Faculty of Medicine

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuutta paniikkihäiriön hoidossa. Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat toistuvat paniikkikohtaukset. Sen hoidossa käytetään laajalti psyykenlääkkeitä ja erilaisia terapioita, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Etenkin yhdistettynä näiden lyhyen aikavälin hoitoteho on erinomainen, mutta paniikkihäiriöllä on tapana kroonistua. Tarvitaan siis erityisesti sellaisia uusia hoitomuotoja, joiden avulla voidaan saavuttaa pitkäaikaisempia hyötyjä. Parin viime vuosikymmenen aikana buddhalaiseen meditaatioon pohjautuva mindfulness, tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo, on alkanut kiinnostaa tieteellistä yhteisöä enenevissä määrin. Onkin kehitetty erilaisia mindfulnessiin pohjautuvia ohjelmia, joiden avulla pyritään vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuus- ja masentuneisuusoireita sekä terveillä henkilöillä, somaattisista sairauksista kärsivillä, että ahdistuneisuushäiriöisillä ja masentuneilla ihmisillä. Yksi näistä ohjelmista on alun perin Segalin, Williamsin ja Teasdalen 2000-luvun alkupuolella kehittämä MBCT, mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia. MBCT on kahdeksanviikkoinen ryhmäinterventio, jonka keskiössä ovat viikoittaiset tapaamiset ja itsenäisesti tehtävä mindfulness-harjoittelu. Se kehitettiin alun perin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) sekä mindfulness-pohjaisen stressinlievityksen (MBSR) pohjalta ehkäisemään masennuksen uusiutumista. MBCT:tä on sittemmin kokeiltu myös erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, ja siitä on tehty myös paniikkihäiriön hoitoon oma sovelluksensa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten aineistoa etsittiin pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston sähköisen haun avulla. Pääasiallisina hakusanoina käytettiin sanoja mindfulness-based cognitive therapy tai MBCT sekä panic disorder tai panic. Aiheen ympäriltä etsittiin tietoa myös hakusanoilla mindfulness, mindfulness-based stress reduction, MBSR, anxiety ja anxiety disorder. Lisäksi lähteinä käytettiin ICD-10-tautiluokituksen suomalaista sovellusta, sekä Segalin, Williamsin ja Teasdalen MBCT-alkuperäisteosta: Mindfulness-based cognitive therapy for depression. Tässä tutkielmassa nähtiin, että MBCT:n vaikuttavuudesta paniikkihäiriön hoidossa on alustavaa näyttöä. Tutkimusten mukaan MBCT helpottaa paniikki-, ahdistuneisuus- ja masennusoireita paniikkihäiriössä. Parissa seurantatutkimuksessa hyödyt näkyivät yhä vuoden jälkeen MBCT-ohjelmasta, varsinkin, jos tutkittavat olivat jatkaneet mindfulnessin säännöllistä harjoittamista. MBCT:llä saattaa siis olla pitkäaikaisia vaikutuksia paniikkihäiriöön. Tekijöitä, jotka voivat välittää MBCT:n tehoa paniikkihäiriön hoidossa ovat ainakin huolestuneisuus, ahdistuneisuusherkkyys ja kyvyttömyys sietää epävarmuutta. Toisaalta aiheesta on tehty vasta todella vähän tutkimusta, ja tehdyillä tutkimuksilla on useita heikkouksia, kuten kontrolliryhmän puute ja pienet otoskoot. Aiheesta tarvitaankin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia suuremmilla otoksilla ja vaihtelevilla populaatioilla. Lisäksi olisi mielekästä tutkia MBCT:n vaikuttavuutta verrattuna nykyisellään laajemmin käytössä oleviin interventioihin kuten kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi yleisimmistä persoonallisuushäiriöistä ja sillä on vaikutuksia henkilön toiminta- ja työkykyyn. Toisin kuin useimpien mielialahäiriöiden kuten masennuksen osalta, epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia syrjäytymiselle on tutkittu melko vähän. Syrjäytymistä kuvaa elämän eri osa alueiden haasteiden kumuloituminen ja kokemus siitä, ettei ole osallinen yhteiskunnassa. Syrjäytymistä voidaan indikoida esimerkiksi työllisyyden mittareilla, kuten NEET-indikaattorilla (not in education, employment or training). Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia työkyvylle. Oletuksena on, että epävakaa persoonallisuushäiriö heikentää työkykyä ja on yhteydessä työttömyyteen. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin aineistohakua Scopus-tietokannasta. Mukaan valikoitui sietsemän tutkimusta, joissa tutkittiin joko diagnoosin tai oirekyselyn mukaan todetun epävakaan persoonallisuushäiriön tai sen piirteiden vaikutuksia työkyvylle, työllisyydelle tai NEET-statukselle. Tutkittavat olivat 15–65-vuotiaita. Mukaan otetiin kolme nuoriin kohdistuvaa poikittaistutkimusta, kaksi aikuisiin kohdistuvaa poikittaistutkimusta ja kaksi pitkittäistutkimusta, joista toinen oli kaksostutkimus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että epävakaalla persoonallisuushäiriöllä oli heikentäviä vaikutuksia työkyvylle, ja se altisti työttömyydelle ja NEET-statukselle. Myös diagnoosikynnyksen alittavat piirteet vaikuttivat heikentävästi työkykyyn ja työllisyyteen. Epävakaa persoonallisuushäiriö näyttäisi vaikuttavan työkykyyn myös yhtä paljon kuin masennus tai ahdistus ja erityisesti ne, joilla on persoonallisuushäiriön lisäksi päällekkäisiä masennusoireita, kokevat eniten haittaa työkyvyn kannalta. Epävakaan persoonallisuushäiriön aiheuttaman työkyvyn aleneman kuntouttamisesta voisi olla hyötyä syrjäytymisen estämiselle.