Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Aiempi tutkimustieto osoittaa, että autismikirjon häiriöön ja kehitykselliseen kielihäiriöön liittyy molempiin vaikeuksia kielellisissä taidoissa, mistä voi seurata haasteita ohjeiden ymmärtämisessä ja seuraamisessa. Häiriöiden oirekuvassa on paljon samankaltaisuutta, vaikka ne luokitellaankin erillisiksi. Molempia häiriöitä on tutkittu laajasti, mutta ohjausmenetelmien merkitystä autismikirjon häiriön tai kehityksellisen kielihäiriön lasten puheterapiassa on tutkittu tähän mennessä vasta vähän. Puheterapiassa käytettyjen ohjausmenetelmien tutkiminen on tärkeää kliinisen työn sujuvuuden ja tuloksellisuuden kannalta. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella minkälaisten ohjausmenetelmien käyttö edistää puheterapiassa opittujen taitojen yleistymistä arkeen ja minkälainen ohjaus on näiden häiriöiden kohdalla hyödyllisintä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, jonka lopulliset aineistohaut tehtiin helmikuun 2024 aikana. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline- tietokannoista, sekä kaksi tutkimusta valittiin aineistoksi käsipoiminnalla. Hakulausekkeita oli kaksi: autism* AND "speech therapy" AND (instruction* OR guidance*) / "developmental language disorder" AND (instruction* OR guidance*). Lopulliseen aineistoon valittiin mukaan kuusi tutkimuskysymysten kannalta relevanteinta tutkimusta saadun aineiston analyysin jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että annetulla ohjaustavalla on vaikutusta puheterapiassa opittujen taitojen yleistymisessä arkeen. Yleistettävimpänä ohjausmenetelmänä voidaan pitää suoran ohjauksen (Direct Instruction) menetelmää. Autismikirjon kohdalla hyödyllisimpiä ohjausmenetelmiä olivat eksplisiittisiä ja implisiittisiä, eli suoria ja epäsuoria ohjausmenetelmiä hyödyntävät menetelmät. Kehityksellisen kielihäiriön kohdalla taas parhaita tuloksia saatiin ainoastaan eksplisiittisillä menetelmillä. Tulokset painottuivat hyödyllisten ohjausmenetelmien käsittelyyn, sillä hakulausekkeeseen ei ollut sisällytetty ”yleistettävyys”-termiä. Jatkotutkimusta kaivataankin erityisesti ohjausmenetelmien yhteydestä puheterapiassa opittujen taitojen yleistymiseen arkeen.

Tavoitteet. Lapset, joilla ei ole käytössään puhuttua kieltä, voivat käyttää vuorovaikutuksensa tukena puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää. Viestinnän apuvälineitä käyttävien lasten sanaston käytön on kuitenkin havaittu olevan jäljessä verrattuna tyypillisesti kehittyviin ikätovereihin. Syyt voivat johtua muun muassa siitä, ettei apuvälinettä käyttäville lapsille ole tarjolla riittävästi tukea apuvälineidensä käyttöön. Lisäksi viestinnän apuvälinettä käyttävät lapset vastaanottavat usein erilaista kielellistä muotoa kuin itse tuottavat. Puhuttu kieli voi sisältää ilmaisuja ja rakenteita, joita apuvälinettä käyttävä lapsi ei pysty apuvälineellään tuottamaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten viestinnän apuvälinettä käyttävä lapsi käyttää sanastoaan, ja miten sanaston käyttöä voidaan tukea kuntoutuksella. Tutkielmassa keskitytään tuottavan sanaston käyttöön ja kuntoutukseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin kahdesta tietokannasta. Ovid Medline-tietokannasta hakulausekkeella: (lexic* OR vocab*) AND (intervention) AND (“use” OR develop* OR express*) AND (“aided communication” OR AAC OR “augmentative and alternative communication”) AND (child*) ja Scopus-tietokannasta hakulausekkeella: (lexic* OR vocab*) AND (intervention) AND (use OR develop* OR express*) AND (“aided communication” OR AAC OR “augmentative and alternative communication”) AND (child*). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023. Aineiston analyysi toteutettiin poimimalla artikkeleista kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksiin vastaavaa tietoa. Tärkeimpiä tietoja myös taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tärkeimmät havainnot tuottavan sanaston käytöstä olivat käytetyn sanaston substantiivipainotteisuus ja verbien vähäinen käyttö. Katsauksessa havaittiin myös osallistujien käyttämiä nimeämisstrategioita ja keskustelukumppanin rooli ilmaisujen tulkitsemisessa. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutusmenetelmät olivat vaikuttavia ja lisäsivät osallistujien tuottavan sanaston määrää. Kuntoutusmenetelmillä oli vaikutusta myös osallistujien sanaston koostumukseen. Kirjallisuuskatsauksesta saatu näyttö viittaa viestinnän apuvälinettä käyttävien lasten sanaston käytön olevan rajoittunutta ja tuottavan sanaston määrän olevan vähäistä. Lisätutkimus erityisesti kuntoutusmenetelmistä olisi tärkeää, jotta niiden vaikuttavuutta voitaisiin paremmin yleistää. Tällöin myös puheterapeutit voisivat hyödyntää näyttöön perustuvia menetelmiä kuntoutuksessa.

Tavoitteet. Äänentuottoon osallistuvat sekä motorinen korteksi, että limbinen järjestelmä ja häiriö näiden kahden yhteistoiminnassa voi johtaa äänentuoton häiriintymiseen. Psyykkinen stressi on yksi tähän yhteistoimintaan vaikuttava tekijä, ja sitä pidetään riskitekijänä erityisesti toiminnallisten äänihäiriöiden syntymiselle. Toiminnalliset äänihäiriöt ovat häiriöitä, joissa kurkunpään elimelliset ongelmat eivät selitä äänioireita. Näiden häiriöiden tunnistamisessa ja luokittelussa on vaihtelua. Häiriöiden taustamekanismien tunteminen edesauttaa häiriöiden erottelemista ja tunnistamista, ja antaa pohjaa toimiville interventioille. Tässä katsauksessa kootaan yhteen saatavilla oleva tieto toiminnallisten äänihäiriöiden aivoperustasta, ja vertaillaan saatua tietoa normaalitilanteeseen, ja stressin aikaansaamiin muutoksiin aivotoiminnassa äänentuoton aikana. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Lopullinen hakulauseke Medlinessa oli exp MRI/ OR fMRI.mp OR exp Brain/ AND exp Voice Disorders/ OR dysphoni*.mp, ja Scopuksessa TITLE-ABS-KEY ((neuroimaging OR fmri OR (neural AND control)) AND (dysphoni* OR (voice AND disorder))). Valintakriteerien mukaisen karsinnan jälkeen aineisto koostui neljästä artikkelista, käsinpoiminnalla löytyi yksi artikkeli lisää. Artikkelit olivat vuosilta 2012-2017. Aineiston analysoinnin kannalta tärkeät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toiminnallisissa äänihäiriöissä motorisen korteksin osat, sekä vaihtelevasti limbisen järjestelmän osat ovat yliaktiivisia verrattuna normaalitilanteeseen. Lisäksi äänentuoton limbis-motorinen kontrolli ja tunnesäätelyn top-down kontrolli ovat häiriintyneet, muistuttaen stressin aikaansaamia muutoksia aivotoiminnassa. Nämä muutokset voivat olla syy uusien toimimattomien lihasaktivaation mallien synnylle ja ylläpidolle, ja saattavat sitä kautta osa toiminnallisten äänihäiriöiden taustamekanismia. Vaihtelevien tutkimusmenetelmien ja tutkimustehtävien, sekä pienen otoskoon vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella, mutta se vahvistaa aikaisempaa käsitystä tunnesäätelyn merkityksestä äänentuotolle. Lisätutkimus aiheesta voisi antaa vankempaa pohjaa interventioille, sekä parantaa äänihäiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja luokittelua.

Tavoitteet. Keskosilla esiintyy kypsymättömyyttä syömisen kannalta keskeisissä toiminnoissa, sillä hermoston kypsyys, suun motorinen kehitys, sekä hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen on alikehittynyttä. Syömistoimintojen kypsymättömyys vaikeuttaa ravinnon saantia suun kautta, ja usein keskoset saavat ravinnon osittain tai kokonaan nenämahaletkun kautta. Tutkimuksessa haluttiin tarkastella suun motorisen intervention vaikutuksia keskosten suun kautta syömisen valmiuksiin aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia keskosille suunnatulla suun motorisella interventiolla on suun kautta syömisen taitoihin ja voidaanko intervention avulla saavuttaa täysin suun kautta annettava ravitsemus aikaisemmin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku suoritettiin tammikuussa 2024 Ovid Medline ja Scopus tietokantojen kautta hyödyntäen erilaisia hakutoimintoja. Hakulausekkeena Ovid Medlinessä toimi; (Oral motor intervention.mp) AND (PIOMI.mp.) AND (exp Infant, Premature/ or preterm infant*.mp.) ja Scopuksessa; ((TITLE-ABS-KEY ("premature infant*")) OR (TITLE-ABS-KEY ("preterm infant*"))) AND (TITLE-ABS-KEY ("oral motor intervention")) AND (TITLE-ABS-KEY(PIOMI)). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaan, jolloin lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostui kuusi vuosien 2011–2023 aikana tehtyä tutkimusartikkelia. Aineiston analysointi tehtiin poimimalla artikkeleista tutkimuksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineiston keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että koeryhmän keskoset osoittivat parempia ruokintavalmiuksia intervention aikana ja sen jälkeen kontrolliryhmän keskosiin verrattuna, jonka seurauksena koeryhmän keskoset siirtyivät täysin suun kautta tapahtuvaan ruokintaan varhaisemmassa vaiheessa. Koeryhmän keskosilla imemisen kehittyminen oli nopeampaa, imemisen tehokkuus lisääntyi, suun motoriset taidot paranivat ja yhtäjaksoinen ruokinnan kesto pidentyi. Varhaisella keskosille suunnatulla interventiolla voi olla myönteisiä vaikutuksia suun motoristen taitojen kypsymisessä ja siirtymisessä täysin suun kautta annettavaan ruokintaan.

Syfte: Denna avhandling undersöker effektiviteten av virtuell verklighet (VR) baserade interventioner för att minska stressen bland högskolestuderande. Genom att sammanställa och utvärdera befintliga studier om VR-interventioners påverkan på stressnivåer, syftar avhandlingen att besvara hur effektiva dessa interventioner är, samt analysera vilka specifika typer av VR-interventioner som har använts för att hantera stress och hur dessa skiljer sig åt gällande metodik och resultat. Metoder: Forskningsmaterialet hämtades från databaser som Web of Science, PubMed och Google Scholar med söktermer relaterade till "Virtual Reality", "VR", "Students", "Stress", "Well-being", och "University”. Också referenslistor från relevanta översiktsartiklar användes för att bredda sökresultaten. Resultat och slutsatser: Resultaten visar att VR-interventioner kan lindra stress och förbättra det psykologiska välbefinnandet bland universitetsstuderande. Interventionerna varierar dock i längd, metodik och syfte, vilket påverkar deras generaliserbarhet. Trots lovande resultat krävs ytterligare forskning för att standardisera mätinstrument och interventionsmetoder, vilket skulle förbättra jämförbarheten mellan studier och bidra till en djupare förståelse av VR:s roll i att främja mental hälsa. Framtidens forskning bör inkludera längre studier med randomiserade kontrollerade försök, med en kontrollgrupp, som gör motsvarande aktiviteter som VR försöksgruppen, för att klarlägga effektiviteten jämfört med traditionella interventionsmetoder.

Tunteet eli emootiot ohjaavat käyttäytymistämme monin tavoin. Emootioiden synnystä on historian aikana esitetty useita teorioita. Viimeisen 30 vuoden aikana kahdella teoriasuuntauksella, perustunneteorialla ja konstruktionistisella tunneteorialla, on ollut suurin painoarvo affektiivisessa neurotieteessä. Perustunneteorian mukaan ihmisillä on pieni määrä evolutiivisesti kehittyneitä emootioita, joille voidaan löytää toisistaan erottuvat fysiologiset ja neuraaliset korrelaatit. Konstruktionistisen teorian mukaan emootiot muodostuvat tilannesidonnaisesti aiemman kokemuksen ja kehon fysiologisen tilan perusteella. Sen mukaan eri emootiot syntyvät samoissa neuraalisissa järjestelmissä, ja myös sama emotionaalinen kokemus voi syntyä eri tavoin aivoissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan näitä teorioita aivokuvantamisnäytön pohjalta ja tarkastellaan, onko perustunneteoria enää ajankohtainen. Katsauksessa esitellyissä tutkimuksista osa on fMRI-datasta tehtyjä meta-analyyseja ja osa yksittäisiä aivotutkimuksia. Vaihtelevista teoreettisista oletuksista ja metodologiasta johtuen tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Aivokuvantamisnäytön perusteella on kuitenkin selvää, että emootiot syntyvät laaja-alaisissa ja monelta osin päällekkäisissä neuroverkostoissa, tukien enemmän konstruktionistista teoriaa. Teoriat eivät silti ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Aivojemme monimutkaisuus mahdollistaa sekä synnynnäisten että opittujen tekijöiden yhteispelin emotionaalisissa prosesseissa. Perustunteiden ja konstruktionistisen tunneteorian yhdistäminen tai uudet mallit voivat tuoda syvempää ymmärrystä siitä, miten aivot prosessoivat tunteita eri tilanteissa.

Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.

Tavoitteet. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on moninkertaisesti valtaväestöä yleisempää mielenterveyspotilaiden, päihteidenkäyttäjien ja rikollisten keskuudessa, ja sen on todettu olevan yhteydessä vakavampaan mielenterveys- ja päihdehäiriöoireiluun. ASPD-diagnoosin saaneiden ei ole kuitenkaan havaittu vastaavan tehoon niin hyvin kuin muu väestö, minkä lisäksi heidän on havaittu olevan hoitoa karttavia sekä lopettavan sen ennenaikaisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ASPD-diagnoosin saaneiden henkilöiden ja niiden henkilöiden, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, riskiä keskeyttää internetissä toteutettu psykoterapia muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi tarkastellaan sitä, ovatko henkilöt hyötyneet terapiasta, mikäli ovat sen suorittaneet loppuun. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui HUSin nettiterapiadatasta, THL:n potilasrekisteridatasta sekä DVV:n rekisteridatasta. ASPD-diagnoosina käytettiin ICD-10 -tautiluokituksen diagnoosia F60.2. Nettiterapian keskeyttämisalttiutta tutkittiin logistisella regressioanalyysillä erikseen 70 % ja 100 % suoritettujen terapiaistuntojen perusteella. Lisäksi terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneiden potilaiden kohdalla tarkasteltiin heidän oirepistemuutostensa avulla sitä, olivatko he hyötyneet nettiterapiasta. Tulokset ja johtopäätökset. Sekä ASPD-diagnoosin saaneilla että niillä henkilöillä, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, havaittiin olevan huomattavasti kohonnut riski keskeyttää terapia. Riski oli suurempi ASPD-diagnoosin saaneilla. Toisaalta terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneen antisosiaalisen väestön selkeän enemmistön havaittiin hyötyneen terapiasta. Näin ollen tutkimus antaa alustavia tuloksia antisosiaalisen väestön hyötymisestä nettiterapiana tarjottavasta psykoterapiasta, joskin erityistä huomiota tulisi kohdistaa antisosiaalisen väestön motivoimiseen terapiassa käymiseen erityisesti hoidon alussa. Kaiken kaikkiaan yksilön antisosiaalinen tausta tulisi havaita mahdollisimman varhain.

Tarkoitus: Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mikä kuvantamistutkimuksen perusteella selittää psykoosisairauksissa esiintyviä näköharhoja. Näköharhat on yhdistetty psykoosisairauksissa heikompaan toimintakykyyn, vaikeampiin harhaluuloihin sekä suurempaan kuolleisuuteen, ja ne lisäävät sairauden aiheuttamaa psyykkistä kärsimystä pelkoa herättävän ja todentuntuisen erityisluonteensa takia. Kuitenkin näköharhoja on tutkittu melko vähän psykoosisairauksien kontekstissa. Otoskoot jäävät usein pieniksi seurauksena näköharhojen korkeasta yhteisesiintyvyydestä yleisempien ja paremmin tunnettujen kuuloharhojen kanssa. Tuloksia on saatu vertailemalla sekä kuulo- että näköharhoista kärsiviä potilaita vain kuuloharhoista kärsiviin, ja näitä tuloksia esitellään tässä katsauksessa. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Pubmedin tietokannasta hakusanoilla (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (schizophrenia) ja (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (psychosis). Tulokset: Näköharhojen taustalla näyttäisi tulosten perusteella voivan vaikuttaa visuaalisen tiedon prosessointiin osallistuvien hermoverkostojen koordinaatiohäiriöitä. Salienssiverkosto SAL:n, keskeisimmin aivosaaren, DMN:a säätelevä vaikutus näyttää olevan heikompaa, mikä saattaa puolestaan myötävaikuttaa assosiaatiokorteksilla heräävään sisäsyntyiseen hyperaktivaatioon, mitä DMN tavallisesti hillitsee. Tämä spontaani, tavallista voimakkaampi aktivaatio saattaa tulla tulkituksi ulkosyntyiseksi ja ilmetä monimutkaisten näköharhojen muodossa. Primäärin näköaivokuoren toiminnan hiljaisuus saattaa heikentää normaalien palauteyhteyksien säätelevää vaikutusta assosiaatiokorteksille. Lisäksi SAL:n toimintahäiriö saattaa vaikuttaa ympäristön visuaalisten ärsykkeiden salienssiarviointiin, tuottaen merkitystä satunnaisille havainnoille. Poikkeavuutta nähdään myös tarkkaavuuden säätelyyn osallistuvilla alueilla, millä voi olla roolinsa tässä prosessointihäiriössä. Hyperkonnektiivisuus hippokampukseen voi viitata näköharhojen aikana aktivoituviin muistiedustuksiin, voimistunut konnektiivisuus mantelitumakkeeseen taas niiden mahdolliseen pelkoa herättävään sisältöön tai traumamuistojen osallisuuteen. Hippokampuksen rakenteessa olevat poikkeavuudet viittaavat hermoston kehityksen aikaiseen häiriöön osatekijänä näköharhojen taustalla. Lisäksi psykoosisairauksien näköharhoihin liittyy todennäköisenä myötävaikuttajana voimistunut dopaminerginen välittäjäainetoiminta, mikä puolestaan voi painottaa visuaalista prosessointia entistä enemmän kohti sisäsyntyistä aktivaatiota.

Tavoitteet: Empatia ja prososiaalinen käyttäytyminen ovat taitoja, jotka kehittyvät muuhun kehitykseen kytkeytyneenä sosiaalisissa suhteissa läpi elämän. Sisarussuhteet ovat tärkeitä kasvuympäristöjä, joissa voidaan harjoitella mm. sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia taitoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, millainen yhteys sisarussuhteella on empatiakykyyn ja prososiaaliseen käyttäytymiseen, sekä tutkia, onko sisarusten kanssa eläneillä ja ainoilla lapsilla eroa empatiassa ja prososiaalisissa taidoissa. Lisäksi selvitetään, onko syntymäjärjestyksellä, sisarusten sukupuolella tai sisarussuhteen laadulla merkitystä empatian ja prososiaalisuuden kannalta. Menetelmät: Tutkimustietoa hankittiin Terkko Navigator -hakukoneen avulla maaliskuussa 2024 hakusanoilla ”empathy”, ”development”, ”prososial behavior” ja ”siblings”. Mukaan hyväksyttiin kaikki englanninkieliset tutkimukset, jotka olivat vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita alkuperäistutkimuksista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusartikkeleita löytyi yhdeksän kappaletta. Tutkimusnäytön perusteella sisarussuhteella on yhteys sekä empatiaan että prososiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan sisaruksen kanssa kasvaneilla on paremmat empatiataidot ja enemmän prososiaalista käyttäytymistä kuin ainoilla lapsilla. Erityisesti laadultaan positiivinen sisarussuhde on yhteydessä korkeampaan määrään empatiaa ja prososiaalista käyttäytymistä. Nämä tutkimustulokset osoittavat, että sisarussuhteilla on oma merkityksensä empatian ja prososiaalisuuden taitojen kehittymisessä.