä oli luokitella kuulemansa ärsykepari kolmeen eri luokkaan; matala, hyvä tai korkea. Ärsykeparit koostuivat neljän oktaavin intervallista, ja erosivat toisistaan intervallin ylemmän äänen intonaation suhteen. Ärsykeparityypit olivat matemaattinen oktaavi (mat), subjektiivinen oktaavi (ref), matemaattiseen oktaaviin verrattuna 90 centiä liian matala oktaavi (m90) ja 90 centiä liian korkea oktaavi (p90). Hypoteesin mukaisesti kaikki koehenkilöt säätivät esikokeessa subjektiivisen oktaavin (ref) matemaattista (mat) korkeammaksi. Pääkokeessa m90 luokiteltiin systemaattisesti matalaksi. mat luokiteltiin useimmiten matalaksi ja ref hyväksi. p90 luokiteltiin useimmiten korkeaksi. Muutamaa yksittäistä poikkeavasti vastannutta koehenkilöä lukuun ottamatta systemaattista muutosta luokittelussa ei kokeen aikana tapahtunut.
  • Kekäle, Iiris (2022)
    Tavoitteet. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita on käytetty vuosien mittaan puheterapiassa, niin äännevirheitä kuin puhemotorisia häiriöitä kuntouttaessa. Oraalimotoristen harjoitteiden hyödystä on esitetty vuosien mittaan paljon eriäviä näkemyksiä. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, joten lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oraalimotorista harjoittelua hyödynnetään verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella syitä harjoitteiden käytölle, sekä harjoitteiden tutkittua sekä koettua hyötyä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin sähköisestä tietokannasta Scopus, jossa aineistohaku suoritettiin toukokuussa 2022. Hakulauseke muodostettiin puhetta sisältämättömiin oraalimotorisiin harjoitteisiin viittaavista termeistä. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä ja olivat ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, joista viisi on kyselytutkimuksia ja kaksi menetelmän tehokkuutta mittaavia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita käytetään kliinisessä työssä myös äännehäiriöiden kuntoutuksessa, vaikka tämänhetkinen kirjallisuus ei tuekaan harjoitteiden käyttöä verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Suuri kontrasti havaittiin koetun ja tutkimusnäytön välillä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta jatkossakin taataan näyttöön perustuvan käytännön harjoittaminen.
  • Lindell, Helena (2022)
    Tavoitteet. Muistisairauksiin liittyvä kognition etenevä rappeutuminen johtaa kommunikaatiokyvyn heikkenemiseen, jolloin vastuu kommunikaation onnistumisesta siirtyy yhä enemmän muistisairaiden ihmisten vuorovaikutuskumppaneille. Lähes kaikilla muistisairailla ihmisillä esiintyy jossakin sairauden vaiheessa myös käytösoireita, jotka heikentävät heidän elämänlaatuaan ja kuormittavat heidän hoitajiaan. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että hoitajien kommunikaatiokoulutus parantaa niitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät kommunikaatioon muistisairaiden ihmisten kanssa. Tässä tutkielmassa kuvataan koulutusinterventioita ja selvitetään, onko hoitajien kommunikaatiokoulutuksella vaikutusta myös muistisairaiden ihmisten käyttäytymiseen ja heidän hoitajiensa kokemaan kuormittuneisuuteen. Menetelmät. Tutkimuksessa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakulausekkeena oli ("com-municat* train*" OR "communicat* educat*" OR "communicat* intervent*" OR "communicat* teach*") AND (dement* OR "memory disorder*" OR alzheimer*) AND (nurs* OR "formal caregiver*"). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa kuvatut koulutusinterventiot olivat sisällöltään ja metodeiltaan hyvin erilaisia. Niillä kaikilla todettiin olleen myönteisiä vaikutuksia. Hoitajien kommunikaatioon liittyvät tiedot ja taidot paranivat interventioiden jälkeen kunkin intervention tavoitteiden mukaisesti. Neljässä viidestä tutkimuksesta, joissa arvioitiin vaikutuksia muistisairaiden ihmisten käyttäytymiseen, havaittiin merkittäviä myönteisiä muutoksia. Kaikissa hoitajien hyvinvointia arvioineissa tutkimuksissa todettiin intervention jälkeen joko kuormittuneisuuden kokemuksen vähenemistä tai minäpystyvyyden kokemuksen vahvistumista.
  • Gräsbeck, Elvira (2022)
    Syfte. Med pragmatiska färdigheter avses förmågan att använda språket på ett passande sätt i sociala situationer. Svårigheter med de pragmatiska färdigheterna är kännetecknande för autismspektrumstörningar. Dessa svårigheter kan få långtgående konsekvenser och försvåra individens möjligheter att skapa relationer till andra och att delta på ett passande sätt i sociala situationer. Speciellt för ungdomar behövs fler evidensbaserade metoder för att habilitera de pragmatiska färdigheterna. Syftet med denna kandidatavhandling var att undersöka hurdana interventioner som används för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning och fokuset låg speciellt på kamratmedierade interventioner och gruppinterventioner. Metod. Som metod användes integrerad litteraturöversikt. Litteratursökningen gjordes i databaserna Ovid Medline, PsycInfo och Scopus. Som sökfras användes (autism spectrum disorder AND (pragmatic* OR conversation* OR social communica*) AND (group intervent* OR group train* OR PMI OR peer-mediat*) AND adolescen*). Det slutliga forskningsmaterialet utgjordes av fem forskningsartiklar. Dessa artiklar granskades systematiskt. Resultat och slutsatser. Fyra av interventionerna var kamratmedierade interventioner implementerade i skolan och en var en gruppintervention där alla deltagare i gruppen hade autismspektrumstörning. Med alla de använda interventionerna uppnådde man förbättringar i deltagarnas pragmatiska färdigheter. I de olika interventionerna låg fokuset på olika aspekter av de pragmatiska färdigheterna. Resultaten i denna integrerade litteraturöversikt ger preliminärt stöd för att dessa metoder kan vara effektiva för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning. Resultaten är enbart riktgivande och därför behövs mer forskning utförd med robusta forskningsdesigner.
  • Hietaranta, Marianna (2022)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.