Browsing by Title
Now showing items 182-201 of 615
-
(2022)Tavoitteet. Jopa viidennes lapsista kehittyy puheen tuotossaan viiveisesti. Osalla lapsista viive korjaantuu itsestään kasvun myötä, mutta viive voi myös ennakoida kehityksellistä kielihäiriötä. Se on oirekuvaltaan moninainen ja pysyvä kielellisen kehityksen häiriö, johon tarvitaan puheterapeuttista kuntoutusta. Lasten kuntoutuskontekstissa puheterapeutin tärkeinä yhteistyökumppaneina ovat vanhemmat. Jotta kuntoutumista voisi tapahtua lapsen arjessa, vanhemmat on saatava aktiivisesti mukaan kuntoutusprosessiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisen viivästymän ja kehityksellisen kielihäiriön perhekeskeisiä, vanhempia osallistavia interventioita on käytössä ja millaisia tuloksia niistä on saatu. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin tammikuussa 2022 suorittamalla haku Scopus- ja PubMed -tietokannoista. Hakulausekkeena oli ("specific language impairment*" OR "developmental language disorder*" OR SLI OR DLD OR "language delay" OR late-talker* OR late-to-talk OR "late talker*") AND (parent OR family) AND (centered OR training OR implemented OR delivered OR focused) AND (intervention* OR program*). Tutkimusartikkelit karsittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Lopulliseksi aineistoksi muodostui seitsemän vuosina 2017–2021 julkaistua vertaisarvioitua artikkelia, joista yksi poimittiin manuaalisesti. Tutkimusaineiston perusteella tehtiin synteesi ja analyysi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston tulokset osoittavat, että vanhempien ohjauksella on mahdollista muuttaa vanhempien vuorovaikutustapaa, mikä voi puolestaan vaikuttaa positiivisesti lasten kielellisiin taitoihin. Vanhempia osallistavat interventiot saattavat auttaa vanhempia suhtautumaan myönteisemmin oman lapsen kielellisisiin taitoihin ja tuoda heille tärkeää tietoa kielenkehitystä edistävistä ja sitä hidastavista tekijöistä. Interventioilla on mahdollista vaikuttaa myös suoraan lasten puheen kehitykseen, vuorovaikutustaitoihin ja lukivalmiuksiin kuten tekstitietoisuuteen.
-
(2023)Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
-
(2017)Tavoitteet. Traumaattisilla aivovammapotilailla esiintyy paljon pysyviä ja laaja-alaisia toiminnan haittoja. Nämä potilaat tarvitsevat usein pitkäaikaista kuntoutusta, joka hyvin kuluttavaa heille itselleen, mutta myös yhteyskunnalle. Muun muassa tämän takia tehokkaiden kuntoutusmenetelmien kehittäminen ja resurssien tehokas jakaminen olisi tärkeää. Tässä erilaiset ennustemallit ovat suuressa roolissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että traumaattisten aivovammojen kokonaisennustetta voidaan ennustaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko myös traumaattisiin aivovammoihin liittyviä kielellisiä ja kommunikatiivisia häiriötä ennustaa trauman akuuttivaiheessa, sekä mitkä olisivat tärkeimmät näitä häiriöitä ennustavat tekijät. Menetelmät. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin kertovaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoa haettiin kolmesta lääketieteellisesti kattavasta tietokannasta yhdellä hakulausekkeella. Haku- ja valintakriteerien perusteella aineistoon valikoitui viisi artikkelia, joiden tuloksia tarkasteltiin kriittisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman perusteella näyttäisi, että traumaattisiin aivovammoihin liittyviä kielellisiä häiriötä voitaisiin jossain määrin ennustaa ainakin lyhyellä aikavälillä. Kielellisten vaikeuksien vaikutukset kommunikaatioon jäivät kuitenkin hieman epäselviksi. Suurempi vamman vaikeusaste sekä aivorungon vaurio olivat yhteydessä huonompaan suoriutumiseen kielellisissä tehtävissä. Lisäksi mahdollisia heikomman kielellisen suoriutumisen ennustajia olivat potilaan korkeampi ikä ja aiemmat neurologiset häiriöt sekä pidempi aika trauman ja suun kautta syömisen aloittamisen välillä. Ennustetekijöiden lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen. Kielellisten ja kommunikatiivisten ennustustekijöiden tutkimisella on paljon kliinistä arvoa, sillä erilaisten prognoosimallien avulla voidaan muun muassa antaa potilaan omaisille tarkempaa tietoa sairaudenkulusta, sekä tehdä päätöksiä mahdollisista tukitoimista ja resurssien jakamisesta.
-
(2018)The purpose of this review was to examine the association between language skills and emotion regulation in preschool children. The association has been shown with several different methods, three of which were reviewed here. First, studies have shown that difficulties and delays in language development often co-occur with emotional difficulties and conduct disorders. Second, inner speech can be used in guiding one's thoughts and actions and third, conversation-based interventions can affect emotional competence including regulation skills. In addition, it was examined which aspects of language are most significant in regard to emotion regulation and it was also considered what might be the mediating mechanisms between language and emotion regulation in light of current research. Children with specific language impairment were twice as likely to have emotional difficulties relative to typically developed children and difficulties were more frequently clinical or disorder level. Children with better language skills used more internalized private speech. Using more internalized private speech was associated with less anger expression and made it possible for those children to use better regulation strategies. Conversation-based interventions had an effect to children's emotional competence including regulation skills and prosocial behaviour. Studies showed that vocabulary size was a significant predictor of regulation skills.
-
(2024)Tiivistelmä: Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten keskosuus vaikuttaa kielen eri osa-alueiden prosessointiin aivoissa EEG:n kuulonvaraisilla tapahtumasidonnaisilla jännitevasteilla mitattuna. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella EEG-mittausten hyötyä kielellisten haasteiden ennakoinnissa. Keskoslasten kielellisiin kykyihin kohdistuvaa tutkimusta on nykyään paljon, mutta erityisesti jännitevasteita hyödyntäviä tutkimuksia on varsin vähän. Menetelmät. Kirjallisuutta haettiin PubMed- ja Web of Science-tietokannoista keskoslasten kielenkehitykseen liittyvillä hakusanoilla, kuten ”preterm infant” tai ”preterm born” sekä ”language development”. Hakua tarkennettiin jännitevastetutkimuksiin käyttämällä hakusanoja ”eeg” ja ”erp”. Katsaukseen valikoituivat artikkelit, joissa tutkittiin selkeästi kielellisten ärsykkeiden herättämiä jännitevasteita keskoslapsilla. Lisäksi katsausartikkelit rajattiin vuosina 2003–2023 julkaistuihin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsausartikkelien perusteella keskosten riski kielen kehityksen ongelmiin voi näkyä jo kielen prosessoinnin varhaisissa vasteissa. Poikkeamat kielen varhaisen tason jännitevasteissa voivat kertoa myöhemmin kehittyvistä kielen ongelmista, kuten haasteista puheen kehityksessä. Keskoslapsilla esiintyvistä jännitevasteista tarvitaan lisätutkimusta kohdistuen laajemmin kielen monimutkaisemman tason prosessointiin, kuten sanojen taivutusmuotoihin tai kielen rakenteisiin sekä puheen ymmärtämiseen, sekä ennustearvoon keskoslasten kielellisessä kehityksessä. Näin voitaisiin ymmärtää kielellisen prosessoinnin eri vaiheiden ja ennenaikaiseen syntymään liittyvän poikkeavan aivotoiminnan välistä yhteyttä paremmin.
-
(2017)Bilingualism has been proposed to practice general executive functions. The hypothesis is based on the assumption that using two languages takes advantage of some of the same processes as general executive functions. The objective of this thesis was to describe by means of literature review the present knowledge about the connection between language switching and switching that is under general executive functions. The review considered whether language switching is based on the same processes as general executive functions and whether the amount of language switching is related to executive functions. The review was limited to behavioral studies. The overlap of processes used in language switching and general executive functions has been studied by comparing the efficiency of switching in a task measuring language switching and a task measuring the switching component of executive functions. The results of the literature review were not consistent. In some studies, the results indicate that language switching and the switching component of general executive functions share processes whereas other studies did not find a connection. It is possible that age of language acquisition and level of fluency may affect the overlap between these processes. The connection between the amount of language switching and general executive functions has been studied by measuring the amount of language switching in everyday life and looking at its connection to the efficiency of switching in a task measuring the switching component of executive functions. The results of the review are conflicting. Nevertheless, most studies indicate that the overall amount of everyday language switching does not seem to be related to the switching component of executive functions. Some studies, however, suggest that if the quality of language switching and cognitive load is taken into account a connection to the switching component of executive functions can be observed.
-
(2022)Tavoitteet. Kerronta on keskeinen sosiaalisen kielenkäytön muoto, ja sillä on merkittävä rooli jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa. Erilaiset kerronnan vaikeudet ovat tavanomainen osa kehityksellisen kielihäiriön oirekuvaa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että puheterapialla voidaan vaikuttaa kielihäiriöisten lasten kerrontataitojen kuntoutumiseen, mutta kuntoutuksessa käytettävien interventioiden vaikuttavuudesta tarvitaan vahvempaa tutkimusnäyttöä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia interventioita käytetään kielihäiriöisten lasten kerrontataitojen kuntoutuksessa, sekä tarkastella kyseisten interventioiden vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin Scopus-, PsycInfo- ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2022. Hakulausekkeeksi muodostui narrat* AND (intervention* OR rehab* OR therap* OR program* OR treatment*) AND (SLI OR DLD OR dysphasi* OR "specific language impairment" OR "developmental language disorder"). Lopullinen tutkimusaineisto koostui viidestä vuosina 2014–2021 julkaistusta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Kielihäiriöisten lasten kerrontataitojen kuntoutuksessa käytettiin viittä erilaista interventiota, jotka perustuivat karkeasti ryhmiteltynä kolmeen menetelmään: tarinan vaiheittaiseen uudelleenkerrontaan, kerronnan rakenteiden visuaaliseen mallinnukseen ja keskustelevaan lukemiseen. Kerronnan rakenteiden visuaalinen mallinnus oli tutkielman aineistossa yleisimmin käytetty menetelmä. Interventioista valtaosa toteutettiin lähi- ja yksilökuntoutuksena, mutta yksi interventioista toteutettiin etäkuntoutuksena ja yksi ryhmäkuntoutuksena. Kaikkien tutkittujen interventioiden vaikutuksesta kielihäiriöisten lasten kerrontataidoissa tapahtui jonkin verran kehitystä. Tämän katsauksen perusteella kielihäiriöisten lasten kerrontataitojen kuntoutuksessa voidaan käyttää hyvin erilaisia interventioita, mutta interventioiden vaikuttavuudesta ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä.
-
(2020)Pain is a common symptom among cancer patients, and its occurrence may result from cancer itself, cancer treatment and/or other non-cancer health problems. Cancer pain is usually treated medically. After the development of the biopsychosocial model of pain it was understood that psychological factors affect the pain experience. Nonpharmacologic interventions are generally the basis of pain management, and psychological interventions significantly contributes to the management of cancer pain. This review examines evidence for psychological interventions that can be used to reveal adults’ cancer pain. The literature search was conducted in one database, PubMed, and the search was limited to years 2010-2019. The search was made using two keyword combinations: 1) psycholog* and oncological pain, and 2) psychological intervention and oncological pain. Articles were chosen by reviewing titles and abstracts. In addition, reference lists of the chosen articles were reviewed to identify additional relevant articles. Articles addressing examination or operation related pain were excluded as well as studies that included children or adolescents. Psychological interventions used in cancer pain management can be divided into skill based and education-based interventions. In skill-based interventions the patient learns concrete coping strategies. In addition, they aim at changing the way the patient interprets pain. In education based interventions the patient acquires information about the disease, analgesic medications, and effective communication regarding pain with health care providers. According to meta-analyses psychological interventions were effective in managing cancer pain. They affected both pain severity and inconvenience. Studies focusing only one intervention type showed partially similar results. Mindfulness-based programs were the most promising of the skill-based interventions. The evidence for hypnosis and yoga was weak, so more research is needed before any clear conclusions can be made. All education-based interventions were effective in managing cancer pain. Thus, pain education seems to be beneficial regardless the way it is implemented.
-
(2022)Klassisten psykedeelien potentiaalista psykiatrisessa hoidossa on saatu näyttöä mm. ahdistuksen, pakko-oireisen häiriön ja riippuvuushäiriöiden sekä vakaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen ja masennuksen osalta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli tarkastella klassisten psykedeelien terapeuttisia mahdollisuuksia masennuksen ja hoitoresistentin masennuksen hoidossa. Lisäksi käytiin läpi klassisten psykedeelien neurobiologisia ja psykologisia vaikutusmekanismeja sekä tarkasteltiin psykedeeliavusteista terapiaa ja pohdittiin sen merkitystä hoidon vaikuttavuuden kannalta. Tutkimukset haettiin Google Scholar ja PubMed-tietokannoista hakusanoilla “depression”, “treatment resistant depression”, “classic psychedelic”, “psychedelic”, “classic hallucinogenic”, “hallucinogenic”, “psilocybin”, “DMT” ja “ayahuasca”. Katsaukseen valittiin ne artikkelit, joissa tutkittiin klassisten psykedeelien terapeuttisia mahdollisuuksia masennuksen tai hoitoresistentin masennuksen hoidossa. Tämä sulki pois mm. tutkimukset vakaviin sairauksiin ja kuolemanpelkoon liittyvästä masennuksesta. Katsaukseen valittiin kahdeksan (8) tuoretta tutkimusta (N=388), joista viisi (5) käsitteli psilosybiiniä ja kolme (3) DMT:tä. Tuoreita tutkimuksia muilla klassisilla psykedeeleillä ei löytynyt. Tutkimuksissa kartoitettiin ja seurattiin muutoksia masennusoireisiin erilaisten masennuskyselyiden avulla, ja tulokset ilmoitettiin keskimääräisinä muutoksina näiden kyselyiden pisteissä tai responssin ja remission käsitteillä. Masennusoireet vähenivät kaikissa tarkastelluissa tutkimuksissa. Vaikutukset kestivät päivistä viikkoihin ja jopa kuukausiin. Tulokset viittaavat siihen, että klassisilla psykedeeleillä on potentiaalia masennuksen ja hoitoresistentin masennuksen hoidossa, mutta lisää tutkimusta tarvitaan. Tällä hetkellä epäselvää on, miten klassiset psykedeelit vaikuttavat mielenterveyden häiriöiden, kuten masennuksen, hoitamisessa. Lisäksi tulisi selvittää millainen vaikutus psykedeeliavusteisella terapialla on verrattuna pelkkään klassisen psykedeelin annosteluun.
-
(2022)Iso osa modernista psykedeelitutkimuksesta on keskittynyt makroannoksiin, mutta moderni psykedeelitutkimus on kääntänyt katseensa myös mikroannosteluun ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena oli perehtyä uusimpaan mikroannostelusta tehtyyn tutkimustietoon, psykedeelien käyttöön ja niiden tutkimukseen liittyviin riskeihin, psykedeeliavusteiseen psykoterapiaan sekä mielenterveyden ammattilaisten asenteisiin klassisia psykedeelejä kohtaan. Aineisto haettiin Google Scholar-tietokannasta hakusanoilla “classical psychedelics”, “microdosing”, “psychedelic-assisted therapy” ja “mental health professionals’ attitudes toward psychedelics”. Katsaukseen valikoitui mukaan viisi (5) mikroannostelun itsearvioituja vaikutuksia kartoittavaa tutkimusta sekä 11 modernia psykedeelien mikroannostelututkimusta, joista seitsemässä (7) oli kokeellinen tutkimusasetelma. Tämän lisäksi katsaukseen otettiin mukaan kolme (3) mielenterveyden ammattilaisten asenteita kartoittavaa tutkimusta. Psykedeelien mikroannostelu koettiin pääsääntöisesti hyvinvointia edistävänä toimintana ja motiivit siihen olivat terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. Mikroannostelun todettiin olevan turvallista ilman mainittavia haittavaikutuksia. Mikroannostelemalla psykedeelejä saatiin aikaan subjektiivisia vaikutuksia sekä muutoksia visuospatiaalisessa muistissa, ajan havaitsemisessa ja kognitiivisessa joustavuudessa. Mikroannostelun havaittiin vaikuttavan myös aivojen konnektiivisuuteen. Odotus- ja plasebovaikutusten rooli kuitenkin korostui tutkimustuloksissa. Mielenterveyden ammattilaisten asenteet psykedeelien hyödyntämisestä psykiatrisen hoidon tukena olivat varovaisen positiivisia, mutta tarve lisätä ammattilaisten tietämystä psykedeeleistä ilmeni ammattilaisten asenteita kartoittavasta tutkimuksesta. Satunnaistettujen, plasebokontrolloitujen tutkimusten tarve on suuri. Tarvitaan lisää vertaisarvioitua kokeellista tutkimustietoa, jotta psykedeelien mikroannostelun integroiminen terapeuttiseen viitekehykseen psykedeelisten ja psykolyyttisten hoitomuotojen rinnalle olisi käytännön tasolla mahdollista. Psykedeelien mikroannostelu saattaa johtaa hienovaraisiin muutoksiin, joiden kokeellinen tutkimus on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Psykedeeleihin ei tule suhtautua ihmelääkkeenä, vaan lupaavana hoitokeinona muiden joukossa.
-
(2022)Tavoitteet. Yhä suuremmalla osalla vauvoista on syömisvaikeuksia, mutta niiden arviointi saatetaan kokea haastavaksi. Syömistaitojen arviointiin voidaan käyttää kliinisiä arviointimenetelmiä, mutta niiden psykometrisiä ominaisuuksia ei ole todettu asianmukaisiksi aiemmassa tutkimuksessa. Nykytilanteen selvittämiselle on kuitenkin tarvetta uuden tutkimustiedon ja uusien menetelmien kehittämisen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, millä kliinisillä arviointimenetelmillä vauvojen syömistaitoja voidaan arvioida, millaisia osa-alueita ne tutkivat, ja sitä, millaiset psykometriset ominaisuudet näillä menetelmillä on. Lisäksi selvitetään näiden menetelmien hyötyä kliinisen työn kannalta. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Hakulausekkeena oli: (“infant” OR “neonate”) AND (“infant feeding” OR “feeding skills” OR “bottle feeding” OR “breast feeding” OR “sucking behavior”) AND (“assessment W/2 tool” OR “assessment scale” OR “oral motor assessment”). AND NOT INDEX (MEDLINE). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui seitsemästä vuosina 2013–2021 julkaistusta artikkelista. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tutkimusten pääpiirteet ja tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaavat kohdat. Tämän jälkeen tiedoista tehtiin taulukot. Tulokset ja johtopäätökset. Vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä oli useita, ja ne jakaantuivat rintaruokintaa ja pullo- tai rintaruokintaa arvioiviin menetelmiin. Arvioitavat osa-alueet vaihtelevat menetelmästä toiseen, imeminen ja nieleminen olivat ainoat kaikille yhteiset osa-alueet. Menetelmät vaihtelivat psykometrisiltä ominaisuuksiltaan hyvästä ja riittävästä vaihtelevaan ja epäoptimaaliseen reliabiliteettiin ja validiteettiin, mutta menetelmillä näytti olevan hyötyjä kliiniseen työhön. Menetelmien hyötyä paikoissa, joissa ei ole saatavilla instrumentaalisia arviointimenetelmiä tai niiden osaajia voitaisiin tulevaisuudessa selvittää. Tutkimusta menetelmien psykometrisistä ominaisuuksista ja hyödystä kliiniseen työhön tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta menetelmiä voitaisiin kehittää ja parhaat mahdolliset arviointimenetelmät tulisivat käyttöön kliinisessä työssä.
-
Kognitiivinen käyttäytymisterapia osana toiminnallisten häiriöiden hoitoa – esimerkkinä fibromyalgia (2021)Tavoitteet. Toiminnalliset häiriöt ovat puutteellisesti ymmärrettyjä yksilön toimintakykyä sekä elämänlaatua heikentäviä oireita ja oireyhtymiä, joiden diagnosointi ja hoito on koettu haasteelliseksi. Toiminnallisia häiriöitä ja niiden kehittymistä selittävä kognitiivis-behavioraalinen malli olettaa kaikkien toiminnallisten häiriöiden etiologiassa olevan yhteisiä piirteitä, mutta todisteet mallin tueksi ovat muodostuneet pääasiassa muutaman spesifin diagnoosin pohjalta. Toiminnallisten häiriöiden hoidon kannalta eniten todisteita vaikuttavuudesta on ollut kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa hoito kohdistetaan muokattavissa oleviin oireita ylläpitäviin tekijöihin. Tieto näistä oireita ylläpitävistä avaintekijöitä on vielä puutteellista. Tässä katsauksessa tarkastellaan mitä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä on käytetty toiminnallisiin häiriöihin kuuluvan fibromyalgian hoidossa ja millaisia hyötyjä näillä menetelmillä on hoidossa saavutettu. Menetelmät. Kirjallisuus haettiin Scopus-tietokannasta seuraavalla hakulausekkeella: fibromyalgia AND ("cognitive behaviour* therapy" OR behavio*). Haku rajattiin englanninkielisiin artikkeleihin, jotka on julkaistu vuonna 2010 tai sen jälkeen, jolloin saatiin 73 hakutulosta. Hakutulokset rajattiin lopulta kuuteen artikkeliin, jotka täyttivät kaikki vaaditut valikoitumiskriteerit. Tulokset ja johtopäätökset. Fibromyalgian hoidossa on käytetty kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jonka fokus on ollut stressin hallinnassa, kivun katastrofoinnissa, kivussa tai uneen liittyvissä häiriöissä. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan osallistuneilla fibromyalgiapotilailla havaittiin positiivisia muutoksia useissa fibromyalgian kliinisissä piirteissä kuten unenlaadussa, toimintakyvyssä, stressissä, minäpystyvyydessä sekä tarkkaavaisuudessa. Havaitut hyödyt vaihtelivat kognitiivisen käyttäytymisterapian fokuksen mukaan, minkä lisäksi ahdistuneisuuden, masentuneisuuden ja kivun katastrofoinnin suhteen tulokset olivat osittain myös ristiriitaisia. Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on paikkansa osana sekä fibromyalgian, että laajemmin toiminnallisten häiriöiden hoitoa. Jatkossa tarvitaan myös uutta tietoa avaintekijöistä, joihin hoito tulisi kohdistaa. Tutkimustiedon avulla voidaan suunnitella mahdollisimman vaikuttavia hoitoja monitekijäiselle ja hankalasti ymmärrettävälle oireilulle.
-
(2020)Skitsofrenia on pitkäkestoinen psykoottinen häiriö, johon kuuluu kognitiivisen toimintakyvyn laskua. Kognitiivisten oireiden on havaittu olevan yhteydessä skitsofreniapotilaiden arjen toimintakykyyn ja koettuun elämänlaatuun. Kognitiivinen remediaatioterapia on interventiomuoto, jonka tavoitteena on kuntouttaa potilaan kognitiivista toimintakykyä kognitiivisten tehtävien ja strategiaharjoittelun avulla. Tämän katsauksen tavoitteena on antaa yleinen kuva kognitiivisesta toimintakyvystä skitsofreniassa sekä kognitiivisen remediaatioterapian sisällöstä ja tehokkuudesta. Katsauksen aineisto etsittiin PubMed- ja PsycINFO- tietokannoista. Sisällytetyt tutkimukset ja katsaukset valittiin relevanssin, julkaisupäivämäärän ja laadukkuuden mukaan. Uudempia tutkimuksia suosittiin, mutta myös vanhemmat, korkealaatuiset tutkimukset huomioitiin. Kognitiivinen remediaatioterapia on tutkitusti tehokas keino skitsofreniapotilaiden kognitiivisen ja funktionaalisen toimintakyvyn kuntouttamiseen. Sen hyödyt ovat korostuneita etenkin silloin, kun CRT-interventio on yhdistetty tavanomaiseen psykiatriseen kuntoutukseen. Lisätutkimusta tarvitaan muun muassa CRT:n taustalla vaikuttavien mekanismien ymmärtämiseksi.
-
(2021)Panic disorder is an anxiety disorder, which impairs one's daily life on areas of life quality and functioning. In a large proportion of the patients, the disorder remains unrecognized and untreated, although seeking help from health care is quite common among people with panic disorder. Issues with accessibility to therapy can set barriers to receiving mental health care. In addition to face-to-face therapy, internet-based cognitive behavioral therapies (iCBT) have been developed, and they are also available in Finland and have been developed by HUS. The implementation and research of internet-based therapies have mostly been focused on cognitive behavioral therapy, which is known to be effective in treating panic disorder. The aim of this literature review is to get an overview of iCBT's usability in treating panic disorder by examining the effectiveness and efficiency of treatment and the importance of support in the treatment outcome. Literature search was collected from the OvidMedline and Pubmed databases in February 2021 using combinations of the keywords panic disorder, iCBT, self help, web-based, internet treatment, online therapy and computer-assisted therapy. Controlled randomized trials in which subjects were diagnosed with panic disorder and the treatment used cognitive behavioral internet-based therapy without face-to-face contact were included. Using these criteria, nine research articles were selected for the review. The studies presented in this review supported that internet-based cognitive behavioral therapies are useful in reducing panic symptom severity. Treatment results of the internet therapy did not differ statistically significantly when compared to the treatment results of face-to-face therapy. Receiving support from a therapist is also important during panic disorder internet therapy, but due to the heterogeneity of the studies selected for this review, no firm conclusions could be drawn about the optimal amount of support for treatment outcome and maintenance. In addition, the results of the studies provided support for the cost-effectiveness of internet-based treatment methods in treating panic disorder. Altogether, the results of this review provide evidence that the use of internet-based therapy as a treatment for panic disorder can help address the resource problem between the supply and demand of psychotherapy services, as it is equally effective and at the same time more cost-effective when compared to face-to-face therapy.
-
(2021)Aims. Health anxiety is defined as persistent preoccupation or fear about the possibility of having one or more serious illnesses. According to cognitive-behavioral model the critical mechanisms for the maintenance of health anxiety are cognitive, affective, physiological and behavioral. Understanding the cognitive-behavioral model, treatment efficacy and mediators of treatment effect is likely to facilitate the development of better treatments. The aim of the present review is to investigate clinical efficacy of cognitive behavior therapy for health anxiety and to investigate mediators of treatment effect. Methods. Literature search was conducted in PubMed and Web of Science -databases. In addition Google scholar was used. When the clinical efficacy of cognitive behavior therapy was investigated the search terms included "hypochondriasis" OR "health anxiety" OR "illness anxiety" AND "treatment”. The search was limited to include only meta-analyses and systematic reviews. When the mediators of treatment effect were investigated the search terms included "hypochondriasis" OR "health anxiety" OR "illness anxiety" AND "mediators" AND "treatment”. Results and conclusions. According to meta-analyses cognitive behavior therapy is efficacious treatment for health anxiety. The preliminary findings suggest that improvement in cognitive behavior therapy for health anxiety is at least partially mediated by change in the maintenance mechanisms proposed by the cognitive behavioral model. Mediators of treatment effect may be reduced perceived risk of disease, less attention to bodily symptoms, and increased tolerance of uncertainty. According to one study non-reactivity to inner experiences, health anxiety behaviours, perceived competence in managing health anxiety and somatosensory amplification may be better viewed as secondary outcomes of the treatment than as mediators. The preliminary findings are promising but further investigations are needed.
-
(2017)Chronic pain is a disabling condition with remarkable economic costs and great resistance to treatment. Therefore, it is important to find new methods to recognize patients with high risk of developing chronic pain and to prevent the transition to chronicity. The purpose of this review is to present and evaluate the evidence of cognitive–behavioral interventions as preventive care for chronic pain. The fear–avoidance model of pain suggests that a minority of people with acute pain develop a persistent disability through avoidance behavior thriven by cognitive factors such as pain catastrophizing, fear of movement and false fear–avoidance beliefs. Indeed, psychological factors have been shown to predict the development of chronic pain even better than biomedical factors. Cognitive–behavioral interventions targeting these risk factors appear to be useful in preventing chronic pain and especially in pain-related work absenteeism. It is however unclear whether the positive effects of cognitive–behavioral interventions are mediated through the change in psychological risk factors or rather some other factors, such as therapeutic rapport or peer support that positively affect commitment to treatment. It is important to develop standardized treatment protocols in the future. The effect of intervention timing and the level of psychological risk on the preventive efficacy of cognitive–behavioral interventions should also be further studied. Developing more accurate screening tools to recognize patients with elevated risk of chronic pain in primary care is also crucial for efficient preventive care of pain conditions. In addition to work absenteeism, more attention should be paid to the effects of these early interventions on pain symptoms and patients’ quality of life.
-
(2018)Abstract Objective. Cognitive flexibility is defined as the ability to properly adjust one’s behaviour to changing environmental demands. Research shows that in many psychiatric illnesses this ability is impaired compared to healthy controls. It is also known that the psychopathology of eating disorders includes rigid ways of functioning that resemble obsessive-compulsive behaviours. Furthermore, eating disorders have proved difficult to treat with traditional psychotherapy, which is thought to reflect the incapability to change one’s behaviour according to feedback. It has been proposed that eating disorder patients have poor cognitive flexibility, and this manifests in the symptoms and makes these mental illnesses difficult to treat. The purpose of this review is to examine the incidence of problems in cognitive flexibility tasks in eating disorder patients. Other research questions include the neural correlates of these problems, the direction of the causal relationship between cognitive rigidity and eating disorders, and the effectiveness of cognitive remediation therapy in eating disorder treatment. Methods. A search using the term ”eating disorders” in connection with the words ”cognitive flexibility”, ”set shifting”, ”neuropsychology”, ”neural correlates”, ”executive function” and ”cognitive remediation” was made using electronic databases. The databases used were Google Scholar, PubMed, Helka, Cochrane Library and PsychInfo. Results and conclusions. A considerable amount of evidence showed that eating disorder patients have difficulties in cognitive flexibility compared to healthy controls. This has been proposed as an explanation for the poor outcomes of eating disorder treatments. The neural functions of eating disorder patients also differed from those of healthy controls while performing cognitive flexibility tasks, which is thought to reflect the problem in cognitive processing and explain the lower than average scores. There are different theories regarding the direction of the causation between cognitive rigidity and the development of eating disorder pathology: some researchers think that problems in cognitive flexibility cause eating disorders, while others argue that the malnutrition associated with eating disorders precedes the cognitive deficit. Both theories had empirical support, and it seems that the process might be two-directional. There have been efforts to include cognitive remediation in the treatment of eating disorders in order to ameliorate both the cognitive deficit and the eating disorder symptoms. Research on the topic is still quite limited, but the initial results about combining traditional therapy with cognitive treatment seemed promising.
-
(2017)Objectives: Schizophrenia and other psychotic disorders are serious mental illnesses characterized by positive, negative and disorganized symptoms. In addition to the aforementioned symptom types, psychotic disorders are associated with a wide array of cognitive deficits. Cognitive functioning has been found to deteriorate already during the prodromal phase preceding the onset of a psychotic disorder. In schizophrenia, the level of severity of cognitive deficits has been found to become settled fairly quickly after the onset of illness. During the last few decades, a form of neuropsychological rehabilitation called cognitive remediation therapy has been developed for the alleviation of cognitive deficits associated with psychotic disorders. The aim of this review is to examine whether cognitive remediation therapy is an effective form of rehabilitation for people at risk for psychosis, patients with first episode psychosis and patients in the early course of schizophrenia or other psychotic disorders. The effectiveness of cognitive remediation therapy is evaluated in terms of its capabilities to alleviate cognitive deficits and enhance functioning. Methods: The material for this review consists of research articles retrieved from Scopus. The article searches were conducted using various combinations of the following search terms: cognitive remediation, schizophrenia, psychosis, first episode, early course, high risk, prodrom* and premorbid. Two systematic reviews, one combined meta-analysis and systematic review and three original research reports were included in this review. Results: Cognitive remediation therapy has been shown to enhance the cognitive functioning of patients in the early course of psychotic disorders and patients with recent onset psychosis. Positive effects on patients’ functioning have also been found, and alleviation of other symptoms of psychotic disorders due to cognitive remediation therapy has been reported in some studies. Few studies have examined the effectiveness of cognitive remediation therapy for people at risk for psychosis, but current evidence tentatively suggests that this population could also benefit from the treatment. Future studies should investigate how different kinds of cognitive remediation therapy affect different aspects of cognition and functioning, what kinds of factors explain the effects of the treatment and how cognitive remediation therapy could be tailored to the needs of different groups and individuals.
-
(2017)There are two types of assumed brain related reserves. Brain reserve is associated with structural qualities and cognitive reserve (CR) is associated with brain functioning. Both reserves prevent deterioration of cognitive abilities when brain suffer structural damage due to, for example, memory disorders. CR is defined by brain functioning that differs from what would be predicted from brain structure. This bachelor’s thesis is about measuring CR. Measurement of CR was studied in publications that were published in 2012 and after that. Studies were selected on basis of describing different methods of measuring CR and that had gained lot of attention. CR or brain pathology that CR is related to is not possible to measure directly. Research on CR is still young and measuring methods develop rapidly. In early days of CR research single measurement items that were thought to be best predictors of CR were used and they were called proxies. By the year 2006 most widely used CR proxies were education, profession, mental activities and premorbid intelligence. CR can also be measured with several indicators. Using several indicators has become more common in recent years. There are several ways to use more than one indicator. The right way cannot be defined empirically because they are statistically identical. Recent research have found bilingualism to be proxy of CR. This indicates that bilingualism has effect on CR, which indicates that CR can be modified with interventions for example. It means that studies should use formative measurement model that has CR as latent variable that is estimated with proxies using factor analysis or principal component analysis. It seems that it’s possible to modify CR and larger CR protects against cognitive impairment caused by Alzheimer’s disease. This will probably be incentive to create interventions to risk groups. Most studies about CR have not controlled brain structure, for example brain size which has effect on CR but cannot be modified with interventions. More research where brain reserve is controlled is needed for being able to predict the effect of possible preventions that are being developed.
-
(2020)Tavoitteet. Väestön ikääntymisen myötä monet sairaudet, mukaan lukien muistisairaudet tulevat lisääntymään. Alzheimerin tauti on merkittävin dementiaa aiheuttava sairaus, johon riski sairastua kasvaa voimakkaasti iän myötä. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita Alzheimerin taudin interventio-, diagnoosi- ja hoitomenetelmille. Ymmärrys sairauden riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä sekä sen etenemisestä niin neuropatologian kuin kliinisen oireiston suhteen auttaa tuleviin haasteisiin vastaamisessa. Kognitiivisen reservin teoria lisää osaltaan tätä ymmärrystä, toisaalta sairastumisriskiä pienentävistä tekijöistä, toisaalta sairauden neuropatologian ja kliinisen ilmentymisen välisestä suhteesta. Kognitiivisen reservin tiedetään antavan yksilölle suojaa Alzheimerin taudin dementiaoireita vastaan ja hidastavan toimintakyvyn laskua. Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, voiko kognitiivinen reservi suojata yksilöä myös Alzheimerin taudin patologian kehittymiseltä. Menetelmät. Kirjallisuushaku suoritettiin käyttämällä Helka, PubMed ja Scopus tietokantoja. Hakutermeinä käytettiin Cognitive reserve AND Alzheimer’s disease, Alzheimer’s disease biomarkers, Alzheimer’s disease pathology ja Cognitive reserve measurement. Varhaisella iällä (<65v) alkavaa Alzheimerin tautia koskevat tutkimukset jätettiin huomiotta. Muita ehtoja tutkimusajankohdan tai -menetelmien suhteen ei asetettu. Tutkimuskysymyksen kannalta katsaukseen löytyi neljä ’ydintutkimusta’, joista kolme käsitteli kognitiivisen reservin yhteyttä Alzheimerin taudin keskeisimpien biomarkkereiden kehittymiseen. Yksi tutkimuksista käsitteli Alzheimerin taudin tunnetuimman geneettisen riskitekijän, apolipoproteiini E4 alleelin vaikutusta yksilön koulutustaustan ja hippokampuksen rakenteen väliseen suhteeseen. Tulokset ja johtopäätökset. Kognitiivisen reservin ja alzheimerin taudin biomarkkereiden välistä yhteyttä käsitelleet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että korkeampi reservi saattaa ehkäistä Beta-amyloidiplakkien muodostumista aivoihin. Tutkimukset sisälsivät tiettyjä rajoitteita, ja olemassa olevat tulokset perustuvat yksittäisiin mittareihin ja pieneen määrään koehenkilöitä. Aiheesta tarvitaan lisää pitkittäistutkimusta. APOE4 alleelin vaikutusta koulutuksen ja hippokampuksen rakenteen väliseen yhteyteen selvittänyt tutkimus osoitti, että riskigeenin kantajilla mediaalisen ohimolohkon tiettyjen alueiden kortikaalinen paksuus lisääntyi suhteessa opiskeluvuosien määrään. Vastaavaa ei havaittu matalan riskin ryhmässä. Havainto kaipaa lisätutkimusta.
Now showing items 182-201 of 615