Browsing by Subject "lapset"

Tavoitteet. Musiikki ja kieli koostuvat hyvin samankaltaisista elementeistä ja niitä prosessoidaan osittain samoilla aivoalueilla ja samanlaisilla aivomekanismeilla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että jos lapset suoriutuvat musiikillisia taitoja mittaavista tehtävistä hyvin, he menestyvät usein myös kielellisissä testeissä verrokkejaan paremmin. Lukutaidon saavuttamisen kannalta erityisen tärkeässä asemassa pidetään fonologista tietoisuutta. Sen kehittäminen musiikillisten keinojen avulla on aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi helpottanut lukivaikeuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia musiikillisia keinoja alle kouluikäisten, tyypillisesti kehittyneiden lasten fonologisen tietoisuuden kehittämiseksi on käytetty ja miten kestoltaan ja musiikillisilta keinoiltaan erilaiset musiikki-interventiot ovat vaikuttaneet fonologisen tietoisuuden kehittymiseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin kahdesta kansainvälisestä elektronisesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Web of Science. Hakusanoina käytettiin valitun aiheen englanninkielisiä termejä phonological awareness, phonological skills ja music. Tuloksia rajattiin valintakriteereiden perusteella, ja päädyttiin viiteen kriteerit täyttävään interventiotutkimukseen, jotka oli julkaistu vuosina 2009-2018. Aineistosta poimittiin vastauksia erityisesti asetettuihin tutkimuskysymyksiin ja olennaisimpia asioita esitettiin myös taulukoissa. Tulokset ja johtopäätökset. Valituissa tutkimuksissa oli käytössä hyvin erilaisia musiikillisia keinoja. Useissa tutkimuksissa soitettiin instrumentteja ja laulettiin lastenlauluja. Joissakin opeteltiin alkeellisia musiikinkirjoitusmenetelmiä ja tanssittiin rytmiltään erilaisten kappaleiden tahtiin. Yhdessä tutkimuksessa lapset eivät koskeneet lainkaan fyysisiin soittimiin vaan opiskelu tapahtui tietokoneohjelman avulla. Lyhin interventio kesti 20 päivää ja pisin 13 kuukautta. Kolmessa tutkimuksessa fonologinen tietoisuus kasvoi tilastollisesti merkitsevästi jollakin mitatulla fonologisen tietoisuuden osa-alueella alku- ja loppumittauksen välillä. Selkeää vastausta siihen, mikä intervention keston ja intensiivisyyden tulisi olla, jotta fonologinen tietoisuus kasvaa tilastollisesti merkitsevästi, ei saatu. Intervention pituus ei siis suoraan ole yhteydessä sen tehokkuuteen, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin seikat, kuten todennäköisesti käytetyt menetelmät. Aiheesta tarvitaan lisää sellaista tutkimusta, jossa varioidaan sekä käytettyjä musiikillisia keinoja että intervention kestoa ja intensiivisyyttä, jotta saadaan selville millaiset interventiot kehittävät kaikkein tehokkaimmin alle kouluikäisten lasten fonologista tietoisuutta.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että musiikin harrastaminen parantaa kuulohavaintojen erottelukykyä ja siihen liittyviä muistin, tarkkaavuuden ja ennakoivien prosessien toimintoja. Musiikin harrastamisen hyödyt ulottuvat tätä kautta myös äidinkielen ja toisen/vieraan kielen omaksumiseen. Laulut sisältävät musiikillisia elementtejä kuten melodian, ennustettavan rytmin, mutta myös sanoja. Täten musikaalisten elementtien prosessointi lauluja opetellessa voisi tukea fonologista prosessointia enemmän kuin instrumenttia soittaessa. Tutkimuksessa selvitetään voiko laulaminen tukea lasten toisen/vieraan kielen omaksumista ja mitkä mekanismit laulamisessa mahdollisesti oppimista auttavat. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin aineistohaun kautta kolmesta kansainvälisestä viitetietokannasta hakulausekkeella (second OR L2 OR foreign) AND language AND (learning OR acquisition) AND (singing OR song) AND (child* OR toddler OR preschool). Aineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta artikkelijulkaisusta, jotka olivat ilmestyneet kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä vuosina 2010–2018. Tulokset ja johtopäätökset. Valikoitujen kuuden tutkimusartikkelin perusteella voidaan sanoa, että laulaminen voi tukea toisen/vieraan kielen omaksumista. Neljän tutkimusartikkelin mukaan laulun avulla toista tai vierasta kieltä opetetut oppivat kieltä tilastollisesti merkitsevästi ainakin jollain mitattavalla kielen osa-alueella. Kahdessa tutkimusartikkelissa oppimista havaittiin vain niin vähän, ettei tulos ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhdessäkään kuudesta tutkimuksesta ei tutkittu suoranaisesti sitä, millä mekanismeilla laulaminen tukee toisen/vieraan kielen omaksumista. Aiheesta tarvitaan lisää laadukasta tutkimustietoa. Jatkotutkimuksissa tulisi hyödyntää jo olemassa olevia tutkimuksia. Erityisesti kaivattaisiin satunnaistettuja, kontrolloituja ja kokeellisia tutkimuksia, joissa tulisi tutkia myös sitä, millä mekanismeilla laulaminen tukee toisen/vieraan kielen omaksumista.

Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikoinnin apuväline täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun siihen valittu sanasto on apuvälineen käyttäjälle sopivaa. Lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valitsee usein joku muu kuin apuvälineen käyttäjä itse. Sanaston valinta voi olla haastava prosessi ja valitessaan sanastoa muut henkilöt päättävät, mistä apuvälineen käyttäjän on mahdollista kommunikoida. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisia käytänteitä lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa ja millaisia sisällöllisiä piirteitä on sanastolla, jota nämä käytänteet nostavat esiin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin aiheeseen liittyen keskeisimmistä termeistä koostuvalla hakulausekkeella neljästä eri tietokannasta. Aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2001–2015. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa havaittiin kaksi eroavien tutkimusasetelmien myötä muodostuvaa näkökulmaa, teoreettinen ja kliininen, joiden välillä tuloksissa oli sekä eroja että yhteneväisyyksiä. Keskeisimpänä sanaston valintaan liittyvänä käytänteenä esille nousi tyypillisesti kehittyvien lasten sanaston kerääminen. Muita havaittuja käytänteitä olivat lapsen yksilöllisten sanastotarpeiden kartoittaminen ja yhteistyö lähi-ihmisten kanssa sekä kommunikoinnin käyttötarkoitusten arviointi. Sanaston sisällöllisiin piirteisiin liittyen keskeisimmät tulokset olivat havainnot ydin- ja reunasanastosta, funktio- ja sisältösanastosta sekä semanttis-syntaktisten kategorioiden ja sanaluokkien monipuolisuudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa joitain toistuvia käytänteitä ja näiden esiin nostamalla sanastolla on tiettyjä toistuvia sisällöllisiä piirteitä. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin systemaattisia, joten sanaston valintaan liittyvässä kliinisessä työssä on syytä noudattaa kriittisyyttä.

Children with cochlear implants (CI) are known to have deficits in their prosody perception and emotion recognition skills. This is a risk for their social well-being. The purpose of this study is to examine what is known about prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs compared to normally hearing children. Results show that there are deficits in at least some areas of the prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs. More information is needed so that CIs could be technically improved and the interventions could be more efficient. Music is one of the most promising ways to enhance the prosody perception skills of children with CIs.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriöiden arviointi perustuu nykyään lähinnä haastatteluihin, kyselylomakkeisiin ja havainnointiin. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin yleensä laadullisia, eivätkä ne sovi erityisen hyvin kehityksen seurantaan tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Muissa häiriöryhmissä on jo käytössä erilaisia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä, ja sellaiset voisivat sopia hyvin myös autismikirjon häiriöiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia puheen- ja liikkeentunnistukseen perustuvia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä autismikirjon lapsille on tutkittu tai jo käytössä sekä millaisia ongelmia teknologisavusteisiin arviointimenetelmiin mahdollisesti liittyy. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin viidestä eri tietokannasta käyttäen hakusanoina autismia tai lyhennettä ASD, arviointia kuvaavia sanoja sekä erilaisia liikkeen- ja puheentunnistusta kuvaavia ja teknologisiin ratkaisuihin liittyviä sanoja. Hakutuloksista valittiin tiivistelmän ja tarkemman sisällön tutkimisen perusteella tutkimusaineistoksi seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa oli esitelty seitsemän erilaista teknologisavusteista arviointimenetelmää, joista neljässä käytettiin hyväksi erilaisia sensoreita, kahdessa kameroita ja tietokonenäköä ja yhdessä tablettitietokonetta. Menetelmillä pyrittiin arvioimaan stereotyyppisten liikkeiden määrää, lapsen motorisia taitoja, lapsen leikkitaitoja, tarkkaavuuden suuntaamista ja katseella seuraamista, ilmeiden tunnistamista ja tuottamista sekä autismikirjon henkilöiden jäljittelytaitoja. Kaikki menetelmät olivat vielä kehitysasteella. Löydetyt menetelmiin liittyvät ongelmat johtuivat joko käyttäjästä, laitteista tai käytännön järjestelyistä. Raportoituja ongelmia olivat sensorien antamat väärät positiiviset tulokset, mittalaitteen ja tietokoneen välisen yhteyden pätkiminen, laitteen akun matala varaus, se että lapsi kieltäytyi käyttämästä sensoriranneketta, se että, osa kameralla kuvattavista tilanteista jäi katvealueelle ja siksi huomaamatta, ja se, että mittausdataa analysoivat algoritmit eivät tunnistaneet kaikkia analysoituja tilanteita oikein.