Browsing by Title

Virtual reality displays with a pixel definition which corresponds to that of the human foveal definition cannot be built at present. Therefore, we must develop ways to reduce file sizes of virtual reality contents and to reduce processing demands without lessening the user experience. Virtual reality contents can be foveated, for example, by gaze-contingently peripherally blurring the image. This approach takes advantage of the fact that human visual acuity diminishes from central vision to peripheral vision. Usually, the level of foveation has been chosen according to its visibility or subjective obtrusiveness. Peripheral gaze-contingent blurring can, however, alter eye movement behaviour and performance on tasks. In this review, I examined the literature on foveated virtual reality, the effects of peripheral gaze-contingent blurring and their implications on foveated virtual reality. The aim was to find possible criteria for an adequate level of foveation. The literature used was peer-reviewed experiments and reviews searched on Scopus database. In addition, articles were included from the citations of the chosen articles. Keywords related to the articles used were foveated virtual reality, visual acuity and contrast sensitivity in the peripheral vision and effects of gaze-contingent blurring on eye movements and task-performance. User research on foveated virtual reality was scarce. The adequate level of foveation can be chosen according to its perceptibility, alteration on eye movements or alteration on task-performance. Perceptually-based foveation can be constructed from human visual acuity and contrast sensitivity function. However, peripheral gaze-contingent blurring can shorten saccade lengths, increase fixation times and impair visual search performance. These effects arise before blurring is perceptible. Consequently, if unchanged eye movement parameters and unimpaired search performance are used as a criterion for foveation, peripheral filtering will be weaker and therefore its gains will also be weaker. Moderate peripheral blurring might not deteriorate performance on other tasks that, for example, require expertise. Because the effects of peripheral blurring depend on the task and the qualities of the user, foveation could be adjusted separately for different virtual reality contents and users.

Tavoitteet. Ikätoverisuhteet ovat vuorovaikutussuhteita, joita lapsi muodostaa vertaisryhmässään saman ikäisten ja kehitykseltä vastaavalla tasolla olevien ihmisten kanssa. Nämä suhteet ovat tärkeitä itsessään ja kehityksellisestä näkökulmasta. Ikätoverisuhteissa lapsi oppii ja harjoittelee monipuolisesti kielellisiä taitoja sosiaalisessa viitekehyksessä. Tutkimuksissa kehityksellinen kielihäiriö on yhdistetty vähäiseen ikätoverisuhteiden määrään ja suhteiden poikkeaviin piirteisiin. Tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihin verrattuna kielihäiriöisten lasten vertaissuhteissa vaikuttaa ilmenevän myös runsaammin ongelmia. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö on yhteydessä lapsuuden aikaisiin ikätoverisuhteisiin ja näissä suhteissa ilmeneviin vuorovaikutuksen poikkeaviin piirteisiin. Lisäksi tarkastelun kohteena oli se, selittyvätkö ikätoverisuhteiden haasteet kielellisten taitojen puutteellisuudella ja painottuuko jonkin kielen osa-alueen merkitys. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2020 Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Hakulauseke koottiin kehitykselliseen kielihäiriöön, ikätoverisuhteisiin ja ikätoverivuorovaikutukseen viittaavista termeistä. Artikkelien tuli olla englanninkielisiä ja vertaisarvioituja alkuperäisiä tutkimuksia, jotka vastasivat kandidaatintutkielman molempiin tutkimuskysymyksiin. Hakutuloksesta lopulliseen aineistoon valikoitui valintakriteereiden perusteella viisi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Kandidaatintutkielman aineisto koostui kuudesta artikkelista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella kielihäiriöisten lasten ikätoverisuhteet eroavat tyypillisesti kehittyneiden lasten vertaissuhteista. Poikkeavuutta havaittiin ikätoverisuhteiden määrässä, laadussa ja vuorovaikutuksessa ilmenevissä piirteissä. Myös negatiivisia ikätoverikokemuksia ilmeni kielihäiriöisillä lapsilla enemmän. Kielen osa-alueista ikätoverisuhteiden haasteisiin olivat yhteydessä ekspressiivinen, reseptiivinen ja pragmaattinen kyvykkyys sekä kerrontataidot. Tulokset olivat kuitenkin osin ristiriitaisia. Katsauksen perusteella kielihäiriödiagnoosin ja ikätoverisuhteiden vaikeuksien välillä vaikuttaa kuitenkin olevan yhteyksiä. Mahdolliset ikätoverisuhteiden haasteet tulisi ottaa huomioon lapsen kuntoutuksessa ja pyrkiä ennaltaehkäisemään pitkittyvien ongelmien kehittymistä.

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisia vaikutuksia sekä kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatua. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa kielen kehityksen lisäksi yksilön toimintakykyyn ja osallistumiseen. Lisäksi sen on havaittu lisäävän riskiä muun muassa oppimisvaikeuksiin sekä sosiaalisiin ja tunne-elämän ongelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa kehityksellisen kielihäiriön on todettu alentavan elämänlaatua lapsuudessa. Kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisista vaikutuksista aikuisuudessa ei tiedetä vielä kovin paljoa, sillä aiempi tutkimuskirjallisuus on keskittynyt pääasiassa lapsuuteen. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä kehityksellisen kielihäiriön termejä elämänlaadun ja hyvinvoinnin käsitteisiin. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja olivat saatavilla ilman maksua Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehitykselliseen kielihäiriöön yhdistettiin negatiivisia vaikutuksia aikuisuudessa. Erityisesti vaikutuksia havaittiin olevan koulutukseen, työllisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen. Negatiivisista vaikutuksista huolimatta kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatu oli hyvä eikä eronnut merkitsevästi kontrolleista. Kuntouttajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvät riskit, ja kielellisten taitojen kuntoutus lapsuudessa sekä pidempään jatkuva seuranta ja tukitoimet voisivat auttaa kielihäiriöisten aikuisten arjessa pärjäämistä.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö (developmental language disorder; DLD) on yksi yleisimmistä lapsuudessa esiintyvistä kehityksellisistä häiriöistä. Häiriössä lapsen kokonaiskehitys etenee normaalivaihtelun rajoissa, mutta poikkeavuuksia ilmenee joko puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa tai molemmissa. Kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa laajasti kielellisiin taitoihin, ja sen yhteydessä on havaittu esiintyvän vaikeuksia muun muassa oppimisessa, psyykkisessä hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa toiminnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä häiriön vaikutuksista laajemmin yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn tarkastelemalla elämänlaatua lapsilla ja nuorilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tieteellisiä tutkimusartikkeleita haettiin kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hauissa käytettiin seuraavaa hakulauseketta: (”developmental language disorder” OR DLD OR ”specific language impairment” OR SLI OR “language impairment”) AND (“quality of life” OR HRQoL) AND (child* OR adolesc*). Lauseke tuotti seitsemän kirjallisuuskatsaukseen sopivaa artikkelia. Tulokset saatiin näitä artikkeleita analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla ja nuorilla, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö, havaittiin useassa tutkimuksessa olevan heikompi elämänlaatu kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla ja nuorilla. Tarkemmin tarkasteltuna heikentynyt elämänlaatu ilmeni osassa tutkimuksista seuraavilla osa-alueilla: sosiaalinen toiminta, psyykkinen hyvinvointi ja tunne-elämän toiminnot, kouluun liittyvä toiminta, itsenäisyys sekä fyysinen hyvinvointi ja motorinen toiminta. Tutkimusten välillä oli kuitenkin jonkin verran vaihtelevuutta ja ristiriitaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kehityksellisellä kielihäiriöllä voi olla moninaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn, ja tämä olisi keskeistä ottaa huomioon arvioinnissa sekä kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

In this thesis I study special features related to the mental health of the people with intellectual disabilities and focuse on the mental health risks related to intellectual disability. I view disability from the perspective of International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). This biopsychosocial model combines both the medical perspective and the perspective of the disability studies. Mental health risks related to intellectual disability can be divided into two categories: biological and cognitive factors, and social and societal factors. The conclusion of the thesis is that intellectual disability as a deviance of the development of the neural system sets an individual into different position than a person without disabilities according to mental health risks, and that social and societal risk factors continue increasing the risk to mental health problems significantly. Participation restrictions and the social stigma of the intellectual disability are themes that stand out from the social and societal factors. Discussion of the thesis considers options how to have an influence on the social and societal risk factors. Thesis suggests that the most important tool to prevent the mental health problems of the people with intellectual disabilities would be to have as inclusive society as possible.

In psychological assessment projective techniques have been a target of criticism mainly because they are not considered as a valid and reliable methods in scientific study. When projective techniques are used in psychological decision making they should also be incremental valid. Incremental validity is found when an instrument contributes important and additional information above and beyond other used instruments. In Finland the most popular projective test is Wartegg Zeichen Test (WZT) where the tested person should complete eight different drawings. Nowadays psychologist use Gradziella’s interpretation system for WZT altough it is considered unreliable and unscientific. Alexithymic persons tend to draw less human face in WZT, yet more study is needed before any conclusions can be drawn. Moreover, research traditions of WZT are vague. Scientifically we cannot say that WZT has validity, reliability nor incremental validity, because we do not have enough scientific evidence. Incremental validity of WZT should be studied more and the usefullness of WZT should be reconsidered. In addition, there should be new updated finnish normal sample and even an all new interpretation system based on scientific study for WZT.

Ennenaikaisesti syntyvillä vauvoilla on kypsymättömyyden takia suuremmat riskit erilaisille kehitysvaikeuksille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes jokaisella keskosella on ongelmia suun kautta syömisessä. Syömisvaikeuksilla on moniulotteinen vaikutus aina ravitsemuksesta vuorovaikutukseen asti. Ilman varhaisia interventioita, vaikeudet voivat heijastua jopa puheen ja kielen kehitykseen sekä pitkittyä myöhempään lapsuuteen. Varhaisilla interventioilla on siis tärkeä merkitys sekä syömistaitojen edistämisessä että kokonaiskehityksen ja vuorovaikutuksen tukemisessa. On edelleen ristiriitaista tietoa siitä, millaiset interventiomenetelmät keskosten syömisvaikeuksiin ovat tehokkaimpia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia varhaisia interventiomenetelmiä ennenaikaisena syntyneiden vauvojen syömisvaikeuksiin on, ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samalla hakulausekkeella EBSCO-, MEDLINE- ja Web of Science –tietokannoista. Hakutermit olivat keskonen, ennenaikaisesti syntynyt vauva, syömisvaikeudet ja –ongelmat sekä interventio englanninkielisillä vastineilla. Tietokannoista löytyi yhteensä 102 tutkimusartikkelia. Aineiston lopullista muodostumista ohjasivat valintakriteerit, joiden perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia vuosilta 1996–2016. Tulosten perusteella keskosten syömisvaikeuksien varhaisessa interventiossa on käytössä erilaisia menetelmiä, joista sensomotoriset ovat yleisimpiä. Kaikista tehokkainta interventiomenetelmää ei ole löydetty, joten tämän tutkielman kokoavat tulokset voivat olla hyödyllisiä kliinistä työtä varten. Jatkotutkimusta tarvitaan hyödyllisimmän menetelmän löytämiseksi. Tehokkuuden vertailua tukisi mahdollisimman samankaltaiset tutkimusasetelmat, jotta kehityksen vaikutusta syömistaitoihin osattaisiin paremmin arvioida. Interventioiden varhainen aloitus on selvästi hyödyllinen, ja tulosten perusteella vanhempien osallistuvuuden lisääminen osaksi interventioita voisi johtaa yhä parempiin lopputuloksiin.

Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin liittyy monia käytännön haasteita, kuten lasten ensikieltä osaavien puheterapeuttien sekä luotettavien arviointimenetelmien puute. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että tyypilliseen kaksi- ja monikieliseen kehitykseen voi liittyä samankaltaisia piirteitä kuin sellaisilla yksikielisillä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tietoa siitä, millaisia menetelmiä kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin on käytetty, ja miten luotettavasti näillä menetelmillä voidaan erotella tyypillisesti ja poikkeavasti kehittyvät kaksi- ja monikieliset lapset toisistaan. Tuloksia peilataan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin arviointikäytäntöihin ja pohditaan näiden käytäntöjen kehittämismahdollisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita haettiin Ovid Medline- ja Cinahl-tietokannoista hakulausekkeella (multilingual* OR bilingual* OR “dual language learn*”) AND (“language impairment” OR SLI) AND (”differential diagnosis” OR diagnos* OR assess*). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kahdeksan alkuperäistä tutkimusartikkelia, joissa oli tutkittu jonkin arviointimenetelmän tai arviointimenetelmien yhdistelmän diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten joukossa. Tutkimusten tuloksia vertailtiin ja yhdisteltiin, pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita ja esiin nousseiden arviointimenetelmien sovellusmahdollisuuksia Suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty kaksikielisten lasten logopediseen arviointiin vanhemmille suunnattuja kyselyitä, dynaamista arviointia, kerrontataitojen arviointia, semanttisia tehtäviä sekä epäsanojen, lauseiden ja numerosarjojen toistotehtäviä. Kaikkein luotettavimmalta menetelmältä vaikutti vanhemmille suunnattujen kyselyiden ja muiden arviointimenetelmien yhdistäminen. Myös kerrontataitojen arviointi ja dynaaminen arviointi vaikuttivat melko lupaavilta menetelmiltä. Toistotehtävien toimivuudesta saatiin melko vaihtelevia tuloksia, mutta varsinkin eri toistotehtäviä yhdistelemällä saatiin hyviäkin tuloksia. Vaikka kaksi- ja monikieliset lapset olisi hyvä arvioida heidän kaikilla kielillään, ja varsinkin ensikielen kehityksestä on tärkeää saada tietoa, ei kaikkien kielten suora arviointi ole aina mahdollista. Viime vuosina on pyritty kehittämään ratkaisuja myös näihin tilanteisiin, ja tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida luotettavasti silloinkin, kun lapsen ensikielen suora arviointi ei ole mahdollista.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information