Browsing by Title
Now showing items 118-137 of 615
-
(2019)Objectives. Online communication has become central for adolescents’ everyday lives during the last two decades. Because friendships are vital for psychosocial development in adolescence, it is important to know how online communication affects adolescents’ friendships. The topic has been researched via four hypotheses. The Displacement hypothesis suggests that online communication is harmful for real-life friendships, whereas the Stimulation hypothesis claims that the internet is a useful environment to maintain real-life friendships. The Rich Get Richer hypothesis suggests that people who already have good existing friendships, will benefit most from online communication. The Social Compensation hypothesis suggests that internet gives possibility for socially inhibited people to make friends. Methods. Articles were searched with terms adolescent + online communication + friendship and adolescent + online communication + well-being. The topic narrowed down to 10-20-year-old adolescents and their friendships. Online communication was defined primarily as instant messaging but also some research that included other ways of online communication in addition to instant messaging were included. Results and Conclusions. The research so far has shown support mostly to the Stimulation and the Rich Get Richer hypothesis, but also some support to the Social Compensation hypothesis. Online communication increased the quality of existing friendships and these effects were stronger among social adolescents compared to socially inhibited adolescents. Socially anxious and lonely adolescents seem to find online communication easier to approach than face-to-face communication. Moreover, the online communication might increase self-esteem for lonely adolescents, which in part can make it easier to form real-life friendships. These results are important to be considered when attempting to help socially inhibited adolescents, but research should also consider the findings that these adolescents might also compensate face-to-face communication with online communication. The research overall has limitations, since most of the studies are cross-sectional and measurements rely on self-evaluation. Also, the trends of online communication devices are changing constantly, and the research has not had a unified measure for online communication. In future studies, it would be important to pay more attention to the definition of online communication, and to consider the effects of communication via mobile phone and the emerging popularity of more visually oriented online communication devices.
-
(2022)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tutkia hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuutta eri ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa aikuisilla. Katsaus keskittyy sosiaalisten tilanteiden pelkoon, yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, paniikkihäiriöön ja julkisten paikkojen pelkoon. Näiden ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon tarkastellaan myös internet-pohjaista hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu alustavaa näyttöä hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuudesta ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Menetelmät. Tutkimuksia hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltuvuudesta ja tuloksellisuudesta ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa haettiin PubMed-tietokannasta hakusanoilla acceptance and commitment therapy ja anxiety. Haku rajattiin vuosiin 2011-2021 ajankohtaisen tutkimustiedon saamiseksi. Artikkeleita etsittiin myös manuaalisesti jo valittujen artikkeleiden kirjallisuusluetteloista. Katsaukseen valikoitui kriteerien perusteella yhteensä seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset hyväksymis- ja omistautumisterapian tuloksellisuudesta eri ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa olivat moninaisia. Katsaus vahvisti alustavaa näyttöä, että yksilömuotoinen hyväksymis- ja omistautumisterapia on tehokas sosiaalisten tilanteiden pelon, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon hoidossa. Hyväksymis- ja omistautumisterapian ja kognitiivisen käyttäytymisterapian välillä ei havaittu eroa niissä tutkimuksissa, joissa odotuslistan sijaan kontrollina käytettiin aktiivista kontrolliryhmää. Lisätutkimusta tarvitaan etenkin ryhmämuotoisesta ja internet-pohjaisesta hyväksymis- ja omistautumisterapiasta sekä aktiivisen kontrolliryhmän sisältäviä tutkimuksia useampien ahdistuneisuushäiriöiden osalta.
-
(2022)Kroonisella kivulla on merkittävä elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävä vaikutus. Itse kudos- tai hermovaurion lisäksi kipukokemukseen vaikuttavat psykososiaaliset tekijät, kuten potilaan tekemät tulkinnat ja ajatusmallit kivusta ja sen seurauksista. Psykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli kivun kroonistumisessa. Kognitiivisen käyttäytymisterapian kolmanteen aaltoon kuuluva hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on yleistynyt kroonisen kivun hoidossa. Sen tavoitteena on, että kipupotilas hyväksyy kivun, ja oppii tunnistamaan tunteidensa, ajatustensa ja käyttäytymisensä välisiä yhteyksiä. Hoito pyrkii siihen, että potilas jatkaisi arvojensa mukaista elämää kivusta huolimatta. Tässä katsauksessa käytiin läpi neljä eri meta-analyysia hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikuttavuudesta kroonisen kivun hoidossa. Nämä etsittiin PubMed-tietokannasta. Tulokset olivat osittain ristiriitaisia, mutta HOT:lla vaikuttaisi olevan positiivinen vaikutus kipuun liittyvään masennukseen, kivun häiritsevyyteen ja kivun hyväksymiseen. Sen vaikutus toimintakykyyn ja elämänlaatuun oli todistettu osassa meta-analyyseista, mutta ei kaikissa. HOT:n vaikuttavuus kivun voimakkuuteen ei ollut todistettavissa. Mekanismeja tarkastellessa HOT näyttää vaikuttavan krooniseen kipuun psykologisen joustavuuden ja kivun hyväksymisen kautta. HOT vaikuttaisi olevan hyödyllinen hoitomuoto kipuun liittyvien liitännäisongelmien hoidossa, mutta ei vaikuta itse koettuun kivun voimakkuuteen. Kroonisen kivun moniammatillinen hoito on hyödyllistä, ja HOT osana tätä voi mahdollistaa kipupotilaan arvokkaan ja hyvän elämän kivusta huolimatta.
-
(2021)Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on kolmannen aallon kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntaus, jonka avulla pyritään kehittämään asiakkaan psykologista joustavuutta. HOT:n tavoitteena on, että psykologisen joustavuuden parantumisen myötä asiakas voisi elää mielekästä ja arvojensa mukaista elämää. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaa on hyödynnetty muun muassa masennuksen hoidossa, sillä psykologinen joustamattomuus nähdään vaikuttavaksi tekijäksi masennuksen taustalla. Masennukseen on tärkeää kehittää entistä toimivampia hoitomuotoja, sillä se on hyvin yleinen ja helposti uusiutuva mielenterveyden häiriö sekä yleinen syy työkyvyttömyydelle. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikuttavuutta masennuksen hoidossa aikuisilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan HOT:n vaikuttavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä sekä sitä, miten HOT ja perinteinen kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) vertautuvat toisiinsa tuloksien osalta masennuksen hoidossa aikuisilla. Tutkimuksia haettiin Google Scholar- ja PubMed-tietokannoista muun muassa hakusanoilla ”acceptance and commitment therapy”, ”ACT” ja ”depress*”. Mukaan otettiin kolme lähivuosina julkaistua katsausta tai meta-analyysiä sekä neljä katsauksien ulkopuolista satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Lisäksi tarkasteluun otettiin mukaan neljä tutkimusta, joissa oli arvioitu HOT:n vaikuttavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusten tulosten perusteella HOT vaikuttaa tehokkaalta hoitomuodolta etenkin lievän masennuksen hoidossa aikuisilla. HOT voi olla vaikuttava hoitomuoto masennuksen hoidossa myös internet-pohjaisena itsehoitointerventiona sekä ryhmäterapiana toteutettuna. KKT:hen verrattuna HOT vaikuttaa vähintään yhtä tehokkaalta hoitomuodolta masennuksen hoidossa aikuisilla. Komorbideissa mielenterveysongelmissa HOT voi tutkimusten perusteella olla jopa tehokkaampi hoitomuoto kuin KKT. HOT:n vaikuttavuuteen ovat tutkimusten perusteella yhteydessä muun muassa terapeutin kompetenssi ja sitoutuminen hoitoprotokollaan sekä HOT:n prosesseista hyväksynnän kasvaminen, defuusio ja arvoihin sitoutunut toiminta. Vaihtelevuutta tutkimustuloksissa oli muun muassa siinä, kuinka kauan intervention tulokset säilyivät, minkä tasoista masennusta oli hoidettu ja miten masennusta oli mitattu. Jatkotutkimuksia tarvitaan näiltä osin lisää, jotta voidaan varmistua HOT:n vaikuttavuudesta masennuksen hoidossa aikuisilla.
-
(2023)Aims. Because there are many people who wish to go to therapy compared to available therapy, it is important that therapy is as effective as possible. This means that the therapeutic methods targeted at the individual’s problem areas should be as suitable as possible. For maximizing effectiveness, it is important that therapy can be tailored to match the needs of each individual. Acceptance and Commitment Therapy (ACT) consists of six core processes: acceptance, defusion, present moment, the observant self, values and committed action. The aim of this thesis was to examine, by reviewing the literature, which core processes of ACT should be emphasized for patients experiencing pain. Methods. A search was done on the PubMed database using the keywords (acceptance and commitment therapy) AND ((core traits) OR (core processes) OR (core mechanisms) OR (key traits) OR (key processes) OR (key mechanisms)). Articles focusing on patient groups suffering from pain were selected from the results. Conclusions. In ACT aimed at clients experiencing pain, it is generally beneficial to emphasize at least acceptance and values, which impact functioning and anxiety and depression symptoms. Both acceptance and the observant self also help with lowering pain interference. If the goal is to improve functioning, committed action and present moment will probably be more suitable approaches than defusion and the observant self.
-
(2024)Tavoitteet. Kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen eli ICF:n hyödyntämistä puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutuksessa on tutkittu aiemmin vain vähän siitä huolimatta, että se on yleisesti hyväksytty kuntoutuksen työväline, joka mainitaan esimerkiksi Kelan palvelukuvauksessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka ICF-viitekehystä voidaan käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää eli AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa ja millaista hyötyä siitä voi hänelle olla. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline, Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakulauseke oli muotoa: (AAC OR "augmentative and alternative communicat*" OR "communication aid*" OR “aided communication”) AND (ICF OR “ICF-CY” OR "international classification of functioning") AND (child* OR young* OR youth OR adolesc*). Tutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2013–2022 julkaistua artikkelia, jotka koskivat puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutusta ja joissa käytettiin ICF-viitekehystä. Aineiston analyysin avulla artikkeista valikoitiin tämän tutkielman kannalta oleelliset tiedot, jotka myös teemoiteltiin kirjallisuuskatsauksen tulososioon. Artikkelien keskeisimmät tulokset taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa huomattiin, että ICF-viitekehystä käytettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten kuntoutusaiheisissa tutkimuksissa monin eri tavoin. Tutkimuksissa käytettiin viitekehyksinä ICF:ään pohjautuvia ICF-CY-, CSI-CY- ja CP-A-viitekehyksiä, joiden avulla jäsenneltiin ja arvioitiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Yleisimpiä ICF:n käyttötarkoituksia olivat lapsen viestintätaitoihin, viestintätavoitteisiin sekä AAC:n käyttöä haittaaviin tekijöihin liittyvät käyttötavat. Osa tutkijoista pohti ICF-pohjaisten viitekehysten käytöstä olevan hyötyä AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa esimerkiksi arvioinnin ohjaamisessa, kuntoutustulosten parantamisessa sekä palveluiden ja käytäntöjen kehittämisessä. Puheterapeuttien kokemuksia ICF:n käytöstä ja sen hyödyistä olisi tärkeää selvittää tulevaisuudessa.
-
(2022)Tavoitteet. Dementoivat sairaudet vaikuttavat ihmisen identiteettiin. Tietoa dementian vaikutuksesta identiteettiin on kuitenkin vain vähän, sillä tutkimusta dementiapotilaiden identiteetistä on vähän ja identiteetti itsessään on monimutkainen kokonaisuus. Identiteettiä on silti tärkeä ymmärtää, koska se antaa viitteitä siihen, miten dementiapotilaat selviytyvät sairauden aiheuttamista haasteista ja millaiset interventiot ovat heille sopivia. Tämän tutkielman tavoitteina on kartoittaa, miten dementoivan sairauden aiheuttamat identiteetin ongelmat ilmenevät ja miten dementiapotilaiden identiteettiä voi tukea. Menetelmät. Tässä tutkielmassa kirjallisuutta kerättiin pääasiassa Google scholarin avulla hakusanoilla ”dementia identity”, ”Alzheimer’s identity”, “dementia identity loss” ja “early stage-dementia identity”. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseen käytetty kirjallisuus koostui suurimmaksi osaksi tutkimuksista, joissa käsiteltiin dementiapotilaiden kokemuksia identiteetistään. Tulokset. Dementianpotilaiden identiteetin muutokset keskittyivät niihin osa-alueisiin, joihin dementian oireet vaikuttavat käytännöllisesti tai emotionaalisesti. Muutokset identiteetissä ja tietoisuus sairauden vaikutuksesta vaikuttivat dementiapotilaan hyvinvointiin. Havaittiin, että dementiapotilaiden tulisi löytää arvoa itsestä eksistentiaalisella tasolla. Tätä voi auttaa jatkuvuuden tunne: jatkuvuuden tunnetta voi tukea ammattihenkilökunnan tarjoama ohjaus päivittäisiin aktiviteetteihin ja hyvää ammattihenkilökunnan ja dementiapotilaiden kanssakäymistä leimaavat ymmärrys, arvostus ja kommunikaation selkeys. Johtopäätökset. Tutkielman johtopäätös on, että dementiapotilaiden identiteetin tutkimuksessa aikaisin aloitettuja identiteetin säilyviä osa-alueita tukevia interventioita olisi syytä tutkia lisää.
-
(2020)Tavoitteet. Aiempien tutkimusten valossa puhevammaisilla henkilöillä, jotka käyttävät ilmaisussaan AAC-keinoja, on riski jäädä ikätoverisuhteiden ulkopuolelle. Ikätoverisuhteet ovat tärkeä osa lapsen ja nuoren kehitystä ja hyvinvointia, joten niihin pitää kiinnittää huomiota osana puhevammaisen ihmisen kuntoutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisten interventioiden avulla ikätoverisuhteita voidaan tukea lapsen ja nuoren esi- ja kou-luopetuksen konteksteissa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä toimi integroiva kirjallisuuskatsaus, johon artikkelit etsittiin Scopus- ja PsycINFO -tietokannoista helmikuussa 2020. Hakulauseke koostui hakusanoista, jotka liittyivät ikätoverivuorovaikutukseen, puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointikeinoihin, lapsiin ja nuoriin sekä interventioihin. Aineiston valintaprosessissa tutkittiin ensiksi tutkimusten otsikot ja abstraktit, minkä jälkeen jäljelle jääneitä artikkeleja tarkasteltiin kokonaisuudessaan. Tutkimusaineistoiksi valikoitui seitsemän artikkelia, jotka vastasivat molempiin tutkimuskysymyksiin. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin, lukemalla artikkelit huolellisesti läpi ja tehden samalla muistiinpanoja. Muistiinpanojen pohjalta aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulosluvussa. Tulokset ja johtopäätökset. Interventioilla oli pääsääntöisesti positiivisia vaikutuksia ikätoverisuhteisiin, mutta tulokset vaihtelivat jonkin verran eri tutkittavien välillä, mikä vaikutti tulosten yleistettävyyteen. Pitkäaikaisista vaikutuksista ei myöskään ollut näyttöä. Tutkimuksen sosiaalisen validiteetin arvioinnit kuitenkin antoivat näyttöä siitä, että tutkittavat sekä esimerkiksi opettajat ja vanhemmat pitivät interventioita hyödyllisinä ja tuloksia positiivisina. Ikätovereiden ottaminen mukaan interventioihin on tulosten perusteella suositeltavaa. Tulosten valossa voidaan sanoa, että interventioilla on positiivista vaikutusta ikätoverisuhteisiin ja interventioiden vaikuttavuutta on syytä tutkia jatkossakin.
-
(2021)Ilmastokriisi lienee aikamme suurimpia uhkia, joka vaikuttaa myös mielenterveyteen. Ilmastokriisin hillitseminen vaatii käyttäytymisen muutosta, joten on tärkeää tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastotekojen toteuttamiseen. Yksi näistä tekijöistä on ilmastotunteet, joiden on todettu olevan yhteydessä ilmastotoimiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli arvioida miten ilmastoahdistus, pelko ja toivo ovat yhteydessä ilmastokriisiä hillitsevään toimintaan eli ilmastotoimiin. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tuoda esille tutkimusten puutteita, erityisesti ilmastotunteiden käsitteellistämiseen ja mittaamiseen liittyen, ja esittää mahdollisia tulevaisuuden kehitysehdotuksia. Tutkielman kirjallisuuden tiedonhaku tehtiin käyttäen Pubmed, Scopus ja Google Scholar tietokantoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan kymmenen tutkimusta, jotka tutkivat ilmastoahdistuksen, pelon tai toivon yhteyttä ilmastotoimiin joko suoraan tai välillisesti. Katsauksesta jätettiin pois tutkimukset, jotka eivät kertoneet mitä positiivista tai negatiivista tunnetta tutkittiin. Tutkimusten mukaan ilmastoahdistus oli positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, eli mitä enemmän ihmiset kokivat ahdistusta, sitä enemmän he tekivät ilmastotekoja. Ilmastoahdistus oli myös vahvin ennustaja ilmastoteoille. Pelko oli myös positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin. Toivo sen sijaan oli sekä positiivisesti että negatiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, riippuen toivon laadusta. Suurin osa tutkimuksista oli poikittaistutkimuksia, joten tulevaisuudessa tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta. Tämä tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että tunteet ovat ilmastotoimien syy. Ilmastotunteiden ja -toimien määrittely ei ollut yhdenmukaista ja niiden mittaamisessa on parannettavaa. Ilmastotunteiden selkeämpi määrittely ja mittareiden kehittäminen, sekä niiden psykometristen ominaisuuksien tutkiminen onkin tulevaisuudessa tärkeää. Ilmastoahdistus on nähty negatiivisena asiana, josta pitäisi päästä eroon, mutta tulosten perusteella sillä voi ilmastotoimien kannalta olla pikemminkin positiivinen vaikutus. Myöskin toivo voi saada ihmiset toimimaan, ja se voi esimerkiksi vähentää ahdistuksen tai pelon lamaannuttavaa vaikutusta. Vaikka ilmastoahdistus on käsitteenä saanut paljon huomiota, niin on yhtä tärkeää tutkia myös muita ilmastokriisin aiheuttamia tunteita, etenkin positiivisia tunteita.
-
(2019)Tavoitteet. Imetyksellä tiedetään olevan lyhyt- ja pitkäaikaisia suotuisia terveysvaikutuksia. Imetykseen liittyvissä suosituksissa asetetaan tavoitteeksi täysimetys kuuden kuukauden ikään saakka, mutta tämä ei toteudu Suomessa. Keinoja imetyksen tukemiseksi tulisi kehittää ja huomioida myös erityistä tukea tarvitsevat vauvat ja perheet. Downin syndrooma on yksi yleisimmistä kromosomihäiriöistä ja sitä on tutkittu suhteellisen paljon. Downin syndroomaan tiedetään liittyvän erilaisia rakenteellisia ja kehityksellisiä tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa imetystä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää imetykseen liittyviä vaikeuksia vauvoilla, joilla on Downin syndrooma. Samalla on tarkoitus selvittää sitä, miten vanhempia voitaisiin tukea imetyksen onnistumiseksi. Menetelmät. Tutkimus on integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaut tehtiin Scopus ja Pub-Med-tietokantoihin hakulausekkeella (”down syndrome”) AND breastfeeding. Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusartikkeleista etsittiin vastauksia molempiin tai jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä. Tutkimuskysymys 1: Millaisia imetykseen liittyviä vaikeuksia tyypillisesti esiintyy vauvoilla, joilla on Downin syndrooma? Tutkimuskysymys 2: Miten vanhempia voidaan tukea imetyksen onnistumiseksi? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista nousi esille kolme pääteemaa, joihin imetyksessä esiintyvät vaikeudet jakautuivat. Nämä teemat olivat äitiin liittyvät imetyksen vaikeudet (terveydentila, kokemukset, elämäntilanne, maidonerityksen puute/pelko), vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet (imemisen vaikeudet, väsymys/unisuus) ja olosuhteisiin liittyvät imetyksen vaikeudet (erillään olo vauvasta). Suurimmat vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet olivat 0-3 kuukauden iässä ja oli viitteitä siitä, että vaikeudet helpottivat 6-9 kuukauden iässä. Tärkeimpinä vanhempien tukemisen keinoina imetyksen onnistumiseksi esille nousivat ohjaus, tuki ja tietotaito (tiedon saannin merkitys, vanhempien väsymys). Vanhemmat tarvitse-vat tukea uudessa elämäntilanteessa imetyksen onnistumiseksi, jos lapsen terveydentila sallii imetyksen. Terveydenhuollon henkilökunnalla on merkittävä rooli tiedon jakamisessa ja vanhempien tukemisessa imetyksen onnistumiseksi. Vanhempien imettämisen vaikeuksien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia selvittämällä voidaan mahdollisesti kehittää entistä parempia käytänteitä vanhempien tukemiseen imetyksessä.
-
(2018)Individualism and collectivism, known amongst cultural psychology, have been long studied in relation to mental health. On one hand, it has been studied whether there is a relationship between depression and individualism or collectivism on a cultural level. On the other hand it’s equally interesting whether there is a relationship between depression and individualism and collectivism on an individual/personal level, also known as idiocentrism and allocentrism. It seems cultural level collectivism or individualism is not a risk factor or a protective factor for depression. However, a conflict between cultural orientation and personal orientation appears to be positively related with depression. Allocentrics living in individualistic cultures get depressed easier than allocentrics in collectivistic cultures or idiocentrics in individualistic cultures. People with individual tendencies get depressed for different reasons than people with collectivistic tendencies. Individualists are more sensitive to failures and disappointments related to success and personal goals, whereas collectivists are more sensitive to lack of social support or negative social feedback such as rejection, lack of approval or lack of intimate relationships. These different predispositions for depression show already a on genetic level.
-
(2024)Abstract: Aim: Dissociative Identity Disorder (DID) remains a debated mental health disorder, though it is recognized in diagnostic manuals such as DSM-V and ICD-10. A notable aspect of DID is inter-identity amnesia, often reported by patients but inconsistently observed in experimental settings. This study aims to review experimental research on long-term memory dysfunction in DID. The first aim is to review if inter-identity occurs objectively or if it is only subjective and does that vary across different memory parts. The second aim is to review if there are other characteristic impairments in long-term memory in DID. Methods: The systematic literature search was conducted in OvidMedline using keywords “experimental”, “DID”, “dissociative identity disorder”, “inter-identity amnesia”, and “long-term memory” and their combinations. In addition, the references of the found articles were checked. The 14 articles published between 2002–2022 were included. Results and conclusions: Based on this review, the inter-identity amnesia is not objective in DID. Instead, it seems to be subjective and occur in all long-term memory parts. However, DID patients seem to have a distinct simulation style differing from healthy simulators. In addition to the inter-identity amnesia, the long-term memory seems to be impaired in other ways in DID. The most evident impairments in long-term memory in general seem to be that DID patients perform overall worse in all kinds of long-term memory tasks and that they have slower reaction times in semantic and procedural memory tasks. It remains unclear if the other impairments are connected to patients simulating subjective inter-identity amnesia. Subjective inter-identity amnesia and the other impairments of long-term memory should be further studied in everyday life context.
-
(2021)Tavoitteet. Internalisoidun stigman muodostuminen voidaan nähdä prosessina, jonka aikana yksilö sisäistää julkisen stigman mielenterveysongelmista itseensä. Yhden mallin mukaan internalisoitu stigma sisältää vieraantumisen, stereotypioiden hyväksymisen, syrjinnän kokemuksen, sosiaalisen vetäytymisen ja stigman resistanssin eli kyvyn vastustaa stigmaa. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät ovat alttiita internalisoidun stigman syntymiselle ja sillä on havaittu olevan yhteys erilaisiin ongelmiin, kuten psykiatristen oireiden vakavuuden pahenemiseen. Yleisimmin käytetty internalisoidun stigman mittari on ollut The Internalized Stigma of Mental Illness (ISMI). Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielenterveyden häiriö, jossa voi esiintyä maanisia, hypomaanisia, sekamuotoisia tai masentuneita sairausjaksoja. Maanisten tai hypomaanisten jaksojen vakavuuden perusteella sairaus voidaan jakaa tyyppiin I ja II. Tässä katsauksessa käsitellään internalisoitua stigmaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla, koska aiheesta on vielä vähän kirjallisuutta. Katsauksen tavoitteena on perehtyä internalisoidun stigman esiintymiseen, siihen liittyviin ilmiöihin ja hoitoon kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla henkilöillä. Menetelmät. Katsauksessa käytettiin Scopus ja PUBMED -tietokantoja. Scopuksessa hakusanoina käytettiin "internalized stigma" tai "self-stigma*" ja "bipolar disorder". PUBMED-tietokannassa hakusanoina olivat "internalized stigma*" tai "self-stigma" ja "bipolar disorder". Tulokset ja johtopäätökset. Internalisoitua stigmaa esiintyi merkittävällä osalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla henkilöillä, enemmän kuin ADHD:ta sairastavilla mutta vähemmän kuin skitsofreniaa sairastavilla. Tämä voi selittyä erilaisista julkisista stigmoista ADHD:ta tai skitsofreniaa sairastavilla kuin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Internalisoidulla stigmalla vaikutti olevan yhteyksiä alhaisemman elämänlaadun tekijöiden kanssa, kuten itsetunnon heikkouteen. Internalisoidun stigman vaikutus itsetuntoon ja itsetunnon vaikutus internalisoituun stigmaan voi olla monitahoinen. Internalisoidulla stigmalla oli yhteys internalisoiviin persoonallisuuspiirteisiin ja korkeammat ISMI-pisteet korreloivat oireiden vakavuuden ja korkeampien masennuspisteiden kanssa. Masennuksen kuuluessa internalisoiviin oireisiin sillä masennuksella voi olla selkeämpi yhteys internalisoivaan stigmaan kuin manialla. Psykoedukaatiosta oli lupaavaa näyttöä internalisoidun stigman hoitoon kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla. Tämän katsauksen heikkouksia olivat muun muassa tutkimusten pienet otoskoot ja pitkittäistutkimuksen puute, tulevaisuudessa olisikin hyvä tutkia aihetta suuremmilla otoskoilla ja erilaisilla tutkimusasetelmilla.
-
(2019)The treatment of social anxiety disorder with internet delivered cognitive-behavior therapy has been studied for the past two decades, but still reviews of studies on the subject could not been found in the databases used in this study. The goal of this review was to examine the efficacy of iCBT in treating social anxiety disorder and to review the treatment protocols used in the efficacy studies. A systematic literature search was conducted in the databases available through EBSCOhost (ia. CINAHL, MEDLINE, eBook Collection (EBSCOhost) & eBook Academic Collection (EBSCOhost)) with the search term ”((((internet OR web) AND (cognitive behav* therapy)) OR iCBT) AND (social phobia OR social anxiety disorder)))”. Studies which examined the efficacy of iCBT in treating social anxiety disorder with an RCT trial comparing it to waiting list or treatment as usual conditions were included in the review. The search revealed 11 studies filling these requirements, in which three separately developed treatment protocols were studied. Guided iCBT significantly reduces the symptoms of social anxiety disorder and it was significantly more efficacious in reducing symptoms than waiting list, also clinically significant improvement was considerably more common in people receiving the treatment. Only a few studies comparing iCBT to live therapies were found, and even though they had promising results, conclusions could not be made based on two studies. The treatment protocols were similar to each other and there were no substantial differences noted in the efficacies of the different treatments. Treatment satisfaction was high which supports the role of iCBT as an acceptable treatment option. There was variation between the studies in the time therapists used per patient, but even the longest average time therapists used indicated that the therapists used their time more efficiently compared to live treatments. There was a lot of variation between the studies in adherence and completion rates, and the maintenance of adherence should be attended to also in future treatment protocols.
-
(2021)Aims: Major depression is associated with substantial individual and societal burden due to its high prevalence. Current treatments are estimated to only reduce about one-third of the economic burden of depressive disorders. Depression prevention could be an alternative means to alleviate this disease burden. However, current face-to-face prevention programs have several limitations including limited health care resources and mental health stigma. Internet and mobile based (IM) preventions could potentially overcome the limitations of face-to face prevention programs. The aim of this review is to introduce different types of IM-preventions of depression and to evaluate effectiveness and cost-effectiveness of these prevention programs. Methods: A literature search was conducted on pubmed database and google scholar using search terms “depression prevention” and “internet and mobile based” with terms “cost-effectiveness” and “adherence”. Results and conclusions: The results of this review indicate that major depression could be prevented with IM-preventions. The length of an effective treatment is most likely 5-8 weeks and it usually includes human support while less effective treatment is most likely self-help based. The importance of human support can be attributed to the adherence to the treatment and enhancing adherence is particularly important in populations with more severe symptoms. Indicative, selective and universal preventions are equally effective. It is not possible to compare different approaches since nearly all preventions utilise cognitive-behavioural techniques and are internet-based. Studies that examine the cost-effectiveness of depression prevention are far and between, but according to one study internet and mobile based prevention of depression could be a cost-effective alternative to the primary healthcare services. The available evidence suggests that it would be fruitful to try internet and mobile based depression prevention in a context of a workplace or a school but there is inadequate evidence for national prevention programs.
-
(2018)There are now internet-based interventions for most of the common mental health disorders, and the evidence for their effectiveness indicates that these treatments are a promising way to improve the availability of mental health services. Given that there are, however, only few interventions for psychotic disorders, the objective of this review was to describe the content of these interventions and to assess their effectiveness. The reviewed web-based interventions for psychotic disorders consist of psychoeducation, social support and therapeutic exercises. Multimedia content was utilized in psychoeducation, and moderated internet forums were an essential part of interventions that offered social support. The therapeutic sessions consisted of independent exercises, which emphasized ways to recognize harmful thoughts and develop coping skills. The interventions were considered feasible and helpful for the most part. There is also promising evidence for treatment effects, especially with regard to depression and psychosocial functioning. Due to methodological deficiencies, however, the evidence is scarce. In the future researchers should focus on systematic research with strong methodological quality. It is also important that the development of these interventions is user-centered. In addition, there is remarkable variation as far as effectiveness is concerned, and the underlying causes should be unraveled.
-
(2022)Tavoitteet. Interoseption on esitetty olevan autonomisen hermoston toimintaa koskeva subjektiivinen aistimus, joka muodostaa pohjan yksilön omalle arviolle siitä, miltä kehossa kullakin hetkellä tuntuu. Interoseption poikkeavan toiminta on liitetty moniin sairauksiin. Viime vuosina on tutkittu interoseptioon kohdistuvia interventioita, joilla voitaisiin hoitaa ahdistuneisuushäiriöitä. Hoidon tavoitteena on tällöin potilaan yleisen ahdistuneisuusherkkyyden väheneminen, jolloin voitaisiin vaikuttaa laajemmin ahdistuneisuuden eri muotoihin. Käytetyin interoseptioon kohdistuva hoitomuoto on ollut interoseptiivinen altistaminen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli perehtyä siihen, minkälaisia interoseptioon kohdistuvia interventioita on kokeiltu ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ja minkälaisia ovat olleet näiden interventioiden tulokset. Menetelmät. Tutkielmaa varten on haettu aineistoa Google Scholar- ja Scopus -tietokannoista sekä Helka:n kokoelmista hakusanoilla interoception, interoceptive, interoceptive interventions, interoception AND intervention, interoceptive exposure, anxiety AND intervention, anxiety sensitivity AND interoception, mental health AND interoception, pychopathology AND interoception. Lisäksi on etsitty julkaisuja edellä mainitulla tavalla löydettyjen julkaisujen lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksissa käytettiin yleisimmin interoseptiivistä altistamista. Interoseptiivinen altistaminen sisälsi fyysistä toimintaa sekä erilaisia tapoja hengittää, jolloin tarkoituksena oli altistaa potilas niille tuntemuksille, joita tämä koki ahdistavina. Lisäksi käytettiin erilaisia rentoutuskeinoja, tarkoituksena parantaa potilaan interoseptiivistä kyvykkyyttä. Tutkimuksissa käytetyt interventiot olivat melko yksinkertaisia toteuttaa ja hoitotuloksia voitiin saada nopeasti. Rajoitetusti niistä oli saatavilla myös hoidon pitkäaikaista vaikuttavuutta tukevaa seurantatietoa. Kaikissa tutkituissa interventioissa yleinen ahdistuneisuusherkkyys väheni merkitsevästi. Tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä, että nämä interventiot vaikuttavat ahdistuneisuuden muodosta riippumatta yleiseen ahdistuneisuusherkkyyteen ja siten vähentävät potilaan ahdistuneisuutta. Myös niissä tutkimuksissa, joissa mitattiin interoseptiivisen kyvykkyyden muutoksia, todettiin kyvykkyyden lisääntyminen samanaikaisesti ahdistuneisuusherkkyyden vähenemisen kanssa. Interoseptioon kohdistuvat interventiot näyttäisivät mahdollistavan sen, että samalla hoidolla voisi hoitaa monenlaista ahdistuneisuusoireilua. Näin ollen potilaan tilanne saattaisi kohentua nopeammin. Koska interoseptioon kohdistuvat interventiot vähentävät yleistä ahdistuneisuusherkkyyttä, voisi niitä hyödyntää myös muun altistamishoidon täydentäjinä tai osana erilaisia terapiaprosesseja.
-
(2017)Autism spectrum disorders are pervasive developmental disorders that are manifest early in development. Two wide symptom categories are problems in social communication and repetitive or restrictive behaviors. There are many views for the mechanisms behind autism. Many explanations see deviations in attention and sensory processing as central causes. Intersensory redundancy hypothesis (IRH) states that already in infancy attentional resources are first focused on information that is amodal (redundant for many modalities) like temporal synchrony. Only after this are modality specefic properties like the tone of voice or facial characteristics of a talker focused on. This attentional hierarcy helps socioemotional and verbal development by focusing attention to social stimuli which have much amodal information and opportunities for learning. Bahrick considers one cause of autism to be an early bias in attention. Autistic children and their siblings who have high risk for autism have been found to focus less on amodal information and more on modality specific information compared to typically developing children. This bias may cause deficiencies in learning because social stimuli are neglected and objects or details are preferred, which would explain the problems of social communication. Also restricted and repetitive behaviors could be explained to be a way of organizing amodal information to a better anticipated or understood form by repeating the same behavior. IRH has been found to apply in different situations and ages. The connection between autism and IRH has, however, little evidence to show for it even if the logic behind the connection is plausible. In future, the processing of multimodal and amodal information as possible factors behind autism spectrum disorders should be researched more thoroughly and with scientific rigour.
-
(2024)Aim. Intuition is known to often develop with expertise. The review inspected how recruitment professionals use their intuition when making recruitment decisions, how they perceive their use of intuition and what recruiter-related factors predict intuition use. In addition, the aim was to determine whether experts differ from laypeople in recruitment decision making based on intuition. Methods. The literature was searched in Web of Science and Google Scholar databases using the keywords "intuition AND hiring" and "intuition AND recruitment". Articles published since 2010 were selected. The papers selected for the review were all studies in which the participants were individuals making recruitment decisions in their jobs, or studies comparing recruitment professionals to laypeople. Conclusions. Intuition is used in particular to assess the organizational fit. In addition, it is used to predict the personality or the competence of the candidate. Even though the possible drawbacks of intuitive thinking are recognised, it is also viewed to be a good tool in decision-making processes in some situations. There are indications that people who tend to base their decisions on experimentality in general, are also more likely to use their intuition in recruitment decisions. Evidence on the differences between professionals and laypeople in the accuracy of intuitive decision-making varies. On the whole, there is a lack of quantitative research on the subject.
-
(2018)Irony is a way of communicating a message in which words and their meaning is in conflict. People with autism spectrum disorder (ASD) have a tendency to interpret words literally which is a result of their problems in social interaction. It has been reported that people with ASD have difficulties to react to irony in a proper manner which leads to the assumption that they do not understand irony. In my Bachelors thesis I will review studies on irony comprehension of individuals with ASD. The aim of my review is to find from the literature if the assumption that individuals with ASD cannot detect irony is correct and what kind of explanations there are on the underlying issues of their difficulties in irony comprehension. Studies are quite contradictory on how well people with ASD can detect irony. Some suggest that individuals with ASD can detect irony as well as typically developed and others propose that people with ASD cannot detect irony even closely as well as typically developing. But studies are unanimous that people with ASD have great difficulties in the comprehension of irony compared to typically developing. There are many explanations why people with ASD might have difficulties with irony. One is that children with ASD lack the theory of mind, so they have problems in understanding that the speaker has his or her independent intentions that they might want to transmit to the listener when using irony. According to another explanation the disturbance in language development might influence irony perception. Sometimes tasks testing irony perception require the ability to produce difficult verbal outcomes which are difficult for people with ASD. They have also difficulties to perceive prosodic cues overall and irony has a wide variety of possible prosodic cues. In addition to the specific difficulties in, for example prosody and language, people with ASD also have hard time in integrating these multiple different cues automatically. However, there are compensatory mechanisms that help them to overcome these difficulties. They just do not automatically use them when processing language but if they are explicitly told to take in account that there might be irony individuals with ASD are doing better in irony tasks. For future research it would be important to study how well people with ASD detect irony in more natural situations. Furthermore, it should be studied how much they understand irony even when they recognize it because it has been shown that people with ASD do not enjoy irony as much as typically developing.
Now showing items 118-137 of 615