Browsing by Title

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö (developmental language disorder; DLD) on yksi yleisimmistä lapsuudessa esiintyvistä kehityksellisistä häiriöistä. Häiriössä lapsen kokonaiskehitys etenee normaalivaihtelun rajoissa, mutta poikkeavuuksia ilmenee joko puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa tai molemmissa. Kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa laajasti kielellisiin taitoihin, ja sen yhteydessä on havaittu esiintyvän vaikeuksia muun muassa oppimisessa, psyykkisessä hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa toiminnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä häiriön vaikutuksista laajemmin yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn tarkastelemalla elämänlaatua lapsilla ja nuorilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tieteellisiä tutkimusartikkeleita haettiin kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hauissa käytettiin seuraavaa hakulauseketta: (”developmental language disorder” OR DLD OR ”specific language impairment” OR SLI OR “language impairment”) AND (“quality of life” OR HRQoL) AND (child* OR adolesc*). Lauseke tuotti seitsemän kirjallisuuskatsaukseen sopivaa artikkelia. Tulokset saatiin näitä artikkeleita analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla ja nuorilla, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö, havaittiin useassa tutkimuksessa olevan heikompi elämänlaatu kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla ja nuorilla. Tarkemmin tarkasteltuna heikentynyt elämänlaatu ilmeni osassa tutkimuksista seuraavilla osa-alueilla: sosiaalinen toiminta, psyykkinen hyvinvointi ja tunne-elämän toiminnot, kouluun liittyvä toiminta, itsenäisyys sekä fyysinen hyvinvointi ja motorinen toiminta. Tutkimusten välillä oli kuitenkin jonkin verran vaihtelevuutta ja ristiriitaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kehityksellisellä kielihäiriöllä voi olla moninaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn, ja tämä olisi keskeistä ottaa huomioon arvioinnissa sekä kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

In this thesis I study special features related to the mental health of the people with intellectual disabilities and focuse on the mental health risks related to intellectual disability. I view disability from the perspective of International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). This biopsychosocial model combines both the medical perspective and the perspective of the disability studies. Mental health risks related to intellectual disability can be divided into two categories: biological and cognitive factors, and social and societal factors. The conclusion of the thesis is that intellectual disability as a deviance of the development of the neural system sets an individual into different position than a person without disabilities according to mental health risks, and that social and societal risk factors continue increasing the risk to mental health problems significantly. Participation restrictions and the social stigma of the intellectual disability are themes that stand out from the social and societal factors. Discussion of the thesis considers options how to have an influence on the social and societal risk factors. Thesis suggests that the most important tool to prevent the mental health problems of the people with intellectual disabilities would be to have as inclusive society as possible.

In psychological assessment projective techniques have been a target of criticism mainly because they are not considered as a valid and reliable methods in scientific study. When projective techniques are used in psychological decision making they should also be incremental valid. Incremental validity is found when an instrument contributes important and additional information above and beyond other used instruments. In Finland the most popular projective test is Wartegg Zeichen Test (WZT) where the tested person should complete eight different drawings. Nowadays psychologist use Gradziella’s interpretation system for WZT altough it is considered unreliable and unscientific. Alexithymic persons tend to draw less human face in WZT, yet more study is needed before any conclusions can be drawn. Moreover, research traditions of WZT are vague. Scientifically we cannot say that WZT has validity, reliability nor incremental validity, because we do not have enough scientific evidence. Incremental validity of WZT should be studied more and the usefullness of WZT should be reconsidered. In addition, there should be new updated finnish normal sample and even an all new interpretation system based on scientific study for WZT.

Ennenaikaisesti syntyvillä vauvoilla on kypsymättömyyden takia suuremmat riskit erilaisille kehitysvaikeuksille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes jokaisella keskosella on ongelmia suun kautta syömisessä. Syömisvaikeuksilla on moniulotteinen vaikutus aina ravitsemuksesta vuorovaikutukseen asti. Ilman varhaisia interventioita, vaikeudet voivat heijastua jopa puheen ja kielen kehitykseen sekä pitkittyä myöhempään lapsuuteen. Varhaisilla interventioilla on siis tärkeä merkitys sekä syömistaitojen edistämisessä että kokonaiskehityksen ja vuorovaikutuksen tukemisessa. On edelleen ristiriitaista tietoa siitä, millaiset interventiomenetelmät keskosten syömisvaikeuksiin ovat tehokkaimpia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia varhaisia interventiomenetelmiä ennenaikaisena syntyneiden vauvojen syömisvaikeuksiin on, ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samalla hakulausekkeella EBSCO-, MEDLINE- ja Web of Science –tietokannoista. Hakutermit olivat keskonen, ennenaikaisesti syntynyt vauva, syömisvaikeudet ja –ongelmat sekä interventio englanninkielisillä vastineilla. Tietokannoista löytyi yhteensä 102 tutkimusartikkelia. Aineiston lopullista muodostumista ohjasivat valintakriteerit, joiden perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia vuosilta 1996–2016. Tulosten perusteella keskosten syömisvaikeuksien varhaisessa interventiossa on käytössä erilaisia menetelmiä, joista sensomotoriset ovat yleisimpiä. Kaikista tehokkainta interventiomenetelmää ei ole löydetty, joten tämän tutkielman kokoavat tulokset voivat olla hyödyllisiä kliinistä työtä varten. Jatkotutkimusta tarvitaan hyödyllisimmän menetelmän löytämiseksi. Tehokkuuden vertailua tukisi mahdollisimman samankaltaiset tutkimusasetelmat, jotta kehityksen vaikutusta syömistaitoihin osattaisiin paremmin arvioida. Interventioiden varhainen aloitus on selvästi hyödyllinen, ja tulosten perusteella vanhempien osallistuvuuden lisääminen osaksi interventioita voisi johtaa yhä parempiin lopputuloksiin.

Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin liittyy monia käytännön haasteita, kuten lasten ensikieltä osaavien puheterapeuttien sekä luotettavien arviointimenetelmien puute. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että tyypilliseen kaksi- ja monikieliseen kehitykseen voi liittyä samankaltaisia piirteitä kuin sellaisilla yksikielisillä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tietoa siitä, millaisia menetelmiä kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin on käytetty, ja miten luotettavasti näillä menetelmillä voidaan erotella tyypillisesti ja poikkeavasti kehittyvät kaksi- ja monikieliset lapset toisistaan. Tuloksia peilataan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin arviointikäytäntöihin ja pohditaan näiden käytäntöjen kehittämismahdollisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita haettiin Ovid Medline- ja Cinahl-tietokannoista hakulausekkeella (multilingual* OR bilingual* OR “dual language learn*”) AND (“language impairment” OR SLI) AND (”differential diagnosis” OR diagnos* OR assess*). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kahdeksan alkuperäistä tutkimusartikkelia, joissa oli tutkittu jonkin arviointimenetelmän tai arviointimenetelmien yhdistelmän diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten joukossa. Tutkimusten tuloksia vertailtiin ja yhdisteltiin, pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita ja esiin nousseiden arviointimenetelmien sovellusmahdollisuuksia Suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty kaksikielisten lasten logopediseen arviointiin vanhemmille suunnattuja kyselyitä, dynaamista arviointia, kerrontataitojen arviointia, semanttisia tehtäviä sekä epäsanojen, lauseiden ja numerosarjojen toistotehtäviä. Kaikkein luotettavimmalta menetelmältä vaikutti vanhemmille suunnattujen kyselyiden ja muiden arviointimenetelmien yhdistäminen. Myös kerrontataitojen arviointi ja dynaaminen arviointi vaikuttivat melko lupaavilta menetelmiltä. Toistotehtävien toimivuudesta saatiin melko vaihtelevia tuloksia, mutta varsinkin eri toistotehtäviä yhdistelemällä saatiin hyviäkin tuloksia. Vaikka kaksi- ja monikieliset lapset olisi hyvä arvioida heidän kaikilla kielillään, ja varsinkin ensikielen kehityksestä on tärkeää saada tietoa, ei kaikkien kielten suora arviointi ole aina mahdollista. Viime vuosina on pyritty kehittämään ratkaisuja myös näihin tilanteisiin, ja tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida luotettavasti silloinkin, kun lapsen ensikielen suora arviointi ei ole mahdollista.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

The purpose of this review was to examine the association between language skills and emotion regulation in preschool children. The association has been shown with several different methods, three of which were reviewed here. First, studies have shown that difficulties and delays in language development often co-occur with emotional difficulties and conduct disorders. Second, inner speech can be used in guiding one's thoughts and actions and third, conversation-based interventions can affect emotional competence including regulation skills. In addition, it was examined which aspects of language are most significant in regard to emotion regulation and it was also considered what might be the mediating mechanisms between language and emotion regulation in light of current research. Children with specific language impairment were twice as likely to have emotional difficulties relative to typically developed children and difficulties were more frequently clinical or disorder level. Children with better language skills used more internalized private speech. Using more internalized private speech was associated with less anger expression and made it possible for those children to use better regulation strategies. Conversation-based interventions had an effect to children's emotional competence including regulation skills and prosocial behaviour. Studies showed that vocabulary size was a significant predictor of regulation skills.

Bilingualism has been proposed to practice general executive functions. The hypothesis is based on the assumption that using two languages takes advantage of some of the same processes as general executive functions. The objective of this thesis was to describe by means of literature review the present knowledge about the connection between language switching and switching that is under general executive functions. The review considered whether language switching is based on the same processes as general executive functions and whether the amount of language switching is related to executive functions. The review was limited to behavioral studies. The overlap of processes used in language switching and general executive functions has been studied by comparing the efficiency of switching in a task measuring language switching and a task measuring the switching component of executive functions. The results of the literature review were not consistent. In some studies, the results indicate that language switching and the switching component of general executive functions share processes whereas other studies did not find a connection. It is possible that age of language acquisition and level of fluency may affect the overlap between these processes. The connection between the amount of language switching and general executive functions has been studied by measuring the amount of language switching in everyday life and looking at its connection to the efficiency of switching in a task measuring the switching component of executive functions. The results of the review are conflicting. Nevertheless, most studies indicate that the overall amount of everyday language switching does not seem to be related to the switching component of executive functions. Some studies, however, suggest that if the quality of language switching and cognitive load is taken into account a connection to the switching component of executive functions can be observed.

Pain is a common symptom among cancer patients, and its occurrence may result from cancer itself, cancer treatment and/or other non-cancer health problems. Cancer pain is usually treated medically. After the development of the biopsychosocial model of pain it was understood that psychological factors affect the pain experience. Nonpharmacologic interventions are generally the basis of pain management, and psychological interventions significantly contributes to the management of cancer pain. This review examines evidence for psychological interventions that can be used to reveal adults’ cancer pain. The literature search was conducted in one database, PubMed, and the search was limited to years 2010-2019. The search was made using two keyword combinations: 1) psycholog* and oncological pain, and 2) psychological intervention and oncological pain. Articles were chosen by reviewing titles and abstracts. In addition, reference lists of the chosen articles were reviewed to identify additional relevant articles. Articles addressing examination or operation related pain were excluded as well as studies that included children or adolescents. Psychological interventions used in cancer pain management can be divided into skill based and education-based interventions. In skill-based interventions the patient learns concrete coping strategies. In addition, they aim at changing the way the patient interprets pain. In education based interventions the patient acquires information about the disease, analgesic medications, and effective communication regarding pain with health care providers. According to meta-analyses psychological interventions were effective in managing cancer pain. They affected both pain severity and inconvenience. Studies focusing only one intervention type showed partially similar results. Mindfulness-based programs were the most promising of the skill-based interventions. The evidence for hypnosis and yoga was weak, so more research is needed before any clear conclusions can be made. All education-based interventions were effective in managing cancer pain. Thus, pain education seems to be beneficial regardless the way it is implemented.