Browsing by Title

Objects. Self-compassion means kindness toward oneself, perceiving one’s experiences as a common event also for other people and accepting one’s own thoughts and emotions. The lack of self-compassion is manifested in self-criticism, isolation and over-identifying. Self-compassion is positive emotional attitude for oneself. It has been found that self-compassion predicts greater psychological well-being in adults. There are few studies with adolescents. The aim of this review is to gather studies about self-compassion that concerns adolescents and asses self-compassion as a developmental factor. It is thought that self-compassion may protect against negative effects of changes and challenges that happens in youth. Methods. The articles related to self-compassion were searched from database of PubMed, Google Scholar and Scopus. The age gap was from ten years to 19 years. Studies were published in the past five years. Results. In the studies concerning adolescents, self-compassion was associated with lower levers of depression, anxiety and social anxiety symptoms. The was also an association with increased curiosity, resilience and overall psychological well-being. Self-compassion was associated with decreased affective empathy and increased sense of community. Therefore, it may protect against distress resulted from affective empathy and increase social well-being. Higher levels of self-compassion were associated with lower levels of depressive symptoms and psychological maladjustment among bullying victims. Among nonsuicidal self-injury groups kindness toward oneself and feeling of common humanity may prevent self-destructive thoughts to proceed into self-destructive actions. Self-compassion moderated the link between harmful perfectionism and depressive symptoms because adolescents with higher self-compassion had fewer symptoms of depression compared to low levels of self-compassion. Therefore, self-compassion may mediate and moderate the link between other variables. Conclusions. The lack of self-compassion may cause or maintain emotional problems in youth. On the contrary, high self-compassion may improve well-being and buffer against challenges. The positive effects of self-compassion may extend into interpersonal relationships, too. Based on the research it appears that there are similar associations among adolescents than among adults but there is not enough systematic research concerning different topics. Many mental health disorders occur for the first time in youth and early interventions are important so interventions targeting self-compassion among adolescents could be important.

Aims. Research on positive impacts of self-compassion has increased during 21th century. Previous studies have shown that self-compassion is associated with more adaptive coping strategies, more effective emotion regulation and better readiness to face up personal weaknesses and life challenges. Furthermore, self-compassion is consistently associated with less psychopathology, especially depression. Chronic pain is a globally significant cause of burden, often existing with comorbid depression. The aim of this bachelor’s thesis was to examine the associations between self-compassion and typical psychopathology in people living with chronic pain as well as to examine how self-compassion is related to close psychological processes in this population. Methods. Literature search was carried out in Scopus and PubMed -databases using keywords self-compassion, selfcompassion and chronic pain. Keywords were limited to exist only in the article title. Intervention studies were excluded from review. Results and conclusions. Studies on positive impacts of self-compassion in people with chronic pain have so far been mainly cross-sectional which does not allow causal implications. Still, the evidence is fairly impressive. Self-compassion is shown to have negative and strong associations with typical psychopathology, especially with depression- and stress-symptoms. There is also tentative indication that self-compassion is a prospective predictor of depressive symptoms. Self-compassion is associated with close psychological processes, particularly acceptance of pain, healthier coping strategies and less experiential avoidance in people living with chronic pain. Together these processes seem to lead to better mental health, better social functioning and less pain disability. Findings suggest that one key element of self-compassion is its motivational impact on action. Enhancing self-compassion is an interesting and potential way to promote health and quality of life in people living with chronic pain. It would also be worth to take into consideration when developing psychological interventions for people suffering from chronic pain.

Vaikka suuri osa ilmetutkimuksesta nojaa erilaisiin oletuksiin neutraalista ilmeestä, sen havaitsemaisesta on vain vähän tutkimusta ja neutraalin ilmeen tarkkaa määritelmää ei ole useimmiten pohdittu lainkaan. Kasvojen ilme voidaan määritellä ilmeen havaitsijan (”näyttää neutraalilta”) tai sen tuottajan (”tuntuu neutraalilta”) näkökulmasta. Tunneilmeistä poiketen neutraali ilme voidaan tämän lisäksi määritellä myös kasvojen lihasten täysin rentona tilana. Neutraaliksi tarkoitetun ilmeen tunnistaminen tunnetyhjäksi on vaikeampaa kuin tunneilmeiden, kuten vihaisuuden tai ilon tunnistaminen. Tunnelataukseltaan neutraaliksi arvioimisen sijaan se usein havaitaan hieman negatiivisena ilmeenä. Miesten ilmeeltään neutraalit kasvot havaitaan herkemmin vihaisina kuin naisten, mikä johtuu osittain kasvojen sukupuolityypillistä rakenteesta. Havaintoja onkin selitetty mm. kasvojen yksilökohtaisten piirteiden samankaltaisuudella tiettyjen tunneilmeiden kanssa niin, että ilmeeltään neutraalit kasvot herättävät rakenteensa vuoksi tiettyä tunnetta. Kasvojen ilmeen tunnistaminen oikein on helpompaa, mikäli henkilöt ovat samasta sosiokulttuurillisesta yhteisöstä. Eri sosiokulttuurisista yhteisöistä tulevien henkilöiden välillä on puolestaan korkeampi riski tulkita kasvoilta välittyvä tunneviesti väärin. Neutraalin ilmeen taustalla saatavat vaikuttaa tunneilmeiden havaitsemisesta poikkeavat kognitiiviset prosessit, mikä tekee neutraalin ilmeen havaitsemisesta herkemmän tunneviestin tulkintaan vaikuttavien tekijöiden vaikutukselle. Neutraalin ilmeen määritelmään vaikuttaa kyseessä olevan tutkimuksen tarkoitus. Emootioiden tutkimuksessa saatetaan määritellä neutraali ilme havaitsijan näkökulmasta ilmeeksi, joka ei herätä mitään tunnetta. Ilmeen havaitsijan sekä tuottajan näkökulmista määritelty neutraali ilme on kuitenkin haastava kontrolloitava. Neutraalin ilmeen määrittelyn ollessa kasvojen lihasten täysin rento tila, sitä ei oletettavasti havaita tunnelatauksettomana, mutta on helpommin kontrolloitavissa. Neutraalin ilmeen tarkka tutkimuskohtainen määrittely parantaisi sekä neutraalista ilmeestä ja sen havaitsemisesta että ilmeistä tehtävän tutkimuksen laatua kokonaisuudessaan.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jaetun tarkkaavuuden yhteyttä kielellisten taitojen kehitykseen lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa ja analysoida aiempaa tutkimustietoa jaetusta tarkkaavuudesta ja sen roolista kielellisten taitojen kehityksessä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Lisäksi pyrkimyksenä on tunnistaa miten jaetun tarkkaavuuden taidot ja niiden kehitys poikkeaa lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin, sekä pohtia keinoja, joilla jaetun tarkkaavuuden taitoja voitaisiin kehittää kielellisten taitojen tukemiseksi lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lisäämään ymmärrystä autismikirjon häiriöön liittyvissä kielellisissä haasteissa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin joulukuussa 2023 Ovid Medline ja PubMed -tietokannoista, erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Ovid Medlinen lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui “joint adj2 attention AND language adj2 (development OR skills) AND autism AND children” ja PubMedin hakulausekkeena puolestaan toimi ”joint attention AND language development AND autism AND child*”. Hakutulokset käytiin systemaattisesti läpi ja niitä karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes jäljellä oli viisi vuosien 2014–2023 aikana julkaistua pitkittäistutkimusta, jotka käsittelivät tutkimuksen aihetta hiukan erilaisista lähtökohdista. Artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin aineiston analysointia ja tulosten yhteenvetoa selkeyttääkseen. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, oli tyypillisesti kehittyneitä ikätovereitaan heikommat jaetun tarkkaavuuden taidot ja nämä taidot olivat myös yhteydessä kielellisten taitojen kehitykseen. Tutkimuksessa havaittiin, että varhaisen intervention avulla jaetun tarkkaavuuden taitoja voitiin kuntouttaa tehokkaasti, minkä seurauksena myös lasten kielelliset taidot kehittyivät. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti kulttuurien vaikutuksen selvittämiseksi.

The idea that fandom is connected to maladaptive development or cognitive deficits seems to underlie psychological studies on celebrity adoration. These studies often describe fandom as celebrity worship and offer hypotheses that seem to be at least in part based on stereotypes. I review the psychological study of fandom that is based on the idea of three types of celebrity adoration between which the adoration ranges from what is perceived as harmless to such that can be described as pathological. I review results that both support and contradict the suggested model and finally, ask if celebrity adoration should be perceived as a personality based coping mechanism rather than a maladaptive state. Celebrity adoration would seem to entail both a cognitive component and lower psychological well-being. In addition, both personality and personality based coping mechanisms are associated with celebrity adoration. I suggest that one explanation to celebrity adoration could be found from personality and psychological well-being. In this context celebrity adoration could be understood as a personality based coping mechanism that is facilitated by stress-related cognitive deficits.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, miten monikielisten kielihäiriöisten lasten leksikaalisia taitoja on tutkittu, ja eroavatko heidän leksikaaliset taitonsa eri kielten välillä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin hakulausekkeella Ovid Medline -, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valittiin kuusi artikkelia, joiden tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki aineistohaussa löydetyt artikkelit käsittelivät kaksikielisiä lapsia. Tulosten perusteella kaksikielisten lasten molempien kielten sanastoja tutkittiin eri osa-alueilla ja monin eri menetelmin. Tutkimuskohteena olivat ymmärtävä ja tuottava sanasto, semanttiset taidot, sanaston monipuolisuus, sanavalinnat, nopea sarjallinen nimeäminen ja epäsanojen toisto. Tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin verrattuna kielihäiriöiset lapset joko suoriutuivat sanastollisista tehtävistä molemmilla kielillään heikommin, tai ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailtaessa kieliä keskenään kahden kielen taidot erosivat toisistaan. Kielten väliset yhteydet vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista kahden kielen taidot olivat laajasti yhteydessä osatehtävittäin, kun taas osassa yhteys havaittiin syvemmällä kielen prosessointitaitojen tasolla. Lisäksi leksikaaliset taidot olivat vaihtelevasti yhteydessä ikään ja kielen nykyisen käytön määrään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kielet voivat tukea toisiaan myös kehityksellisessä kielihäiriössä, ja toista kieltä tukemalla voidaan edistää myös toista kieltä.

Tavoitteet. Lukutaito on hyvin olennainen taito täysipainoiselle osallistumiselle yhä enemmän teknologiaan perustuvassa yhteiskunnassa. Kaksi- ja monikielisyys on maailmalla yksikielisyyttä tyypillisempää ja kaksikielisten määrä Suomessa on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Kaksikielistä kielenkehitystä on tutkittu paljon ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja kaksikielisessä kielenkehityksessä verrattuna yksikielisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella esikoulu- ja kouluikäisten kaksikielisten lasten lukutaitoa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi tutkitaan lukutaidon taustalla olevia kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä lukemiseen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (exp Multiligualism/ or bilingual*.mp.) AND (“reading skill*” OR “literacy skill*” AND child*.mp). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi kaksi artikkelia valittiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2022. Aineistoa analysoitaessa tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa kerättiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisten lasten tekninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttäytyivät hieman heikompina yksikielisiin verrattuna. Myös lukutaidon taustalla olevat kielelliset taidot, kuten sanavarasto, syntaktiset ja morfologiset taidot näyttäytyivät hieman yksikielisiä heikompina. Lukutaidon taustalla olevien taitojen yhteys lukutaitoon vaihteli eri kieliparien kohdalla. Kaksikielisten lasten lukutaitoa tutkittiin yhdellä tai molemmilla lapsen omaksumista kielistä, ja lukutaitoa ja sen taustalla olevia taitoja mitattiin yksikielisille standardoiduilla testeillä ja kokeellisilla menetelmillä. Kaksikielisten lasten lukutaidon arvioinnissa ei ole käytössä standardoituja menetelmiä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa, ja arvioinnissa saatetaan hyödyntää esimerkiksi dynaamista arviointia. Tämän vuoksi kaksikielisten lasten lukutaidon tutkimus myös suomen kielellä olisi tärkeää, jotta osataan tunnistaa poikkeavuudet normaalista kehityksestä ja tukea oikeita taitoja

Aims This descriptive review presents the current knowledge of bilingual language impaired children’s narrative skills and evaluates potential clinical applications of narrative assessment in this context. There is a growing body of research about the effects of language impairment on the narrative skills and narrative tasks are used to variable degree in the assessment of language impairment. However, the specific effects in bilingual context have only been studied very recently. The answers to research questions 1. and 2. are based on critical examination of the articles and the answer to the third question is deduced from the answers to the former two. 1. What are the effects of bilingualism on the narratives of language impaired children? 2. How does language impairment manifest in the narratives of bilingual children? 3. Is the assessment of narrative skills applicable to diagnosing language impairment in bilingual children? Methods My material consisted of seven research articles derived from the databases EBSCO academic search complete, ProQuest medline and Pubmed in december 2016 with the search query (”language impairment” OR SLI) AND child* AND bilingual* AND (narrative* OR story*). The studies were control trials focusing on narrative microstructure and macrostructure. I compared the methods and results of the studies, evaluated possible causes for different outcomes, and made conclusions about the applicability of the results. Results and conclusions 1. Bilingualism had no effect on macrostructure, but impaired microstructure to some degree. 2. Language impairment had a detrimental effect on both microstructure and macrostructure, impairing particularly the use of mental state terms. 3. Macrostructure and especially the use of mental terms are promising methods in the assessment of language impairment in bilingual children.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, millaista kaksosten kielellisen morfologian oppiminen on: poikkeaako se yksin syntyneiden lasten morfologian oppimisesta. Sen lisäksi haluttiin selvittää, poikkeaako mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppiminen toisistaan. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että kaksosten kielellinen kehitys on keskimäärin hitaampaa kuin yksin syntyneillä lapsilla. Menetelmät. Tutkimus oli tarkoitus toteuttaa lääketieteellisiin tietokantoihin suuntautuvan tietokantahaun avulla. Hakusanana ”morfologia” oli ongelmallinen, sillä suurin osa artikkeleista käsitteli anatomista morfologiaa. Aineistoksi muodostui yksi tietokantahaun avulla löytynyt artikkeli sekä kaksi muuta, jotka otettiin mukaan manuaalisena poimintana. Tulokset ja johtopäätökset. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen kaksosten ja yksisyntyneiden lasten morfologian oppimisesta vastausta ei aineistosta saatu liian pienen otoksen takia. Toiseen tutkimuskysymykseen, mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppimisen eroista, saatiin selville, että monotsygoottiset kaksoset omaksuvat morfologisia taitoja samantahtisemmin kuin ditsygoottiset kaksoset. Kyse on kuitenkin monotsygoottisten kaksosten samankaltaisemmasta ympäristöstä kuin ditsygoottisilla kaksosilla. Mikäli kyse on ympäristötekijöistä, tällä voisi olla puheterapian kannalta rohkaiseva merkitys: muokkaamalla ympäristöä kuntouksen avulla lapsen mahdollisuudet oppia morfologisia taitoja kasvavat.

Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N- dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot.