Browsing by Title

Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee kognitiivisen kuntoutuksen muotoja ja hyötyjä änkytyksen sekä siihen liittyvän ahdistuneisuuden kuntoutuksessa. Tavoitteena on selvittää, miten kognitiivista kuntoutusta toteutetaan ja miten se vaikuttaa änkytykseen ja psyykkisiin oireisiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että änkyttävillä henkilöillä on korostunut riski ahdistuneisuuteen ja jopa 66 prosenttia änkyttävistä aikuisista kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistuneisuudella on myös huomattu olevan negatiivinen vaikutus puheen sujuvuuden kuntoutustulosten pysyvyyteen. Änkytyksen hallinta- ja sujuvuuden säätelymenetelmät saattavat jopa ylläpitää änkytykseen ja ahdistuneisuuteen liittyvää turvakäyttäytymistä sekä korostunutta itsetarkkailua. Änkytykseen liittyvä ahdistuneisuus vaikuttaa laajasti myös elämänlaadun kokemukseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin sähköisen aineistohaun avulla Scopus ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin englanninkielisistä termeistä stutter (änkytys), cognitive OR comprehensive (kognitiivinen tai kokonaisvaltainen) ja intervention (interventio) sekä näiden synonyymeistä ja taivutusmuodoista. Poissulku- ja mukaanottokriteerien perusteella tutkimusaineistoksi muodostui kymmenen vuosina 2010–2021 julkaistua tutkimusartikkelia. Näistä yksi poimittiin mukaan manuaalisesti. Aineisto analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston kognitiivisissa interventioissa sovellettiin kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä psykoterapiassa änkytyskuntoutuksen rinnalla, lasten leikkiterapiassa sekä internetpohjaisissa ohjelmissa. Lisäksi interventioihin lukeutui kognitiiviseen terapiaan liittyvä altistusterapia, elokuvaterapia sekä kokonaisvaltainen änkytysterapiainterventio CSP (Comprehensive Stuttering Program). Interventioissa huomattiin positiivisia vaikutuksia yksilön itsearvioissa ja negatiivisten arvioiden pelossa, asenteissa ja havaitsemisprosesseissa. Lisäksi ahdistuneisuus ja välttämiskäytös väheni ja kokemus elämänlaadusta parani. Vaikutukset änkytyksen määrään ja vaikeusasteeseen olivat vaihtelevia tai niitä ei todettu. Poikkeuksena CSP- sekä altistusterapiainterventioissa änkytyksen todettiin helpottuneen pitkäaikaisesti.

My thesis is a scientific review written for psychology students and researchers, wherein I assess factors affecting attitude certainty. Research on persuasion and attitude change has political, commercial, educational, therapeutic and everyday value. The most popular model describing attitude change is the elaboration likelihood model, according to which attitudes shift either through the central route, where people think though the pertinent issue carefully, or through the peripheral route, where environmental cues lead to a shift in the attitude. A large proportion of the research on persuasion and attitude change has been conducted with an emphasis on marketing with relatively homogeneous populations and low-stakes research frames. Therefore, the generalizability of these results warrants skepticism. People have differing cognitive styles and ways of processing information, one of which is the need for cognition. It reflects individual differences in the extent to which people enjoy cognitive tasks. The elaboration likelihood model has been studied through this construct, which has been linked to attitude permanence. However, the need for cognitive closure, which reflects the tendency to form opinions quickly and to hold on to them steadfastly, has been found to have a similar effect. Also, intellectual humility might moderate the connection between elaboration and attitude certainty. In this review I critique the elaboration likelihood model through these contradicting research results. I also reflect on the effects of the thoughtfulness heuristic (which refers to the tendency to feel as if one has thought about a certain issue more than one has) and the type of information assessed (e.g. is the issue familiar or new) on attitude certainty. The material referred to in this review was searched using Scopus and Google Scholar. Keywords used were, among others, ”elaboration likelihood model”, ”attitude change”, ”attitude certainty” and “persuasion”. The material spanned the years 1980–2017. The focus was on articles concerning the elaboration likelihood model, attitude change and differing cognitive styles, many of which were published in the journals ”Journal of Personality and Social Psychology” and ”Personality and Social Psychology”. The elaboration likelihood model’s 7th postulate, according to which attitudes formed through the central route are stronger than the ones formed through the peripheral route, ought to be questioned. Also, the research results on the thoughtfulness heuristic blur the distinction between the model’s central and the peripheral routes. The generalizability of the model is limited, because the variance in cognitive styles is greater than the one in the population used in the creation of the model. Different cognitive styles ought to be compared using longitudinal settings in order to gather more information about the true permanence of attitudes.

Animal-assisted interventions aim to enhance human health, wellbeing and quality of life. The goal is to support and improve physical, psychical and social competence of an individual. Animal-assisted interventions have gained interest in Finland and the methods involving a therapy animal have been commonly utilized in psychotherapy as well as in physiotherapy. Interestingly, speech therapists are also interested in incorporating animals, especially dogs, into different speech therapy processes. In fact, there are already several Finnish speech therapists who offer canine-assisted speech therapy to their clients. The aim of this study is to review pros and cons of utilizing animal-assisted intervention methods in autism speech therapy. The study focuses especially on social interaction difficulties typically manifested in children with autism spectrum disorder. Systematic retrieval of literature was conducted by using keywords, such as animal-assisted therapy, canine, dog, autism spectrum disorder, communication, social, and their combinations. Altogether seven scientific articles were selected for further investigation. Content of these selected publications was analyzed qualitatively. The thesis aims to answer whether canine-assisted intervention methods can support autism speech therapy process and what kind of effects canine-assisted interventions have been reported to have on children with autism spectrum disorder. Canine-assisted interventions have shown potential as beneficial occupational therapy method for children with autism. Canine-assisted interventions increased social interaction among children with autism spectrum disorder. Positive changes were also observed in prosocial behavior as well as in verbal communication. A therapy dog was seen as a motivator and social catalyst that made situations requiring social interaction more pleasant thus explaining the positive changes seen in autistic children. These observed positive changes in autistic children in the presence of a therapy dog support the idea that, when applied properly, canine-assisted therapy methods could in fact enhance therapy progress and help autistic children reach the specific goals set for therapy. Although practical experiences may support the use of a dog in speech therapy, more research from logopedic point of view is needed so that the use, efficiency and benefits of animal-assisted intervention methods in speech therapy could be based on research.

Tavoitteet. Afasia ja dementia, kaksi aikuisiän yleistä ja yhä yleistyvää kielelliskognitiivista häiriötä, aiheuttavat monimuotoisia haasteita osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon. Eläinavusteisen kuntoutuksen, jossa useimmin hyödynnetty eläin on koira, on havaittu muun muassa laskevan stressiä ja kohottavan vanhusten sosiaalisuutta sekä heidän välisten keskusteluidensa ajallista pituutta. Näiden tieteen jo toteamien hyötyjen vuoksi on aiheellista kartoittaa afasian ja dementian aiheuttamien vuorovaikutuspulmien eläinavusteisten, erityisesti koira-avusteisten, interventioiden piirteitä ja mahdollisuuksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kuntoutusmenetelmiä afasiaa ja dementiaa sairastavien henkilöiden koira-avusteisissa interventioissa hyödynnetään sekä millaisia vaikutuksia kyseisillä menetelmillä on afasiaa tai dementiaa sairastavan kuntoutujan kommunikaatiokyvylle. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineiston artikkelit noudettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista helmikuussa 2023 hakulausekkeella (aphasia OR dementia) AND (”animal-assisted therapy") AND (speech OR communication OR engagement). Tutkimusaineistoon valikoitui viisi vuosina 1997–2020 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Koira-avusteisissa interventioissa koiria hyödynnettiin motivaationa ja sosiaalisena tukena. Koiria integroitiin toiminnallisiin harjoituksiin. Aineiston dementiainterventioissa toteutettu toiminta oli heikommin kuntoutujien tavoitteiden ohjaamaa, kuin puheterapeuttien toteuttama afa-siakuntoutus. Vuorovaikutuksen määrä koira-avusteisissa tapaamisissa oli suurempi, kuin tavanomaisissa interventiotapaamisissa ja koirien läsnäololla oli erityisen selkeä yhteys sanattoman vuorovaikutuksen määrän lisääntymiseen. Afasiakuntoutujat kokivat koira-avusteisen kuntoutuksen motivoivana ja hyödyllisenä, mutta afasian vaikeusaste ei intervention aikana muuttunut. Koira-avusteinen puheterapiakuntoutus vaikuttaa kiinnostavalta mahdollisuudelta kommunikaatiointerventioiden toteuttamiseen afasiaa ja dementiaa sairastaville henkilöille, mutta tutkimusta kuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan.

Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.

Vuorovaikutteisen kirjojen lukemisen tiedetään lisäävän lasten kielellisiä taitoja. Jaetulla vuorovaikutteisella lukemisella on vahva tutkimusperusta tyypillisesti kehittyneiden, riskiryhmässä olevien sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten kielellisenä interventiona. Vähemmän on kuitenkin tietoa jaetun lukemisen käytöstä erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten kanssa ja erittäin vähän niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli koota tutkimustietoa jaetun lukemisen menetelmistä kommunikoinnin kuntoutuksessa lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksessa selvitetään, miten jaetun lukemisen menetelmiä käytetään niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö ja millainen vaikutus jaetun lukemisen menetelmien käytöllä on kommunikoinnin taitoihin lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin aiheen perus-teella EBSCO, ERIC ja LLBA -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tuloksissa esiintyisi autismin kirjoon sekä jaettuun lukemiseen viittaavat englanninkieliset termit. Aineistoon hyväksyttiin vain vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, joissa koehenkilöinä oli lapsi tai lapsia, joilla on autismin kirjon häiriö, ja joissa käytettiin jotain jaetun lukemisen menetelmää. Tulokset osoittivat, että jaetun lukemisen tilanteita oli muokattu vastaamaan niiden lasten tarpeita, joilla on autismin kirjon häiriö. Muokkauksia oli tehty sekä lukutilanteissa käytettävään materiaaliin että aikuisen toimintaan lukutilanteissa. Tulokset ovat yhteneviä muiden erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten parissa tehtyjen jaetun lukemisen interventiotutkimusten kanssa. Aineiston vähäisten koehenkilö- ja tutkimusmäärien sekä tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi tulosten jaetun lukemisen vaikutuksista kommunikointiin ei voida ajatella olevan merkittäviä vaan tutkimustietoa tarvitaan lisää. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää lupaavina, sillä niiden perusteella sekä lasten lukutilanteisiin osallistuminen että ymmärtämistaidot kehittyivät muokattujen jaetun lukemisen menetelmien avulla. Puheterapeuttien tulisi osata käyttää lasten kielellisiä taitoja kehittäviä jaetun lukemisen menetelmiä ja neuvoa niitä lapsen vanhemmille sekä kasvattajille päiväkodeissa ja kouluissa.

Logopedisellä tutkimuskentällä kaksikielisten lasten normatiivisesta kielellisestä kehityksestä ei ole yhtä selkeää linjaa, minkä takia kaksikielisyydestä tarvitaan lisää tutkimusta puheterapeuttisen arvioinnin ja kuntoutuksen tueksi. Koodinvaihdolla tarkoitetaan kahden kielen omaksumiseen kuuluvaa ilmiötä, jossa lapsi vaihtaa kieltä puhuessaan yhden lausuman tai lauseen sisällä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, millä tavoin toisen kielen dominanssi ilmenee simultaanisesti kaksikielisten lasten koodinvaihdossa ja miten ikä tai kielitaito määrittelevät koodinvaihdon dominanssia lapsen puheessa. Lisäksi halutaan selvittää, mitä menetelmiä näiden tutkimusongelmien arvioinnissa käytetään. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa tarkasteltavat artikkelit etsittiin Scopus ja Ovid Medline- tietokannoista. Hakulausekkeena oli ((bilingual* OR “dual* language*” OR “bi-lingual*”) AND (“code-switch*” OR codeswitch* OR “code switch”) AND (child* OR preschool* OR toddler*) AND NOT (“sign language*”)). Tutkielmaan valittiin lopullisesta 44: stä hakutuloksesta neljä artikkelia ja yksi haettiin käsin poimintana. Hakusanat esiintyivät artikkeleiden abstraktissa, otsikossa tai avainsanoissa. Artikkelit olivat englanninkielisiä ja ne oli julkaistu vuosien 2014–2022 välillä. Aineiston analyysissa keskityttiin erityisesti tulos- ja pohdintaosion analysointiin, jotta varmistuttiin siitä, että artikkelit vastaavat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tulokset taulukoitiin, jotta niitä oli helpompi analysoida sekä verrata tutkimuksia keskenään. Tutkimusten tavoitteena oli tutkia kielten välistä dominanssia. Tutkimustulosten perusteella saatiin yhteneväisiä tuloksia koodinvaihdon dominanssin ilmenemisen osalta neljässä viidestä tutkimuksessa. Kielitaito ja/tai ikä määrittelevät koodinvaihdon dominanssia kaikissa paitsi yhdessä tutkimuksessa. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta simultaanisesti kaksikielisten lasten normatiivisesti kielen kehityksestä ja siihen liittyen koodinvaihdosta ja dominanssista. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta puheterapeuttinen arviointi ja diagnosointi helpottuu sekä osataan tunnistaa epätyypillinen kielellinen kehitys.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.

Tavoitteet. Pitkään on ajateltu, että afasiasta toipuminen ajoittuu lähes ainoastaan ensimmäisen vuoden ajalle sairastumisesta. Tutkimusta toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa on tehty verrattain vähän. Näyttö siitä, että toipumista voi tapahtua myös afasian kroonisessa vaiheessa jopa vuosien ajan, lisääntyy kuitenkin vähitellen. Aivovaurioon liittyvien tekijöiden, kuten afasian vaikeusasteen sekä vaurion sijainnin ja laajuuden, on aiemmissa tutkimuksissa esitetty ennustavan afasiasta toipumista demografisia tekijöitä, kuten sukupuolta ja ikää, paremmin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä tällä hetkellä tiedetään toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa. Tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kroonisesta afasiasta toipumiseen. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Ovid Medline ja Web of Science -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin tutkimusaihetta kuvaavista englanninkielisistä hakusanoista aphasia (afasia), long-term (pitkäaikainen) ja recovery (toipuminen). Aineistoon valikoitui otsikon, abstraktin ja lopulta koko tekstin tarkastelun perusteella viisi alkuperäistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Kaikissa tutkimuksissa tutkittiin joko kroonisesta afasiasta toipumista, siihen vaikuttavia tekijöitä, tai molempia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten mukaan suuri osa kroonista afasiaa sairastavista toipui ainakin jossain määrin. Tuloksissa oli merkkejä sekä spontaanista toipumisesta että kuntoutuksen aikaansaamasta toipumisesta. Eniten toipumista ennustivat aivovaurioon liittyvät tekijät, joita olivat vaurion sijainti Wernicken alueella sekä afasian vaikeusaste ja fonologisten ja semanttisten kykyjen taso sairastumisen varhaisvaiheessa. Demografiset tekijät, kuten sukupuoli ja koulutustaso, eivät vaikuttaneet toipumiseen. Tutkittavien sairastumisiän suhteen tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kroonisen afasian toipumisennuste saattaa olla valoisampi, kuin aiemmin on ajateltu. Yhä on kuitenkin epäselvää, miksi osa potilaista toipuu ja osa ei. Lisää tutkimusta tarvitaan sekä toipumisesta että siihen vaikuttavista tekijöistä pitkäaikaisten toipumisennusteiden tekemisen tueksi sekä kuntoutukseen käytettävien resurssien kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisesti.

Tavoitteet: Biseksuaaleja on tutkittu rajallisesti omana ryhmänään, joten heidän hyvinvoinnistaan tiedetään edelleen vähän. On havaittu, että biseksuaalien hyvinvointi on alentunut verrattuna heteroihin ja usein myös homoihin. Näitä eroja hyvinvoinnissa voidaan selittää vähemmistöstressimallilla. Biseksuaaleilla on omia erityisiä stressitekijöitään, kuten binegatiiviset asenteet, jotka liittyvät usein käyttäytymiseen parisuhteissa. Toisin kuin homoilla ja heteroilla, parisuhteet eivät välttämättä lisää biseksuaalien hyvinvointia, sillä binegatiivisia asenteita on homoilla sekä heteroilla ja ne voivat ilmetä parisuhteessa. Lisäksi hetero- ja homoyhteisöjen suhtautuminen biseksuaaliin voi riippua kumppanin sukupuolesta. Tässä katsauksessa haluankin selvittää, miten kumppanin sukupuoli vaikuttaa biseksuaalien hyvinvointiin. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Pubmed ja Goolge Scholar -tietokannoista hakusanoilla “bisexuality”, “well-being”, “relationship satisfaction”, “partner gender”, “binegativity”ja löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita hyödyntämällä. Tulokset ja johtopäätökset: Biseksuaalien naisten kohdalla vaikuttaisi siltä, että naiset voivat keskimäärin paremmin suhteissa naisten kuin miesten kanssa. Tähän voi vaikuttaa miesten kanssa olevien naisten kokema syrjintä homoyhteisöltä ja mieskumppanin mahdollisesti suurempi negatiivisten asenteiden määrä. Miesten kohdalla samanlaista yhteyttä ei löydetty kumppanin sukupuolen ja hyvinvoinnin välillä, vaan tulokset olivat ristiriitaisia. Vaikuttaisi siltä, että miesten kohdalla kumppanin sukupuoli vaikuttaa enemmän negatiivisten asteiden tyyppiin eikä määrään. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa ottaa kumppanin seksuaalinen suuntautuminen huomioon sekä selvittää mikä on kumppanin binegtiivisten asenteiden rooli verrattuna ulkopuolisten binegatiivisiin asenteisiin, sillä siitä ei ole juuri tutkimusta.