Browsing by bachelor's degree program "Logopedian kandiohjelma"

Tavoitteet. Ikätoverisuhteet ovat tärkeitä lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Niiden avulla opitaan monia tärkeitä taitoja, joita lapsi tarvitsee sosiaalisessa ympäristössään, kuten esimerkiksi empatiakykyä ja sosiokognitiivisia taitoja. Aikaisempien tutkimusten mukaan halkiotausta voi vaikuttaa negatiivisesti ikätoverisuhteisiin ja voi altistaa esimerkiksi kiusaamiselle. Tutkimustulokset ovat olleet kuitenkin hieman ristiriitaisia, jonka vuoksi lisää tutkimustietoa tarvitaan. Tässä tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten halkiotaustaisten lasten ja nuorten ikätoverisuhteita on kuvattu ja millaisilla tekijöillä on huomattu olevan yhteys poikkeavuuksiin ikätoverisuhteissa. Kun ongelmat on kartoitettu, niitä voidaan ennaltaehkäistä ja niihin on helpompi puuttua. Menetelmät. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin kolmesta tietokannasta, jotka olivat Scopus, Ovid Medline ja PsycInfo. Hakulauseke oli (social or peer) adj2 (interact* or communicat* or skill* or relation* or network* or difficult* or problem* or function*) and (“cleft palate” or “cleft lip”). Mukaanotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui 5 artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli manuaalisella poiminnalla eli lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta artikkelista, jotka olivat julkaistu vuosina 2010–2020. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida yleistää ikätoverisuhdeongelmien koskevan kaikkia halkiotaustaisia lapsia ja nuoria, mutta osalle halkiotausta aiheuttaa merkittävää haittaa ikätoverisuhteissa. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten lapset ja nuoret osallistuivat ryhmäleikkeihin, joutuivat kiusatuiksi ja kuinka paljon he viettivät aikaa ikätovereidensa kanssa vapaa-ajalla. Ikätoverisuhteisiin vaikuttavista tekijöistä halkiotaustaisilla lapsilla ja nuorilla puhe ja kommunikaatiokyky nousi useimmin esiin tässä katsauksessa. Erityisesti glottaalinen artikulaatio ja vaikea velofaryngeaalinen puute vaikutti ikätovereiden mielikuvaan lapsesta tai nuoresta. Muita mahdollisia tekijöitä olivat ulkonäkö, halkiotyyppi, ikä, sukupuoli, halkioon liitännäinen toinen terveydellinen ongelma ja taidot prososiaalisuudessa Tutkimuskysymyksiin saatiin ristiriitaisia vastauksia, jonka vuoksi lisää tutkimustietoa tarvitaan edelleen

Tavoitteet. Kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen eli ICF:n hyödyntämistä puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutuksessa on tutkittu aiemmin vain vähän siitä huolimatta, että se on yleisesti hyväksytty kuntoutuksen työväline, joka mainitaan esimerkiksi Kelan palvelukuvauksessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka ICF-viitekehystä voidaan käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää eli AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa ja millaista hyötyä siitä voi hänelle olla. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline, Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakulauseke oli muotoa: (AAC OR "augmentative and alternative communicat*" OR "communication aid*" OR “aided communication”) AND (ICF OR “ICF-CY” OR "international classification of functioning") AND (child* OR young* OR youth OR adolesc*). Tutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2013–2022 julkaistua artikkelia, jotka koskivat puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutusta ja joissa käytettiin ICF-viitekehystä. Aineiston analyysin avulla artikkeista valikoitiin tämän tutkielman kannalta oleelliset tiedot, jotka myös teemoiteltiin kirjallisuuskatsauksen tulososioon. Artikkelien keskeisimmät tulokset taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa huomattiin, että ICF-viitekehystä käytettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten kuntoutusaiheisissa tutkimuksissa monin eri tavoin. Tutkimuksissa käytettiin viitekehyksinä ICF:ään pohjautuvia ICF-CY-, CSI-CY- ja CP-A-viitekehyksiä, joiden avulla jäsenneltiin ja arvioitiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Yleisimpiä ICF:n käyttötarkoituksia olivat lapsen viestintätaitoihin, viestintätavoitteisiin sekä AAC:n käyttöä haittaaviin tekijöihin liittyvät käyttötavat. Osa tutkijoista pohti ICF-pohjaisten viitekehysten käytöstä olevan hyötyä AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa esimerkiksi arvioinnin ohjaamisessa, kuntoutustulosten parantamisessa sekä palveluiden ja käytäntöjen kehittämisessä. Puheterapeuttien kokemuksia ICF:n käytöstä ja sen hyödyistä olisi tärkeää selvittää tulevaisuudessa.

Tavoitteet. Lukutaito on hyvin olennainen taito täysipainoiselle osallistumiselle yhä enemmän teknologiaan perustuvassa yhteiskunnassa. Kaksi- ja monikielisyys on maailmalla yksikielisyyttä tyypillisempää ja kaksikielisten määrä Suomessa on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Kaksikielistä kielenkehitystä on tutkittu paljon ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja kaksikielisessä kielenkehityksessä verrattuna yksikielisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella esikoulu- ja kouluikäisten kaksikielisten lasten lukutaitoa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi tutkitaan lukutaidon taustalla olevia kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä lukemiseen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (exp Multiligualism/ or bilingual*.mp.) AND (“reading skill*” OR “literacy skill*” AND child*.mp). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi kaksi artikkelia valittiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2022. Aineistoa analysoitaessa tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa kerättiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisten lasten tekninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttäytyivät hieman heikompina yksikielisiin verrattuna. Myös lukutaidon taustalla olevat kielelliset taidot, kuten sanavarasto, syntaktiset ja morfologiset taidot näyttäytyivät hieman yksikielisiä heikompina. Lukutaidon taustalla olevien taitojen yhteys lukutaitoon vaihteli eri kieliparien kohdalla. Kaksikielisten lasten lukutaitoa tutkittiin yhdellä tai molemmilla lapsen omaksumista kielistä, ja lukutaitoa ja sen taustalla olevia taitoja mitattiin yksikielisille standardoiduilla testeillä ja kokeellisilla menetelmillä. Kaksikielisten lasten lukutaidon arvioinnissa ei ole käytössä standardoituja menetelmiä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa, ja arvioinnissa saatetaan hyödyntää esimerkiksi dynaamista arviointia. Tämän vuoksi kaksikielisten lasten lukutaidon tutkimus myös suomen kielellä olisi tärkeää, jotta osataan tunnistaa poikkeavuudet normaalista kehityksestä ja tukea oikeita taitoja

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisia vaikutuksia sekä kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatua. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa kielen kehityksen lisäksi yksilön toimintakykyyn ja osallistumiseen. Lisäksi sen on havaittu lisäävän riskiä muun muassa oppimisvaikeuksiin sekä sosiaalisiin ja tunne-elämän ongelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa kehityksellisen kielihäiriön on todettu alentavan elämänlaatua lapsuudessa. Kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisista vaikutuksista aikuisuudessa ei tiedetä vielä kovin paljoa, sillä aiempi tutkimuskirjallisuus on keskittynyt pääasiassa lapsuuteen. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä kehityksellisen kielihäiriön termejä elämänlaadun ja hyvinvoinnin käsitteisiin. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja olivat saatavilla ilman maksua Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehitykselliseen kielihäiriöön yhdistettiin negatiivisia vaikutuksia aikuisuudessa. Erityisesti vaikutuksia havaittiin olevan koulutukseen, työllisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen. Negatiivisista vaikutuksista huolimatta kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatu oli hyvä eikä eronnut merkitsevästi kontrolleista. Kuntouttajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvät riskit, ja kielellisten taitojen kuntoutus lapsuudessa sekä pidempään jatkuva seuranta ja tukitoimet voisivat auttaa kielihäiriöisten aikuisten arjessa pärjäämistä.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on suurentunut riski käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tarkoituksena on vetää yhteen aiempaa tutkimusta kehityksellisen kielihäiriön rinnalla tyypillisimmin esiintyvistä tunne- ja käytösongelmien piirteistä. Toisena kiinnostuksen kohteena on, ovatko jotkin kielen osa-alueet vahvemmin yhteydessä ongelmalliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin tammikuussa 2023 Ovid Medline ja PsycInfo -tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (child developmental language disorder behavioral problems) OR (developmental language disorder OR specific language impairment OR language problem*) AND (emotio* problem* OR emotio* outcome* OR sosio* emotio* develop*) AND (behavio* problem* OR behavio* outcome* OR behavio* disorder*). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes päädyttiin kuuteen vuosien 2003–2021 aikana julkaistuun artikkeliin, joissa tutkittavien iät vaihtelivat 2–7-vuoden välillä. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisen kielihäiriön yhteydessä tunneongelmat olivat hieman yleisempiä, kuin käytösongelmat. Yleisin tunneoire oli vetäytyvyys, ja käytösoireista aggressiivinen käytös. Lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, voivat tarvita tyypillisiä lapsia enemmän tukea tunnesäätelytaitojen kehitykseen. Kielen osa-alueiden yhteyksistä tunne- ja käytösongelmiin ei saatu yhteneviä tuloksia. Merkitseviä eroja tunne- ja käytösoireiden ilmenemisessä ei tullut esille, kun verrattiin lapsia, joilla oli pelkästään tuottamisen ongelmia, lapsiin, joilla oli ongelmia sekä ymmärtämisessä että tuottamisessa. Tutkimuksissa, joissa kielellinen osaaminen jaettiin useampaan osa-alueeseen, ymmärtämiseen painottuvat ongelmat olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä tunne- ja käytösongelmiin. Yhtenäisemmän tutkimuksen tekeminen voisi antaa tärkeää tietoa puheterapiakuntoutuksen kohdentamisen kannalta.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Tavoitteet. Yhä suuremmalla osalla vauvoista on syömisvaikeuksia, mutta niiden arviointi saatetaan kokea haastavaksi. Syömistaitojen arviointiin voidaan käyttää kliinisiä arviointimenetelmiä, mutta niiden psykometrisiä ominaisuuksia ei ole todettu asianmukaisiksi aiemmassa tutkimuksessa. Nykytilanteen selvittämiselle on kuitenkin tarvetta uuden tutkimustiedon ja uusien menetelmien kehittämisen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, millä kliinisillä arviointimenetelmillä vauvojen syömistaitoja voidaan arvioida, millaisia osa-alueita ne tutkivat, ja sitä, millaiset psykometriset ominaisuudet näillä menetelmillä on. Lisäksi selvitetään näiden menetelmien hyötyä kliinisen työn kannalta. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Hakulausekkeena oli: (“infant” OR “neonate”) AND (“infant feeding” OR “feeding skills” OR “bottle feeding” OR “breast feeding” OR “sucking behavior”) AND (“assessment W/2 tool” OR “assessment scale” OR “oral motor assessment”). AND NOT INDEX (MEDLINE). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui seitsemästä vuosina 2013–2021 julkaistusta artikkelista. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tutkimusten pääpiirteet ja tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaavat kohdat. Tämän jälkeen tiedoista tehtiin taulukot. Tulokset ja johtopäätökset. Vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä oli useita, ja ne jakaantuivat rintaruokintaa ja pullo- tai rintaruokintaa arvioiviin menetelmiin. Arvioitavat osa-alueet vaihtelevat menetelmästä toiseen, imeminen ja nieleminen olivat ainoat kaikille yhteiset osa-alueet. Menetelmät vaihtelivat psykometrisiltä ominaisuuksiltaan hyvästä ja riittävästä vaihtelevaan ja epäoptimaaliseen reliabiliteettiin ja validiteettiin, mutta menetelmillä näytti olevan hyötyjä kliiniseen työhön. Menetelmien hyötyä paikoissa, joissa ei ole saatavilla instrumentaalisia arviointimenetelmiä tai niiden osaajia voitaisiin tulevaisuudessa selvittää. Tutkimusta menetelmien psykometrisistä ominaisuuksista ja hyödystä kliiniseen työhön tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta menetelmiä voitaisiin kehittää ja parhaat mahdolliset arviointimenetelmät tulisivat käyttöön kliinisessä työssä.

Tavoitteet. Autismikirjon oireisiin kuuluvat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa ja kanssakäymisessä, mikä aiheuttaa haasteita läpi autismikirjolle kuuluvien henkilöi-den koko elämän. Eläinavusteisten interventioiden on todettu vaikuttavan positiivises-ti kommunikaatioon ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joten niistä voisi olla hyötyä autismikirjon kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä ta-voin koiria voidaan hyödyntää autismikirjon puheterapeuttisessa kuntoutuksessa ja millainen rooli koiralla interventiossa on. Lisäksi pyritään selvittämään, millaisia vaiku-tuksia koira-avusteisella interventiolla on autismikirjoon kuuluvien henkilöiden sosiaa-lisiin ja kielellisiin taitoihin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku tehtiin helmikuussa 2021 Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista. Haku-lauseke oli (autis* OR asd OR asperger) AND (animal-assisted OR dog-assisted OR animal* OR dog* OR canine*) AND (therap* OR intervention* OR program* OR activit*) AND (speech* OR communication* OR social* OR reading* OR interaction*) AND (assist* W/2 therap*). Tutkielmaan valittavien artikkelien tuli vastata tutkimus-kysymyksiin ja olla vertaisarvioituja, englanninkielisiä alkuperäistutkimuksia vuosilta 2016–2021. Lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, joita analysoitiin laadul-lisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella koiran rooli au-tismikirjoa kuntouttavassa interventiossa voi vaihdella. Koira voi toimia vuorovaiku-tuskumppanina vapaassa vuorovaikutustilanteessa tai sen kanssa voidaan tehdä erilaisia ohjattuja harjoituksia. Lisäksi havaittiin, että koira-avusteisesta interventiosta on hyötyä autismikirjolle kuuluvien henkilöiden sosiaalisten, kommunikatiivisten ja kie-lellisten taitojen kuntoutuksessa. Vahvinta näyttöä saatiin liittyen sosiaalisen kommu-nikaation lisääntymiseen.

Tavoitteet. Afasia ja dementia, kaksi aikuisiän yleistä ja yhä yleistyvää kielelliskognitiivista häiriötä, aiheuttavat monimuotoisia haasteita osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon. Eläinavusteisen kuntoutuksen, jossa useimmin hyödynnetty eläin on koira, on havaittu muun muassa laskevan stressiä ja kohottavan vanhusten sosiaalisuutta sekä heidän välisten keskusteluidensa ajallista pituutta. Näiden tieteen jo toteamien hyötyjen vuoksi on aiheellista kartoittaa afasian ja dementian aiheuttamien vuorovaikutuspulmien eläinavusteisten, erityisesti koira-avusteisten, interventioiden piirteitä ja mahdollisuuksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kuntoutusmenetelmiä afasiaa ja dementiaa sairastavien henkilöiden koira-avusteisissa interventioissa hyödynnetään sekä millaisia vaikutuksia kyseisillä menetelmillä on afasiaa tai dementiaa sairastavan kuntoutujan kommunikaatiokyvylle. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineiston artikkelit noudettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista helmikuussa 2023 hakulausekkeella (aphasia OR dementia) AND (”animal-assisted therapy") AND (speech OR communication OR engagement). Tutkimusaineistoon valikoitui viisi vuosina 1997–2020 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Koira-avusteisissa interventioissa koiria hyödynnettiin motivaationa ja sosiaalisena tukena. Koiria integroitiin toiminnallisiin harjoituksiin. Aineiston dementiainterventioissa toteutettu toiminta oli heikommin kuntoutujien tavoitteiden ohjaamaa, kuin puheterapeuttien toteuttama afa-siakuntoutus. Vuorovaikutuksen määrä koira-avusteisissa tapaamisissa oli suurempi, kuin tavanomaisissa interventiotapaamisissa ja koirien läsnäololla oli erityisen selkeä yhteys sanattoman vuorovaikutuksen määrän lisääntymiseen. Afasiakuntoutujat kokivat koira-avusteisen kuntoutuksen motivoivana ja hyödyllisenä, mutta afasian vaikeusaste ei intervention aikana muuttunut. Koira-avusteinen puheterapiakuntoutus vaikuttaa kiinnostavalta mahdollisuudelta kommunikaatiointerventioiden toteuttamiseen afasiaa ja dementiaa sairastaville henkilöille, mutta tutkimusta kuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan.