Browsing by Issue Date

The embodied nature of music cognition is a growing topic in the field of music cognition. The aim of this study is to understand the paradigm of embodied music cognition. It’s a selective review on the paradigm’s ontological assumptions, some key point of views and relevant empirical evidence supporting the main claims within the field. Hopefully, this paper gives the reader a good introduction into the theoretical and empirical work within the field of embodied music cognition. It’s suited for all scholars and students working in nearby fields. Google Scholar was used in the literature search and “embodied music cognition” was used as a keyword. The main sources were review articles by the most important scholars in the field and the associated empirical literature. Embodied approach to music cognition emphasizes the coupling of action and perception. The role of the human body is seen to be a mediator between the environment and the brain. There is empirical support for various effects of the motor system to music perception and vice versa. A special focus is also given to the multilayered interaction between all the elements from which the “musical mind” emerges, namely, the mind, the body, music and social context. This interactionist view of cognition utilizes insights from dynamical systems theory. Lastly, a novel framework is reviewed that integrates the embodied approach with a more classical predictive coding paradigm under the concept of joint agency. The framework claims music to be, metaphorically, an embodied language. The field of embodied music cognition is quickly growing and the future is assumed to be interdisciplinary since the nature of music cognition is highly complex.

Goals: Anxiety symptoms during adolescence are highly prevalent and correlate with poor academic outcomes. Despite the effects reported in prior review literature being negative on average, the results of different studies have great heterogeneity, leaving room for deeper investigation of the direction and causality of the effects between anxiety and academic achievement. This narrative review aims to synthesize the findings of recent longitudinal studies on the subject. Methods: A narrative review of seven articles on several different measures of anxiety as predictors of academic achievement during adolescence, measured in grades, education continuity and graduation. Results: Several different measures of anxiety symptoms, including social anxiety, PTSD, test anxiety, and generalized anxiety symptoms, are predictive of poor academic grades in adolescence, even when other mental health problems are controlled for. Anxiety is linked to a lower chance of college graduation but there may be no independent effect over that of depression. There appear to be cascading, long-term links between different anxiety symptoms and academic outcomes, some of them bi-directional, making longitudinal designs and repeated measures of multiple variables recommendable for future research. Most effects appear to be gender-non-specific, but effect strengths do seem to vary between groups of low and high anxiety, hinting at a possibly curvilinear relationship worth investigating.

Tavoitteet. Mielenterveyden häiriöt ovat yksi suurimmista syistä pitkiin poissaoloihin työstä maailmanlaajuisesti. Poissaolosta aiheutuvien kustannusten ja inhimillisen kärsimyksen vuoksi on tärkeää pyrkiä tunnistamaan työhön paluuta ennustavia, muokattavissa olevia tekijöitä. Työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden on todettu ennustavan työhön paluuta, mutta toistaiseksi niitä on tutkittu erityisesti mielenterveyden häiriöiden yhteydessä vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät psykososiaalisessa työympäristössä ennustavat työhön paluuta mielenterveyssyistä johtuvan poissaolon jälkeen. Menetelmät. Lähdekirjallisuus hankittiin OvidMedline ja Google Scholar -tietokannoista yhdistellen hakusanoja ”return to work”, ”mental disorder”, ”psychosocial work environment”, ”depression” ja ”anxiety”. Hakukriteerinä oli lisäksi julkaisuajankohta 2010-luvulla tai sen jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset. Psykososiaalisen työympäristön tekijöistä työhön liittyvät vaatimukset ja hallinnan tunne olivat selkeimmin yhteydessä työhön paluuseen lyhyen mielenterveyspoissaolon jälkeen. Sen sijaan vaivannäön ja palkitsevuuden, sosiaalisen tuen, johtamisen ja ilmapiiritekijöiden osalta näyttö oli heikompaa. Koska korkeat vaatimukset ja matala hallinnan tunne ennustivat myöhempää työhön paluuta, näihin tulisi kiinnittää työpaikoilla enemmän huomiota. Tulevissa tutkimuksissa tulisi selvittää erityisesti johtamisen laadun ja ilmapiiritekijöiden yhteyttä työhön paluuseen tarkemmin. Psykososiaalinen työympäristö vaikuttaa olevan lyhyellä aikavälillä keskeinen työhön paluuta ennustava tekijä. Näin ollen tulevaisuudessa olisi tärkeää kehittää psykososiaalisiin tekijöihin keskittyviä interventioita ja tutkia niiden vaikutusta mielenterveyspoissaoloon.

Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) on ilmiö, jossa audiovisuaalinen ärsyke aiheuttaa väristyksiä pään ja takaraivon alueella, mikä koetaan miellyttävänä ja rentouttavana tunteena. Yleisimpiä ASMR-kokemuksen laukaisevia ärsykkeitä ovat kuiskaaminen, terävät äänet, kuten naputtelu, sekä toistuvat liikkeet. ASMR-ilmiössä korostuu kuitenkin tietynlainen sosiaalisuus, sillä usein ärsykkeiden lähteenä tai niiden aiheuttaja on ihminen sekä ne esiintyvät läheisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä sosiaalisen kontekstin merkitys on ASMR-kokemusten saamiselle. Tämä katsaus tarkastelee sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä läheisyyden ja seksuaalisuuden näkökulmista. Katsauksessa arvioidaan, voisiko ASMR selittyä läheisyyden ja hoivatuksi tulemisen kautta, sekä mikä seksuaalisuuden merkitys on ASMR-ilmiössä. Läheisyyden merkitystä ASMR-ilmiössä ei ole tutkittu suoraan, mutta on esitetty hypoteeseja, miten läheisyys voisi selittää ASMR-kokemuksia. ASMR-ilmiössä esiintyvän läheisyyden on ehdotettu selittyvän hoivatuksi tulemisen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ASMR:lle ominainen läheisyys sisältää tietynlaista etäisyyttä, jossa toinen ihminen on joko fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen, kuitenkin niin, että kokemus lähellä olosta säilyy. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ASMR ei vaikuta olevan seksuaalinen ilmiö, vaikka seksuaalissävytteisillä ASMR-videoilla on paljon katsojia. Seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsomisen motiivina vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti jokin muu syy kuin ASMR-kokemusten saaminen. Sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä on tutkittu varsin vähän ja useimpien tutkimusten laatu on heikko. Tarvittaisiinkin lisää laadukkaita tutkimuksia sosiaalisesta kontekstista ASMR-ilmiössä sekä erityisesti läheisyyden merkityksestä ASMR-ilmiön selittäjänä. Lisäksi seksuaalisuuden suhdetta ASMR-ilmiöön tulisi tutkia enemmän ja selvittää millainen ryhmä seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsojat ovat ja millä tarkoitusperillä näitä videoita katsotaan.

Tavoitteet. Ahmintahäiriön (BED) itsenäinen diagnoosi lisättiin verrattain vähän aikaa sitten psykiatristen häiriöiden tautiluokituksiin. Ahmintahäiriön etiologiasta ja ylläpidosta on esitetty erilaisia psykologisia teorioita. Tunteiden säätelymallissa ahminnan ajatellaan olevan pyrkimys vaikeiden tunnekokemusten säätelyyn, kun adaptiivisempia tunnesäätelyn keinoja ei ole käytettävissä. Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) pohjaa tunteiden säätelymalliin ja siinä pyritään opettamaan potilaalle adaptiivisempia tunteiden säätelykeinoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on vetää yhteen tähän mennessä saatuja tutkimustuloksia ahmintahäiriön hoitoon kohdennetun DKT:n vaikuttavuudesta aikuisten ahmintahäiriön hoidossa ja jäsentää löydöksiä ilmiöittäin. Hoidon vaikuttavuutta tarkastellaan syömishäiriöoireilun, tunnesäätelyn ja tunnekokemusten sekä masentuneisuuden näkökulmasta. Viime kädessä katsauksen on tarkoitus valaista, onko ryhmämuotoisen DKT:n käyttö aikuisten ahmintahäiriön hoidossa nykyisen tutkimustiedon valossa perusteltua. Menetelmät. Tutkimuskirjallisuutta haettiin Helka- ja Google Scholar-verkkotietokannoista hakusanoilla ”dialectical behavior therapy” ja ”binge eating disorder”. Hakusana ”cognitive behavior therapy” lisättiin, kun etsittiin tutkimuksia, joissa dialektista käyttäytymisterapiaa verrataan kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ahmintahäiriön hoidossa. Tutkimusten koehenkilöiden oli oltava täysi-ikäisiä ja täytettävä ahmintahäiriön diagnostiset kriteerit. Tulokset ja johtopäätökset. DKT:n myötä syömishäiriöoireilu ja tunnesyöminen vähenivät ja paino putosi. Tunnesäätelyn osalta DKT:n vaikutukset olivat monitulkintaisempia, mutta löydökset saattavat selittyä käytetyllä mittarilla. DKT:n käyttö ahmintahäiriön hoidossa näyttää sen vaikutusten, uniikin taustateorian ja kustannustehokkuuden valossa olevan perusteltua. Täsmällisempiä jatkotutkimuksia tarvitaan erityisesti DKT:n vaikutusmekanismien ymmärtämiseen sekä DKT:n ja muiden ahmintahäiriön hoitokeinojen vertailemiseen.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N- dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot.

Syöpäsairaudet ovat yleisin kuolinsyy maailmassa, ja parantumattomaan syöpään liittyy usein potilaan elämänlaatua merkittävästi haittaavaa ahdistus- ja masennusoireilua. Usein tähän psyykkiseen ahdinkoon liittyy eksistentiaalista kärsimystä, joka juontuu esimerkiksi kuolemanpelosta, elämän merkityksettömäksi kokemisesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta. Psykedeeliavusteisia hoitomuotoja pidetään yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena osana palliatiivista hoitoa syöpäsairailla, sillä psykedeelien tuottamiin tajunnantilan ja kognition muutoksiin sekä henkisiin kokemuksiin on liitetty eksistentiaalisen kärsimyksen vähenemistä ja elämän merkitykselliseksi kokemisen lisääntymistä. Klassisten psykedeelien kentältä erityisesti psilosybiini on herättänyt lääketieteellistä kiinnostusta, sillä sitä on käytetty vuosituhansien ajan eri ihmisyhteisöissä sakramentaalisiin ja parantaviin tarkoituksiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, miten psilosybiini on yhteydessä ahdistuksen ja masennuksen vähenemiseen syöpäsairailla potilailla. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua Scopus- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaan valikoitui viisi yksittäistä tutkimusta, joista neljässä tutkittiin syöpää sairastavien henkilöiden masennus- ja ahdistusoireiden muutosta suhteessa psilosybiinin nauttimiseen kontrolloidussa tutkimusympäristössä. Viides tutkimus on seurantatutkimus yhdelle edellä mainituista kokeellisista tutkimuksista. Tutkimusten valintakriteerinä oli, että koehenkilöiden ahdistusta ja masennusta oli mitattu jollakin kvantitatiivisella menetelmällä ja että tutkimus oli julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että psilosybiini yhdessä kokemukseen valmistelevien ja sitä integroivien tapaamisten kanssa tuottaa merkittävää ahdistuksen ja masennuksen vähenemistä. Koehenkilöt arvioivat psilosybiinikokemukset itselleen merkityksellisiksi ja luonteeltaan henkisiksi. Muutokset olivat myös ajassa pysyviä. Psilosybiinin tuottamilla mystisillä kokemuksilla löydettiin myös olevan medioiva rooli psilosybiinin tuottamien positiivisten vaikutusten välittymisessä, vaikka yhteys ei ollutkaan enää 4,5 vuoden seurantajakson päättyessä tilastollisesti merkitsevä. Tämä katsaus antaa viitteitä siitä, että psilosybiinillä on potentiaalia syöpäsairaiden potilaiden masennus- ja ahdistusoireilun vähentämisessä sekä elämänlaadun parantamisessa osana palliatiivista hoitoa. Psilosybiinin vaikutusmekanismeiksi ahdistus- ja masennusoireilun vähentämisessä on ehdotettu henkisyyden kokemuksia sekä juurtuneiden ajattelu- ja käyttäytymismallien muuttumista, mutta varmuutta ei toistaiseksi ole. Tähän katsaukseen valittujen tutkimusartikkelien osalta rajoitteisiin lukeutuu mahdollisesti vinoutunut otos, jossa lähtötason kiinnostus psykedeeleihin voi olla valtaväestöä suurempi, sekä keskusteluhoidon ja psilosybiinin yhteisvaikutus, jota ei voitu vakioida. Tulevaisuudessa tarvitaan jatkotutkimuksia entistä kattavammalla otannalla tulosten vahvistamiseksi sekä laadullista tutkimusta psilosybiinin vaikutusmekanismien tarkemmaksi ymmärtämiseksi.

Objectives. In the modern times, music and music therapy have emerged as versatile forms of treatment and rehabilitation. Music is also common means of regulating emotions by humans. Problems with emotion regulation can predict and maintain various psychopathological phenomena. The objective of this literary review was to examine if music and music therapy can be beneficial concerning emotion regulation and its possible problems. Methods. Articles for this review were searched in the PubMed and Google Scholar databases. Ultimately, nine articles addressing connection between music and emotion regulation were selected. These articles consisted of interventions and studies concerning beneficial use of music in respect of emotion regulation. Results and conclusions. The research evidence finds that music and music therapy can be used diversely in emotion regulation and the focusing interventions. The effects of the interventions were mostly significant, improving one or several aspects of emotion regulation, such as emotion awareness and confidence in regulating one’s emotions. It was also observed that music can be used as a beneficial or detrimental means of regulating one’s emotions. This should be taken into consideration when designing music therapy focused treatment, for example. The studies selected for this review were vastly different concerning their methods, and it was difficult to create a more detailed image of the potential for music and music therapy to support emotion regulation. However, the field of research in question is still young and this review gives encouraging evidence for the future of music and music therapy in emotion regulation.

Tavoitteet. Metodinäyttely on erityisesti Yhdysvalloissa keskeinen näyttelysuuntaus, jossa pyritään luomaan roolihahmoon vahva emotionaalinen side. Sen harjoittelumenetelmät voivat olla psyykkisesti hyvin kuormittavia. Näyttelijöiden työ voi olla myös taloudellisesti kuormittavaa, kun tulojen epävarmuus aiheuttaa stressiä. Tämän vuoksi he voivat olla riskiryhmässä dissosiaatiolle, erityisesti depersonalisaatio/derealisaatio -tyyppiselle oirehdinnalle. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy anekdootteja näyttelijöistä, jotka ovat niin ikään menettäneet hallinnan omaksumansa roolihahmon persoonallisuudesta, eli kokeneet jonkin tasoista dissosiaatiota. Tässä kandidaatintutkielmassa pyritään selvittämään, onko näyttelijöillä enemmän dissosiaatio-oirehdintaa normaalipopulaatioon verrattuna sekä mahdollisen yhteyden kausaliteetin suuntaa. Lisäksi perehdytään kysymykseen, voiko persoonallisuus selittää tätä näyttelijäntyön ja dissosiaatio-oireiden yhteyttä. Menetelmät. Tutkimuskirjallisuus keskittyy lähes yksinomaan metodinäyttelijöihin, eikä kirjallisuutta ylipäänsä ole paljoa. Siksi kirjallisuuskatsauksen artikkelit olivat hyvin hajanainen joukko tutkimuksia. Aineisto etsittiin Google Scholar –tietokannan avulla, sekä artikkelien lähdeluetteloiden avulla syksyllä 2022. Hakusanoina käytettiin “acting”, “actor”, “theatre”, “theater”, “dissociation”, “method acting”, “immersion”, “personality”. Tulokset ja johtopäätökset. Näyttelijöiden dissosiaatio-oireet ovat ei-näyttelijäpopulaatiota korkeammalla tasolla, mutta eivät kuitenkaan ylitä patologista rajaa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan alustavasti sanoa, että näyttelijöillä dissosiaatio-oireet voimistuvat ainakin hetkellisesti roolisuoritusten jälkeen, mutta pidemmän aikavälin muutoksista ei vielä tiedetä. Monissa tutkimuksissa kyseenalaistettiin normaalipopulaatioonkin käytettävän dissosiaatiomittarin DES:n käyttökelpoisuutta näyttelijäpopulaatiossa, sillä se sisältää paljon näyttelijäntyöhön olennaisesti liittyviä väittämiä. Dissosiaation mittausmenetelmiä tulisikin tulevaisuudessa kehittää havaitsemaan patologisempaa dissosiaatiota näyttelijöillä erityisryhmänä. Kvalitatiivisten tutkimusten perusteella metodinäyttelyn emotionaalisesti kuormittavat harjoittelumenetelmät voivat altistaa niin sanotulle persoonallisuuden rajojen hämärtymiselle (eng. boundary blurring). Näyttelijäntyön koulutusta ja ohjaajien metodiikkaa tulisi kehittää niin, että näyttelijöillä olisi mahdollisuus opetella ylläpitämään omaa persoonallisuuttansa vaihtuvien roolihahmojen läsnäollessa. Tulevaisuussa näyttelijöiden tutkimuksella olisi syytä löytää näyttöön perustuvia menetelmiä hallita omia rajojaan (eng. Boundary management).