Browsing by Title

Maternal prenatal depression is associated with increased prevalence of mental disorders in the offspring, but the underlying mechanisms are yet to be discovered. It has been proposed that prenatal stress could cause changes in the hypothalamus-pituitary-adrenal-axis (HPA) function and glucocorticoid secretion of the fetus. Animal models have shown that an adverse early life environment is associated with glucocorticoid receptor gene (GR) methylation and increased stress reactivity in adulthood through decreased negative feedback. Decreased negative feedback is thought to increase the concentration of glucocorticoids, which influence amongst other things central nervous system development. This bachelor thesis aims to clarify the role of glucocorticoids in fetal programming. To outline the subject the thesis seeks to answer two questions; first, whether maternal prenatal depression is linked to GR-gene methylation and second, if maternal prenatal synthetic glucocorticoid treatment is associated with increased psychiatric symptoms in the offspring. Based on the literature review, maternal prenatal depression and GR-gene methylation are not strongly associated. This interpretation could partly be due to small sample sizes and variability of depressive symptoms. Prenatal synthetic glucocorticoids and HPA-axis dysfunction seem to be associated with increased prevalence of mental health disorders. This highlights the importance of discretion in glucocorticoid treatments associated with pre-term birth. Glucocorticoid treatments can affect the epigenome and it is likely that future research should focus more on the epigenetic changes of GR responsive genes. Glucocorticoids are likely involved in mediating the effects of adverse prenatal environment on the fetus. More research combining data from longitudinal studies and experimental laboratory research is needed to discover the possible causal mechanisms.

Syfte. Med pragmatiska färdigheter avses förmågan att använda språket på ett passande sätt i sociala situationer. Svårigheter med de pragmatiska färdigheterna är kännetecknande för autismspektrumstörningar. Dessa svårigheter kan få långtgående konsekvenser och försvåra individens möjligheter att skapa relationer till andra och att delta på ett passande sätt i sociala situationer. Speciellt för ungdomar behövs fler evidensbaserade metoder för att habilitera de pragmatiska färdigheterna. Syftet med denna kandidatavhandling var att undersöka hurdana interventioner som används för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning och fokuset låg speciellt på kamratmedierade interventioner och gruppinterventioner. Metod. Som metod användes integrerad litteraturöversikt. Litteratursökningen gjordes i databaserna Ovid Medline, PsycInfo och Scopus. Som sökfras användes (autism spectrum disorder AND (pragmatic* OR conversation* OR social communica*) AND (group intervent* OR group train* OR PMI OR peer-mediat*) AND adolescen*). Det slutliga forskningsmaterialet utgjordes av fem forskningsartiklar. Dessa artiklar granskades systematiskt. Resultat och slutsatser. Fyra av interventionerna var kamratmedierade interventioner implementerade i skolan och en var en gruppintervention där alla deltagare i gruppen hade autismspektrumstörning. Med alla de använda interventionerna uppnådde man förbättringar i deltagarnas pragmatiska färdigheter. I de olika interventionerna låg fokuset på olika aspekter av de pragmatiska färdigheterna. Resultaten i denna integrerade litteraturöversikt ger preliminärt stöd för att dessa metoder kan vara effektiva för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning. Resultaten är enbart riktgivande och därför behövs mer forskning utförd med robusta forskningsdesigner.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.

The syndrome of cerebral palsy (CP) includes motor impairments that results from a brain lesion occurring pre-, intra- or postnatally. Setting diagnosis of CP is usually happened during first years of life, and the more accurate is the diagnosis the more probably are the chances of individual’s rehabilitation. There are many ways of classifying a subtype of CP. Anyways concerning with rehabilitation the main focus may be among neuroplastic factors. The better the usable interventions are based on the supporting of neuroplasticity, the more efficient are the methods which are used within rehabilitation of CP, probably. This review concerns of neural plasticity and the special features of it during pathology of CP. The invasive and non-invasive interventions supporting neural plasticity among CP are the core features in this review. There has been used main index words during literature search, like ”cerebral palsy”, ”neurorehabilitation”, ”neuroplasticity”, ”pharmacology” and ”neonatal”. The main outcomes of literature search pointed that extreme intensive, a great number of repetitions was the key factor for the efficient interventions with parameters of neuroplasticity and general functioning and these findings were ensured with computerized scanning methods among central nervous system. Especially constraint-induced movement interventions pointed to be important factor with the role of neural plasticity. In the other words, the stronger limb was restricted and the functions must be performed with more weaker limb. There were also obtained some promising early phase interventions: pharmacological therapies, progenitor cells, hypothermia and the role of predisposing genetic variants (preventive method). Selective serotonin reuptake inhibitors could be useful with supporting of neural plasticity, and the progenitor cells could probably fix some already progressed, harmful neural connections. Hypothermia has probably the key role of restricting the lesion size and with some other factors during an acute phase (like apoptosis and encephalopathy). Some selective genetic variants could help of preparing prenatally for the chance of pathology of CP. There is some evidence that magnesium sulphate has some neuroprotective effects, but the newest results are challenging this hypothesis. There are no identical clinical outcomes of effects of maternal magnesium sulphate medication, thus much more research must be conducted in the future. The interventions within the syndrome of CP probably will develop with more selective ways in the future. The evolution of technics will also be making possible some whole new research methods. Despite the great evolution of the health care system during 20th and 21st century, the prevalence has not been declined. This points out that our methods we are using nowadays cannot inhibit the pathology of CP, but there will be much potential developing among neurosupportive interventions. Anyways, the latest methods will need much more research so that we can somehow exactly operationalize the harm-benefit ratios of interventions among human beings.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Nielemisen vaikeutta eli dysfagiaa esiintyy yleisesti esimerkiksi aivohalvauksen jälkitilana tai neurologisissa sairauksissa. Dysfagia saattaa johtaa huonoon ravitsemustasoon ja nesteytykseen ja elämänlaadun heikkenemiseen. Pahimmillaan dysfagiasta seuraa tukehtumisen ja keuhkoinfektioiden vaara. Varsinkin hiljainen aspiraatio on suuri haaste nielemisen kliiniselle arvioinnille. Nykyisistä arviointimenetelmistä videofluorografiaa pidetään parhaana menetelmänä, mutta ei ole läheskään kaikkialla saatavilla, vaatii erityisjärjestelyjä ja altistaa potilaan säteilylle. Monien muiden nielemisen arviointimenetelmien ongelmana on, ettei boluksen kulkua tai nielun rakenteiden toimintaa nähdä: arvio perustuu epäsuoriin havaintoihin. Uusille, ei-invasiivisille menetelmille on tarvetta. Tämä tutkielma tutustui uuteen, kehitteillä olevaan nielemisen arviointimenetelmään. High resolution cervical auscultation- eli HRCA-menetelmässä mikrofonista ja accelerometrista saatava tieto nielemisestä käsitellään edistyneellä signaalinkäsittelytekniikalla ja koneälyllä. Tavoitteena oli selvittää, mitä osia nielemisen faryngeaalisesta vaiheesta tämä menetelmä pystyy tunnistamaan ja mikä on HRCA menetelmän tarkkuus verrattuna videofluorografiseen tutkimukseen. Menetelmät. Artikkeleita haettiin hakulausekkeella (high resolution cervical auscultation OR machine learning OR high-resolution cervical auscultation) AND (swallow screening OR dysphagia OR deglutition disorder*) AND (sound OR vibration*) Scopus- ja PubMed-tietokannoista. Hakutuloksista valittiin vuosien 2019–2021 artikkeleista seitsemän, jotka sopivat parhaiten tutkimuksen tavoitteisiin ja antoivat monipuolisen kuvan tutkittavan menetelmän nykytilasta. Tutkimuksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin sekä vertailemalla HRCA-menetelmän tarkkuutta videofluorografialla tehtyyn arvioon nielemisen laadusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksista ilmeni, että HRCA-menetelmä pystyi tunnistamaan useita nielemisen vaiheita, siis pelkästään signaalien perusteella. Parhaiten menetelmä tunnisti ruokatorven yläsulkijan avautumisen, 86 %:n tarkkuudella verrattuna videofluorografia-arvioon. HRCA-menetelmä on vasta kehitteillä. Se saattaa tulevaisuudessa tarjota nopean, ei-invasiivisen nielemisen arviointimenetelmän kliiniseen työhön.

Viime vuosikymmeninä yhteiskunnan varakkain promille on lähes kolminkertaistanut omaisuutensa. Yhteiskunnan varakkaimpien ihmisten elämä on kiehtonut ihmisiä aina, ja on muodostunut monelle tavoittelemisen arvoiseksi haavekuvaksi. Varallisuudella on jo kauan havaittu olevan moninaisia vaikutuksia ihmisten ajatteluun ja käytökseen, ja monesti hyvin varakkaita ihmisiä syytellään epäempaattisuudesta. Kysymykset varallisuuden ja empatian yhteyksistä nostavat esiin lukuisia yhteiskunnallisia, moraalisia ja poliittisia seikkoja, kuten vaikutukset ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, eettisiin arvoihin, demokraattiseen päätöksentekoon ja tuloerojen kasvuun. Empatian ja varallisuuden vuorovaikutusta on tutkittu niin kentällä kuin laboratorio-olosuhteissakin sekä kvalitatiivisissa että kvantitatiivisissa tutkimuksissa. Katsauksen tavoitteena oli kartoittaa empatian ja korkean varallisuuden välistä yhteyttä ja pohtia näiden yhteyksien mahdollisia vuorovaikutussuuntia. Katsauksen tutkimuskysymys oli seuraavanlainen: Onko korkean varallisuuden ja prososiaalisen käyttäytymisen välillä nykyisen kirjallisuuden perusteella negatiivinen vuorovaikutussuhde, eli toisin sanoen onko korkea varallisuus yhteydessä vähäisempään prososiaaliseen käyttäytymiseen? Katsauksessa empatiaa käsitteellistettiin prososiaalisen käyttäytymisen kautta ja varallisuuden perusteella jakautuva yhteiskuntaluokka oli toinen tarkasteltavista muuttujista. Katsauksessa tarkasteltiin ensisijaisesti ihmisiä, jotka kuuluvat ylimpään yhteiskuntaluokkaan. Hakusanoina käytettiin termejä ”wealth” ”social class” ”prosocial behaviour” tai ”prosociality” tiedonhakuun Ovid med ja Google Scholar tietokannoista. Katsauksessa vähäisemmän empatian ja korkean varallisuuden välillä havaittiin selkeä yhteys, ja nämä tekijät myötävaikuttivat toinen toisiinsa usein erottamattomillakin tavoilla. Vuorovaikutussuunnasta voitiin varovasti todeta, että varallisuus näyttäisi vähentävän empatiaa. Kattavamman kuvan saamiseksi tulevaisuudessa kannattaisi keskittyä tarkemmin tämän vuorovaikutussuunnan selvittämiseen esimerkiksi prospektiivisella tutkimusasetelmalla, jossa koehenkilöitä voitaisi tutkia ennen ja jälkeen rikastumisen. Lisäksi tulevaisuudessa tulisi tutkimuksessa huomioida paremmin kulttuurierot.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että puheen visuaalinen signaali on merkittävässä roo-lissa puheen havaitsemisessa ja että se tukee jatkuvasti puheen ymmärtämistä. On myös ehdotettu, että tietyt aivoalueet ovat erikoistuneet puheenkaltaisten signaalien käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia erilaisia menetelmiä on huuliolukukyvyn arviointiin ja millä tavoin nämä keinot eroavat toisistaan. Menetelmät. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kah-desta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakulausekkeessa käytettiin terme-jä lipreading/lip reading, speechreading/speech reading, visual speech perception, assess-ment ja evaluation. Haku suoritettiin 24.2.2019. Valintakriteereiden mukaisen karsimisen jäl-keen aineistoon valikoitui 3 tutkimusartikkelia, sekä lisäksi ”käsinpoiminnalla” 5 tutkimusartik-kelia. Kaikki artikkelit olivat englanninkielisiä, vertaisavioituja ja saatavilla ilmaiseksi Helsin-gin yliopiston tietojärjestelmän kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Huuliolukutaitoja arvioitiin äänne-, sana- ja lausetasolla, sekä ly-hyillä kertomuksilla. Arviointimenetelmät käyttivät testien puhujina miehiä ja naisia ja vastaus annettiin joko suljetusta valikosta valitsemalla tai avoimeen vastauskenttään kirjallisesti sekä yhdessä tapauksessa suullisesti. Eri tutkimuksissa koehenkilöt suoriutuivat huuliolukukykyä arvioivista testeistä hyvin eri tasoisesti. On mahdotonta päätellä mistä tarkalleen erot johtu-vat, sillä menetelmät ovat erilaisia keskenään. Jatkotutkimusta tarvitaan isommilla otoskoilla ja standardoiduilla menetelmillä, sekä useammalle menetelmälle tulee muodostaa normiar-vot, jotta yksilön suoriutumista on mahdollista verrata tyypilliseen suoriutumiseen. Etenkin ko-timaiselle tutkimukselle on tarvetta.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tutkia hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuutta eri ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa aikuisilla. Katsaus keskittyy sosiaalisten tilanteiden pelkoon, yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, paniikkihäiriöön ja julkisten paikkojen pelkoon. Näiden ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon tarkastellaan myös internet-pohjaista hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu alustavaa näyttöä hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuudesta ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Menetelmät. Tutkimuksia hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltuvuudesta ja tuloksellisuudesta ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa haettiin PubMed-tietokannasta hakusanoilla acceptance and commitment therapy ja anxiety. Haku rajattiin vuosiin 2011-2021 ajankohtaisen tutkimustiedon saamiseksi. Artikkeleita etsittiin myös manuaalisesti jo valittujen artikkeleiden kirjallisuusluetteloista. Katsaukseen valikoitui kriteerien perusteella yhteensä seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuudesta eri ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa olivat moninaisia. Katsaus vahvisti alustavaa näyttöä, että yksilömuotoinen hyväksymis- ja omistautumisterapia on tehokas sosiaalisten tilanteiden pelon, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon hoidossa. Hyväksymis- ja omistautumisterapian ja kognitiivisen käyttäytymisterapian välillä ei havaittu eroa niissä tutkimuksissa, joissa odotuslistan sijaan kontrollina käytettiin aktiivista kontrolliryhmää. Lisätutkimusta tarvitaan etenkin ryhmämuotoisesta ja internet-pohjaisesta hyväksymis- ja omistautumisterapiasta sekä aktiivisen kontrolliryhmän sisältäviä tutkimuksia useampien ahdistuneisuushäiriöiden osalta.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on kolmannen aallon kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntaus, jonka avulla pyritään kehittämään asiakkaan psykologista joustavuutta. HOT:n tavoitteena on, että psykologisen joustavuuden parantumisen myötä asiakas voisi elää mielekästä ja arvojensa mukaista elämää. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaa on hyödynnetty muun muassa masennuksen hoidossa, sillä psykologinen joustamattomuus nähdään vaikuttavaksi tekijäksi masennuksen taustalla. Masennukseen on tärkeää kehittää entistä toimivampia hoitomuotoja, sillä se on hyvin yleinen ja helposti uusiutuva mielenterveyden häiriö sekä yleinen syy työkyvyttömyydelle. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikuttavuutta masennuksen hoidossa aikuisilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan HOT:n vaikuttavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä sekä sitä, miten HOT ja perinteinen kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) vertautuvat toisiinsa tuloksien osalta masennuksen hoidossa aikuisilla. Tutkimuksia haettiin Google Scholar- ja PubMed-tietokannoista muun muassa hakusanoilla ”acceptance and commitment therapy”, ”ACT” ja ”depress*”. Mukaan otettiin kolme lähivuosina julkaistua katsausta tai meta-analyysiä sekä neljä katsauksien ulkopuolista satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Lisäksi tarkasteluun otettiin mukaan neljä tutkimusta, joissa oli arvioitu HOT:n vaikuttavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusten tulosten perusteella HOT vaikuttaa tehokkaalta hoitomuodolta etenkin lievän masennuksen hoidossa aikuisilla. HOT voi olla vaikuttava hoitomuoto masennuksen hoidossa myös internet-pohjaisena itsehoitointerventiona sekä ryhmäterapiana toteutettuna. KKT:hen verrattuna HOT vaikuttaa vähintään yhtä tehokkaalta hoitomuodolta masennuksen hoidossa aikuisilla. Komorbideissa mielenterveysongelmissa HOT voi tutkimusten perusteella olla jopa tehokkaampi hoitomuoto kuin KKT. HOT:n vaikuttavuuteen ovat tutkimusten perusteella yhteydessä muun muassa terapeutin kompetenssi ja sitoutuminen hoitoprotokollaan sekä HOT:n prosesseista hyväksynnän kasvaminen, defuusio ja arvoihin sitoutunut toiminta. Vaihtelevuutta tutkimustuloksissa oli muun muassa siinä, kuinka kauan intervention tulokset säilyivät, minkä tasoista masennusta oli hoidettu ja miten masennusta oli mitattu. Jatkotutkimuksia tarvitaan näiltä osin lisää, jotta voidaan varmistua HOT:n vaikuttavuudesta masennuksen hoidossa aikuisilla.

Tavoitteet. Kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen eli ICF:n hyödyntämistä puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutuksessa on tutkittu aiemmin vain vähän siitä huolimatta, että se on yleisesti hyväksytty kuntoutuksen työväline, joka mainitaan esimerkiksi Kelan palvelukuvauksessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka ICF-viitekehystä voidaan käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää eli AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa ja millaista hyötyä siitä voi hänelle olla. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline, Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakulauseke oli muotoa: (AAC OR "augmentative and alternative communicat*" OR "communication aid*" OR “aided communication”) AND (ICF OR “ICF-CY” OR "international classification of functioning") AND (child* OR young* OR youth OR adolesc*). Tutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2013–2022 julkaistua artikkelia, jotka koskivat puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutusta ja joissa käytettiin ICF-viitekehystä. Aineiston analyysin avulla artikkeista valikoitiin tämän tutkielman kannalta oleelliset tiedot, jotka myös teemoiteltiin kirjallisuuskatsauksen tulososioon. Artikkelien keskeisimmät tulokset taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa huomattiin, että ICF-viitekehystä käytettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten kuntoutusaiheisissa tutkimuksissa monin eri tavoin. Tutkimuksissa käytettiin viitekehyksinä ICF:ään pohjautuvia ICF-CY-, CSI-CY- ja CP-A-viitekehyksiä, joiden avulla jäsenneltiin ja arvioitiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Yleisimpiä ICF:n käyttötarkoituksia olivat lapsen viestintätaitoihin, viestintätavoitteisiin sekä AAC:n käyttöä haittaaviin tekijöihin liittyvät käyttötavat. Osa tutkijoista pohti ICF-pohjaisten viitekehysten käytöstä olevan hyötyä AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa esimerkiksi arvioinnin ohjaamisessa, kuntoutustulosten parantamisessa sekä palveluiden ja käytäntöjen kehittämisessä. Puheterapeuttien kokemuksia ICF:n käytöstä ja sen hyödyistä olisi tärkeää selvittää tulevaisuudessa.